Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).Porvoolaissyntyinen Paperi T (oik. Henri Pulkkinen, s. 1986) on eittämättä viimeisimmän vuosikymmenen merkittävimpiä artisteja paitsi suomirapin, myös yleensäkin kotimaisen popmusiikin kentällä. Harva on onnistunut yhdistämään kaupallista menestystä, kehuja kriitikkokentällä ja painoarvoa kulttuurikeskustelussa hänen tapaansa.

Suomirapin kentällä Pulkkinen oli vielä varsin tuntematon nimi esittäytyessään Ruger Hauer -trion jäsenenä vuoden 2010 Se syvenee syksyllä -albumilla. Tämä oli genren Cheek-vetoisen kaupallisen noususuhdanteen aikaa, mutta Rugerin debyytistä tuli vuosien mittaan vastahankaisemman räppiyleisön klassikko, joka lanseerasi Pulkkisen ohella monen tietoisuuteen myös Mikko Kuoppalan alias Pyhimyksen. Se syvenee syksyllä ei yltänyt albumilistalle lainkaan, mutta sen suosituimmat kappaleet ’Jokaiselle jotakin’ ja ’Täällä’ ovat kerryttäneet reilusti kuudetta miljoonaa Spotify-kuuntelua.

Ruger Hauerin kulttimaineen kasvaessa Erectus– ja Ukraina-albumeiden myötä vuosina 2012–13 alkoi Paperi T hamuilla omalla tahollaan bändin ulkopuolista artistiutta. Vuonna 2013 hän esittäytyi duon osapuolena Khidin kanssa tekemällään minialbumilla Ex ovis pullus non natis seró fit ullus ja päävokalistina friikkifolk-yhtye Paavoharjun paluulevyllä Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne.

Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (2013).Näillä julkaisuilla Pulkkinen profiloituu vielä kokeellisen rapin edustajaksi ja vaihtoehtoisen crossoverin harjoittajaksi. Niin Khidin kylmät industrial-biitit kuin Paavoharjun Lauri Ainalan rakeinen äänimaisemamaalailu viittovat Tattarisuon tyhjien teollisuushallien maailmaan, mutta Paavoharjun musiikki haroo esoteerisempiakin ulottuvuuksia. Joko sinä tulet tänne alas… on Suomen oloissa ainutlaatuinen neofolk-impulssien ja kokeellisen konemusiikin yhdistelmä. Pulkkisen alleviivaavan painokas, uhkaavalta äänikirjan lukijalta kuulostava vokaalityyli täydellistyy ensimmäistä kertaa levyn ’Patsaatkin kuolevat’ -klassikolla:

Vuoden 2013 päättyessä Henri Pulkkinen oli silti rajallisen erikoisyleisön tuntema indie-artisti. Suomiräpistä oli ehkä tullut valtavirtaa, mutta Cheekin ja Mikael Gabrielin populistisilla ehdoilla.

Toisaalta musakriitikkopiireissä pidettiin selvänä, että iso kulttuurikriittinen ja täyttämätön aukko oli olemassa siellä, missä 80-luvulla vaikuttivat Sielun Veljet ja 90-luvulla CMX. Enää se ei vain onnistuisi kitararockilla. 2010-luvun nuoret yliopistoaikuiset edellyttäisivät suosikkirunoilijaltaan kykyä mukautua tämän aikakauden musiikillisiin odotuksiin.

Henri Pulkkinen oli enemmän kuin valmis täyttämään ne odotukset.

Paperi T:n sooloura lanseerattiin ovelasti vaivihkaa parilla singlellä ja YleX:n kautta. Kansanradion nuorisokanava teki melodramaattisesta ’Sä jätät jäljen’ -singlestä orastavan hitin syksyllä 2014. Parisuhteen päättymisestä ja unohtuneiden tavaroiden selaamisesta ja rappukäytävään heittelemisestä kertova vihainen kevätbiisi tarttui takuulla jokaisen sen kuulleen mieleen ja korvakäytäviin. Hittilistojen kärkeen se ei noussut, mutta onnistui tärkeämmässä: teki Henri Pulkkisesta kolmekymppisen disintegroituvan varhaisaikuisuuden äänen.

Jos ’Sä jätät jäljen’ oli ensi-isku, luokittuu vuoden 2015 alussa ilmestynyt ’Resnais, Beefheart ja Aalto’ -single täystyrmäykseksi. Periaatteessa täysin epäkaupallinen hidastempoinen tilitys ei rakennu musiikilliselle korvakarkille, vaan loputtomalle ja kulttuurihistoriallisesta sivistyksestä kertovalle namedoppailulle. Kappale herätti välittömästi sekä ärsyyntymisen että ihastumisen tunteita, mutta on selvää, että Pulkkinen oli pelannut korttinsa tarkkaan harkiten. Teksti koostuu alusta loppuun todellisista ja kuvitelluista interteksteistä:

”Chianti oli Alvar Aallon lempiviini / Mä en tiedä viineistä mitään / Kai täs on nyt aikaa sit opetella / Et sellast / Jos haluut nähdä / nähdään Cellas”.

Näin kevään 2015 kulttuurikeskustelun ytimeen iskostui Paperi T. Huhtikuussa ilmestynyt Malarian pelko -albumi julistettiin ilmestyessään yleisesti merkkiteokseksi, joskin on kiinnostavaa, että perinteisistä rocklehdistä sekä Soundi (Arttu Seppänen) että Rumba (Niko Peltonen eli allekirjoittanut itse) suhtautuivat levyyn varsin kriittisesti. Malarian pelko nousi kuitenkin listaykköseksi ja myi vinyylijulkaisuna poikkeuksellisen paljon. Levy sai myöhemmin myös Teosto–palkinnon.

Paperi T: Malarian pelko (2015).Malarian pelon ytimessä on obsessiivinen itsetarkkailu, omien ihmissuhde-epäonnistumisten loputon puiminen, syyllisyys etuoikeutetusta asemasta, itseironinen naurahtelun sen kustannuksella. Samaan aikaan, kun kirjallinen elämä suistui autofiktion suohon, syöksi Henri Pulkkinen popmusiikin aivan vastaavaan vetelikköön. Hän teki sen niin uskottavasti, puoleensa vetävästi ja tuottajiensa (Kalifornia-Keke, Aksim, Khid, RPK, Femme Fourrure) musiikillista pelisilmää hyväksi käyttäen, että lopputuloksena Malarian pelko on maksisipsipussin kaltaista huumetta.

Pulkkisen loputon nimien pudottelu täydellistää vaikutelman Vaasankadun sivistyneimmästä kulkijasta, joka todistaa oikean kätensä puristuksella oikeamielisyytensä samalla, kun facepalmaa vasemmalla omaa riittämättömyyttään ihmissuhteiden monimutkaisuuden edessä. Levyn kertoja kaihoaa nuorten Kristiina Halkolan tai Stevie Nicksin näköisiä naisia ja ironisoi opetellusti omaa kaihoaan. Hän syö kakkunsa ja säästää sen: Malarian pelkoon samastuivat sekä heteronormatiivisuuden kanssa pyristelevät nuorehkot miehet että sen kanssa pyristelevien miesten kanssa aikuiselämänsä ajan pärjäilleet nuorehkot naiset.

Levyn todellisimmalta maistuneen säkeen – ”Mä oon kuin elokuva, jossa ei kukaan kuole” – Pulkkinen ulkoisti vanhemman sukupolven indie-puujumalan, P-K Keräsen laulettavaksi.

Paperi T:n kulttuurinen merkitys taisi huipentua vuonna 2016 Post-Alfa -runokokoelman julkaisuun. Pulkkisen instagram-runous myi ennätyksellisiä määriä siinä missä A.W. Yrjänän Arcana vuonna 1997, mutta teosten kirjallisten ansioiden vertailu onkin jo toinen asia. Kulttuurihistoriaan Pulkkinen jätti mikrojäljen synnyttämällä ”tee oma Papru-runo” -hästäg-liikkeen, jonka innovatiivisimmat lopputuotteet paljastivat hyvinkin hauskasti Pulkkisen tilapäärunouden sisällölliset kliseet ja muodollisen toisteisuuden.

Ruger Hauer: Mature (2016).Kulttuuri-ilmiöillä on luonnollinen elinkaarensa. Henri Pulkkisen taiteen kohdalla sen huipentuma toistaiseksi osui vuosiin 2015–16. Tämä ei tarkoita, että sittemminkään olisi tapahtunut romahdusta. Ruger Hauer kulki oman taipaleensa loppuun vuoden 2017 listaykkösalbumilla Mature, jota on mahdotonta peilata olennaisilta osiltaan Pulkkisen tekemisiin, mutta Paperi T valloitti albumilistan ja vinyyliä ostavan kansanosan vielä toistamiseen vuoden 2018 Kaikki on hyvin -albumilla. Nyt hän ei vain ollut enää kulttuurikeskustelun aihe tai lauantaiesseiden kohde. Hän oli vain osa establishmentia. Kaikki oli hyvin.

Toisesta soololevystä alkaa olla jo kolme vuotta, ja kuka enää kulkutautiaikana tietää, mikä Paperi T:n todellinen artistipositio nyt on? Viime vuonna hän kuitenkin julkaisi Khidin kanssa uuden minialbumin HBD RIP.

Sen älyllinen nihilismi tuntuu tähän ajanhetkeen virkistävältä. Henri Pulkkinen on merkittävän hyvä kokeellinen räppäri, jonka ei olisi artistina pitänyt koskaan katsoa peiliin.

Levyhyllyt
Ruger Hauer
[= Henri Pulkkinen • Mikko Kuoppala • Tommi Langen]
Finna.fi

Se syvenee syksyllä • CD • LP | Monsp Records 2010
Erectus • CD • 2LP | Monsp Records 2012
Ukraina • CD • LP | Monsp Records 2013
Mature • CD • LP | Johanna Kustannus 2016

Levyhyllyt
Paperi T | Finna.fi

Ex Ovis Pullus Non Natis Serò Fit Ullus Paperi T & Khid • LP • CD | Monsp Records 2013
Malarian pelko • LP • CD | Johanna Kustannus 2015
Kohta • LP Lauri Porra & Paperi T • LP | Svart Records 2018
Kaikki on hyvin • LP • CD | Johanna Kustannus 2018
HBD RIP Paperi T & Khid • LP | Johanna Kustannus 2020

Levyhyllyt
Paavoharju | Finna.fi

Yhä hämärää • CD • LP | Fonal Records 2005 & 2007
Laulu laakson kukista • CD • LP | Fonal Records 2008
Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne • CD • LP | Fonal Records 2008
Syvyys – The Fonal Years Vol. 1 • 3LP | Svart Records 2019
Uskallan – The Fonal Years Vol. 2 • 3LP | Svart Records 2019

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Paperi T:tä | Finna.fi

Post-alfa | Kosmos 2016

Lue lisää suomirapista | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Karri Miettinen [= Paleface], 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Karri Miettinen [= Paleface] & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).
Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).

Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa

MIKKO | Johanna Kustannus 2020

Suomen suosituimmaksi räppäriksi kasvanut Pyhimys on tehnyt ristimänimeään kantavan albumin, jolla hän peilailee suhdettaan itseensä ja urahuippujen langettamiin varjoihin. Mikko on siis klassinen rap-artistin menestyskrapulalevy, mutta samalla CD:n mittainen nostalgiatrippi ja pastissisarja.
Mitä tulee Mikkoon Pyhimyksen takana, musiikin informaatioarvosta on paha sanoa mitään varmaa. Kuvajainen on häilyvä ja vääristelty, ja juuri niin artisti haluaakin sen olevan.

Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, keikkailet tänä keväänä Mikko pienenä -otsikon alla. Millainen kiertue on kyseessä?
– Keikkailen sooloartistina pitkästä aikaa pienemmissä paikoissa, koska haluan tehdä niin. Tätä ennen olen esiintynyt konserttisaleissa sekä Tampereen Klubin ja Jyväskylän Lutakon kaltaisissa keikkapaikoissa. Nyt on ohjelmassa sellaisia paikkoja kuin Joensuun Ilona, ja niissähän profiili on aika erilainen.

Miksi haluat esiintyä pienemmissä paikoissa?
Mikko-levyn maailmaan eivät liity niinkään konserttisalit ja jousisovitukset kuin räppimeininki. Koen myös, että tällainen epäkypsä repäisy on tehtävä nyt tai ei koskaan. Kun seuraava levy tulee, olen yli neljänkymmenen ja väkisinkin aikuisempi.

Millaisella kokoonpanolla esiinnytte?
– Pienemmät paikat, pienempi bändi. Me kutsuttiin meidän aikaisempaa kokoonpanoa suomiräpin Ultra Braksi, koska siinä oli kaksi mies- ja kaksi naislaulajaa. Porukka on nyt karsittu kolmeen henkeen. Väinö Wallenius soittaa kitaraa ja laulaa – jos Pyhimys olisi bändi, Väinö olisi mun luottomies, biisintekijäpari. Me ollaan kirjoitettu yhdessä paljon biisejä, muun muassa ’Jättiläinen’ ja ’Kynnet, kynnet’ sekä uuden albumin ’V!@%#mikko’. Seidi Guzejev on myös laulamassa, koska biiseissä on paljon naislauluosuuksia, joita ei voi mullikuorolla hoitaa.

Ristimänimesi Mikko on vahvasti läsnä nykyisissä tekemisissäsi. Oletko mennyt itseesi?
– Enemmän on kyse itsensä ottamisesta pöydälle. Räpmusassa ekan levyn teemana on usein huipulle pyrkiminen ja unelmien tavoittaminen, ja menestyksen jälkeen ilmestyy reflektointilevy. Eminem eli Marshall Mathers julkaisi The Slim Shady LP -menestyslevynsä perään The Marshall Mathers LP:n, jolla on biisi, jossa sanotaan, että I am whatever you say I am. Siihen riviin kiteytyy myös se, mistä Mikko-levyssä on kyse.

Kyse on siis sekä itsetutkiskelusta että sinua koskevista mielikuvista.
– Internet on vahva peili. Siellä ihmiset puhuvat mitä puhuvat ja mielikuvat ovat mitä ovat. Levyllä ruoditaan mielikuvaa minusta. Eli sitä, kun puhutaan, että tää jätkä on tällainen laskelmoija ja toisaalta tyyppi, joka valittaa kaikesta… Mukana on kaikki puolet. Herää kysymys, kerrotaanko levyllä lopulta minusta yhtään mitään vai palautetaanko mielikuva ihmisille.

Pyhimys. Kuva: Jouni ”Jones” Lehtonen.

Olet myös innokkaasti luonut mielikuvia itsestäsi, esimerkiksi kieltämällä levyn saatekirjeessä Mikko-albumin julkisen arvostelemisen. En keksi varmempaa keinoa saada kriitikoilta huomiota.
– Yhtään hyvää arvostelua en ole lukenut, mutta tietysti provosoinnin tarkoitus on saada ihmiset provosoitumaan. Tämä on väärinymmärretyin albumini. Minun ajatellaan asettuvan Mikko-levyllä kiukkuisesti ja tosissani musatoimittajia ja mediaa vastaan. Jotkut levyllä sanomani jutut, kuten ”raha on tärkeintä” ja ”boikotoidaan yhdessä kaikkia aitoja artisteja”, on otettu tosissaan, vaikka yritin vain laittaa sinne kevennyksiä. Itse ajattelen, että jos tarkastelee toimintaani, niin ei se ehkä ihan siltä näytä, että tekisin asioita pelkästään rahan takia.

Miten Mikko pitäisi ymmärtää? Millaisena levynä sinä pidät sitä?
– Kutsun sitä pastissikollaasiksi. Mikko on siinä mielessä kokeellinen levy, että sen jokainen biisi kuulostaa erilaiselta. Sille ei haettu yhtenäistä linjaa, vaan välillä jopa tehtiin peräkkäisiin biiseihin ihan erilaiset laulusoundit. ’V!@%#mikkoa’ on sanottu Eminemin kopioinniksi, jolloin on jäänyt tajuamatta, että se on biisinä selkeä pastissi. Menestyksestä valittaminen on itsessään aihepiiri. ’V!@%#mikko’ kuuluu niiden biisien joukkoon, jossa tilitetään, miten vaikeata on.

Miten vaikeata sinulla sitten on?
– Jokaisella on ongelmansa, mutta totta kai tajuan, että minulla menee musiikissa hyvin. Mutta mitä muuta voin tehdä tähän väliin kuin jonkinlaisen kommentaarin siitä? Jos olisin yrittänyt tehdä vaikka jatko-osan ”Jättiläiselle”, se olisi ollut tuhoon tuomittu yritys.

Mikko on suunniteltu epäajanmukaisesti ensisijaisesti CD-levyksi. Mistä tämä ajatus lähti?
– Siitä, että lempilevyni ilmestyivät ensisijaisesti siinä formaatissa ja 120 markan hintaan. CD on mitaltaan tietynlainen julkaisu, joka sopii minulle. Levyllä on muutenkin omia lempijuttujani menneiltä vuosilta. Esimerkiksi ”Timo Ö:ssä” käytetty Bitch Alertin ”Loveson” on biisi, josta tykkäsin aikoinaan.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
– Keikat jatkuvat yli kesän. Tämän periodin lopuksi julkaisen maaliskuun lopussa aikakauden sulkevan jäähyväisbiisin. Sen jälkeen jään pitkälle julkaisutauolle soolomateriaalista, koska haluan ottaa siihen etäisyyttä. Mikko on erilainen levy kuin edeltäjänsä, enkä jatka tätä linjaa seuraavalla levylläni. Aina täytyy tehdä jotain uutta. Visioita on jo, mutta kyllä tässä silti pari vuotta menee niin, etten julkaise uutta soolomateriaalia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pyhimys | kotisivu
Pyhimys | Facebook
Pyhimys | Instagram
Pyhimys | Twitter

Varaa Pyhimyksen MIKKO kirjastosta.

Varaa Pyhimyksen MIKKO kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Mikko pienenä*
12.3.2020 Turku, Apollo
13.3.2020 Pori, Cabaret
14.3.2020 Seinäjoki, Ilona
20.3.2020 Joensuu, Ilona
21.3.2020 Kuopio, Ilona
28.3.2020 Tahko, Piazza
10.4.2020 Rovaniemi, Halfmoon
11.4.2020 Ruka, Piste
12.4.2020 Levi, Hullu Poro Areena
16.4.2020 Lutakko, Jyväskylä
17.4.2020 Tampere, Ilona
18.4.2020 Rauma, Domino

* Kiertue peruuntui koronavirusepidemian vuoksi. Pyhimys esiintyi 21.3. Yle Olohuoneen ohjelmassa Kaikki kotona live.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pyhimys

Poikkeustapaus | Yellowmic 2004
Rajatapaus | Yellowmic 2004
Ongelmatapaus | Yellowmic 2004
Pyhimysteeri? The Pink Album • promo | Yellowmic 2005
Salainen maailma | Monsp 2007
Tulva | Monsp 2008
Medium | Monsp 2011
Paranoid | Monsp 2011
Pettymys | Johanna Kustannus 2015
Tapa poika | Johanna Kustannus 2018
Mikko | Johanna Kustannus 2020

Pyhimys & Saimaa | Finna.fi

Olisinpa täällä | Etenee Records/Warner Music Finland 2019

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus | Finna.fi

Arvoitus koko ihminen | Yellowmic/Rähinä Records 2008

Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki | Finna.fi

Katuvisioita | Yellowmic/Monsp Records 2012

Lika-Aki | Finna.fi

Hotdog Hall Of Fame | Överdog 2017

Ruger Hauer | Finna.fi

Se syvenee syksyllä | Monsp Records 2010
Erectus | Monsp Records 2012
Ukraina | Monsp Records 2013
Mature | Johanna Kustannus 2016

Teflon Brothers | Finna.fi

T | 2009
Iso hätä • internet-mixtape | 2010
© | 2010
Valkoisten dyynien ratsastajat | 2013
Isänpäivä | 2014
Circus | 2017

Steve iVander

Olen musta | 2013

Vain elämää 9
[= Pyhimys • Anne Mattila • Ellinoora • Eveliina • Lauri Ylönen • Pepe Willberg • Tuure Kilpeläinen]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 9 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 9 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Pyhimyksestä | Finna.fi

Teflon Bible – Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja Volin tie Maltsun ghetosta suomiräpin messiaiksi  Hippo Taatila, 463 sivua | Johnny Kniga 2019

Lue lisää suomalaisesta rapmusiikista | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho  Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019
Lähellä – hiphop-potretteja  valokuvaaja Vuokko Salo & kirjoittaja Miika Särmäkari, 91 sivua | Cozy Publishing 2020
Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään  Venla Pystynen & Linda-Maria Roine, 317 sivua | Johnny Kniga 2019
Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus  Linda-Maria Roine, 223 sivua | Johnny Kniga 2020

Pyhimys: MIKKO (2020).