Dead Can Dance • Vuodet 1981–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Australiassa vuonna 1981 perustetun Dead Can Dance -yhtyeen musiikkia on mahdotonta laittaa yhden musiikillisen genren alle. Sen uran yhdeksän täyspitkää albumia sisältävät mm. postpunkia, darkwavea, uusklassista, eurooppalaista keskiajan musiikkia, lähi-idän musiikkia, kreikkalaista folkia, gregoriaanista kuorolaulua ja afrikkalaista musiikkia.

Jokainen studiolevy on ollut musiikillinen nahanluonti, mutta siitä huolimatta Dead Can Dance on onnistunut luomaan täysin tunnistettavan oman musiikillisen maailmansa, josta on ottanut vaikutteita myöhemmin niin raskaimmat death metal -yhtyeet sekä listahittejä tehtailleet pop- ja rap-artistit. Miljoonat ihmiset ovat kuulleet bändin toisen pääjäsenen Lisa Gerrardin laulua Ridley Scottin ohjaamassa Gladiator-elokuvassa, mutta Dead Can Dance on monille täysin tuntematon tapaus. 

Dead Can Dance: Lisa Gerrard ja Brendan Perry. Kuva 📷 Vaughan Stedman & Stephanie Füssenich, DCD-kotisivu

Dead Can Dance • Garden Of The Arcane Delights EP 1984

Niin sanotun The Little Bands Movement -liikkeen jatkumossa tavalliset, ei musiikillista taustaa omaavat ihmiset kokoontuivat soittamaan improvisoitua musiikkia keskenään. Liikkeeseen osallistuneet Lisa Gerrard ja Brendan Perry perustivat Dead Can Dancen Australian Melbournessa vuonna 1981. Jo seuraavana vuonna kaksikko muutti Lontooseen nauhoittamaan bändin nimeä kantavaa debyyttialbumiaan, joka julkaistiin brittiläisen 4AD-levy-yhtiön toimesta vuonna 1984. Dead Can Dance pysyi 4AD:n tallissa seitsemän ensimmäisen levynsä ajan vuoteen 1996 saakka.

Vaikka debyyttialbumilla kuullaan jo pieniä vaikutteita eri maiden etnisestä musiikista, niin se edustaa siitä huolimatta vielä 80-luvun puolivälin ns. 4AD dreampop/postpunk-soundia kuin esimerkiksi skottilainen Cocteau Twins. Levy käynnistyy instrumentaalilla ’Fatal Impact’, joka yhdistelee eteerisiä kitaralla soitettuja lähi-idän melodioita kaiutettuihin perkussioihin. Samanlaisia musiikillisia ratkaisuja kuullaan 80-luvulla myös toisen brittiläisen postpunk-yhtyeen Killing Joken tuotannossa.

’The Trial’ on kitara- ja bassoriffeineen sekä tribaalikomppeineen melko perinteistä aikansa brittipostpunkia. Kappaleen vokalistina toimii Brendan Perry. DCD:n tuotannossa on vain muutamia kappaleita joilla Perry ja Gerrard laulavat yhtäaikaa. Yleensä vokaaliosuudet jakautuvat biiseittäin.

The Trial • albumilta Dead Can Dance
1984

’Frontier’ edustaa levyn maailmanmusiikkiosastoa perkussioineen ja sen lauluosuudet hoitaa Lisa Gerrard. Toinen huomattava asia DCD:n tuotannossa on se, että Perryn tekemissä kappaleissa on selkeät sanoitukset ja Gerrardin laulu on kieletöntä glossolaliaa, joka tunnetaan myös kielillä puhumisena. Tämä tuo yhtyeen musiikkiin vielä lisäulottuvuuden sen valmiiksi mystiseen saundiin.

Frontier • albumilta Dead Can Dance
1984

Dead Can Dance on hienosti aikaa kestänyt goottirock/postpunk/darkwave-kokonaisuus jolla kuuluu vaikutteita niin Joy Divisionista (’Threshold’ ja ’A Passage In Time’) kuin kreikkalaisesta folkmusiikista (’Ocean’). Olen vasta viimeaikoina huomannut miten paljon Perryn vokaalit debyytillä muistuttavat Morrisseyn laulumelodioita ja maneereita The Smithsissä!

Bändi nauhoitti 1984 myös neljän kappaleen EP:n Garden Of The Arcane Delights. Se on sisällytetty myöhemmin debyyttilevyn CD-uusintajulkaisuun. Musiikillisesti Garden Of The Arcane Delights edustaa hyvin pitkälti samaa saundia kuin debyyttialbumi.

The Arcane • EP-levyltä Garden Of The Arcane Delights
1984

Spleen And Ideal 1985

Dead Can Dance siirtyi Spleen And Idealilla kokonaan orkesterivetoisemman saundin pariin ja pimeiltä goottiklubeilta goottilaisiin katedraaleihin. Toisen studioalbumin nimi napattiin suoraan ranskalaisen dekadenttirunoilija Charles Baudelairen teoksen Pahan kukat ensimmäisestä osiosta “masennus ja ihanne”.

Vaikka debyyttilevyn goottirock on jäänyt jo kokonaan taakse ei Spleen And Idealin yleistunnelma ole yhtään vähemmän goottilainen. Levyn starttaa harras ’De Profundis (Out Of The Dephts Of Sorrow)’, joka määrittää musiikin yleislinjan.

De Profundis (Out Of The Dephts Of Sorrow) • albumilta Spleen And Ideal
1985

’Ascensionin’ mahtipontisen puhallinsoitinten kautta kuljetaan ’Mesmerismin’ dulcimer-vetoisiin Lähi-Itä -fiilistelyihin. Yksi Dead Can Dancen pääinstrumenteista on vokalisti Lisa Gerrardin soittama dulcimer. Se on eurooppalainen versio iranilaisesta perkussiivisesta kielisoittimesta ja eräänlainen kanteleen sekä pianon yhdistelmä.

Mesmerism • albumilta Spleen And Ideal
1985

Spleen And Idealilta löytyy orkesterisoitinten sävyttämien kappaleiden lisäksi myös muutama Brendan Perryn laulama postpunkahtavampi veto, kuten ’The Cardinal Sin’ sekä Tim Buckleyn ’Song To The Sirenin’ alkunäppäilyn lainauksella alkava ’Enigma Of The Absolute’. Myös newyorkilaisen Swans yhtyeen 90-luvun levyillä kuullaan samanlaista mahtipontista soitantaa.

Spleen And Ideal aloitti Dead Can Dancen matkan kohti korkeampia sfäärejä ja musiikillista huippua.

Enigma Of The Absolute • albumilta Spleen And Ideal
1985

Within The Realm Of A Dying Sun 1987

Dead Can Dancen kolmannen studiolevyn kannessa on ikoninen valokuva kaavun peittämästä patsaasta nojaamassa tiedemies François-Vincent Raspailin sukuhautaa vasten Père Lachaise -hautausmaalla Pariisissa. Siellä viimeistä lepopaikkaa pitävät monet suuret taiteilijat Frédéric Chopinista Oscar Wildeen ja Jules Vernestä Jim Morrisoniin. Brendan Perryn mukaan Within The Realm Of A Dying Sun on eräänlainen nostalgiseskapistinen pakomatka vanhaan aikaan, jonka maailma tuntui hänelle jollain tavalla maagisemmalta.

DCD oli luopunut kokonaan rock-kaanonin soittimista. Within The Realmilla soi koskettimien lisäksi ainoastaan perinteiset orkesterisoittimet joiden sointi alleviivaa albumin ajattomuuden tunnetta. Perryn laulaman aloitusbiisi ’Anywhere Out Of This World’ kiteyttää albumin toismaailmallisuuden täydellisesti.

– And maybe it’s easier to withdraw from life.
With all of it’s misery and wretched lies.
Away from harm.

Anywhere Out Of The World • albumilta Within The Realm Of A Dying Sun
1987

Kahdeksan lauluosuutta on jaettu puoliksi: neljästä ensimmäisestä kappaleesta kolme laulaa Perry ja loput neljä Gerrard. Within The Realm Of A Dying Sun on DCD:n vahvimpia albumikokonaisuuksia. Hittibiisin on ’Xavier’ on koveroinut englantilainen doom/goottimetal yhtye Paradise Lost.

Xavier • albumilta Within The Realm Of A Dying Sun
1987

Jos albumin ensimmäinen puoli on mahtipontisen ulospäinsuuntautunut ja sanoituksellisesti kaipuuta aikoihin joita ei välttämättä koskaan ollutkaan, niin toisella puolella hypätään täysin sisäavaruustripille. Lisa Gerrard kertoi hänen laulamansa ’Dawn Of The Iconoclastin’ taustoista:

“Se oli kuin puhdistusprosessi pois kaikesta katkeruudesta ja pimeydestä elämässämme ja tyytymättömyydestämme ihmiskuntaa kohtaan. Se on sarja kuvia jotka hallitsevat ihmisiä ja me haluamme tuhota kyseiset kuvat. Kutsumme hirviötä ja sitten poistamme ne elämästämme.”

Vapautumista kuvaa hienosti loppua kohden kasvavan jännitteen purkautuminen.

Dawn Of The Iconoclast • albumilta Within The Realm Of A Dying Sun
1987

’Cantara’ on dulcimerin ja Gerrardin laulujen säestämä rytmimatka ja sitä seuraa ’Summoning Of The Muse’ keskiaikaisine tunnelmineen. Levyn päättävän hartaan ’Persephone (The Gathering of Flowers)’ loppupuolella kuullaan pätkä puhaltimien kudelmaa, mikä muistuttaa virolaissäveltäjä Arvo Pärtin minimalismia.

Ensikuulemalta albumin melankolinen ja vakavamielinen pateettisuus voi tuntua jopa huvittavalta, mutta sen musiikillista näkemystä ja vaikutusta muuhun populaarikulttuurin ei käy kieltäminen. ’Dawn Of The Iconoclastin’ laulua on samplattu mm. brittiläisen elektrosuuruus Future Sound Of Londonin listahitillä ’Papua New Guinea’ sekä Black Eyed Peas -laulaja Fergien biisillä ’Hungry’! Within The Realm Of A Dying Sun on se levy jolla Dead Can Danceen tutustuminen kannattaa aloittaa.

The Serpent’s Egg 1988

DCD:n neljäs studioalbumi oli viimeinen, jonka Gerrard ja Perry tekivät pariskuntana. The Serpent’s Eggin yleisilme ja tunnelma on kauttaaltaan sisäänpäinkääntynyt ja meditatiivinen. Musiikillisesti se on kuin minimalistisempi versio Within The Realmista.

Bulgarialaisesta kansanmusiikista vaikutteita ottanut avausraita ’The Host Of Seraphim’ on Gerrardin glossolia-laululla säestetty surumielinen kuusiminuuttinen. Sitä seuraa ’Orbis De Ignis’ jonka kuorolaulujen kudelmat ja kellon kumaukset muistuttavat jälleen Arvo Pärtistä ja keskiaikaisesta kirkkomusiikista.

Orbis De Ignis • albumilta The Serpent’s Egg
1988

Brendan Perryn laulama ’Severance’ on melodioiltaan kuin brittiläinen folkballadi, joka on säestetty akustisen kitaran sijaan kirkkouruilla ja hienovaraisilla puhaltimilla. 

Severance • albumilta The Serpent’s Egg
1988

Albumilla kuullaan DCD:n tavaramerkit: itä-eurooppa ja keski-itä vaikutteiset melodiat, folk ja keskiaikainen kirkkomusiikki. Silti se on lähempänä popkulttuuria kuin moni arvaisikaan. ’The Host Of Seraphimia’ on mukana mm. elokuvan Terminator 3: Rise Of The Machines trailerissa sekä Frank Darabontin ohjaamassa elokuvassa The Mist. Ja kuten edeltävältäkin albumilta, myös The Serpent’s Eggin kappaleita on samplattu eri musiikkilajeihin ranskalaisesta hip-hopista Chemical Brothersin ’Song To The Sireniin’. Biisillä kuullaan ’Song Of Sophian’ laulumelodiaa.

Song To The Siren • Chemical Brothersin albumilta Exit Planet Dust
1995

Aion 1990

Vuonna 1990 levy-yhtiö 4AD:n toinen lippulaivayhtye Cocteau Twins suuntasi kohti neonvaloja upealla Heaven Or Las Vegas -levyllään. Pixies julkaisi Bossanovan ja The Breeders debyyttinsä Pod. Dead Can Dance taas käänsi katseensa vielä kauemmas kohti menneisyyttä. 

Albumin Aion kansikuva on otettu hollantilaisen Hieronymous Boschin triptyykistä Maallisten ilojen puutarha. Brendan Perry:

“Kansikuvassa istuva alaston pariskunta muistutti Lisa Gerrardia ja minua palanneena taaksepäin ajassa jonkinlaisella alkemistisella tislaamolla.”

Aion on myös myös musiikillinen matka keskiaikaan ja barokkiin. Levyllä kuullaan versio mm. 1400-luvun italialaisesta sävelmästä ’Saltarello’. 1600-luvun katalonialainen liturgia ’The Song Of The Sibyl’ kertoo lähestyvästä apokalypsista.

Saltarello • albumilta Aion
1990

Vaikka Aion sisältää apokalyptisiä visioita ja ’End Of The Worldin’, niin se ei kurkottele kohti pimeintä keskiaikaa vaan päinvastoin! Albumin nimikin on latinankielinen käännös kreikan sanasta elämä. Aion saattaa olla naivistinen ja romanttinen pakomatka satoja vuosia menneisyyteen, mutta Perry summasi levyn hienosti eräässä haastattelussaan:

”Mitä musiikki on muutenkaan paitsi tapa ylittää tavallinen arkimaailma. Musiikin kautta voimme teeskennellä olevamme jotain muuta, jossain muualla ja jossain muussa ajassa…”

Aion on muistutus siitä, että taide on, ja on aina ollut osa ihmistä ja altistumme sille päivittäin kaikkialla. Ilman musiikkia, taidetta, eläytymistä ja ihmisen mielikuvitusta meillä ei ole elämää.

Into The Labyrinth 1993

Dead Can Dancen kuudes albumi Into The Labyrinth oli eräänlainen vedenjakaja bändin tuotannossa, ja se myös määritteli musiikillista linjaa eteenpäin. Ajassa matkustamisen sijaan Perry ja Gerrard päättivät keskittyä erilaisiin etnisiin musiikkigenreihin. Vaikka DCD on tunnettu alusta asti Gerrardin ja Perryn yhtyeenä, on heillä ollut jokaisella levyllä mukana myös sessiomuusikoita.

Into The Labyrinth on ensimmäinen albumi, jolla kaksikko hoitaa laulujen ja säveltämisen lisäksi myös kaikki instrumentit. (Liekö ollut tietoinen valinta, sillä kyseinen levy on ollut DCD:n kaikkien aikojen määrällisesti eniten myydyin.) Albumi on nauhoitettu Perryn omassa Quivvyn kirkon studiossa. Myyttejä ja mystiikkaa ei olla kuitenkaan unohdettu, sillä levyn nimi on viittaus kreikan taruun Theseuksesta ja labyrintin keskellä asuvasta Minotaurista.

Into The Labyrinthin aloituskappale – Gerrardin mantramaista laulua ja perkussioita sisältävä ’Yulunga (Spirit Dance)’ – on tribuutti australian aboriginaaleille.

Yulunga (Spirit Dance) • albumilta Into The Labyrinth
1993

Into The Labyrinthillä ilmaisussa alkaa kuulua myös iän tuomaa rentoutta ja temaattista irroittelua. ’The Ubiquitous Mr. Lovegrove’ on unimaailmassa tapahtuva agenttijännäri, jossa Mr. Lovegrove on Perryn alter ego. Biisiä kuullaan myös Sean Pennin ohjaamassa ja Jack Nicholsin tähdittämässä elokuvassa Emily on poissa (The Crossing Guard) vuodelta 1995.

’The Wind That Shakes The Barley’ on irlantilainen sodanvastainen balladi 1800-luvulta. Se on Dead Can Dancen tuotannossa ainoa Lisa Gerrardin englanniksi laulama kappale. 

The Wind That Shakes The Barley • albumilta Into The Labyrinth
1993

Levyn hitti on haikeatunnelmainen ’The Carnival Is Over’, joka kertoo Brendan Perryn lapsuudenvierailusta sirkuksessa. Mukana on suora lainaus Joy Divisionin kappaleesta ’Eternal’ albumilta Closer (1980).

– The procession moves on,
the shouting is over.

The Carnival Is Over • albumilta Into The Labyrinth
1993

Into The Labyrinth on hieno musiikillinen matka maailman eri kolkkiin, mutta etnovaikutteet pääsivät lopullisesti valloilleen yhtyeen seuraavalla albumilla.

Spiritchaser 1996

Dead Can Dancen seitsemäs albumi on maailmanmusiikkilevytys, jolla yhtye siirtyi keskiaikaisista katedraaleista viidakkoon. Vaikutteita on otettu mm. afrikkalaisesta sekä etelä-amerikkalaisesta musiikista. Spiritchaserin transsendenttiset rytmit ovat hypnoottisia ja paikoitellen jopa tanssittavia.

Meksikolaisen rituaaliesineen mukaan nimetty aloituskappale ’Nierika’ on mantramainen tunnelmapala. Sitä seuraa hieman päälle kymmenminuuttinen, kerroksittain kasvava upea ’Song Of The Stars’, joka alkaa Pohjois-Amerikassa asuvien algonki-alkuperäisasukkaiden runolla.

Song Of The Stars • albumilta Spiritchaser
1996

’Indus’ lainaa kohdassa 4:40 suoraan The Beatlesin albumilta Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band löytyvän ’Within You Without Youn’ melodiaa.

Indus • albumilta Spiritchaser
1996

Spiritchaser on DCD:n vahvimpia kokonaisuuksia sekä musiikillisesti että temaattisesti. Albumilla kappaleita ei ole myöskään jaoteltu selkeästi Perryn tai Gerrardin lauluihin, sillä molempien ääniä kuullaan yhtä aikaa useammassakin biisissä. Spiritchaser jakaa edelleen fanien mielipiteet, mutta itse olen pitänyt siitä aina. Sen hypnoottisiin ja psykedeelisiin äänimaisemiin on helppo uppoutua. Albumi jäi myös bändin viimeiseksi levytykseksi 4AD yhtiölle, ja DCD lopetti uransa vuonna 1998.

Reunion, maailmankiertue ja uusi levy-yhtiö

Dead Can Dance palasi yhteen vuonna 2005 keikkoja varten. Laajalta kiertueelta nauhoitettiin useita konserttiäänitteitä, joita fanit saivat ladata digitaalisesti. Äänitteet ovat kuultavissa nykyään myös Spotifyssa ja Tidalissa.

Brendan Perry ilmoitti vuonna 2011, että DCD tekee uutta albumia ja lähtisi maailmankiertueelle. Anastasis julkaistiin 2012. Uutena levy-yhtiönä toimii belgialainen PIAS Recordings, jonka muita bändejä ovat mm. post rock -suuruudet Sigur Rós ja Mogwai.

Anastasis on vahva paluulevy jolla kuullaan Dead Can Dancen kaikki musiikilliset puolet maailmanmusiikista melankolisiin balladeihin. Perryn laulama aloitusbiisi mahtipontinen ja Children of the sun yhtyeen ylistys elämälle muistaen myös sen väliaikaisuuden.

– We are ancient
As ancient as the sun
We came from the ocean, once our ancestral home
So that one day We could all return
To our birthright
The great celestial dome.

Children Of The Sun • albumilta Anastasis
2012

Anastasisin melankolisempaa osastoa edustavat Perryn laulamat ’Amnesia’ ja ’Opium’. Gerrardin laulamissa kappaleissa kuullaan vaikutteita kreikkalaisesta, marokkolaisesta ja lähi-idän musiikista. ’Return Of The She-King’ on kaunis ja eeppisen mahtipontinen brittiläisiä myyttejä mieleen tuova kappale.

Return Of The She-King • albumilta Anastasis
2012

Levyn päättävä ’All In Good Time’ on Scott Walkerin alkuaikojen musiikkia muistuttava rauhallinen tunnelmapala. 

– You taught me patience was a virtue
I took my time
Let Nature take her cause
All was revealed
All in good time.

Dionysus 2018

Vuonna 2018 julkaistu Dionysus (PIAS) on toistaiseksi viimeisin Dead Can Dance albumi. Kreikkalaisen viinin ja ekstaasin jumalan Dionysuksen mukaan nimetty, kahteen osaan jaettu bakkanaalinen ja auraalinen teatteriesitys on tarkoitettu kuunneltavaksi kokonaisuutena.

Vahvoine rytmielementteiseen se muistuttaa DCD:n tuotannossa eniten Spiritchaseria, mutta eri maiden kansanmusiikista ammentavat vaikutteet sulautuvat yhteen niin saumattomasti, että Dionysus onnistuu luomaan aivan oman maailmansa. 

Act I • Sea Borne – Liberator Of Minds – Dance Of The Bacchantes • albumilta Dionysus
2018

Dead Can Dance on tehnyt ahkerasti kiertueita, ja loppuunmyytyjä konsertteja on ollut joka puolella maailmaa. Yhtyeen piti esiintyä ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin Kulttuuritalolla 4. marraskuuta 2022, mutta koko maailmankiertue peruttiin sairastapauksen vuoksi. (Näin Dead Can Dancen Lontoon Royal Albert Hallissa vuonna 2012 ja kyseessä on edelleen yksi ikimuistoisimpia keikkakokemuksiani.) Bändiltä löytyy useampi liveäänitys, joista parhaimpia on DVD:näkin julkaistu Toward The Within vuodelta 1994.

Soololevyt ja elokuvamusiikki

Gerrard ja Perry ovat molemmat julkaisseet useita soololevyjä. Gerrard on tehnyt myös paljon elokuvamusiikkia ja yhteistyötä muiden artistien kanssa, esimerkiksi saksalaiseen krautrockpioneeri Klaus Schulzen ja naiskuoro The Mystery Of The Bulgarian Voicesin kanssa. Gerrardin tunnetuin soolokappale lienee ’Now We Are Free’ elokuvasta Gladiator.

Lisa Gerrard: Now We Are Free • soundtracklevyltä Gladiator
2001

Brendan Perry on tehnyt kolme sooloalbumia, joista varsinkin ensimmäinen vuonna 1999 julkaistu Eye Of The Hunter (4AD) on todella upea Scott Walker- ja Tim Buckley -vaikutteinen singer-songwriter -levytys.

Saturday’s Child • albumilta Eye Of The Hunter
1999

Veikko Rajanen

Dead Can Dance | kotisivu
Dead Can Dance | Facebook
Dead Can Dance | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Beth Gibbonsin muusana on menetys • Lives Outgrown [2024]
Björk – oudosti välkkyvä tähti • Debut [1993]
Blackfield: Welcome To My DNA [2011] – paossa ilkeää maailmaa
Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille
Classix Nouveaux: Night People [1981] – futuristisen uusi aalto
David Sylvian: Brilliant Trees [1984] – sielukas vokalisti soolouran alussa
Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän • Lunatic Soul [2008]
Marianne Faithfull: Broken English [1979] – uuden ajanlaskun alku

Marion: This World And Body [1996] – täyteen ladatty debyytti
Musta Paraati: Peilitalossa [1983] – tyylipuhdasta synkistelyä
Myrkur ei asetu aloilleen • Spine [2023]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree [2016] – pimeä tie kohti valoa
No-Man: Together We’re Stranger [2003] – eteerisen popin lähteellä
Porcupine Tree: Up The Downstair [1993] – projektista kohti oikeaa bändiä
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. [2015] – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
Two Witches – goottiskenen kuolemattomat • The Undead [2021]

Dead Can Dance
Finna.fi

Dead Can Dance | 4AD 1984
Spleen And Ideal | 4AD 1985
Within The Realm Of A Dying Sun | 4AD 1987
The Serpent’s Egg | 4AD 1988
Aion | 4AD 1990
Into The Labyrinth | 4AD 1993
Toward The Within • live | 4AD 1994
Spiritchaser | 4AD 1996
Anastasis | PIAS 2012
In Concert • live | PIAS 2013
Dionysus | PIAS 2018

Boksit ja kokoelmalevyt
Dead Can Dance
Finna.fi

A Passage In Time | Rykodisc 1991
Dead Can Dance 1981–1998 | 4AD/Rhino/Atlantic 2001
Wake – The Best Of Dead Can Dance | 4AD 2003
Memento – The Very Best Of Dead Can Dance | Rhino/Atlantic 2005

Lisa Gerrard
Finna.fi

The Mirror Pool | 4AD 1995
Duality Lisa Gerrard & Pieter Bourke | 4AD 1998
Immortal Memory Lisa Gerrard & Patrick Cassidy | 4AD 2004
The Silver Tree | Rubber Records 2006 • Gerrard Records 2010
Farscape Klaus Schultze & Lisa Gerrard | SPV/Synthetic Symphony 2008
Rheingold – Live At The Loreley Klaus Schultze & Lisa Gerrard | SPV/InsideOut 2008
Dziękuję bardzo – Vielen Dank • live Klaus Schultze & Lisa Gerrard | SPV/InsideOut 2009
Come Quietly Lisa Gerrard with Klaus Schultze | Gerrard Records 2009
The Black Opal | Gerrard Records 2009
Twilight Kingdom | Gerrard Records 2014
Hiraeth Lisa Gerrard & David Kuckhermann | Besant Hall Records 2018

Brendan Perry
Finna.fi

Eye Of The Hunter | 4AD 1999
Ark | Cooking Vinyl 2010
No Land | Olivier Mellano & Brendan Perry & Bagad’ Cesson | World Village 2017
Songs Of Disenchantment – Music From The Greek Underground | Holy Tongue Records 2020

Lue lisää Dead Can Dancea
Finna.fi

Mnemosyne Lyric Book | 2022

Lue lisää Dead Can Dancesta
Finna.fi

Artikkelihaku Dead Can Dance

Within The Realm Of A Dying Sun
Spotify

Dead Can Dance • 1984

Spleen And Ideal • 1985

Within The Realm Of A Dying Sun • 1987

The Serpent’s Egg • 1988

Aion • 1990

Into The Labyrinth • 1993

Toward The Within • 1994

Spiritchaser • 1996

Anastasis • 2012