”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.
Kari Tapiolle (Kari Tapani Jalkanen 1945–2010) sydäntä lähinnä oli Olavi Virran kaltaisten suurten tunteiden tulkkien lisäksi amerikkalainen rock’n’roll ja varsinkin country. Liikaa duurisointuja sisältävä country ei kaikessa haikeudessaankaan puhutellut slaavilaisen melankolian kasvattamaa suomalaisyleisöä, joten oman kantrilevyn tekeminen oli hänelle pitkään tavoittamaton haave. Vasta 2000-luvun suurmenestys avasi pitkän linjan artistille mahdollisuuden laulaa ihan mitä huvittaa. Suuren työvoiton kautta syntyi Viimeiseen pisaraan, jenkan esittämisestä periaatteen vuoksi kieltäytyneen miehen americana-albumi.
Viimeiseen pisaraan -projektin avainhenkilöt olivat tunnetut muusikkoveljekset Olli ja Janne Haavisto. He tilasivat albumille sopivaa materiaalia sopiviksi katsomiltaan lauluntekijöiltä (J. Karjalainen, Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen). Tässä vaiheessa Kari Tapion uraa – Viimeiseen pisaraan jäi vuonna 2010 kuolleen artistin toiseksi viimeiseksi albumiksi – biisintekijöille oli jo selvää, kenelle he lauluja kirjoittivat. Biisit sopivat laulajalleen, eli Kari Tapio on levyllä kuin kotonaan.
Haavistot myös pestasivat soittajiksi oikeanlaisia muusikoita. Suomen roots-kuvioiden keskushyökkääjät, viulisti-laulaja Ninni Poijärvi ja kitaristi-laulaja Mika Kuokkanen, tuottivat autenttista soittoa ja laulua. Sen suhteen tärkeässä roolissa olivat myös Olli Haaviston pedal steel ja Petri Hakalan mandoliini. Kaiun käytöstä tunnetusti tarkka Kari Tapio sai luvan totutella kuivempaan, tyyliin sopivaan laulusoundiin. Tyylitajusta saa kiittää myös kitaristi Tommi Viksteniä sekä Janne Haaviston ja Eeva Koivusalon rytmiryhmää.
Suurimman osan levyn kahdestatoista biisistä kirjoitti Timo Kiiskinen, jonka kappaleista erityisesti ’Kenelle kellot soi’ tuo tyylisuunnalle niin ominaiset ikävän ja elämän haurauden tematiikat taitavasti Suomeen. Kokonaisuuden kepeimmistä biiseistä vastaa J. Karjalainen (’Texaco taksi parturi baari’, ’Ennen pelkäsin et meet’), mutta myös kaikkein pysäyttävimmästä laulusta. Kuten Antti Heikkinen kirjassaan Kari Tapio – Elämä toteaa, on ’Sydänpuoli säätä vasten’ Kari Tapion uran henkilökohtaisin biisi.
Maaliskuussa 2009 julkaistu Viimeiseen pisaraan nousi virallisen albumilistan sijalle kolme, mutta muusta myöhemmästä tuotannosta poiketen ei tuonut artistin seinälle uutta kultalevyä. Ehkäpä se oli kaikesta pohjatyöstä huolimatta liian erilainen kasvaakseen suurmenestykseksi Suomessa. Kari Tapion countrylevy on vahva, tyylikäs kokonaisuus, jota voi suositella juurimusiikin ystäville sekä niille, jotka jo epäilevät Kari Tapion olleen muutakin kuin iskelmälaulaja.
Kun Jäätyneitä lauluja ilmestyi vuonna 1993, Ismo Alanko luonnehti sitä ensimmäiseksi ihan omaksi levykseen. Toki hän oli jo Sielun Veljissä ollessaan tullut tehneeksi Kun suomi putos puusta -nimisen sooloalbumin, mutta nyt hän oli puhtaasti omillaan, hampaat uuden aikakauden syrjässä kiinni niin omalla urallaan kuin popmusiikissa ylipäänsä. Ehkäpä juuri siksi Alanko teki toiselle soololevylleen niin ajanmukaista ja uudenlaista soundia.
Muutos näkyi kansissakin. Kun suomi putos puusta kuvitettiin syrjäseutujen Suomen maisemalla, mutta Jäätyneitä lauluja sai päällisekseen Stefan Lindforsin kontrastista poptaidetta.
Jättäessään Sielun Veljet taakseen Alanko irtautui vapaaehtoisesti kitarabändien maailmasta. Jäätyneiden laulujen toteutuksessakaan ei laskettu perinteisen soiton vaan viimeisimmän musiikkiteknologian varaan. Kumppanikseen Alanko löysi Raptorin Izmo Heikkilän ja sen tuottajan Manne Railon eli Mitron. Rockvisionäärin ja humoristisen räppiryhmän liitto tuntuu tavallaan kummalliselta (ja toki höpömusiikin halveksujat aikoinaan katselivatkin Raptoria nenänvarttaan pitkin), mutta kyse oli siitä, että Alanko kaipasi juuri Izmon ja Mitron kaltaisia tiukasti ajan hermolla pysytteleviä työkavereita. Heitä tarvittiin, koska Alangon soundi koneistettiin pohjia myöten. Mikko Karmila kyllä äänitti joihinkin albumin biiseihin Anssi Nykäsen ja Janne Haaviston rumpujensoittoa, mutta niidenkin lopulliset kompit koottiin niistä leikellyistä sampleista.
Koska Alanko uskoi popmusiikin voivan olla edistyksellinen taidemuoto, hän ei vierastanut kokeiluja, ja se todella kuului Jäätyneillä lauluilla. Levyn soundi oli aikoinaan yllättävä, mutta kaikkein hämmästyttävintä oli, miten kotonaan artisti tuntui olevan tällaisessakin äänimaisemassa. Arvostetun Alangon tekemä konemusiikkilevy saattoi saada muutamat rokkipuristit takajaloilleen, mutta osan se opetti kyseenalaistamaan omia kankeita asenteitaan.
Jäätyneitä lauluja oli ajankohtainen myös sanoituksellisesti. Alanko halusi tuoda levylle sanastoa maailmasta, jonka kohtasi arjessa, ja niin hän kirjoitti sennimisiä kappaleita kuin ’Pornografiaa’, ’Laboratorion lapset’, ’Extaasiin’, ’Demokratiaa (Mutta vain tietyillä ehdoilla)’, ’Autolounas huoltamon tapaan’ ja ’Miljonäärien yö’. Jo yksin biisien nimet kertoivat musiikin nousevan todellisuudesta, joka oli kovin toisenlainen kuin vaikkapa Kun Suomi putos puusta -levyllä.
Jäätyneiden laulujen tuotanto jakoi mielipiteitä, mutta häkellyttävän pinnan alla oli kappaleita, joiden kirjoittajan käsialan tunnistaa helposti. Uudenlaisen toteutuksen takana oli teräviä, näkemyksellisiä biisejä, jotka vahvistivat Alangon asemaa yhtenä kotimaisen rockin suurista tekijöistä. Levyn käynnistävä, viehkosti kiero ’Pornografiaa’ on yksi hänen uransa komeimpia rocklauluja, ja ’Extaasiin’ puolestaan lukeutuu hänen aistillisimpiin kappaleisiinsa. Toisaalta Jäätyneitä lauluja kiinnittyi tuotannon kautta syntyhetkeensä niin lujasti, että CD-levy tuntuu olevan ainoa oikea formaatti sen kuuntelemiseen. (Laulujen jäätyneisyyden voi ajatella viittaavan juuri siihen.) Teksteissään levy on ajattomampi kuin tuotannossaan, mikä kertoo lähinnä siitä, että ajat ovat muuttuneet aika vähän.
Vuonna 1980 levytysuransa aloittaneen Ismo Alangon aikeissa on juhlistaa 40-vuotista taiteilijantaivaltaan kymmenen konsertin sarjalla. Marraskuussa pidettävistä teemakeikoista yksi on ansaitusti omistettu Jäätyneille lauluille. Se kertoo albumin erityisyydestä hänen tuotannossaan. Jotakin kertoo sekin, ettei Alanko ole sittemmin tehnyt mitään Jäätyneiden laulujen kaltaista.
40-vuotisjuhlakeikkojen sarja 2020 siirtyi vuoteen 2021 • Yle Areenan juhlastriimi katsottavissa
Yle juhlisti Ismo Alangon 60-vuotismerkkipäivää runsaalla ohjelmalla. 12. marraskuuta 2020 toteutettiin suora striimilähetys Yle live: Ismo Alanko 40/60. Toivebiiseistä koostettu kuvattiin livenä tyhjältä Tavastia-klubilta Helsingistä. Lähetys paikkasi Alangon vuodella siirtynyttä juhlakeikkojen sarjaa. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi, ja luvassa on myös TV-uusinta jouluna 2020.
Alangon konserttisarja Neljäkymmentä laulujen vuotta siirtyi tasan vuodella eteenpäin ajankohtaan 10.–21.2021.
Sisäinen solariumIsmo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2000 • 2LP-uusintapainos Rolling Records 2020 HallanvaaraIsmo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2002 • 2LP-uusintapainos Rolling Records 2020 Elävää musiikkiaIsmo Alanko Säätiö • live | Poko Rekords 2003 Minä ja pojatIsmo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2004 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020 Ruuhkainen taivasIsmo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2006 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020 Blanco SpiritualsIsmo Alanko Teholla | Fullsteam Records 2008
Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980 • LP-uusintapainos Svart Records 2020 Rumat sävelet | Poko Rekords 1981 • LP-uusintapainos Svart Records 2020 Harsoinen teräs | Poko Rekords 1982 • LP-uusintapainos Svart Records 2020 Historia 1980–82 | 2LP • Poko Rekords 1982 | CD • 1988 | 2LP-painos sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire. Tarjolla tänään – Hassisen Kone | CD • Poko Rekords 2000
Historia 1980–82Hassisen Kone • 2LP [sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire] | Poko Rekords 1982 • CD 1988 Tarjolla tänään – Hassisen KoneHassisen Kone • CD | Poko Rekords 2000 Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto koko tarina 1980–1982Hassisen Kone | Poko Rekords/EMI Finland Oy 2009 | 6CD + 36-sivuinen Juha Nikulaisen toimittama liitevihko. Liitteessä on Jukka Orman historiakatsaus sekä Ismo Alangon haastattelu. Olemme yhtye nimeltään Hassisen Kone!Hassisen Kone • 4LP | Svart Records 2020
”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.
