Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan – laulajan haave toteutuu

Viimeiseen pisaraan | Edel 2009

Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan (2009). ”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.

Kari Tapiolle (Kari Tapani Jalkanen 1945–2010) sydäntä lähinnä oli Olavi Virran kaltaisten suurten tunteiden tulkkien lisäksi amerikkalainen rock’n’roll ja varsinkin country. Liikaa duurisointuja sisältävä country ei kaikessa haikeudessaankaan puhutellut slaavilaisen melankolian kasvattamaa suomalaisyleisöä, joten oman kantrilevyn tekeminen oli hänelle pitkään tavoittamaton haave. Vasta 2000-luvun suurmenestys avasi pitkän linjan artistille mahdollisuuden laulaa ihan mitä huvittaa. Suuren työvoiton kautta syntyi Viimeiseen pisaraan, jenkan esittämisestä periaatteen vuoksi kieltäytyneen miehen americana-albumi.

Viimeiseen pisaraan -projektin avainhenkilöt olivat tunnetut muusikkoveljekset Olli ja Janne Haavisto. He tilasivat albumille sopivaa materiaalia sopiviksi katsomiltaan lauluntekijöiltä (J. Karjalainen, Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen). Tässä vaiheessa Kari Tapion uraa – Viimeiseen pisaraan jäi vuonna 2010 kuolleen artistin toiseksi viimeiseksi albumiksi – biisintekijöille oli jo selvää, kenelle he lauluja kirjoittivat. Biisit sopivat laulajalleen, eli Kari Tapio on levyllä kuin kotonaan.

Haavistot myös pestasivat soittajiksi oikeanlaisia muusikoita. Suomen roots-kuvioiden keskushyökkääjät, viulisti-laulaja Ninni Poijärvi ja kitaristi-laulaja Mika Kuokkanen, tuottivat autenttista soittoa ja laulua. Sen suhteen tärkeässä roolissa olivat myös Olli Haaviston pedal steel ja Petri Hakalan mandoliini. Kaiun käytöstä tunnetusti tarkka Kari Tapio sai luvan totutella kuivempaan, tyyliin sopivaan laulusoundiin. Tyylitajusta saa kiittää myös kitaristi Tommi Viksteniä sekä Janne Haaviston ja Eeva Koivusalon rytmiryhmää.

Suurimman osan levyn kahdestatoista biisistä kirjoitti Timo Kiiskinen, jonka kappaleista erityisesti ’Kenelle kellot soi’ tuo tyylisuunnalle niin ominaiset ikävän ja elämän haurauden tematiikat taitavasti Suomeen. Kokonaisuuden kepeimmistä biiseistä vastaa J. Karjalainen (’Texaco taksi parturi baari’, ’Ennen pelkäsin et meet’), mutta myös kaikkein pysäyttävimmästä laulusta. Kuten Antti Heikkinen kirjassaan Kari Tapio – Elämä toteaa, on ’Sydänpuoli säätä vasten’ Kari Tapion uran henkilökohtaisin biisi.

Maaliskuussa 2009 julkaistu Viimeiseen pisaraan nousi virallisen albumilistan sijalle kolme, mutta muusta myöhemmästä tuotannosta poiketen ei tuonut artistin seinälle uutta kultalevyä. Ehkäpä se oli kaikesta pohjatyöstä huolimatta liian erilainen kasvaakseen suurmenestykseksi Suomessa. Kari Tapion countrylevy on vahva, tyylikäs kokonaisuus, jota voi suositella juurimusiikin ystäville sekä niille, jotka jo epäilevät Kari Tapion olleen muutakin kuin iskelmälaulaja.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kari Tapio | Facebook
J. Jalkanen | artisti- ja ohjelmatoimisto
J. Jalkanen Oy | Facebook

Varaa 'Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi' kirjastosta.
Varaa Viimeiseen pisaraan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Kari Tapio

1970-luku

Aikapommi Erkki LiikanenKari Tapio | RCA Victor 1975
Nostalgiaa | Scandia 1976
Klabbi | Scandia 1976
Kaipuu | Scandia 1977
Kari Tapio | Scandia 1979

1980-luku

Jää vierellein | Scandia 1981
Olen suomalainen | Scandia 1983
Ovi elämään | Scandia 1984
Osa minusta | Scandia 1986
Elämän viulut | Scandia 1987
Tää kaipuu | Scandia 1988

1990-luku

Aikaan täysikuun | Scandia 1990
Yön tuuli vain | Scandia/Fazer Finnlevy 1992
Sinitaikaa | AXR 1993
Laulaja | AXR 1994
Myrskyn jälkeen | AXR 1995
Meren kuisketta | AXR 1997
Sinut tulen aina muistamaan | AXR 1998
Valoon päin | AXR 1999

2000–2009

Bella Capri | AXR/Edel Records Finland 2000
Konserttilavalla | AXR/Edel Records Finland 2001
Joulun tarina | AXR/Edel Records Finland 2001
Juna kulkee | AXR/Edel Records Finland 2003
Toiset on luotuja kulkemaan | AXR/Edel Records Finland 2004
Paalupaikka | AXR/Edel Records Finland 2005
Kuin taivaisiin | AXR/Edel Records Finland 2007
Kaksi maailmaa | AXR/Edel Records Finland 2008
Viimeiseen pisaraan | Edel Records Finland 2009

2010-luku

Vieras paratiisissa | AXR Music Oy 2010
Sydämeni lyö – 70-vuotisjuhlalevy | AXR/Warner Music Finland 2015

Lue lisää | Finna.fi

Kari Tapio – Elämä Antti Heikkinen | WSOY 2020
Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin Suonna Kononen & Olli Nurmi, 592 sivua | Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2018
Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni Juha Nikulainen & Pasi Kostiainen, 132 sivua | AXR Music 2011
Kari Tapio – Olen suomalainen Vexi Salmi, 208 sivua | WSOY 2002 Teos 2011.

Antti Heikkisen kirja Kari Tapiosta julkaistiin syyskuussa 2020. Kuva: WSOY.

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija

Kuuluisaa sukua | Castafiorello 2014

Missä on Maritta Kuula? Luultavasti siellä missä ennenkin, maan alla kirjoittamassa ja laulamassa lauluja, joita kuulevat vain ne vihkiytyneet, jotka tieten tahtoen ovat etsiytyneet undergroundin perimmäisiin onkaloihin, sinne, missä ei kuuluta edes mihinkään skeneen. Sanaa ”kulttiartisti” käytetään leväperäisesti, mutta Kuulaan se sopii – onhan tuo etuliite luotu luonnehtimaan hänen kaltaisiaan pienen piirin suosikkeja ja yksityisyytensä suhteen salaperäisiä taiteilijoita.

”Mun haaveeni liittyvät mahdottomuutta vastaan taistelemiseen”, Kuula kertoi vuonna 2008 rocklehti Sueen tekemässäni haastattelussa. ”Haluan kokeilla asioita, jotka ovat mulle vaikeita sekä väistellä ajalle tyypillisiä asioita. Etsin omaa tietäni valtavirran ulkopuolella.”

Sieltä hänen tiensä myös alkoi. Kuula teki ensimmäiset levytyksensä Kauko Röyhkän kanssa perustamassaan 500 kg lihaa -yhtyeessä. Bändin debyyttialbumi oli vuonna 1982 julkaistu Etkös ole ihmisparka, jonka kappaleet oli sävelletty Antti Achreniuksen, Yrjö Jylhän ja Uuno Kailaan runoihin. Sooloartisti Kuulasta tuli vuoden 1992 Maritta Kuula & Karvanopat -levyllä. Lilithin, Plastic Passionin ja oman Castafiorello-levymerkkinsä kaltaisille riippumattomille toimijoille levyttäneen Kuulan viimeisin studioalbumi Kuuluisaa sukua ilmestyi keväällä 2014.

Kuuluisaa sukua -levyllä Kuulan säveltämiä ja sanoittamia kappaleita ovat sovittaneet Heikki Tikka, Miikka Paatelainen ja Eeva Koivusalo. Kuula kirjoittaa eläytyen lauluja ihmisistä ja heidän kokemusmaailmoistaan – satavuotiaasta naisesta, pyromaanimiehestä, ihmisten säikyttelyä kavahtavasta ennustajasta, elämän pelkäämisestä. Hahmogalleria on varsin laaja, kuten biisien
nimistä (’Veli George’, ’Malli tai laulajatar’, ’Pääsiäisnoita’, ’Runoilija’, ’Arabian Lawrence’) voi päätellä. Jos aiheet eivät ole tavanomaisia, ei sitä ole myöskään musiikki, johon ne on puettu. Lempeä melodia saattaa kuljettaa selässään kipeitä teemoja. Yleisestä käsityksestä poiketen Kuulan sävellykset eivät kuitenkaan ole erityisen hankalia tai omituisia – epätavallisia kyllä, mutta eivät mitenkään abstrakteja.

”Olen kuunnellut paljon viihdemusiikkia, Cole Porteria, Sinatraa ja diskoa”, Kuula kertoi Suessa. ”Siltä pohjalta sitten väännän omaa, sekoboltsista soundiani.”

Tässä multitaskaamisen kulta-ajassa Kuulan suurin haaste on se, että häntä pitäisi oikeasti kuunnella. Hänen biisinsä ovat laulajansa lailla samaan aikaan hillittyjä ja melodramaattisia, eikä niistä aina saa otetta yhdellä läpisoitolla. Kuulan ääni soi tuttuun tapaan vuoroin herkkänä, vuoroin paatoksellisena, mutta aina vähän outona. Tulkitsijana hän voi olla yhtä hyvin heliumia hengittänyt viettelijätär kuin taistolaislauluihin höyrähtänyt vanha kabareetähti. Pinnalta tyynen Kuuluisaa sukua -levyn meininki on menevimmillään ’Veli Georgessa’.

Kuulan vaikutteet tulevat 1960–70-luvuilta – selvimmin siitä kertoo ’Vaaleanpunaista’, jossa Phil Spectorin helisevä ja kohiseva äänimuuri kohtaa napakan diskopopin ja tarinankerronnan. Hänen musiikkinsa on lähellä laulelmaa ainakin siinä, että sanoitukset ovat kaiken keskiössä. Vaikka esimerkiksi ’Talo tulessa’ ja ’Malli tai laulajatar’ ovat kertosäkeellisiä kappaleita, niiden kantava rakenne on tarina. Ei ole lainkaan vaikeaa kuvitella Kuulaa käsikirjoittamassa vaikkapa jotakin musiikkiteatteriin liittyvää. Sellaisia suunnitelmia hänellä ei tiettävästi ole, mutta mikäli Maritta Kuula ei ole muuttanut mieltään viimeksi kuluneen vuoden aikana, jotakin hän tulee vielä julkaisemaan.

”Mulla on voimakas tarve tehdä musiikkia ja teen levyjä niin kauan kuin mahdollista”, Kuula sanoi Suen haastattelussa 2008. ”Kovin helppoa se ei kuitenkaan ole.”

Mihin Maritta Kuula sitten on matkalla? Kuka tietää. Viime aikoina hän on soittanut duokeikkoja eri indieyhteyksistä tutun Janne Lastumäen kanssa. Toivottavasti se ennakoi uuden musiikin julkaisua.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Maritta Kuula Facebook

Hae Maritta Kuulan ’Kuuluisaa sukua’ kirjastosta.

Hae Kuuluisaa sukua kirjastosta:
esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maritta Kuula | Löydä Finnasta

Maritta Kuula & Karvanopat (LP & CD | Herodes 1992)
Valo ota vastaan (CD | Lilith 1997)
Jeesus Hollywoodissa (CD | Lilith 1999)
9 henkeä (CD | Lilith 2002)
Koko kirjo (2CD-kokoelma | Lilith 2006)
Ampiaisten kuningatar (CD | Castafiorello 2008)
Kuuluisaa sukua (CD | Castafiorello 2014)

500 kg lihaa | Löydä Finnasta
Etkös ole ihmisparka (LP | Mirror 1982)
Ruusumajassa (LP | Euros Records 1987)
Akvaario (LP | Euros 1988)
Sielu (CD | Plastic Passion 2004)
Nuori mies (CD | Plastic Passion 2007)

Muista myös demokokoelma | Löydä Finnasta
500 kg lihaa: Yksinäinen ratsastaja (CD | Karkia Mistika 2014)

Lue lisää | Löydä Finnasta
Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!, 321 sivua | WSOY 2003
Forss, Timo & Kiiskinen, Satu & Karttunen, Ari: Alumiinikuu – suomalaista rocklyriikkaa, 114 sivua | Kirjayhtymä 1999
Röyhkä, Kauko: Get on – 101 rocklyriikan parasta, 217 sivua | Tammi 2000

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua (2014).