Muddy Waters • Big Bill Broonzy • Little Walter • Willie Dixon • Howlin’ Wolf • Buddy Guy
Chicago-Blues
Musiikkia esille kirjastossa
Kaupungistumisella on monenlaisia seurauksia – sellaisiakin, joita ei tule usein ajatelleeksi. Yhdysvalloissa esimerkiksi kävi niin, että se uudisti bluesin.
Yhdysvalloissa vuosina 1910–1970 tapahtunut the great migration eli suuri muuttoliike vei noin kuusi miljoonaa afroamerikkalaista etelävaltioiden köyhyyden ja rasismin keskeltä pohjoisen suuriin kaupunkeihin. Siellä heille oli tarjolla töitä ja vähemmän syrjivä lainsäädäntö.
Muddy Waters: Hoochie Coochie Man (1954)
Bluesmusiikin kannalta merkittävää oli, että yksi suurimmista muuttovoittokaupungeista oli Chicago. Sinne saapui lukemattomien muiden joukossa 1940-luvulla mies nimeltä McKinley Morganfield. Bluesyleisö tuntee hänet Muddy Watersina (1913–1983) ja modernin Chicago-bluesin isänä.
Saavuttuaan Chicagoon Waters tutustui Big Bill Broonzyyn (1903–1958), joka oli aloittanut uransa jo 1920-luvulla. Broonzy oli eräänlainen Chicago-bluesin edelläkävijä, jonka esittämän musiikin tyylikirjo oli useimpiin bluesmiehiin verrattuna laaja. Sellaisia Broonzyn biisejä kuin ’Key to the Highway’ pidetään avaimina siihen, miten blues kehittyi toisen maailmansodan päätyttyä.
Big Bill Broonzy: Key to the Highway (1941)
Chicago-blues oli etelävaltioiden maalaismaisemissa kehittyneen delta bluesin urbaani jälkeläinen. Uuden soundin synnyssä oli olennaista myös teknologian kehitys ja laitteiden saatavuus. Chicago-bluesia soitettiin sähkökitaroilla ja sähköisesti vahvistetulla huuliharpulla. Huuliharpisteista tunnetuin oli Marion Walter Jacobs eli Little Walter (1930–1968).
Joistakin Chicagoon avatuista klubeista tuli legendaarisia bluespyhättöjä ja kokoontumispaikkoja etelästä saapuneille afroamerikkalaisille. Livemusiikki soi sellaisissa kuppiloissa kuin Silvio’s, Gatewood’s Tavern, Flame Club ja 708. Tärkeä keikkapaikka oli myös Maxwell Streetin tori, jossa blues soi säännöllisesti viikonloppuisin.
Little Walter: My Babe (1955)
Niin kuin taide usein tekee, myös Chicago-blues heijasti ympäristöään, joka oli Illinoisissa kovin erilainen kuin vaikkapa Mississippissä. Siinä missä delta bluesin laulujen aiheet kumpusivat maalaiselämästä ja etelävaltioiden todellisuudesta, Chicago-blues oli musiikkia urbaanista teollisuuskaupungista. Yksi genren keskeisistä nimistä on Willie Dixon.
Willie Dixon: Pain in My Heart (1951)
Dixon oli Mississippissä varttunut entinen ammattinyrkkeilijä, joka Chicagossa alkoi työskennellä Chess Recordsille, Chicago-bluesin ja rhythm&bluesin kotina tunnetulle levy-yhtiölle. Chess sainasi muun muassa Chester Arthur Burnettin (1910–1970), joka muutti Chicagoon vuonna 1952. Hänet opittiin tuntemaan nimellä Howlin’ Wolf.
Howlin’ Wolf: Spoonful (1960)
Tässä artikkelissa mainitaan vain muutamia merkittävimpiä Chicagon bluesartisteja – heitä oli paljon enemmän, ja Chess Recordsin lisäksi heidän musiikkiaan tuotteistivat äänilevyiksi muutkin chicagolaiset levy-yhtiöt, kuten Cobra, Vee-Jay ja Alligator. Levyjen kansallisen menestyksen kannalta avainasemassa olivat radio-dj:t, jotka erikoistuivat soittamaan ”mustaa musiikkia”.
Se, että Chicago-blues opittiin tuntemaan maailmanlaajuisesti, oli mainittujen kansallisten tekijöiden lisäksi suurempien levy-yhtiöiden ansiota. Sellaiset firmat kuin Columbia Records, Paramount Records ja RCA Victor tekivät hyvää työtä bluespromootion saralla havaittuaan sen kaupallisen potentiaalin.
Buddy Guy (1936–): Out of Sight (1965)
Chicago-bluesin kulttuurinen merkitys oli valtava eikä se rajoittunut ainoastaan bluesiin itseensä. Yksi rock’n’roll-musiikin tärkeimmistä artisteista, Chuck Berry (1926–2017), teki ensimmäiset levynsä Chess Recordsille Muddy Watersin suosituksesta ja Willie Dixonin avustamana.
1960-luvun alussa sellaiset brittiyhtyeet kuin The Rolling Stones, The Yardbirds, The Animals ja myöhemmin Cream ja Led Zeppelin ammensivat (aluksi lähes kaiken) inspiraationsa Chicago-bluesista. Noiden yhtyeiden kautta suodatettu blues onkin sitten vaikuttanut käsittämättömään määrään ihmisiä.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Big Bill Broonzy | Facebook
Buddy Guy | Facebook
Howlin’ Wolf | Facebook
Muddy Waters | Facebook
Little Walter | Facebook
Chess Records | Facebook
Raw Blues | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Billie Holiday: Lady Sings The Blues – esillä koko elämä
Jerry Lee Lewis: Live At The Star Club, Hamburg – Killer lunastaa lempinimensä
Led Zeppelin IV [1971] sinetöi menestysbändin klassikkoaseman
Marjo Leinonen & BubliCans: Holy Roller – katulaulajan kupliva groove
Knuclebone Oscarin seikkailu jatkuu Uncle Knucklella [2024]
Robert Johnson: The Centennial Collection – bluespioneerin elämäntyö
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armostaTamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus
The Doors: The Doors [1967] – vallankumouksen lähtölaukaus
The Doors ilman Morrisonia – tarpeeton kuin tylsä veitsi • Other Voices [1971] • Full Circle [1972]
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced [1967] – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request [1967] – pahojen poikien kosminen joulu
The Rolling Stones ei palaa vaan päivittyy • Hackney Diamonds [2023]
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Tinariwen: Elwan – aavikon blues
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tuomari Nurmio & Knuckebone Oscar: Believe It Or Not – ilosanoman svengi
📚
Lue lisää Muddy Watersista • Read more about Muddy Waters
Finna.fi
Hoochie Coochie Man – Muddy Watersin elämä ja teot Robert Gordon & kääntäjä Esa Kuloniemi, 497 sivua | Johnny Kniga 2004
Can’t Be Satisfied – The Life And Times Of Muddy Waters Robert Gordon, 408 pages | Little, Brown 2002 • Pimlico 2003
Lue lisää Howlin’ Wolfista
Finna.fi
Moanin’ At Midnight – Howlin’ Wolfin elämä James Segrest & Mark Hoffman & kääntäjä Esa Kuloniemi, 476 sivua | Johnny Kniga 2010
Lue lisää Chuck Berrystä
Finna.fi
Let it rock! Chuck Berryn tarina Bruce Pegg & kääntäjä Esa Kuloniemi, 443 sivua | Johnny Kniga 2008
Lue lisää Chicago-bluesista • Read more about Chicago blues
Finna.fi
Chicago Breakdown Mike Rowe, 226 pages | Eddison Press 1973 • Da Capo Press 1979
Chicago Blues – The City & The Music Mike Rowe, 226 pages | Da Capo Press 1984
Chicago Blues Portraits And Stories David Whiteis, 322 pages | University Of Illinois Press 2006
Lue lisää bluesista • Read more about the blues
Finna.fi
Intiaaniblues Sherman Alexie & kääntäjä Jussi Hirvi, 277 sivua | Green Spot 2009
Robert Johnson – blueslegendan jäljillä Peter Guralnick & kääntäjä J. Pekka Mäkelä, 123 sivua | Like 2001
All Music Guide To The Blues – The Definitive Guide To The Blues Edited by Vladimir Bogdanov & Chris Woodstra & Stephen Thomas Erlewine, 755 pages | Backbeat Books 2003
Blues Unlimited – Essential Interviews From The Original Blues Magazine [Music In American Life] Edited by Bill Greensmith, Mike Rowe & Mark Camarigg. Foreword by Tony Russell, 456 pages | University Of Illinois Press 2015
Feel Like Going Home – Portraits in Blues and Rock ’n’ Roll, 222 pages | Outerbridge & Dienstfrey 1971
Feel Like Going Home – Portraits in Blues and Rock ’n’ Roll, 256 pages | Omnibus Press 1978 • Penguin 1992 Canongate 2003
Läs mera on blues
Finna.fi
Blues Ludvig Rasmusson, 140 sidor | AWE/Geber 1979
💿
Chicago-bluesia
Finna.fi
Chicago Blues 1940–1947 • 2CD | Fremeaux & Associes 1998
Chicago Blues • 2CD | BMG Entertainment International UK & Ireland 2000
Chicago Blues Box • 8CD | Storyville Records 2012
Chicago/The Blues/Today! [1–3] | Vanguard 1966 • 3CD Vanguard 1999
King Of Chicago Blues • 4CD | Proper Records 2006
The Complete Chess Studio Recordings Buddy Guy • 2CD | MCA Records 1992