Rattlesnakes | Polydor 1984
Lloyd Cole • Vuodet 1982–2024
Rattlesnakes • Easy Pieces • Mainstream
Musiikkia esille kirjastossa
Englannissa syntynyt Lloyd Cole (s. 1961) tunnetaan meillä parhaiten skotlantilaisen Lloyd Cole And The Commotions -yhtyeen laulusolistina ja pääasiallisena lauluntekijänä. Menestystä saavuttaneen bändin taival jäi harmillisesti varsin lyhyeksi. Heiltä ilmestyi vuosien 1984–89 välillä vain kolme albumia ja nippu pikkuhiteiksi nousseita singlejä. Cole lähti soolouralle, ja on julkaissut upeita omaleimaisia albumeita. Näistä viimeisin On Pain (2023) on yksi hänen parhaistaan ja ollut suuri arvostelumenestys. Lloyd Cole saapuu levyn tiimoilta esiintymään Savoy-teatteriin tammikuun 24. päivänä yksin akustisesti.
Lloyd Cole on kotoisin Pohjois-Englannin Buxtonista, mutta päätyi opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta ja filosofiaa Glasgow’n yliopistoon. Glasgow’ssa vaikutti 1980-luvun alkuvuosina rikas vaihtoehtomusiikin skene, jonka keskeisinä vaikuttajina olivat Orange Juice -bändi ja riippumaton levy-yhtiö Postcard Records. Kaupungin innostuneessa ja uutta luovassa ilmapiirissä amerikkalaisesta singer-songwriter -musiikista inspiroitunut Lloyd Cole löysi nopeasti sielunkumppaneita. Hän perusti vuonna 1982 soulahtavaa musiikkia esittäneen isohkon yhtyeen, joka vähitellen tiivistyi viisimiehiseksi kokoonpanoksi: Lloyd Cole (laulu, kitara), Neil Clark (kitara), Lawrence Donegan (bassokitara), Blair Cowan (kosketinsoittimet) ja Stephen Irvine (rummut).
Lloyd Cole And The Commotionsin albumit Rattlesnakes, Easy Pieces ja Mainstream sekä sisäkannen aukeamakuvitusta kokoelma-albumilta 1984–1989. Kuva: Tuomas Pelttari
Bändi onnistui nopeasti perustamisensa jälkeen saamaan levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Debyyttisinglen ja -albumin tuottajaksi he saivat ihailemansa Paul Hardimanin, joka oli juuri työstänyt Matt Johnsonin kanssa The The -albumin Soul Mining. Hardimanin avustuksella Commotions löysi orgaanisen ja seesteisen sointimaailman, jossa oli tilan tuntua ja jossa akustiset soittimet olivat etualalla.
Ensimmäinen julkaisu oli toukokuussa 1984 ilmestynyt single ’Perfect Skin’, joka esitteli Lloyd Colen erinomaisena lauluntekijänä. Sanoitukset ovat tulvillaan viittauksia Bob Dylanin vuosien 1965–66 tuotantoon (basement, Louise, weather girl, yms.), ja säkeistöt etenevät puheenkaltaisesta kuin ’Subterranean Homesick Blues’. Biisin tarina sijoittuu opiskelijoiden ja itseään etsivien nuorten aikuisten maailmaan ja pääosaan nousee erikoinen nuori nainen (kuten niin monesti Colen varhaisissa lauluissa). ’Perfect Skin’ oli pikkuhitti ja nousi brittilistan sijalle 26.
Perfect Skin • albumilta Rattlesnakes
1984
Bändi alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan Rattlesnakes kesällä 1984 Lontoossa John Foxxin omistamassa The Garden studiossa. Muusikot muistelevat kesää lämmöllä, sillä kaikki tuntui menevän nappiin. Biisimateriaali oli erinomaista ja heillä oli aikaa työstää sovituksia ja raitoja huolella. Lopputuloksena oli monipuolinen kokonaisuus, jossa liikuttiin tyylilajista ja tunnelmasta toiseen.
Albumilla liikuttiin myös maantieteellisesti avausraidan heleiden Glasgow-tunnelmien kautta amerikkalaisiin suistomaihin. Hidas suistoblues ’Speedboat’ on mystinen tarina laivalla asuvasta erikoisesta pariskunnasta, johon laulun kertoja tutustuu. Amerikkalaisissa tunnelmissa ollaan myös singlenäkin julkaistulla biisillä ’Rattlesnakes’, jossa näyttelijä Eva Marie Saintia (Alastoman sataman Edie Doyle) muistuttava ja Simone de Beauvoirin kirjoja lukeva itsellinen nuori nainen haluaisi ottaa lain omiin käsiinsä, hurjastella ja ostaa aseen joka puolelta uhkaavien kalkkarokäärmeiden (”miesten”) varalta. Lopulta kapinointi tyssää kohtaamiseen liikennepoliisiin kanssa. Akustiset kitarat on äänitetty biisillä erityisen hyvin ja Anne Dudleyn eeppinen jousisovitus luo elokuvallisen avaran tunnelman.
Rattlesnakes • albumilta Rattlesnakes
1984
’Charlotte Streetissä’ kohdataan jälleen mystinen naishahmo, mutta tällä kertaa kirjastossa. Kirjastoa ei mainita laulun teksissä, mistä Cole oli jälkikäteen pahoillaan. Hänestä tapahtumapaikan konkretisoiminen olisi tehnyt tekstistä toimivamman. Hienosti rullaava biisi on silti albumin parhaimmistoa. Biisissä ’2CV’ kertoja tapaa äitinsä rättisitikalla ajelevan nuoren naisen, jonka kanssa hänellä on lyhyt ja merkityksetön romanssi. Teksti on vaikuttava kuvaus haahuilevista nuorista, joille ihmissuhteet ovat oman sisäisen tyhjyyden täyttämistä edes jollakin – ei mitään sen vakavampaa. Biisi on pelkistetty, pelkän akustisen kitaran säestämä folkballadi. Melodian kaihoisuus ja sen nostalginen tunnelma avaavat tekstiin uuden kulman: kyseessä onkin laulun kertojalle rakas ja samalla surullinen muisto.
2CV • live 1985
Pelkistettyä tyyliä edustaa myös singlenä julkaistu ’Forest Fire’, jossa kuvataan ihmissuhteen kiemuroita runollisin kielikuvin. Rauhallinen sointukierto ja viipyilevät urut pitävät jännitettä yllä, kunnes lopussa tunnelma kohoaa ja purkautuu Neil Clarkin upean kitarasoolon myötä. Clark on kertonut, että hän äänitti soolon kahdestaan tuottaja Hardimanin kanssa myöhään yöllä, kun muut bändin jäsenet olivat jo häipyneet pubiin tai nukkumaan. Seuraavana päivänä Clark soitti häpeillen nauhoittamansa soolon muille ja kaikki pitivät sitä loistavana. Klassikkobiisi oli valmis.
Forest Fire • albumilta Rattlesnakes
1984
’Patience’ on tarina samannimisestä naisesta, mutta myös jätetyksi tulemisesta. Lloyd leikittelee tekstissä ’patience’-sanan eri merkityksillä. Biisi on silkkaa Chicago-soulia Curtis Mayfieldin hengessä ja näyttää kuinka suvereenisti bändi kykeni liikkumaan tyylilajista toiseen kadottamatta omaa ääntänsä. ’Down On Mission Street’ kertoo paatuneesta naistenmiehestä, joka kohtelee muita julmasti ja piittaamattomasti. Tekstin uskonnollinen kuvasto yhdistyy musiikin uhkaavalta kuulostavaan spagettiwestern-tunnelmaan. Lopputuloksena on opiskelijamaailmaan sijoitettu muunnelma tutusta Don Juan -aiheesta.
Rattlesnakes julkaistiin lokakuussa 1984 ja se oli arvostelu- ja myyntimenestys. Suurimman vaikutuksen se teki opiskelijapiireissä, joissa Lloyd Cole And The Commotions nostettiin kulttimaineeseen samana vuonna pinnalle nousseen The Smithsin rinnalle. Molempien estetiikka oli rakennettu samoista elementeistä: helisevistä kitaroista, runollisista sanoituksista ja viittauksista vanhoihin elokuviin ja kirjoihin. Ehkä ei ollut yllättävää, että 60-luvulla suursuosioon noussut brittiläinen laulajatar Sandie Shaw julkaisi molempien bändien biiseistä omat tulkintansa. Lloyd Colelta hän valitsi kulttisuosioon nousseen albumiraidan ’Are You Ready to Be Heartbroken?’. Rattlesnakes-albumin päättänyt biisi kertoo kypsymisestä. Siitä kuinka kyynisen asennoituminen ja ironisten roolileikkien jälkeen laulun kertoja on ”ehkä” valmis laittamaan itsensä ja tunteensa peliin ihmissuhteessaan.
Are You Ready To Be Heartbroken? • Live
Lloyd Cole And The Commotions jatkoi albumin jälkeen menestyksekästä uraa heti seuraavana vuonna ilmestyneellä albumilla Easy Pieces (1985). Se sisältää monta klassikoksi noussutta biisiä kuten ’Cut Me Down’, ’Lost Weekend’ ja ’Brand New Friend’, mutta kokonaisuutena se ei ole edeltäjänsä veroinen mestariteos.
Kolmas studiolevy Mainstream (1987) on sekin biisimateriaaliltaan laadukas kokonaisuus, ja se osoitti myös vahvaa kollektiivista henkeä – melkein kaikki levyn biisit on kreditoitu koko bändin tekemiksi. Valitettavasti levy jäi bändin viimeiseksi ja bändi hajosi vuonna 1989. Cole muutti New Yorkiin, ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Lloyd Cole alkuvuodesta 1990.
Rattlesnakesia pidetään nykyään brittiläisen indiepopin ehdottomana merkkiteoksena, jonka biisit ovat jääneet elämään ja inspiroineet monia sukupolvia. Hyvänä esimerkkinä tästä on toisen Glasgow’sta kotoisin olevan bändin Camera Obscuran mainio indieklassikoksi noussut biisi ’Lloyd, I’m Ready To Be Heartbroken’ (2006), joka on vastaus Colen esittämään kysymykseen – 22 vuoden odottelun jälkeen.
Jukka Uotila
Camera Obscura: Lloyd, I’m Ready To Be Heartbroken? • albumilta Let’s Get Out Of This Country
2006
Lloyd Cole Solo Live 2024
17.1. Tukholma • Göta Lejon
18.1. Göteborg • Stora Teatern
20.1. Oslo • Vulcan Arena
22.1. Kööpenhamina • Bremen Teater
24.1. Helsinki • Savoy-teatteri
Lloyd Cole | kotisivu
Lloyd Cole | Facebook
Lloyd Cole | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
A-ha [1] 1982–1994 • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin
A-ha [2] 1998–2023 • Arvokkaasti vanhenemisen taito • A-ha 2000-luvulla
Al Stewart – tarinankerrontaa huipputuotannolla • Year Of The Cat [1976]
Beck – suuren muutoksen soundtrack • Sea Change [2002]
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger [1977]
Bob Dylan – tie folkin tuolle puolen • Highway 61 Revisited [1965]
Bob Dylan – täydellisen keskeneräinen omakuva • Self Portrait [1970]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Hector – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle • Nostalgia [1972]
John Lennon – tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
Johnny Marr – kitarasankari kotoisissa puitteissa • Call The Comet [2018]
Joni Mitchell – kun aitous välittyy • Song To A Seagull [1968]
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
Leonard Cohen – liekki palaa pimeässä • You Want It Darker [2016]
Leonard Cohen – lempeä epilogi • Thanks For The Dance [2019]
Manic Street Preachers – sielukasta indierockia • Gold Against The Soul [1993]Marion – täyteen ladattu debyytti • This World And Body [1996]
New Order – vaiston varassa eteenpäin • Movement [1981]
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Pet Shop Boys – pop osuu sydämeen • Behaviour [1990]
Radiohead – takaisin epätodellisuuteen • A Moon Shaped Pool [2016]
Simple Minds – voimaa ja suurta tunnetta • Street Fighting Years [1989]
Suede – pois menneisyyden varjoista • Autofiction [2022]
Tears For Fears – kasaripopin klassikko • The Seeds Of Love [1989]
The 1975 – kurotus kohti täydellistä rockmusiikkia • I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It [2016]
The Cure – valoa synkkyyden keskeltä • Wish [1992]
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Divine Comedy – vihdoinkin onnen satamassa • Foreverland [2016]
The Smiths – viattomuuden lopun lauluja • The Smiths [1984]
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]
💿
Lloyd Cole And The Commotions
Finna.fi
Rattlesnakes | Polydor 1984 • 2CD Deluxe Edition 2004
Easy Pieces | Polydor 1985
Mainstream | Polydor 1987
1984–1989 | Polydor 1989
The Collection Lloyd Cole And The Commotions • Lloyd Cole | Mercury 1998
💿
Lloyd Cole
Finna.fi
Lloyd Cole | Polydor 1990
Don’t Get Weird On Me Babe | Polydor 1991
Bad Vibes | Fontana 1993
Love Story | Fontana 1995
The Negatives Lloyd Cole / The Negatives | XIII BIS Records 2001
Plastic Wood | The Establishment / XIII BIS Records 2001
Music In A Foreign Language | Sanctuary 2003
Antidepressant | Sanctuary / One Little Indian US 2006 • LP earMusic 2021
Broken Record | Tapete Records 2010
Selected Studies Vol. 1 Lloyd Cole & Hans-Joachim Roedelius | Bureau B 2013
Standards | Tapete Records 2013
1D Electronics 2012–2014 | Bureau B 2015
Guesswork | earMusic 2019
On Pain | earMusic 2023
🎼🎶
Nuottialbumit
Lloyd Cole And The Commotions
Finna.fi
Lloyd Cole And The Commotions [Valikoima biisejä albumeilta Rattlesnakes ja Easy Pieces]
Lue lisää Lloyd Colesta
Finna.fi
Artikkelihaku Lloyd Cole
Rattlesnakes
1. Perfect Skin
2. Speedboat
3. Rattlesnakes
4. Down On Mission Street
5. Forest Fire
6. Charlotte Street
7. 2CV
8. Four Flights Up
9. Patience
10. Are You Ready To Be Heartbroken?
Stephen Irvine – rummut, tamburiini
Neil Clark – kitara
Lawrence Donegan – bassokitara
Blair Cowan – kosketinsoittimet
Lloyd Cole – kitara, laulu
Jousisovitukset: Anne Dudley ja The Commotions
Tuottaja: Paul Hardiman
Rattlesnakes
Spotify
Rattlesnakes • 1984 • Kansikuva: Robert Farber / Image Bank
Easy Pieces • 1985
Mainstream • 1987