Def Leppardin Pyromania muutti hevirockin aseman

Pyromania | Vertigo/Phonogram 1983

Musiikkia esille kirjastossa
Hysteria • [6/2017]

Def Leppard: Pyromania (Vertigo/Phonogram 1983).

Def Leppardin kolmas albumi Pyromania oli monella tasolla merkittävä levy. Siitä tuli valtava myyntimenestys Amerikan mantereella, mikä mullisti bändin maailman. Se oli suuri hittilevy, joka sai musiikkibisneksen katsomaan hevibändejä uusin silmin. Tämä kehitys merkitsi kuoliniskua valtavirtaa vältelleelle NWOBHM-skenelle, josta Def Leppard oli noussut.

NWOBHM on lyhenne sanoista New Wave of British Heavy Metal, brittiläisen hevimetallin uusi aalto. Se oli undergroundista 1970-luvun loppupuolella noussut liike, jolle rocklehti Sounds keksi nimen vuonna 1979. Punkin ja uusromantiikan ohella Britannian popkulttuuriin hyökyi tuohon aikaan uusia hevibändejä, joiden energisyys vetosi nuorisoon. Vaikka sellaiset bändit kuin Iron Maiden, Samson, Motörhead, Def Leppard, Venom, Saxon, Raven, Tygers Of Pan Tang ja Diamond Head eivät liiemmin muistuttaneet toisiaan, ne olivat osa samaa ilmiötä. Niiden ympärille syntyi Neat Recordsin ja Heavy Metal Recordsin kaltaisia levy-yhtiöitä ja uutta metallimediaa, kuten Kerrang!

Hello American kaltaisen kappaleen kehtasi tai halusi NWOBHM-skenessä tehdä vain Def Leppard • albumilta On Through The Night
1980

Def Leppard: High 'N' Dry (Vertigo/Phonogram 1981).

Sheffieldissä vuonna 1976 perustettu Def Leppard edusti aina liikkeen melodisinta ja valtavirtaisinta laitaa. Raaimmillaan bändi oli vuonna 1980 julkaistulla ensialbumillaan On Through The Night, mutta jo sillä on havaittavissa selvää pyrkimystä hittikoukkujen säveltämiseen ja viimeisteltyyn tuottamiseen – toisin kuin vaikkapa Venomin tai Iron Maidenin varhaistuotannossa. Kakkosalbumi High ’n’ Dry (1981) on Leppardin raskain levy, mutta sillä bändi jalosti jo soundia, jolla se tulisi vielä tekemään suuren läpimurtonsa. Olennainen tekijä Def Leppardin uralla oli tuottaja Robert John ”Mutt” Lange, joka tuli kuvioihin juuri High ’n’ Dryn sessioissa.

Def Leppard piti musiikkiaan AC/DC:n ja Queenin sekoituksena. Siihen sopivat simppelit riffit, suorat biitit ja karhea laulu, mutta myös mietityt sovitukset ja sävellykset, korkealentoinen ja hiottu tuotanto ja tietynlainen orkestraalisuus. Pyromaniaa suunnitellessaan bändi halusi panostaa nimenomaan tuotantoon, ja siinä Mutt Lange oli innolla mukana, olipa kyse sitten sävellysten, sanoitusten, sovitusten tai soundien kehittämisestä. Levy-yhtiö Phonogram oli tyytyväinen Def Leppardin haluun suunnata kohti jalostuneempaa soundia, koska sama tie vei kohti laajempaa ja monipuolisempaa yleisöä. Nimenomaan sitä bändikin halusi.

”Muut bändit puhuivat, että ’me halutaan rokata ja syödä sen jälkeen pekonia ja munia jossain rasvaisessa kahvilassa’”, kitaristi Phil Collen kertoi. ”Me emme halunneet. Me halusimme olla kansainvälisiä. Me halusimme olla Duran Duran.” *

Def Leppard: Photograph • albumilta Pyromania
1983

Rock Of Ages • albumilta Pyromania
1983

Pyromania äänitettiin Sussexissa ja Lontoossa vuoden 1982 mittaan. Sessiot venyivät kuukausien mittaisiksi ja hyvin kalliiksi, koska edellisistä levyistä poiketen Pyromaniaa ei pelkästään äänitetty studiossa – se myös suurelta osin luotiin siellä. Lange halusi äänittää rumpali Rick Allenin osuudet viimeisenä, mikä on hyvin poikkeuksellista rockmusiikkia äänitettäessä. Kitaristit Pete Willis ja Steve Clark ja basisti Rick Savage eivät olleet mielissään rumpukoneen kanssa äänittämisestä, mutta katosta alaspäin rakentamalla biisit pysyivät avoimina uusille sovitusideoilla aivan loppumetreille saakka, ja niitähän todella riitti.

Draamaltakaan ei vältytty. Pete Willis joutui lähtemään bändistä kesken äänitysten, koska muu bändi ei enää sietänyt hänen alkoholiongelmaansa ja sen lieveilmiöitä. Willis oli kuitenkin ehtinyt jo soittaa suurimman osan kitararaidoistaan, ja kun Girl-yhtyeessä vaikuttanut Phil Collen liittyi Def Leppardiin, hän soitti puuttuvat osuudet. Kitaristin ja bändin ero oli olosuhteisiin nähden sopuisa, ja Willisin kuva löytyy alkuperäisen Pyromania-levyn sisäpussistakin laulaja Joe Elliottin taustalta.

Foolin’-biisin koukku on samantyyppinen kuin The Rasmuksen F-F-F-Fallingissa (2001) • albumilta Pyromania
1983

Pyromania tuli kauppoihin alkuvuodesta 1983. Se ei ollut täysin eri maailmasta kuin Def Leppardin edelliset levyt, mutta paljon poprock- ja mainstream-henkisempi kylläkin. Musiikkivideot ja niitä esittävä Music Television olivat uusi ja suosiotaan rajusti kasvattava ilmiö, ja Def Leppard sai sinkkujensa videot kanavan ohjelmistoon. Se oli erittäin merkittävää levyn menekin kannalta. 

”Edellisen vuoden suurin rockalbumi oli myynyt pari miljoonaa, muistaakseni”, Collen kertoo. ”Me teimme levyn, joka myi kymmenen miljoonaa. Sitä myytiin kiertueen aikana kuusi miljoonaa puhtaasti MTV:n ansiosta.” *

Pyromanian menestys asetti paineita muille NWOBHM-bändeille – elleivät ne itse halunneet tulla yhtä suosituksi kuin Def Leppard, niin ainakin niiden levy-yhtiöt halusivat sitä. Osa bändeistä sortui teennäiseen ja epätoivoiseen hittihakuisuuteen, joka oli täysin vastoin brittimetallin uuden aallon alkuperäisiä ihanteita. Liian moni ryhtyi miettimään, millä keinoin Amerikka avautuisi heille yhtä auliisti kuin se oli avautunut Def Leppardille. Kukaan muu ei onnistunut siinä ihan pian, mutta bändien yrittäessään NWOHM:n sydän lakkasi lyömästä. 

Mutta metalli jatkoi evoluutiotaan. Ne hevidiggarit, jotka eivät kaupallisemmasta soundista kiinnostuneet, alkoivat fanittaa uusia speed/thrashbändejä, jotka oli perustettu NWOBHM-skenen innoittamina. 

Too Late For Love • albumilta Pyromania
1983

Ura jatkui yläviistoon. Kun Def Leppard alkoi suunnitella neljännen albuminsa tekemistä Mutt Langen kanssa, tuottajalla oli ajatus lähtökohdasta: ”Me emme voi tehdä jatko-osaa Pyromanialle, koska kaikki muut ovat jo tehneet sellaisen.” Näin lähti syntymään Hysteria (1987), joka oli vielä huomattavasti Pyromaniaa suurempi menestys. Seitsemän hittisinglen ja kaupallishuikentelevaisen tuotannon siivittämä se oli yksi niitä levyjä, jotka tekivät kimaltavasta pophevirockista 1980-luvun loppupuolen suosituinta musiikkia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

* Phil Collenin kommentit Michael Hannin kirjasta
Denim And Leather – The Rise And Fall Of The New Wave Of British Heavy Metal | Constable 2022 & 2023

Pyromania
A-puoli
1. Rock Rock (Till You Drop) 
2. Photograph 
3. Stagefright 
4. Too Late For Love 
5. Die Hard The Hunter
B-puoli
6. Foolin’ 
7. Rock Of Ages 
8. Comin’ Under Fire 
9. Action! Not Words 
10. Billy’s Got A Gun

Joe Elliott – laulu
Steve ”Steamin” Clark – kitara
Phil Collen – kitara
Rick Savage – bassokitara
Rick Allen – rummut
Pete Willis – kitara

Taustalaulu: The Leppardettes
Kosketinsoittimet: John Kongos/CMI Fairlight & Booker T. Boffin [=Thomas Dolby]
Tuottaja: Robert John ”Mutt” Lange

Def Leppard | kotisivu
Def Leppard | Facebook
Def Leppard | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Def Leppard: Pyromania – hard rockin valovoimaa
Dio: Holy Diver – suuri ääni itsenäistyy
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Havana Black: Indian Warrior – huonon onnen soturit
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Jack White: Fear Of The Dawn – Villin Jackin suklaalevy
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista

Metallica: Metallica [Black Album] – kun uusi musta oli uusi musta
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Queen oli seikkailu – A Night At The Opera
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa
Temple Balls: Pyromide – hard rockin pelastaja
Van Halen: I – kitaristi muutti maailmaa
Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki
Zero Nine: Intrigue – suomihevin huipulla
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa

Def Leppard
Finna.fi

1980-luku

On Through The Night | Vertigo/Phonogram 1980
High ’n’ Dry | Vertigo/Phonogram 1981
Pyromania | Vertigo/Phonogram 1983
Hysteria | Bludgeon Riffola/Phonogram 1987

1990-luku

Adrenalize | Bludgeon Riffola/Phonogram 1992
Slang | Mercury Records 1996
Euphoria | Bludgeon Riffola/Mercury Records 1999

2000–2009

X | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2002
Yeah! | Mercury Records 2006
Songs From The Sparkle Lounge | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2008

2010-luku

Def Leppard | Ear Music 2015

2020-luku

Diamond Star Halos | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2022
Drastic Symphonies | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2023

Boksit ja kokoelmalevyt 
CD Box Sets Volumes One • Two • Three
Finna.fi

Retro Active | Phonogram 1993
Vault • Greatest Hits 1980–1995 | Mercury Records 1995
Best Of • CD • 2CD | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2004
The Story So Far – The Best Of • 2CD | Mercury Records 2018
CD Collection Volume 1 • 7CD | UMC 2018
CD Collection Volume 2 • 7CD | UMC 2019
CD Collection Volume 3 • 6CD | UMC 2021

Nuottialbumit
Finna.fi

Def LeppardHigh ’n’ DryPyromania
Hysteria
Retro Active
Vault • Greatest Hits

DVDVHS
Def Leppard
Finna.fi

Live In Sheffield – Sheffield Stadium 1993 DVD • 90 min. | Telegram Prod 2010
Historia VHS • 90 min. | PolyGram Music 1992

Lue lisää Def Leppardista • Read more about Def Leppard
Finna.fi

Adrenalized – Life, Def Leppard And Beyond  Phil Collen, 256 pages | Bantam 2015
Animal Instinct – The Def Leppard Story  David Fricke & Ross Halfin, 144 pages | Zomba Books 1987
Def Leppard – The Definitive Visual History  Ross Halfin, 225 pages | Chronicle Books 2011
Biographize – The Def Leppard Story Dave Dickson, 234 pages | Sidgwick & Jackson 1995
Def Leppard – Two Steps Ahead Dave Bowler, 149 pages | Boxtree 1996
Def Leppard Jason Rich, 120 pages | Orion 1994
Def Leppard – No Safety Net Chris Collingwood, 144 pages | Castle Communications 1994

Läs mera om Def Leppard, hårdrock och världens andra metalgiganter
Finna.fi

Jag sålde min själ till hårdrocken Carl Linnaeus, 299 sidor | Bokfabriken 2016

Lue lisää hard rockista ja NWOBHM:sta • Read more about hard rock and the New Wave of British Heavy Metal
Finna.fi

Hammered – Heavy Tales From The Hard-Rock Highway  Kirk Blows, 192 pages | Plexus 2012
Denim And Leather – The Rise And Fall Of The New Wave Of British Heavy Metal Michael Hann, 462 pages | Constable 2022 & 2023

Pyromania
Spotify

Def Leppard: High ’n’ Dry • 1981

Def Leppard: High 'N' Dry (Vertigo/Phonogram 1981).

Def Leppard: Pyromania • 1983 • Kansitaide: Bernard Gudynas

Def Leppard: Pyromania (Vertigo/Phonogram 1983). Kansitaide: Bernard Gudynas

Def Leppard: Hysteria • 1987

Def Leppard: Hysteria (Phonogram/Bludgeon Riffola 1987).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari