Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).Mikä tämä Ultra Bra oikein on..? Pohdin tätä äänettömästi turkulaisessa levyliikkeessä vuonna 1995 kun kauppias esitteli ison bändin tuoretta EP-levyä Houkutusten kiihottava maku. Kansikuva herätti kiinnostusta, mutta laitoin rahani todennäköisesti Manic Street Preachersin tuotantoon. Tuumasin, että ehdin hommata tämän UB:n joskus myöhemmin. Kauppiaallahan oli levyjä monta.

Samaan aikaan kun epäröin, Ultra Bra meni eteenpäin. Bändisointi kasvoi, muusikoita ja laulajia vaihtui. EP:ltä kuultava almost there -fiilis alkoi jäädä pois samaan aikaan kun Antti Lehtinen ryhtyi auttamaan muusikoita rumpujen takaa. Basisti Tommi Saarikivi nosti kokonaisuuden svengiä. Vuokko Hovatta sovitti kouliintuneen äänensä Terhi Kokkosen, Anna Tuluston, Arto Talmeen ja Olli Virtaperkon klangiin. Bändijohtaja ja säveltäjä Kerkko Koskisen on täytynyt olla ylpeä Ultra Brasta jo varhain.

Yhtenä iltana Turun ylioppilaskylässä loppuvuodesta 1996 todistin poikkeuksellista musiikkifanitusta. Jatkojen isännän stereoista pauhasi kiihkeää sanomaa, kuin julistusta. Vastustamatonta yhdistelmää tiukkoja puhallinarreja, stemmalaulua ja kunnon biisejä. Hetken päästä yhdistin soundin Ultra Bran levyksi Vapaaherran elämää

Elokuvamainen hetkeni jatkui kuin hidastettuna. Kasetilta soiva Ultra Bran debyyttialbumi vaikutti isäntään vahvasti. Näin jo eteisestä miten hänen kätensä viuhtoivat – ilmakitara ja isosaundiset rummut olivat kuin tulessa. Sängyn reunalla hytkyvä hahmo oli jo estoista vapaa fani, täysin sisällä ysärin puolivälin kuumimman suomalaisbändin musiikissa. Katselin UB-fania ja kädessäni olevaa sinikantista The Beautiful Southin CD-levyä. Blue Is The Colour tuntui nyt etäiseltä, vaikka musassa on paljon samaa UB:n kanssa. Tuli voimakas tarve saada hevoskantinen Ultra Bra -levy.

Ymmärsin pian, että Vapaaherran elämää on valtava seikkailu. Se ruokki ajatuksia. Niitä toivat Anni Sinnemäen uudet tekstit, joista Kerkko Koskinen oli säveltänyt jotain ainutlaatuista. Sanoissa oli intohimoa, kantaaottavuutta, nuorta kiihkeyttä. Ultra Bra tuntui bändiltä, joka on valmis laulamaan tärkeistä asioista. Livenä tätä kaikkea tuuttasi viisi laulajaa. Vähän taaempana bändi, jossa oli kolme puhallinsoittajaa. 13-henkisessä kombossa oli vetoa, koska ilmaisussa oli jotain uutta ja lokeroimatonta. Mikä voisi olla houkuttelevampaa kuin ainutlaatuisuus?

Vapaaherran elämää sisältää dynamiikan huipentumia biisi toisensa jälkeen: ’Naispaholainen’, ’Säkeitä Erwin Rommelille’. ’Kahdeksanvuotiaana’ on aistikkaan soololaulun ja kaahaavan köörin mallisuoritus. Viihdemäinen pop selvästi lisäsi rytmiryhmästä nousevan rocktatsin väkevyyttä.

Ultra Bran jäsenillä oli kontakteja 1970-luvun laululiikkeeseen, ja ensilevytys Houkutusten kiihottava maku kustannettiin vasemmistolaisen laulukilpailun palkintona. Silti punaiselta vivahtavan puoluepopin leima istui yhä huonommin bändin svengiin. Yhteyksiä agit prop -agendaan yritettiin turhaan ympätä Ultra Bralle rasitteeksi. Ehkäpä kuin härnätäkseen UB-laulajat Tulusto, Hovatta ja Kokkonen poseerasivat Helsingin Sanomien Nyt-liitteen emansipoivassa kansikuvassa punaisissa Ultrabra-rintaliiveissä. Vasemmistolaisuutta paremmin bändiä kuvaa asiapitoinen haaveilu, suomalaiseen rockunelmaan yhdistetty viihdemusiikin perinne, laulemat ja agit prop -aikaankin pinnalla ollut euroviisumainen orkestrointi.

Fanin näkökulmasta on tärkeää että bändi on visuaalinen. Ultra Bra teki musiikistaan komeita julkaisuja. Jokainen Ultra Bran neljästä albumista pakattiin harkitusti. Kansiin otetut valokuvat sykähdyttävät edelleen, myös Svart Recordsin kautta tulleilta uusintajulkaisuilta. Monet kuvat tuntuvat kuin välittävän viestiä ”Kato, tällanen levy me tehtiin!” Ja viesti meni perille. Ultra Bran ura jatkui festarikeikkoihin ja supersuosittuihin levyihin Kroketti ja Kalifornia. Viimeinen albumi Vesireittejä julkaistiin vuonna 2000.

Ultra Bran jälkeen Terhi Kokkonen, Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen perustivat uuden bändin. Scandinavian Music Groupin debyyttilevy Onnelliset kohtaa julkaistiin syksyllä 2002. Vuoteen 2015 mennessä SMG on tehnyt kahdeksan menestysalbumia. Music Finland listaa (tammikuu 2021) säveltäjä Olli Virtaperkon tuotantoa yli 90 teosta. Kerkko Koskinen ryhtyi rockiskelmällisen laulajauran jälkeen vetämään Kollektiivia ja erilaisia yhteistyöprojekteja. Vuokko Hovatta on luonut korkeatasoista soolouraa debyyttialbumista Lempieläimiä (2008) alkaen. Ultra Bran toistaiseksi viimeiset keikat vedettiin Hartwall Areenalla joulukuussa 2017. Yksi konsertti-illoista on katsottavissa Yle Areenassa.

** **

Käsistäni päästämästäni EP-levystä Houkutuksen kiihottava maku tuli harvinaisuus. Se jäi puuttumaan myös Turun musiikkikirjaston ansiokkaasta kokoelmasta. Onnistuin löytämään levyn myöhemmin, mutta olivathan nuo biisit jo kokoelmallakin. Ja biiseistä kuuli, että Ultra Bran todellisesta voimasta kertoi vasta Vapaaherran elämää.

Tuomas Pelttari

Vapaaherran elämää
Vuokko Hovatta – laulu
Terhi Kokkonen – laulu
Anna Tulusto – laulu
Arto Talme – laulu
Olli Virtaperko – laulu
Kari Pelttari – trumpetti, pikkolotrumpetti, flyygelitorvi
Ilmari Pohjola – pasuuna
Marko Portin – tenorisaksofoni, bassoklarinetti
Kerkko Koskinen – flyygeli, laulu
Joel Melasniemi – kitara
Tommi Saarikivi – bassokitara
Antti Lehtinen – rummut, patarumpu
Jan Pethman – lyömäsoittimet

Mikko Karjalainen – trumpetti, flyygelitorvi
Mikko Koponen – trumpetti
Niko Kokko – bassopasuuna
Timo Lassy – alttosaksofoni, huilu
Janne Murto – huilu

Jousiryhmä:
Pasi Heikkilä, Villeveikko Honkkila, Jussi Jaatinen, Babe Kokkonen, Elli Palovaara & Maria Sinbel – viulu
Maarit Holkko & Joona Nissinen – alttoviulu
Sasha Mäkilä & Olli Virtaperko – sello

Sanoitukset:
Anni Sinnemäki
Janne Saarikivi
Pekka Lahdenmäki
Juhana Rossi
Anna Ahmatova/kääntäjä Pentti Saaritsa

Äänittäjät: Silja Suntola, Kirsi-Maria Peteri & Esko ”Suikki” Jääskä
Miksaaja: T.T. Oksala
Tuottajat: Pekka Aarnio & Kerkko Koskinen

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Ultra Bra | Finna.fi

Houkutusten kiihottava maku • CD-EP | Ray Milland Records 1995
Vapaaherran elämää • CD • Kasetti | Pyramid/Johanna Kustannus 1996 • Nuottikirja 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kroketti • CD | Pyramid 1997 • LP-painos Svart Records 2017 • Kasetti-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Kalifornia • CD • Kasetti | Pyramid 1999 • LP-painos Svart Records 2017
Vesireittejä • CD | Pyramid 2000 • LP-painos Svart Records 2017

Kokoelmalevyt & VHS
Ultra Bra • SMG • Kerkko Koskinen | Finna.fi

Sinä päivänä kuin synnyin • 2CD | 2001 • 2LP Ainoa Productions 2017
Parhaat • CD | 2008
Vapaaherran elämää & Kroketti • 2CD | Johanna Kustannus 2009
Sinä päivänä kuin synnyimme • 3LP | Svart Record 2017
Videot 1996–2001 + konserttitaltiointi Tampere-talolta 27.11.2000 • VHS, 102 min | Pyramid/Johanna Kustannus 2001

Näin minä vihellän matkallani SMG • CD & 2CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

Rakkaus viiltää & Lolita Kerkko Koskinen • 3LP | Svart Record 2017
Vuodet 2002–2017 Kerkko Koskinen ja eri kokoonpanoja • 6CD | Svart Record 2017

Nuottijulkaisut
Ultra Bra | Finna.fi

Vapaaherran elämää, 54 sivua | Love Kustannus 1997
Kaikki laulut, 207 sivua Toimittaja Antero Helander | Love Kustannus 2001

Nuottijulkaisut
Olli Virtaperko | Finna.fi

Spoilt Bastard’s Christmas Carol For Harpsichord, 9 sivua | Olli Virtaperko 2002
Kehtolaulu (Lullaby), 2 sivua | Olli Virtaperko 2003
Kalkkeen meri ahtona – harmonikalle ja konserttikanteleelle, 10 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus | 2006
Pirun keuhkot – The Devil’s Lungs – harmonikalle, 15 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2006
Quattro elementi – miniature per pianoforte, 13 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2008
Häähymni (vanhaan tyyliin) = Wedding Hymn (In The Old Style) – SSAA tai = or TTBB, 2 sivua | Sulasol 2009
Sateen jälkeen – kaksi laulua viisiääniselle naislauluyhtyeelle, 15 sivua. Säveltäjä Olli Virtaperko, sanoitukset Saima Harmaja | Sulasol 2009
Lampaanviulu – uusia suomalaisia kaanoneita, 50 sivua | Atena 2010
Kuru – for symphony orchestra, 47 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2011

Levyhyllyt
Ensemble Ambrosius | Finna.fi

The Zappa Album | BIS 2000
Metrix | Ambrosius Entertainment 2002
Soabbegealdinoaivi | Ambrosius Entertainment 2017

Levyhyllyt
Olli Virtaperko | Finna.fi

Romer’s Gap – Three Concertos | Ondine 2017

Levyhyllyt
Tekniikan Ihmelapset
[= Vuokko Hovatta Marzi Nyman Jukkis Kiviniemi Marko Timonen]
Finna.fi

Syntymäpäivä | EMI Finland 2004

Levyhyllyt
Vuokko Hovatta | Finna.fi

Lempieläimiä | Sony BMG 2008
Liaani | Sony 2010
Minä rakastan ikuisesti | Kaiho/Warner Music 2013
Voi kuinka myrsky rauhoittaa Aulikki Oksanen • Vuokko Hovatta • Zarkus Poussa | ZP 2015
Pysykää sängyssä sunnuntaisin Vuokko Hovatta Kolmisin | Doorbell Music 2018

Levyhyllyt
Scandinavian Music Group | Finna.fi

2000–2009

Onnelliset kohtaa • CD | BMG Finland/Terrier Records 2002 Levyhyllyt • Onnelliset kohtaa
Nimikirjaimet • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2004
Hölmö rakkaus ylpeä sydän • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2006
Missä olet Laila? • CD+DVD • CD | Sony BMG Finland/RCA/Cortison Records 2007
”Palatkaa Pariisiin!” • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

2010-luku

Manner • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2011
Terminal 2 • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2014
Baabel • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2015

Levyhyllyt
Kerkko Koskinen | Finna.fi

Rakkaus viiltää | Pyramid 2002
Lolita | Pyramid 2005
Agatha | Ricky-Tick Records 2007
Yhteinen sävel ”Ei aika mennyt koskaan palaa” | Warner Music Finland 2009
Trains & Letters Kerkko Koskinen Orchestra | Ricky-Tick Records 2011
Kerkko Koskinen Kollektiivi | Johanna Kustannus 2012
Kerkko Koskinen Kollektiivi 2 | Johanna Kustannus 2014

Vain elämää 8
[= Terhi Kokkonen • Mira Luoti • Sani • Arttu Wiskari • Aki Tykki • Danny • Kasmir]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 8 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 8 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Ultra Brasta | Finna.fi

Sokeana hetkenä Ville Similä & Mervi Vuorela, 339 sivua | WSOY 2018
Artikkelihaku Ultra Bra

Ville Similä & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY 2018.)
Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjoittama historiikki Ultra Bra – Sokeana hetkenä julkaistiin vuonna 2018.

Lue lisää
Terhi Kokkonen | Finna.fi

Rajamaa, 192 sivua | Otava 2020

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).
Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää julkaistiin alun perin vuonna 1996. Svart Recordsin toteuttama gatefold-kantinen vinyylipainos ilmestyi 2017.

Tilhet, pajut ja muut – syvän pään romantikot

Ari Väntäsen haastattelussa Anna-Sofia Tuominen ja Juho Hoikka

Ajattomana ja luonnollisena soivaa popmusiikkia soittava turkulainen Tilhet, pajut ja muut työstää parhaillaan kolmatta albumiaan. Yhtyeen laulaja Anna-Sofia Tuominen ja kitaristi Juho Hoikka avaavat Levyhyllyt-blogille ajatuksiaan musiikistaan, yhtyeestään ja aivan odottamattomistakin asioista.

Aloititte kolmannen albuminne äänitykset kesäkuussa. Mitä voitte kertoa tästä projektista?
Juho: – Prosessi on jatkunut jo pitkään. Jo pari vuotta sitten alkoi tuntua, ettei kolmannen samantyylisen levyn tekeminen ole vaihtoehto. Se olisi uuvuttanut lopullisesti. Ensimmäiset kappaleet demotettiin puolitoista vuotta sitten, ja tämän vuoden tammikuussa tehtiin taas uudet demot. Kesäkuussa käytiin Porvoon Magnusborgissa äänittämässä suurin osa levyn kappaleista, ja niitä on nyt työstetty mm. tuottaja Jarno Takkumäen työhuoneella, kitaristi Heikin kellarissa ja mun kotonani. Loppusyksystä käydään vielä Mankussa koko porukalla. Välillä on silmissä sirissyt, kun on ollut haasteita. Mutta levy julkaistaan näillä näkymin ensi keväänä!

Tilhet, pajut ja muut. Kuva: Venla Helenius.

Anna-Sofia: – Levy tulee poikkeamaan edellisistä paljon. Me ollaan kokeiltu omia rajojamme saundien etsimisessä ja yllätetty toinen toisemme. On ihan tervettä kokeilla välillä jotain muuta kuin sitä, mitä luulee, että itseltä esimerkiksi laulajana odotetaan.
Juho: – Albumia tehdessä ajatukset ovat liikkuneet kai ainakin pärjäämiseen liittyvän ahdistuksen, päämäärättömyyden, kesän, vapauden ja sen eri puolten ympärillä. Tärkeintä on se, että yhtyeen rooli on korostunut. Me ollaan otettu askeleita uuteen suuntaan. Ristiriidoilta ja riidoilta ei ole vältytty, mut kaikki työ on vienyt meitä eteenpäin. Jännittävintä on ollut tutkia mihin kaikkeen Tilhet, pajut ja muut voi taipua. Esimerkiksi psykedeelinen musa nostalgisine trip-hoppeineen on inspiroinut meitä.

Teidän on sanottu tuovan lämmön takaisin musiikkiin. Mistä lämpö syntyy?
Juho: – ”Lämmön palauttaminen musiikkiin’” on toimittajan keksimä ihana ilmaisu, johon on helppo tarttua jälkeenpäin. En usko, että lämpö olisi mitenkään kadonnut musiikista. Ehkä se liittyy meidän tapauksessamme herkistelevään ja varsinkin alkuvaiheessa tietoisen naivistiseen otteeseen.
– Me ei olla koskaan oltu cooleja missään piireissä. Me ollaan ulkopuolisia sekä popskenessä että rosoisuutta vaalivissa indieporukoissa, mutta siihen on alkanut tottua. Tapamme esittää musiikkia ei ole kovin seksikäs, rupinen tai turvallisen ironinen. Mutta kyllä musiikki saa olla myös sentimentaalista, ja yritän oppia olemaan häpeämättä sitä.
– Tahtoisin, että musiikkimme olisi pehmeää ja lämmintä kovan ja viileän sijaan. Popmusakulttuuriin on vakiintunut viileyden metafora ja siihen luettavat taiteilijat saavat korostetusti huomiota. Kritiikkien tekstianalyysit, jos sellaisia on, ovat melkein aina harvasanaisia ja pintapuolisia, ja niissä terävyys ja pienet osuvat havainnot tai ihan mikä vain ilmiselvä intertekstuaalisuus arvotetaan esimerkiksi sen edelle, millä eri tavoin ja mistä positiosta tekstin puhuja tunnustaa kipuaan. Siksi sellaisista jutuista, joissa on ymmärretty musiikkimme keinoja ja teemoja, kuten tunnustuksellisuutta ja eksistentiaalisia kokemuksia, tulee hyvä olo.
Anna-Sofia: – Meitä on yhdessä radiohaastattelussa kutsuttu myös älykköbändiksi. Juhon edellistä vastausta lukiessa en ihmettele kyseistä väläytystä. Älykkyys ei kai myöskään ole kauhean mediaseksikästä nykyään.
Juho: – No, onhan maailmassa paljon älykkäitä ja herkkiä tekijöitä. Onneksi.

Millaista musiikkia teillä oli aloittaessanne tarkoitus tehdä, ja onko visio yhä sama?
Juho: – Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Anna-Sofian kanssa tehtiin ensimmäiset Tilhet, pajut ja muut -laulut. En edes muista, mistä aloitimme… Varmaan vain yritettiin opetella tekemään lauluja. Suurellisuus on kulkenut yhtyeemme musiikissa läpi vuosien. Samoin tietty lyyrinen tyyli, joka nojaa suomalaisten 1900-luvun naisrunoilijoiden kehittelemään tunneilmaisuun. Avoin lähestyminen muistoihin, kipuun ja kaipuuseen.
Anna-Sofia: – Vaikka musan tyyli ja muoto saattaa muuttua, on meille aina ollut tärkeää, että biisin pystyy vetämään kahdestaan kitara-laulu-kokoonpanolla niin, että se toimii!
Juho: – Totta. Myös tietty omaelämäkerrallisuus ja lähellä olevien ihmisten elämiin pohjautuva kirjoittaminen on pysynyt mukana, vaikka aina jälkeenpäin onkin tullut epäiltyä, että ”enhän mä tai joku toinen ole noin voinut jotain asiaa kokea ja miksi se nyt on noin tyhmästi sanallistettu’”. Silloin on jo kasvanut erilleen jostain menneestä.
– Mutta ehkä laulut ovat kirjoittamisen hetkinä olleet jollain tavalla tosia. Se on yksinkertaisuudessaan se visio: tärkeintä on ollut koettaa rakentaa arkoja tunteita ilmaisevaa ääntä, joka ei pakene ulkokohtaisen muodon taakse. Huomiotalouden maailmassa se tuntuu olevan sivullisen tai sivustakatsojan ääni. Mutta viime kädessä se on Anna-Sofian elävä ääni. Sen tilalle ei voi lopulta tulla mikään, eikä se pyytele mitään anteeksi.

Mitä ajattelette julkisuudesta?
Anna-Sofia: – Se on todella oleellinen osa tätä hommaa jo ihan siitä syystä, että me ollaan riippuvaisia kuuntelijoista, jotka mahdollistavat meidän olemassaolomme tulemalla keikoille. Pitää olla tietoinen siitä, että musiikki on julkista ja kaikkien saatavilla ja että sitä ei tehdä vain itselle. Nautin siitä, että mulle tuntematon ihminen samastuu johonkin kappaleeseen, joka on myös mulle äärimmäisen tärkeä ja henkilökohtainen. Silloin tuntuu, että olemme jakaneet jotain aitoa yhdessä, vaikka emme toisiamme tunnekaan. Se on aika ainutlaatuista, ja siksi mä tätä teen.
– Olisi ihanaa, jos joku miettisi meidän julkisuuskuvaa ja ulkoasua meidän puolesta. Se olisi nykyaikaa. Olisi myös ihanaa osata käyttää esimerkiksi sosiaalista mediaa luontevasti ja hienosti, mutta se meinaa koko ajan unohtua. Pitää kai vain harjoitella. En mä ainakaan siitä ahdistu, sellaiseen menisi ihan liikaa energiaa. Pitäisi vaan hyväksyä, että some voi olla osa tätä hommaa ja yrittää nauttia siitä.
– Me petrataan koko ajan. Mutta toisaalta ehkä tämä on meidän juttu, että ollaan vaan bändi, joka tekee sellaista musiikkia kun itse haluaa ja soittaa oikeilla soittimilla. Kaikki on aina niin nopeasti ja helposti määriteltävissä ulkopuolelta, että pitäisi olla aika julkisuusnero, jos sitä jotenkin haluaisi muuttaa. Me ollaan siis akateeminen älykköbändi, joka soittaa lämmintä musiikkia.

Mikä merkitys bändillä – siis sillä, että olette ryhmä – on ilmaisullenne?
Juho: – Se miten yhtyeenä toteutamme ja esitämme jonkin kappaleen, on merkittävin osa Tilhiä, pajuja ja muita. Etenkin kolmannen albumin kohdalla sovituksia ja sävellyksiä on tehty rinnakkain niin, että sovitusajatukset ovat palauttaneet sävellyksiä takaisin työstettäviksi. Jos jokin asia on toiminut bändin kanssa soitettaessa, se on ohjannut sävellystä siihen suuntaan. Musta tuntuu, että koko bändi voi allekirjoittaa sen, että seuraavasta albumista tulee yhtyelevy.
– On ihanaa ja samalla raastavaa soittaa yhtyeessä, jossa on kuusi ihmistä mielipiteineen. Joskus, kun treenikämpällä soittaa kappaletta, jota kukaan ulkopuolinen ei ole vielä kuullut ja hajoillaan ratkaisujen kanssa, saattaa yhtäkkiä tajuta, että tässä soi meidän oma musiikkimme. Ja että jos meitä ei olisi tässä, olisi vain ilmastointiputken suhina. Se on helpottava ajatus. Bändissä voi ja on pakko nojata toisiin.
Anna-Sofia: – On maailman epäkannattavinta soittaa bändissä. Se on hankalaa logistisesti, se ei ole enää kauheen coolia, eikä rahaa jää jaettavaksi keikoilta. Toisaalta bändissä soittamisessa on koko musiikin ydin – se, että se jaetaan ja koetaan yhdessä. Tämä on klisee, mutta bändi on kuin perhe: niitä tyyppejä vaan joutuu kestämään ja toisaalta niitä rakastaa maailman eniten. Sitä takuulla tietää toisten hyvät ja huonot puolet, eivätkä mitkään tunteet jää peittoon keikkareissuilla tai studiossa. Kai se lopulta on aikamoinen rikkaus. Ja varmasti se näkyy myös lavalla.

Millainen merkitys kirjallisuudella on teille ja musiikillenne?
Anna-Sofia: Kirjat ovat olleet mulle aina erottamaton osa arkea. Äiti luki mulle iltaisin, kun olin lapsi, ja me käytiin viikoittain Turun kirjastoissa lainaamassa vinot pinot kirjoja.
Tällä hetkellä olen kirjallisuuden kanssa tekemisissä myös näyttelijäntöissäni. Olen aina ajatellut, että kirjat kuuluvat jokaisen ihmisen arkeen. Vasta kavereiden luona kyläillessä olen tajunnut, että kaikilla ei ole edes kirjahyllyä.
– Bändissä Juho kirjoittaa tekstit, mutta mä kommentoin niitä usein ennen kun biisit menee bändin käsittelyyn. Juhon kanssa on aina kiehtovaa käydä keskustelua teksteistä, koska se on niin perusteellinen ja paljon lukenut. Mitään löperöä ei pääse levylle asti, kaikki on tarkkaan harkittua ja perusteltua. Kirjallisuuden fiilistely yhdistää meitä. Tuntuu, että me ollaan aina samalla sivulla, kun puhutaan lyriikoista, koska molemmat lukevat paljon ja tuntevat samoja romaaneja, runoja ja laululyriikkaa.

Juho: – Tätä ei pystyisi tekemään ilman, että joku noin lähellä työprosessia olisi kommentoimassa ja kehittämässä tekstejä. Olen kirjallisuudenopiskelija ja ollut teini-ikäisestä asti kiinnostunut kaikenlaisesta tunteisiin vetoavasta taiteesta. Niin proosassa kuin runoudessakin mua on aina puhutellut nimenomaan omaelämäkerrallisuus ja fiktio, jossa liikutaan minäkertojan maailmassa. Laajemmassa kontekstissa olen kokijana vääjäämättä lähentynyt anteeksipyytelemätöntä romanttista ilmaisua. Suomalaisessa popmusakulttuurissa sekä kaunokirjallisessa ja akateemisessa kontekstissa, romanttinen – suurellisen tunteellinen – ilmaisu ei ole mun elinaikanani ollut suuressa suosiossa. Se on hivutettu hymähdellen ’”ei-älylliseen’” marginaaliin.
– Ei ole olemassa hävettävän ylitsevuotavaa ja sentimentaalista tunteellisuutta, joka olisi irti älyllisyydestä. On vain tunneilmaisua eri muodoissaan. Tajutessani tuon tajusin myös, että sen rajapinnan voi rikkoa ja että kirjoittajan ääni voi rakentua juuri sen varaan. Mua kiinnostavat rajallisuus, angsti, kuohut ja rakkaus. Pienten havaintojen varaan rakentuva arkirealismi ei aina kykene tavoittamaan sitä, mikä tunnepuheena muotoutuu isoiksi kuviksi. Mua ei enää hävetä myöntää, että olen romantikko. Tän ajan maailmassa, jossa jokainen teko on rationaalisesti laskelmoitavissa, mua kiinnostaa enemmän syvä pää eli se, että elämä on sekava mutta kaunis ja tuntuu järjettömältä ihan koko ajan.
– Kirjallisuus on aina tullut avuksi, kun olen hävennyt sitä mitä olen tai mitä olen kirjoittanut. Mua ennen ja mun aikanani on elänyt ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotain suunnilleen samalla tavalla kuin minä nyt tässä. Kun haroo läpi heidän ajatuksiaan, muistaa, ettei ole yksin tässä maailmassa. Tässä kokemuksessa murtuu romantiikan yksilökeskeisyys. Ja sitten on meidän yhtyeemme, joka on parhaimmillaan silloin, kun se yhteen soittaessaan on myrskyä ja kiihkoa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tilhet, pajut ja muut kotisivu
Twitter | Tilhet, pajut ja muut
Facebook | Tilhet, pajut ja muut

Tilhet, pajut ja muut
Anna-Sofia Tuominen – laulu
Juho Hoikka – kitara
Timo Sihvonen – bassokitara
Henri Lyysaari – piano
Juhana Kiiski – rummut
Heikki Hänninen – kitara

Varaa Tilhet, pajut ja muut -levytys Kalifornian taivaan alla kirjastosta.

Varaa Tilhet, pajut ja muut -levytys Kalifornian taivaan alla kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tilhet, pajut ja muut | Finna.fi

Tilhet, pajut ja muut | KHY Suomen Musiikki 2016
Kunnes aika mennyt on | KHY Suomen Musiikki 2017
Kalifornian taivaan alla | KHY Suomen Musiikki 2020

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Jaakonaho: Ghost Rider – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Lue lisää
Juhon viime aikojen suosikit | Finna.fi

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous & Sodalla ei ole naisen kasvoja & Zinky boys – parhaat maailmankirjallisuuden klassikot.
Claudia Rankine: Don’t Let Me Be Lonely – An American Lyric
Maggie Nelson: Bluets
Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Anna-Sofian suositukset | Finna.fi

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö & Sivuhenkilö
Edith Södergranin runot
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Erkka Mykkänen: Jatkuu!



Tilhet, pajut ja muut. Kuva: Venla Helenius.