The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989

The The: Mind Bomb (1989).Ei pitäisi antaa ulkonäön hämätä. Kansitaiteen perusteella en olisi ikinä pannut The Then Mind Bombia soimaan. Sen takakannessa on niin paksusti alleviivattua symboliikkaa (kiväärinpistimellä teurastettu rauhankyyhky), että rintaan pistää. Etukansi taas on tavallaan mieleenpainuva, mutta koomisen koruton artistin muotokuva ei houkuttele tutustumaan.

Siitä huolimatta Mind Bombista tuli nopeasti yksi lempialbumeistani. Oppaaksi tarvittiin amerikkalainen vaihto-oppilas: Armageddon Days Are Here (Again):iin ja The Beat(en) Generationiin ihastunut jenkkiystävä kiinnitti huomioni vakavan sanomallisuuden ja kuplettimaisen tunnelman herkulliseen ristiriitaan, ja niin laulaja-lauluntekijä Matt Johnsonin nerous alkoi tihkua päälleni rumien kuvien raoista. Johnsonilla oli korvaa mukaansatempaavan ja teatraalisen popmusiikin säveltämiselle, ja elämän suuria kysymyksiä runollisesti pohdiskelevien sanoitusten sahalaitainen ihmiskuntakritiikki teki hänen kappaleistaan suorastaan profeetallisia.

Heti avausraita Good Morning Beautiful, joka venyy nautittavasti viipyillen yli seitsemän minuutin mittaiseksi, tekee selväksi, että Mind Bomb sisältää suuria asioita.

Matt Johnsonille Mind Bomb oli käänteentekevä albumi parissakin eri mielessä. Ensinnäkin hän käänsi sillä katseensa kansallisesta globaaliin. The Then edellinen albumi Infected (1986) oli maalannut kriittistä ajankuvaa 1980-luvun puolivälin Iso-Britanniasta. Mind Bombilla Johnson pureutui laajempiin teemoihin – ihmisyyteen, jumaluuteen, maailmanuskontoihin, kansainväliseen politiikkaan ja kaikkeen siihen epäoikeudenmukaiseen ja tuhoisaan, mitä noita palikoita yhdistelemällä voi ja halutaan saada aikaan. Poliittisimmissa kappaleissaan Mind Bomb ennakoi 1990-luvun ja vielä 2000-luvunkin konflikteja hyvin tarkkanäköisesti (mikä toki ei varsinaisia ennustajanlahjoja vaatinut, jos oli yhtään perehtynyt lännen ja Lähi-idän suhteisiin 1980-luvulla).

Toinen käänne tapahtui The Then olemuksessa. Mind Bombilla Johnsonin sessiomuusikoiden kanssa rakentamasta hankkeesta tuli bändi, siis perinteinen kvartettikokoonpano. Johnsonin jälkeen sen musiikillisesti merkittävin jäsen oli The Smithsissä tunnetuksi tullut kitaristi Johnny Marr, jonka tyylitajuinen soitto kirjoi Johnsonin biiseihin kiinnostavaa ja vaihtelevaa tekstuuria. Rumpali David Palmer ja basisti James Eller jäivät suurmiesten varjoon, mutta rakensivat siellä napakalla pohjatyöllään perustan, jonka päällä Marrin ja Johnsonin oli helppo loistaa.

Sessiomuusikoitakin studioon toki kutsuttiin melkein parikymmentä, joukossaan Paul McCartney -yhteyksistään tunnettu Paul ”Wix” Wickens ja muun muassa Dire Straitsissa pitkään soittanut saksofonisti Chris White. Mark Felthamin raaka huuliharpunsoitto oli merkittävä osa levyn dynaamista soundia. Mind Bombin tunnetuin vierailija on laulaja Sinéad O’Connor, joka duetoi Johnsonin kanssa kauniin Kingdom Of Rainin. Vaikka kahdeksankymmentäluvulla on tuotettu Mind Bombia ajattomammaltakin kuulostavia levyjä, laulajien sielukkaat äänet pelastavat paljon.

Kuten Kingdom Of Rain osoittaa, poliittisuus oli vain yksi Mind Bombin ilmeistä. Johnson kirjoitti myös niistä, joiden oli kyettävä elämään ja rakastamaan Armageddon Days Are Here (Again):in esittelemän raa’an ja hallitsemattoman maailmanmenon pyörteissä. Hän kirjoitti himon, ikävän ja yksinäisyyden kanssa kamppailevista ihmiskohtaloista, joita yhdisti kaipuu päästä yhteyteen toistensa mutta myös jonkin elämäänsä ja rakkautta suuremman kanssa. Sanoitusten mietteliäs, älyllinen, julistava ja runollinen tyyli nosti ihmissuhteen alkamisesta tai päätymisestä kertovan biisin keskinkertaisten lemmenluritusten yläpuolelle.

The The lopetti toimintansa 2000-luvun alkupuolella kuuden albumin ja kokoelmalevyn jälkeen. Radiotöihin ja elokuvamusiikin säveltämiseen keskittynyt Johnson yllätti vanhat faninsa vuonna 2017 julkaisemalla ensimmäisen uuden The The -biisin viiteentoista vuoteen. Johnny Marrin kanssa tehty We Can’t Stop What’s Coming ilmestyi Johnsonin omalla levymerkillä Cineolalla. Se soi Johanna St Michaelsin viime vuonna valmistuneessa The Inertia Variations -dokumentissa, joka kertoo Johnsonista ja The The -yhtyeestä.

Uuden biisin nimi saattaa vielä osoittautua enteelliseksi: muutama kuukausi sitten Matt Johnson kertoi suunnittelevansa uuden bändin perustamista ja uuden musiikin julkaisemista vielä vuoden 2018 puolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The The | kotisivu
The The | Facebook
The The | Instagram
The The | Twitter

Hae Mind Bomb kirjastosta!

Hae Mind Bomb kirjastosta!

Hae Mind Bomb kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Matt Johnson/The The
See Without Being Seen • Kasetti | omakustanne 1978 • Kasetti-uusintajulkaisu Cinéola 2019
Burning Blue Soul | 4AD 1981 • CD-uusintajulkaisu 1993

The The
Soul Mining
 | Epic/Some Bizarre 1983
Infected | Epic/Some Bizarre 1986
Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989
Dusk | Epic/Some Bizarre 1993
Hanky Panky | Epic 1995
NakedSelf | Nothing Records 2000
45 RPM – The Singles Of The The | 2002
Radio Cinéola Trilogy • 3CD | Lazarus 2017

Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen

Lue lisää | Finna.fi
Fraser, Neil: Long Shadows, High Hopes – The Life And Times Of Matt Johnson & The The, 464 sivua | Omnibus 2018
Marr, Johnny: Set The Boy Free – The Autobiography, 453 sivua | Century 2016
Marr, Johnny & Antti Nylén, kääntäjä: Set The Boy Free – Omaelämäkerta, 432 sivua | Like 2017
Rachel, Daniel: Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

The The: Mind Bomb (1989).

The The: Mind Bomb (1989).

David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa

Levyhyllyt avautuvat David Sylvianin soolouran ensiaskeleilla

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).On vaikea kuvitella populaarimusiikkia ilman popikonejaan. Brittiläisen vokalistin ja muusikon David Sylvianin (s. 1958) taide: ääni, tekstit, sävellykset ja toteutus ovat vertaansa vailla.

Sylvian nousi vokalistin valokeilaan viisihenkisessä brittiyhtyeessä Japan. Ultratyylikäs bändi julkaisi viisi albumia ja livetuplan vuosina 1978–1983. 80-luvun alkupuolella Sylvian siirtyi soolouralle, sillä vanha bändi alkoi tuntua ahtaalta. Sittemmin Sylvian on tehnyt mielensä mukaan popmusiikkia, instrumentaaliteoksia, avantgardea ja lukuisia kollaboraatioita. Hänen kanssaan ovat levyttäneet esimerkiksi Ryuichi Sakamoto, Holger Czukay, Robert Fripp ja Bill Nelson. Yksi Sylvianin suurimmista tukipilaireista on hänen veljensä, muusikko ja säveltäjä Steve Jansen. Hän soittaa suurimmalla osalla Sylvianin levytyksistä.

Sooloura alkaa

Yhdessä Ryuichi Sakamoton kanssa tehty single ’Bamboo Houses//Bamboo Music’ (1982) tuntuu jännittävältä jatko-osalta Japan-yhteen viimeiseksi jääneelle studioalbumille Tin Drum. Tuon levyn yllätyshitti ’Ghosts’ antoi suuntaa Sylvianin uuteen musiikkiin. Vuonna 1983 elokuvamusiikin yksi suurista tapauksista oli Sylvianin ja Sakamoton single ’Forbidden Colours’. Uskomattoman kaunis sävellys ja toteutus kruunasivat David Bowien tähdittämän elokuvan Merry Christmas Mr. Lawrence.

David Sylvian: Brilliant Trees (Virgin Records, 1984)

Suurempi näytön paikka oli edessä vuonna 1984 kun albumi Brilliant Trees julkaistiin. Levy täytti kovimmatkin odotukset helposti. Brilliant Trees on syvä ja harkittu kokonaisuus, Sylvianin ja Steve Nyen yhdessä tuottama mestariteos. Singlen ’Red Guitar’ videon ohjasi Anton Corbijn.

Ero Japan-yhtyeen hieman muottimaiseen ilmaisuun tuntuu selvästi. Vierailevat muusikot tuovat Sylvianin näkemystä esiin aivan erityisellä herkkyydellä. Levyn epätavanomaiset singlebiisit nivotuvat saumattomasti yhteen rytmiin painottuviin ambient-viritteisten kokemusten kanssa.

Sylvianin debyytti on yksi jylhimmistä taidepoplevyistä, joilta on irronnut hittejä: vastustamattomasti funkkaava ’Pulling Punches’ ja värisyttävä ’Ink In The Well’ kestävät aikaa. Pysäyttävä ’Nostalgia’ luo Sylvianin taiteen kauneudelle uuden ulottuvuuden.

– The sound of waves in a pool of water,
I’m drowning in my own nostalgia.

Albumin loppuhuipennus kuullaan pitkän nimikappaleen tribaaliseksi yltyvässä sykkeessä. Päätösraita on kuin alleviivaus siitä, että vuonna 1984 Sylvian oli yhä eteerinen poptähti, mutta vihdoin myös täysin vapaa ilmaisussaan. Lopputulos – Brilliant Trees – on ennenkuulumatonta popmusiikkia.

Brilliant Trees
David Sylvian – laulu, kitara, piano, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Holger Czukay – Dictaphone, kitara, käyrätorvi, laulu
Steve Jansen – rummut, lyömäsoittimet,syntetisaattorit
Richard Barbieri –syntetisaattorit
Ryuichi Sakamoto – piano,syntetisaattorit
Steve Nye – piano, syntetisaattorit
Jon Hassell – trumpetti
Kenny Wheeler – flyygelitorvi
Mark Isham – trumpetti
Phil Palmer – kitara
Ronny Drayton – kitara
Wayne Braithwaite – bassokitara
Danny Thompson – kontrabasso
Tuottajat: David Sylvian & Steve Nye

davidsylvian.net | kotisivu
davidsylvian.net | Facebook
davidsylvian.com

Hae The Black Crowesin 'Warpaint' kirjastosta.

Varaa ’Brilliant Trees’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Japan 
Adolescent Sex | 1978
Obscure Alternatives | 1978
Quiet Life | 1979
Gentlemen Take Polaroids | 1980
Tin Drum | 1981
Oil On Canvas | 1983
Exorcising Ghosts | 1984
Rain Tree Crow  [=David Sylvian | Steve Jansen | Richard Barbieri | Mick Karn]
Rain Tree Crow
 | 1991

David Sylvian
Sylvian | Sakamoto: Bamboo Houses//Bamboo Music | 1982
Sylvian | Sakamoto: Forbidden Colours//The Seed And The Sower | 1983
Brilliant Trees | 1984
Alchemy: An Index Of Possibilities | 1985
Gone To Earth | 1986
Secrets Of The Beehive | 1987
Sylvian | Czukay: Plight & Premonition | 1988
Sylvian | Czukay: Flux + Mutability | 1989
Weatherbox • 5CD | 1989
Sylvian | Mills: Ember Glance: The Permanence Of Memory | 1991
Sylvian | Fripp: The First Day | 1993
Sylvian | Fripp: Darshan (The Road To Graceland) | 1993
Sylvian | Fripp: Damage1994
Dead Bees On A Cake | 1999
Approaching Silence | 1999
Everything And Nothing • 2CD • 3CD | 2000
Camphor • 2CD | 2002
Blemish | 2003
The Good Son vs. The Only Daughter – The Blemish Remixes | 2005
When Loud Weather Buffeted Naoshima | 2007
Manafon | 2009
Sleepwalkers | 2010
Died In The Wool – Manafon Variations | 2011
A Victim Of Stars – 1982–2012 2CD | 2012
There’s A Light That Enters Houses With No Other House In Sight | Samadhisound 2014

Nine Horses [=Sylvian | Jansen | Friedmann]
Snow Borne Sorrow | 2005
Money For All | 2007

Rhodri Davies | David Sylvian | Mark Wastell

There Is No Love In Sight | Confront Recordings 2017

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Jansen Barbieri Takemura: Changing Hands – ambientin ja popin kirjeenvaihtoa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä

Lue lisää | Finna.fi
Karn, Mick: Japan & Self Existence, 388 sivua | Mick Karn 2009
Power
, Martin: David Sylvian – The Last Romantic, 207 sivua | Omnibus 1998
Reynolds, Anthony: Japan – A Foreign Place, The Biography (1974–1984), 209 sivua | Burning Shed 2015
Sylvian, David: Trophies II – The Lyrics Of David Sylvian, 71 sivua | Opium, 1998
Young, Rob: Electric Eden – Unearthing Britain’s Visionary Music, 664 sivua | Faber and Faber 2010

Young kertoo kirjassa Electric Eden antaumuksella Iso-Britanniasta lähtöisin olevista taidemusiikin säveltäjistä, folkmuusikoista ja popartististeista koko 1900-luvun ajalta aina 2000-luvun puolelle asti. Iso-Britannian musiikin kansanperinteen, sen keräämisen ja tallentamisen rinnalla Young liittää David Sylvianin musiikin osaksi brittiläisen musiikin luomistyön inspiroitunutta jatkumoa.

Tuomas Pelttari

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).