John Cale
Paris 1919 | Reprise Records 1973

Musiikkia esille kirjastossa
• The Velvet Underground: Squeeze | Polydor 1973

The Velvet Undergroundissa tunnetuksi tulleen multi-instrumentalisti John Calen (s. 1942) ura on ollut seikkailua siellä jossain, missä rock, klassinen, kokeellinen musiikki ja pop kohtaavat ja joskus jättävät kohtaamatta. Kymmenien soololevytysten listan tuoreimmassa päässä ovat vuonna 2023 julkaistu Mercy ja Poptical Illusion (2024). Tunnetuimmassa päässä taas on tämän artikkelin aihe, taidepoplevy Paris 1919 (1973).

Paris 1919 – John Calen bändin ja Malmö Operaorkesterin konserttitaltiointi Malmöstä vuodelta 2011.

Erottuaan The Velvet Undergroundista 1960-luvun lopulla Cale työskenteli muiden levyillä. Hän tuotti muun muassa The Stoogesin tärkeän debyytin sekä Nicon The Marble Indexin (1968) ja Desertshoren (1970) ja soitti Nick Draken Bryter Layterilla (1971). Samoihin aikoihin hän käynnisti soolouransa kunnianhimoisesti mutkitellen. Vintage Violence (1970) keräsi vertauksia The Bandiin, The Byrdsiin ja Leonard Coheniin. Terry Rileyn kanssa tehty Church of Anthrax (1971) oli kokeellinen ja minimalistinen taiderocklevy. The Academy in Perilillä (1972) Cale ammensi instrumentaalisävellyksiä klassisesta musiikkikoulutuksestaan.

Paris 1919 (1973) oli tavallaan paluu Vintage Violencen perinteiseen ja melodiseen lauluntekoon, mutta kaikilla tasoilla kunnianhimoisempi teos. Se on orkestraalinen poplevy, jonka perusteella voi uskoa Calen pitäneen Brian Wilsonin, Phil Spectorin ja vaikkapa Procol Harumin töistä – Paris 1919:n tuottaja Chris Thomas olikin aiemmin työskennellyt Procol Harumin (ja The Beatlesin) kanssa. Näistä lähtökohdista syntyi John Calen helpoimmin lähestyttävä ja siksi tunnetuin popteos.

Paris 1919 • albumilta Paris 1919
1973

Nimen perusteella Paris 1919:in odottaa olevan jonkinlainen suuri eurooppalainen albumi tai tarkkanäköinen tutkielma mantereestamme maailmansotien välissä. Sitä se ei kuitenkaan ole, mikä on pieni pettymys huolimatta siitä, että sanoitukset istuvat melodioihin ja ovat mukavan arvoituksellisia ja paikoin hauskojakin. Ne ovat niin epämääräisiä, että halukas vaikuttuja voi lukea niistä monenlaista suurta.

Albumin nimikappale kaiketi kommentoi Versailles’n rauhanneuvottelujen geopoliittisia asetelmia, mutta hyvin vertauskuvallisesti. ’Macbeth’ ammentaa suoraan Shakespearen näytelmästä, ja ’Graham Greene’ pureutuu Britannian luokkayhteiskuntaan kuningattaren, pikkuvirkamiehen ja Enoch Powellin kaltaisten hahmojen kautta. ’Half Past France’ silmäilee Eurooppaa Dundeesta Pariisiin ja Norjasta Berliiniin jonkun vaikeasti tunnistettavan silmin. ’Andalucia’ tuntuu rakkauslaululta samannimiselle alueelle. 

The Endless Plain of Fortune • albumilta Paris 1919
1973

Aivan jotakin muuta edustaa ’Antarctica Starts Here’, joka käsittelee Hollywood-unelman haipumista ja Calen omaa kokaiiniriippuvuutta. Toinen henkilökohtaisen oloinen teksti on levyn aloittavassa ’Child’s Christmas in Walesissa’, jossa Cale lainaa walesilaista maanmiestään, runoilija Dylan Thomasia. ’The Endless Plain of Fortune’ viittaa Eurooppaan Afrikan kautta, Transvaalin kultaryntäyksen ja sen seurausten kontekstissa. Kaiken kaikkiaan levy jättää vaikutelman siitä, että sen todellinen sanoma on jossain pinnan alla, sanahelinän takana. Calen itsensä mukaan Paris 1919 onkin ”esimerkki kaikkein kivoimmista tavoista sanoa jotakin rumaa”.

Cale oli Paris 1919:ia tehdessään kohtalainen laulaja mutta ei häävi tulkitsija. Se ei haittaa niin paljon kuin luulisi, koska vokalisointi tuo soundiin inhimillisyyttä. Calen lisäksi albumilla soittavat kitaristi Lowell George ja rumpali Richie Hayward (kumpikin Little Featista) ja The Crusadersin basisti-saksofonisti Wilton Felder. Merkittävin elementti on UCLA:n sinfoniaorkesteri. Calen orkesterisovitukset nostavat poplaulut korkeammalle tasolle ja luovat suuruuden tuntua. ”Kamaripop” lienee oikea luonnehdinta Paris 1919:ista, vaikkakin kappaleet on toteutettu kamariorkesteria suuremmalla kokoonpanolla. Englanninkielinen saattaisi puhua baroque popista. Harvoin jos koskaan on Calen popkorva kohdannut hänen klassisen musiikin osaamisensa näin kauniisti.

Antarctica Starts Here • Livenä orkesterin kanssa 2012

Paris 1919 on jäänyt elämään eri muodoissaan. Vuosina 2009–2013 Cale esitti sitä kokonaisuudessaan konserteissa, joita järjestettiin eri puolilla maailmaa Lontoosta New Yorkiin ja Melbournesta Malmöön. Monet, kuten Andrew Bird, Yo La Tengo, Manic Street Preachers ja Owen Pallett ovat tehneet omia versioitaan albumin kappaleista. Rhino teki siitä ekstrakappaleilla varustetun uuden painoksen vuonna 2006. Domino teki saman vuonna 2024.

Albumi ei juurikaan myynyt, ja siksi The Wire lehti poimi sen kuvaavasti nimetylle listalleen ”100 Records That Set the World on Fire (While No One Was Listening)”. Harva huomasi Paris 1919:in, mutta ne, jotka huomasivat, syttyivät kuin tuohi.

Ari Väntänen www.arivantanen.com

John Cale kotisivu
John Cale Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Bee Gees – melankolista kamaripoppia • Bee Gees’ 1st [1967]
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger [1977]
Bob Dylan – tie folkin tuolle puolen • Highway 61 Revisited [1965]
Burt Bacharach 1928–2023 • Burt Bacharach ja laulunkirjoittamisen taide
Carpenters – sisarukset Karen ja Richard viihdemusiikin huipulla • Offering / Ticket To Ride [1969 • 1970] ➡️ Lovelines [1989]
Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Jethro Tull päätti huippukautensa folkloren lumoissa • Vuodet 1967–1979

Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
John Lennon 1940–1980 • Tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Leonard Cohen 1934–2016 • Liekki palaa pimeässä • You Want It Darker [2016]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Paul McCartney – popmusiikin käsityön mestaruutta • Tug Of War [1982]
The Moody Blues [Osa 2] 1970–2018 • Klassikkokauden päätös • A Question Of Balance [1970] ➡️ Seventh Sojourn [1972]
Wings – Paul McCartneyn popmusiikkia rakkaudesta • Venus And Mars [1975]

💿
John Cale
Finna.fi

Vintage Violence Columbia 1970
Church Of Anthrax  John Cale & Terry Riley | Columbia 1971
The Academy In Peril Reprise Records 1972
Paris 1919 Reprise Records 1973
Fear Island Records 1974
Slow Dazzle Island Records 1975
Helen Of Troy Island Records 1975

Honi Soit A&M Records 1981
Music For A New Society Ze Records / Island Records 1982
Caribbean Sunset Ze Records 1984
Artificial Intelligence Beggars Banquet 1985
Words For The Dying Opal / Warner Bros. 1989

Songs For Drella  Lou Reed & John Cale | Sire 1990
Wrong Way Up  Brian Eno & John Cale | Opal / Warner Bros. 1990
Paris s’eveille – suivi d’autres compositions • soundtrack | Les Disques Du Crépuscule 1991
23 Solo Pieces for La Naissance de L’Amour • soundtrack | Les Disques Du Crépuscule 1993
Walking On Locusts Hannibal Records 1996
Eat/Kiss – Music For The Films by Andy Warhol • soundtrack | Hannibal Records 1997
Dance Music | Detour Records 1998

HoboSapiens EMI 2003
Process – A Film by CS Leigh soundtrack | Syntax 2005
blackAcetate EMI 2005

Shifty Adventures In Nookie Wood Double Six Records / Domino 2012
M:FANS | Double Six Records / Domino 2016
Mercy Double Six Records / Domino Recording Co. 2023
Poptical Illusion Double Six Records / Domino Recording Co. 2024

💿
Bokseja, kokoelmia ja livelevyjä
John Cale
Finna.fi

Guts Island Records 1976
Sabotage/Live live | SPY / I.R.S. 1979
John Cale Comes Alive live | Ze Records / Island Records 1984
Even Cowgirls Get The Blues | ROIR 1987

Fragments Of A Rainy Season live | Hannibal Records 1992
Seducing Down The Door – A Collection 1970–1990 • 2CD | Rhino Records 1994
The Island Years 2CD | Island 1996
Close Watch – An Introduction To John Cale Island Records 1999

Le Bataclan ’72 live • Lou Reed • John Cale • Nico | Alchemy Entertainment 2003
Circus Live EMI 2007
Conflict & Catalysis – Productions & Arrangements 1966–2006 Ace Records / Big Beat 2012
Mixology Volume 1 Electric Drone / Double Six Records 2025

📚
Lue lisää John Calesta • Read more about John Cale
Finna.fi

What’s Welsh For Zen – The Autobiography Of John Cale  Victor Bockris & John Cale, 272 sivua | Bloomsbury 1999

🎼📚
Lue lisää The Velvet Undergroundista
Finna.fi

The Velvet Underground ja Lou Reed  Kauko Röyhkä, 155 sivua | Like 2007

Paris 1919 • 1973