Rami Helin Presents The Joyful Apocalypse | Xonoring Records / Rami Helin 2026
Turun bändiskenessä uransa aloittanut Rami Helin (s. 1976) on levyttänyt yhtyeissä Stanislaw, Turun Romantiikka, Turku Romantic Movement ja Huuto! Laulaja-kitaristi-lauluntekijän toimen ohessa hän on tehnyt studio- ja livetöitä eri bändeille ja artisteille. Nykyisin Helin asuu pääkaupunkiseudulla ja soittaa bassoa The Flaming Sideburnsissa.
The Joyful Apocalypse on Helinin ensimmäinen sooloalbumi. Se on kokonaisvaltainen teos, joka hehkuu näkemystä, taitoa ja harkintaa niin sävellyksissä, sanoituksissa kuin sovituksissakin. Levy ei ole parin tarttuvan renkutuksen ja täytemateriaalin hamppariateria vaan hitaasti dopamiinia vapauttava kokonaisuus, joka on tarkoitettu kuunneltavaksi alusta loppuun ja johon kuuluu palata ja syventyä.
Rami Helin. Kuva: Marek Sabogal
An Illustrated Guide to Slums, Bum and Cutthroats (Run, François, Run) • albumilta The Joyful Apocalypse 2026
Vaikka The Joyful Apocalypse on Helinin levy, hän ei ole tehnyt sitä yksin. Taitavien soittajien pestaaminen on selvästikin ollut tärkeää. Päähenkilön lisäksi levyllä esiintyy Rodeosta, Viitasen Piiasta, Wheelistä, Five Fifteenistä, The Blankosta ja Von Hertzen Brothersista tuttuja muusikoita. Orkesterisovittajan osassa on kolmea biisiä työstänyt Niklas Hagmark ja sanoituksia on laatinut Will Shade, joka on kirjoittanut aiemmin helsinkiläisen Them Bird Thingsin levylle.
Provosoivilla ja kantaaottavilla sanoituksilla on ennenkin ollut paikkansa Helinin tuotannossa, mutta nyt ote on entistä tarinallisempi. Ensimmäinen biisi ’City of Seven Hills’ kiteyttää näkökulman: The Joyful Apocalypse on arvaamattomasti etenevä tuokiokuvien sarja, eräänlainen matka halki ajan ja Euroopan. Välillä äänessä on vanha manner itse, välillä yksittäinen ihminen, jopa Jack Kerouac. Kappaleet puhuvat suurista, synkistä ja raskaista teemoista kolonialismista keskitysleireihin ja sairasvuoteilta hautajaisiin.
Marseille After Midnight • albumilta The Joyful Apocalypse
2026
Musiikissa chanson, teatraalisuus ja tekstivetoinen lauluntekijyys kohtaavat synkän laidan brittirockin ja jopa paljaaksi riisutun bluesin. Pakanallinen ’Witches’ Hammer’ symppaa paholaista svengin hinnalla, ja ’An Illustrated Guide to Slums, Bum and Cutthroats (Run, François, Run)’ kasvaa sykähdyttävän suureksi. Levyn jokaisella kappaleella on oma luonteensa ja ilmeensä, mutta olipa musiikin pohjana mikä tahansa, siinä on koko ajan jotakin viileän eurooppalaista.
Maailman tilaa ajatellen The Joyful Apocalypse ilmestyy juuri oikeaan aikaan. Sukupolvelta toiselle siirtyvä historian paino tuntuu juuri nyt raskaammalta kuin vuosikymmeniin.
City of Seven Hills • albumilta The Joyful Apocalypse
2026
Rami Helin, The Joyful Apocalypse on ensimmäinen sooloalbumisi. Mistä tuli ajatus soololevyn tekemisestä?
– Olen soittanut ikäni rokkibändeissä ja ne ovat yksiköitä, jotka porskuttavat eteenpäin omalla tyylillään ja metodeillaan. Me vastaan maailma -asetelma saa jengin kuin jengin hitsautumaan tiiviiksi yksiköksi. Opin vasta vanhempana, että bändiasetelmaan ei kannata tuupata materiaalia, joka vieroittaa tekijänsä liian kauas tästä jengi-identiteetistä. Siksi mulla jäi paljon jännittäviä musiikillisia ideoita varastoon. Soolotuotannossani pääsen hyödyntämään niistä kestävimpiä täysin rinnoin.
Musiikkiasi voisi luonnehtia elokuvalliseksi. Mistä tämä piirre on peräisin?
– Luulen, että elokuvalliseen ilmaisuun minua on eniten sysännyt Vangelis. Runsaat kymmenen vuotta sitten hurahdin totaalisesti hänen tuotantoonsa, varsinkin hänen nuoruudenbändiinsä Aphrodite’s Childiin, jossa lauloi myöhemmin kosmopoliittina iskelmälaulajana tunnettu Demis Roussos. Yhtye teki vielä henkitoreissaan ilmestyskirja-aiheisen teemalevyn 666. Se oli kaikessa älyttömyydessään tajunnanräjäyttävä paketti ja sai minut kiinnostumaan temaattisen levyn kirjoittamisesta. Myös Vangeliksen elokuvamusiikki on kaikessa juustoisessa mahtipontisuudessaan aseistariisuvaa.
Mitä musiikin elokuvallisuus tarkoittaa sinulle?
– Minulle oli erityisen tärkeää, että musiikki vie kuulijan tiettyihin maisemiin siinäkin tapauksessa, että kuulija ei tiedä kontekstista mitään. Opiskellessani studiotekniikkaa testasimme luokan kanssa musiikin herättämiä mielikuvia. Kuvailin kuuntelemaamme klassista teosta jotenkin niin, että työläiset raahustavat aamuvarhaisella töihin läpi talvisen maaston ja taivaalta sataa mustaa lunta. Paljastui, että kappale oli elokuvasta Schindlerin lista. Viimeistään tämä todensi minulle, että musiikilla on mahdollisuus viedä meidät aikaan ja paikkaan, tiettyyn tunnetilaan ja jonkin täysin tuntemattoman ja kiehtovan äärelle.
Howdy, Helsinki (The Geopolitics of a Failed Romance) • live-versio
Vaikutteidesi yhteydessä on mainittu myös chamber pop, isosti orkestroitu popmusiikki.
– Käytin chamber pop -elementtejä musiikillisesti rankkojen ja raskaiden osuuksien tukemiseen. Hiljaisemmissa osuuksissa jouset loistavat poissaolollaan. Halusin välttää kaikenlaista siirappisuutta. Ja muusikkojen pyhää lehmää, groovaamista. No, yksi biisi, ’The Witches Hammer’, lähti rytmillisesti laukalle, ja se onkin sitten oksat pois -osastoa. mitä tulee rytmiseen ilotulitukseen. Tuho ja turmelus ei groovaa, mutta noidat sentään osaavat nauttia elämästä.
Levyn sanoitukset ovat yksityiskohtaisia ja tarinallisia. Miten tämä puoli kehittyi?
– Kymmenisen vuotta, kun sain ajatuksen kirjoittaa ensimmäisen sooloalbumini, mietin, että minun pitäisi kertoa siinä oma tarinani. Pikkuhiljaa kuitenkin ymmärsin, että meidän kaikkien rakennuspalikat ovat paljon monimutkaisempia kuin äkkiseltään olin ajatellut. Aluksi suunnittelin suomenkielisen levyn tekemistä, mutta perspektiivini oli liian laaja. Yritin yhdistää pientä piiperrystä valtavaan maisematauluun, eikä lopputulema ollut johdonmukainen. Kun viimein ymmärsin vaihtaa kielen suomesta englantiin, ’City of Seven Hills’ -kappale syntyi nopeasti ja tiesin, että olen vihdoinkin jäljillä.
Lyriikoita on kirjoittanut amerikkalainen Will Shade. Miten yhteistyönne alkoi?
– Olin ihaillut Willin rikasta kielenkäyttöä ja tarinoita Them Bird Things -yhtyeen levyillä enkä epäröinyt pyytää häneltä apua tekstieni läpikäymisessä. Samalla tiedustelin varovasti, josko häntä kiinnostaisi myös kirjoittaa levylle. Kun tämä kaikki yhdistettiin korona-apatiaan ja kummankin kirjoitusblokkiin, tapahtui jotain selittämätöntä. Alkoi tiivis kolme kuukautta, jona aikana kirjoitimme hurjan määrän laadukasta materiaalia. Mitä vahvempia sanoitukset olivat, sen korkeammalle nostin musiikin rimaa. Etsin jännitteitä melodioista ja käytin sointuja kuin hullu tiedemies yhdisteitä. Heitin kaiken oppimani peliin ja vaadin itseltäni, etten maanisesta työtahdista huolimatta tyydy ilmeisiin ratkaisuihin.
The Lonesome Death of George Mallory • single
2024
Taustasi on rockbändeissä, mutta sooloalbumisi on jotakin muuta. Onko sooloalbumisi sinulle ominta musiikkia vai kenties jotakin itsellesi aivan uutta?
– Hyvä kysymys, juuri rocktaustani takia. Jos olen ihan rehellinen, en juurikaan kuuntele rockmusiikkia kotioloissa. Ja jos kuuntelen, se on yleensä runsailla vuosirenkailla varusteltua kamaa. Black Sabbathin vinyylit ovat viime aikoina pyörineet soittimessa. Se, jos jokin on elokuvallista musiikkia. Musiikillisesti tämä levy on juuri sitä mitä lähdin tekemään.
Levysi sanotaan olevan eräänlainen vastalause tekoälymusiikille. Mitä se tarkoittaa?
– Oli ensisijaisen tärkeää, että tämä on soitettua musiikkia kaikkine virheineen sen sijaan, että rakentaisin yksin makuuhuoneen perällä jollain Ableton Livellä maailmanlopun soundtrackin. Kaiken maailman terminaattori-öljytynnyrirumpusamplejen parasta ennen -päivä tulee vastaan hyvin nopeasti. Imagine Dragons -tyylinen keinotekoinen isous ei puhuttele minua. Se on mulle kuin muovinen legolinna Turun Linnan puistossa. Mutta kaikelle on kuulijansa, ja mulla on omat mieltymykseni. Tämä on tällaista käsintehtyä musaa. Käsityöläiskortteli metropolin puristuksessa.
– Tekoälyllä tehdyn musiikin myyminen oikeiden ihmisten tekemänä on vähintäänkin kyseenalaista. Varsinkin jos ne ovat tarjolla samassa laarissa. Lihallakin on kaupassa alkuperäismaamerkintä – olisiko jostain tuollaisesta hyötyä musiikissa? Tuskin kuitenkaan, koska kaikki on kehittynyt niin huikeasti, että erottaminen on vaikeaa.
Mihin luulet tämän kehityksen johtavan?
– Kun keinoäly syöttää itselleen keinoälyllä tuotettuja algoritmeja, kaikki ilmaisu tulee laimenemaan niin totaalisesti, että siirrymme taas johonkin uuteen ja raikkaaseen juttuun. Mutta siinä vaiheessa olisi tietysti hyvä olla olemassa taiteellisesti lahjakkaita ja ilmaisuvoimaisia tekijöitä. Se onkin kiinnostavaa, mistä lähteestä he sitten ideansa ammentavat.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Rami Helinin bändejä
Stanislaw: Retirement • albumilta More Introverted And Less Sociable
2000
Turun Romantiikka: Hyperventilaatio Hi-Fi • albumilta Ajatus on kapinaa
2002
Huuto!: Suomi Sata • albumilta Maailma on SS-market
2018
The Flaming Sideburns: Up in Flames • live
2025
💿
Rami Helin
Finna.fi
Rami Helin presents The Joyful Apocalypse Xonoring Records / Rami Helin 2026
💿
Turun Romantiikka
Finna.fi
Ajatus on kapinaa Riemu-levyt 2002
Metamorfoosi Wolfram / Wolfgang Records 2003
Rock’n’rollin viimeiset dandyt Sammakko 2004
💿
Turku Romantic Movement
Finna.fi
Rock, Rhythm & Revolution! EP | Fading Ways 2006
Noise & Confusion Fading Ways Finland 2007
Turku Romantic Movement Fading Ways Finland 2009
💿
Huuto!
Finna.fi
Ensin oli U Kasettipesä 2017
Maailma on SS-market Stupido Records 2018
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Jan Stenfors – kahden elämän taitteessa • Vinegar Blood [1996]
J.M.K.E. – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan • Külmale maale [1989]
Kauko Röyhkä & Riku Mattila tuovat esiin toistensa parhaat puolet • Kauko Röyhkä & Riku Mattila [2008] • Kaksi lensi tuulen mukaan [2011] • Meidät pelastaa vain rakkaus [2025]
Marianne Faithfull 1946–2025 • Uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Mark Lanegan 1964–2022 • Seattlen surujuhlan soundtrack • Whiskey For The Holy Ghost [1994]
Morphine – tie yön syliin • The Night [2000]
Musta Paraati – tyylipuhdasta synkistelyä • Peilitalossa [1983 • 2023]Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
Pete Shelley 1955–2018 • Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
PJ Harvey – himosta ja kaipauksesta • To Bring You My Love [1995]
Roky Erickson 1947–2019 • Kulttisankari mielensä armosta • Roky Erickson And The Aliens: The Evil One [1981]
Sami Yaffa – basisti läpäisee pasianssin • The Innermost Journey To Your Outermost Mind [2021]
Sylvain Sylvain 1951–2021 • Rockia roll-diggareille • Sylvain Sylvain [1979]
The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus • The Doors [1967]
Woude • Wouden laulut jäivät pystyyn • Singles 1979–1985 [2024]
The Joyful Apocalypse • 2026
Spotify
The Joyful Apocalypse • 2026
