Kolmas Nainen
Osa 1 • Vuodet 1982–1991
Kolmas Nainen [III ♀] – Paha minut iski – Hikiset siivut – Hyvää ja kaunista – Elämän tarkoitus
Osa 2 • Vuodet 1992–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Vuonna 1982 Alavudella perustettu Kolmas Nainen on Etelä-Pohjanmaan ääni klassisessa suomirockissa ja genren tärkeimpiä lipunkantajia varsinkin 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alkupuolella. Silloin bändi saavutti parhaimmillaan platinasuosion perinteisellä reseptillä: napakoita kitarabiisejä ja karheita balladeja, kuorrutettuna Pauli Hanhiniemen rempseällä, mutta tunteellisella laululla ja ympäröivää arkea ja ihmissuhdesolmuja tarkkanäköisesti havainnoivilla teksteillä. Kolmas Nainen assosioituu usein käyttämiensä ruutupaitojen kaltaiseen mutkattomaan maanläheisyyteen, mutta niin yhtyeen säveltäjillä kuin Hanhiniemellä sanoittajana oli käytössä paremmat pelimerkit kuin juuri yhdelläkään aikalaisella. Alavutelaisten suurin suosio sijoittuukin suomirockin eräänlaiselle laskukaudelle, jolloin se pääsi suorastaan dominoimaan tyylilajia.

Julkisuuteen Kolmas Nainen marssi suomenkielisellä boogierockilla, mikä riitti vuoden 1984 rockin SM-kisoissa kakkossijaan Peer Güntin takana – eivätkä bändit tässä vaiheessa välttämättä olleet niin kaukana toisistaan. Kouvolalaisten tähti nousi kylläkin nopeammin. Kolmas Nainenkin pääsi tekemään ensisinglensä, vielä aika hiomattoman ’Etsikää Asserin’ vielä samana vuonna, mutta nimetöntä debyyttialbumia saatiin odottaa vuoteen 1986. Se ilmestyi kuitenkin Parlophonen kautta, eli bändiin uskottiin.

Debyytti sisältää ronskia ruisleipärokkia, poikamaista huumoria ja pilkahduksia kyvystä klassikkotasoisen materiaalin säveltämiseen ja sanoittamiseen. Parhaaksi nousee singlenäkin julkaistu avausraita ’Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita’ – aika suoraviivainen reissupoikalaulu, mutta mukana laulettava ja näppärästi tekstitetty sellainen. Kolmannen Naisen ensimmäiseksi klassikoksi sitä voisi varmaan kutsua.

Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita

Vuoden 1987 Paha minut iski on debyytin selvä vastinpari, ehkä hieman lihaksikkaampi toisinto suunnilleen samasta näkemyksestä. Nämä Parlophone-albumit ovat Riku Mattilan tuottamia, mikä kuulunee varmaotteisena, tiukkana rokkisoundina. Kakkoslevyllä kuultava bändi on uusien tuulien kynnyksellä, muttei vielä aivan päässyt niiden mukaan. Todellisia täysosumia levyllä ei ole.

Niinpä on syytä poimia aikalaisnäyte albumin ulkopuolelta. Viimeisinä Parlophone-töinään Kolmas Nainen julkaisi kaksi seiskatuumaista singleä, jotka oikeastaan aloittavat sen kultakauden. Niiden A-puolet on tietysti sisällytetty useimmille bändin kokoelmille. ’Maanantai’ ja ’Sylistäsi heräsin’ ovat molemmat komeita ja aiempaa herkkävireisempiä kappaleita, mutta tässä niistä ensimmäinen, upean todistusvoimainen, bluesiin kallistuva kuvaus nuoren työttömän miehen yksinäisestä ankeasta arjesta.

Maanantai

Parlophone-vaihe hahmottuu omakseen Kolmannen Naisen historiassa myös sikäli, etteivät ensilevytykset saaneet suurta kaupallista suosiota. Niinpä yhtye vaihtoi Sonet-yhtiölle vuoden 1989 Hikiset siivut -albumia varten, vaikka Riku Mattila pysyikin tuottajana. Tässä laulukokoelmassa on edeltäjiään enemmän sävyjä ja vähemmän jätkäpoikameininkiä, ilman että bändi olisi silti kadottanut syväolemustaan. Pohjalaista boogieta Kolmas Nainen ei ole hylännyt, mutta sen lomaan on siroteltu hienovaraisempaa materiaalia, jopa puhdas pianoballadi ’Jos se ois helppoo’. Avauskappale ’Syksy rannalla’ taas perustuu kyllä voimariffille, mutta on aiempaa dramaattisempi kuvaus vanhan suolan janotuksesta kouriintuntuvasti kuvatussa pohjalaisessa maisemassa.

Syksy rannalla

Levyn avainraita on kuitenkin se laulu, joka siivitti Hikiset siivut ensimmäisenä Kolmas Nainen -levynä mukavaan listamenestykseen ja jäi yhdeksi bändin ikivihreistä. ’Äiti pojastaan pappia toivoi’ kasvaa hapuilevan krapulaisesta alusta jämäkäksi harhaan kuljetun elämän tunnustukseksi, joka resonoi eittämättömän voimakkaasti suomalaiseen ja erityisesti pohjalaiseen hurja poika -mytologiaan.

Äiti pojastaan pappia toivoi

Kolmas Nainen julkaisi edelleen myös erillisiä singlejä, tosin Hikisiä siivuja seuranneen seiskatuumaisen kappaleet sisällytettiin myös albumin CD-versiolle. A-puolta ’Onneksi voin unohtaa’ muistettavampi on lähes apokalyptista kuvastoa avaran uhkaavassa musiikillisessa maisemassa pyörittelevä ’Vuoret tuuli pois puhaltaa’, joka oli bändiltä taas yhdenlainen irtiotto ja itse asiassa pelinavaus kohtalokkaaseen suuntaan, johon Kolmas Nainen ei sitten koskaan varsinaisesti jatkanut.

Vuoret tuuli pois puhaltaa

Vuoden 1990 Hyvää ja kaunista -albumilla tuottajaksi vaihtui Mikko Karmila, toiseksi kitaristiksi Timo Löyvän tilalle Timo Kivikangas ja jalometallisuosion portit avautuivat. Eipä se ole ihmekään, ottaen huomioon, millaisella klassikkosuoralla levy alkaa. ’Tästä asti aikaa’, nimikappale ja ’Valehtelisin jos väittäisin’ ovat kaikki suomirockin kulmakiviä. Ennen muuta tietysti ensin mainittu, jonka yli seitsemän miljoonaa Spotify-kuuntelua kertovat teoksen kestävyydestä. Ison voimariffin kuljettamassa nuoruusmuisteluksessa on haikeutta ja rempseyttä ja laajojen lakeuksien tuntua. Täydellinen kertosäe ja Hanhiniemen tarttuvat sloganit – ”mielin määrin kahvii ja tupakkaa” – viimeistelevät ikivihreän. Kitarasoolokin lienee parhaita tässä maassa koskaan.

Tästä asti aikaa

Kolmannen Naisen tapauksessa on syytä muistuttaa, että suuresta osasta sävellyksiä vastaa bändin kitaraosasto. Balladi ’Valehtelisin jos väittäisin’ on kuitenkin kokonaan Pauli Hanhiniemen kynästä. Siinä on tavoitettu klassisen slovarin vähäeleinen vastaansanomattomuus. Teksti karttaa kuitenkin itsestäänselvyyksiä ja alleviivaamista ja tekee laulusta oodin nimenomaan elämän ja sen herättämien tunteiden monimutkaisuudelle. Sikäli kyse on joukosta erottuvasta balladiklassikosta. Ja oleellinen on kerrottu vähän yli kahdessa minuutissa, harvinaista sekin.

Valehtelisin jos väittäisin

Lähes väistämättä Hyvää ja kaunista -albumin taso notkahtaa hieman kultaisen alkusuoran jälkeen, mutta laulukokoelma on kuitenkin vahva ja melko monipuolinen, ja vähintään pikkuklassikoista käyvät esimerkiksi ’Vanha, mennyt ja entinen’, ’Talot ja tienhaarat’ ja ’Lamppu ikkunallasi’. Poimitaan tähän kuitenkin kolmanneksi näytteeksi levyltä vähän rehvakkaampi ralli, karummista ihmiskohtaloista pohjalaisittain asiassa pysyen kertova ’Maailma on tyly’. ”Se ei jätä jämääkään.”

Maailma on tyly

Tämä diskografian ensimmäinen osa on luontevaa päättää vuoden 1991 Elämän tarkoitus -albumiin, jonka platinamyynnin myötä Kolmannen Naisen suosio oli huipussaan. Nykynäkökulmasta levyn biisit eivät ole aivan yhtä ”isoja” kuin edeltäjänsä, mutta kokonaisuutena se on ehkä vahvempi, mahdollisesti bändin paras. Mikko Karmilan jälleen tuottama levy on itsevarma dokumentti kultakauttaan elävästä bändistä, eikä täyteraitoja juuri ole. Luulot ottaa pois jo avauskappale ’Ote talonkirjasta’, jossa napakan mollirockin säestyksellä hahmotellaan suomipopille sinänsä tyypillinen skenaario: kuvaus kerrostalosta ja sen asukkaista murheineen. Hanhiniemen kerrostalo on todentuntuisempi paikka kuin useimmat vastineensa.

Ote talonkirjasta

’Lautalla’-biisissä haitarin kantama laulelmallinen raikkaus kohtaa hieman synkkämielisen tekstin oikeassa kulmassa, lopputuloksena peruslinjasta poikkeava Kolmas Nainen -klassikko ja osoitus yhtyeen kyvystä pelata vahvuuksillaan, mutta kokeilla muutakin. Ansaitsisi olla suurempikin klassikko.

Lautalla

90-luvun alun Kolmas Nainen -levyjen yksi teema on kaupunki, kaupungissa asuvan ihmisen yksinäisyys ja erillisyys. Kyse on ehkä tyypillisestä maalaisnuoren reaktiosta muuttuneeseen elinympäristöön, mutta näkökulma on myös virkistävä esimerkiksi Helsinki-biisissä, onhan pääkaupunkiamme kuvattu useimmiten stadilaisittain, sisältä päin. Hanhiniemi tekee ikään kuin pitkin hampain myönnytyksen: ”Tänään, Helsinki, olet silmissäni kaunis kaupunki — Voisit olla kotini.” Ollaan kahden maailman rajalla, varovasti etsiytymässä niistä uudempaan. ’Ote talonkirjasta’ -biisin melankolialle ’Helsinki’ muodostaa soveliaan vastinparin. Musiikillisestikin komea esitys.

Helsinki

Tämä oli ehkä Kolmannen Naisen kaupallinen huippukohta, mutta suosio jatkui kovana bändin alkuperäisen olemassaolon ajan, ja lämpimästi otettiin vastaan myös myöhempi comeback. Siitä lisää diskografia-artikkelin toisessa osassa.

Niko Peltonen

Kolmas Nainen | kotisivu
Kolmas Nainen | Facebook
Kolmas Nainen | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Freud Marx Engels & Jung: Rintaan pistää, sukat haisee enkä pidä Jeesuksesta – hyväsydämiset baarikärpäset
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Irwin Goodmanin 1960-luku – kansantaiteilijan nousukiito
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jonna Tervomaan Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maarit: Maarit – vahvan äänen vahva avaus
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock • Nokia & Ericsson
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Miljoonasade [1] 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Muska: Muska – rocknainen edellä aikaansa
Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet
Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle
Tero-Petri & Korvaamattomat: Olet aina mukana – ihmissuhdelauluja kauniilla käsialalla
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993]

Kolmas Nainen
Finna.fi

Kolmas Nainen [III ♀] | Parlophone/Oy EMI Finland Ab 1986
Paha minut iski | Parlophone 1987 & 1988
Hikiset siivut | Sonet 1989
Hyvää ja kaunista | Sonet 1990
Elämän tarkoitus | Sonet 1991
Ajatuskatkoja -EP 12″ | Sonet 1992
Tiheän sisään | Sonet/PolyGram Finland Oy 1992
Onnen oikotiellä | Sonet 1994 • Sonet/Universal Music 2000 • LP Lipposen levy ja kasetti 2022

2000–2009

Rattle & Snake – Live | Sonet/Universal Music 2000
Sydänääniä | Universal Music 2009

2010-luku

Me ollaan ne | Universal Music 2013 • 2LP Akun Tehdastuotanto 2014
Linjassa | Universal Music 2019 • LP Universal Music 2020

Boksit ja kokoelmalevyt
Kolmas Nainen
Finna.fi

Poikavuodet – kokoelma | Parlophone 1988
Kultahippuja – Studio • Live • Remix ’88–’93 | Sonet 1993
Tästä asti aikaa – 25 hittiä albumeilta ”Hyvää ja kaunista” & ”Hikiset siivut” [Kaksi yhdessä – Yhdessä kaksi] | Sonet 1996
Ura – 38 maamerkkiä matkan varrelta • 2CD • kasetti | Sonet 1998
Sound Pack 19 • 2CD+DVD | Universal Music 2010
Tienhaarat 1986–2010 • 9CD | Universal Music 2019
Maanantai [15 suosikkia] | Capitol Records 2011
Me – Parhaat levytykset 1985–2013 • 2CD | Universal Music 2014

Vain elämää 2
[Pauli Hanhiniemi • Maarit • Laura Närhi • Anna Abreu • Ilkka Alanko • Juha Tapio • Jukka Poika]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 2 • CD | Warner Music Finland ‎2013
Vain elämää – kausi 2 jatkuu • CD | Warner Music Finland ‎2013

Lue lisää Pauli Hanhiniemestä ja Kolmannesta Naisesta
Finna.fi

Soitto on sanoja Pauli Hanhiniemi, 175 sivua | Aamulehti 2005
Kerran elettyä Pauli Hanhiniemi & valokuvaaja Jiri Halttunen, 255 sivua | Docenco 2016
Soittaja pärjää aina – eteläpohjalaiset muusikot muistelevat Vesa Kurkela & Terho Kemppi, 323 sivua | Pilot-kustannus 2005

Hyvää ja kaunista
Spotify