Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack

After The Gold Rush | Reprise 1970

Neil Young: After The Gold Rush (1970).Elokuviin on sävelletty musiikkia melkein yhtä kauan kuin niitä on kuvattu. Harvoin on käynyt niin, että elokuvaprojekti olisi jäänyt kesken, mutta siihen tehty musiikki olisi jäänyt elämään. Neil Youngin After The Gold Rush on tällainen tapaus.

Youngin (s. 1945) kolmas sooloalbumi sai alkunsa näyttelijä Dean Stockwellin ja Herb Bermannin yhteisestä käsikirjoituksesta. Stockwell kertoi Classic Rock -lehdelle projektin lähteneen liikkeelle, kun näyttelijä Dennis Hopper yllytti häntä laatimaan elokuvakäsikirjoituksen, jonka tämä sitten toimittaisi tuotantoon.

”Palasin kotiin Topanga Canyoniin ja kirjoitin After The Gold Rushin. Neil asui siellä myös, ja jotenkin käsikirjoitus päätyi hänelle. Neil oli kärsinyt viikkoja tyhjän paperin kammosta, ja levy-yhtiö hätyytteli häntä. Luettuaan käsikirjoituksen hän kirjoitti After The Gold Rush -albumin kolmessa viikossa.” 

Waging Heavy Peace -kirjassaan Young muistaa asian toisin. Hän ei kärsinyt tyhjän paperin kammosta, ja häneltä pyydettiin elokuvaan musiikkia: ”Kirjoitin siihen aikaan paljon biisejä, ja jotkut niistä tuntuivat sopivan tarinaan täysin.”

Elokuvaprojekti jäätyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, koska studiot eivät kiinnostuneet taiteellisesta dystopiatarinasta, mutta musiikki valmistui. Young äänitti After The Gold Rushin enimmäkseen kotistudiossaan keväällä 1970. Kuten jo vuoden 1969 Everybody Knows This Is Nowherella, Young käytti bändinään Crazy Horsea. Uusin tulokas oli vasta 18-vuotias Nils Lofgren, jonka Young oli kutsunut luokseen tavattuaan tämän keikalla. Lofgren tuli tunnetuksi sooloartistina sekä Crazy Horsen ja Bruce Springsteenin E Street Bandin jäsenenä. 

Neil Youngin elämäntyö on jättänyt maailmaan monenlaisia jälkiä, mutta kaikkein eniten kauneutta. After The Gold Rush on kaunista musiikkia kaikissa valoissaan ja varjoissaan, niin pianon ja laulun varaan sovitetuissa nimibiisissä ja ’Brirdsissa’ kuin ’Only Love Can Break Your Heartin’ ja Don Gibsonilta lainatussa valssaavassa countryfolkissa ’Oh, Lonesome Me’. Se on kaunis ’Don’t Let It Bring You Downin’ kohtalokkuudessa ja jopa Etelävaltioiden rasismista kirjoitetussa ’Southern Manissa’, joka on levyn raskain ja vaikuttavin kappale. (Lynyrd Skynyrd levytti ’Sweet Home Alabaman’ reaktioksi ’Southern Maniin’. Skynyrdin kappale on toki klassikko, mutta Youngin avoimen haasteen vastineeksi heppoinen.)  

Ilmestyessään syyskuussa 1970 After The Gold Rush sai kaksijakoisen vastaanoton kriitikoilta. Esimerkiksi Rolling Stonen Langdon Winner piti levyä tylsänä. Nykyisin sitä kehutaan klassikoksi ja mestariteokseksi kuorossa, jossa eivät soraäänet soi. Yleisö piti levystä heti kättelyssä: After The Gold Rush oli Neil Youngin ensimmäinen albumi, joka nousi Yhdysvalloissa albumilistan kärkikymmenikköön. Seuraava albumi, Harvest, oli klassikko ja listaykkönen.

Stockwellin ja Bermannin käsikirjoitus katosi jo kauan sitten.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Neil Young – Reprise Records | Facebook
Neil Young Archives

After The Gold Rush
Neil Young – kitara, piano, huuliharppu, laulu
Danny Whitten – kitara, laulu
Nils Lofgren – kitara, piano, laulu
Jack Nitzsche – piano
Billy Talbot – bassokitara
Greg Reeves – bassokitara
Ralph Molina – rummut, laulu
Stephen Stills – laulu
Bill Peterson – flyygelitorvi
Tuottajat: Neil Young, David Briggs & Kendall Pacios

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Neil Youngin klassikko After The Gold Rush kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Neil Young | Finna.fi

1960-luku

Neil Young | Reprise 1968
Everybody Knows This Is Nowhere Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1969

1970-luku

After The Gold Rush | Reprise 1970
Harvest Neil Young With The Stray Gators / The London Symphony Orchestra | Reprise 1972
Journey Through The Past • soundtrack | Reprise 1972
Time Fades Away | Reprise 1973
On The Beach | Reprise 1974
Tonight’s The Night | Reprise 1975
Zuma Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1975
Long May You Run The Stills-Young Band | Reprise 1975
American Stars N’ Bars | Reprise/Warner Bros. 1977
Comes A Time | Reprise 1978
Rust Never Sleeps Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979
Live Rust • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979

1980-luku

Hawks & Doves | Reprise/Warner Bros. 1980
Re·ac·tor Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1981
Trans | Geffen 1982
Everybody’s Rockin’ Neil Young & The Shocking Pinks | Geffen 1983
Old Ways | Geffen 1985
Landing On Water | Geffen 1986
Life Neil Young & Crazy Horse | Geffen 1987
This Note’s For You Neil Young & The Bluenotes | Reprise 1988
Freedom | Reprise 1989

1990-luku

Ragged Glory Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1990
Arc-Weld • 3CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Weld • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Arc • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Harvest Moon | Reprise 1992
Unplugged • live | Reprise 1993
Sleeps With Angels Neil Young & Crazy Horse | Warner Bros. 1994
Mirror Ball Neil Young & Pearl Jam | Reprise/Epic 1995
Dead Man • soundtrack | Vapor 1996
Broken Arrow Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1996
Year Of The Horse • 2CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1997

2000–2009

Silver & Gold | Reprise 2000
Road Rock Vol. 1 – Friends & Relatives • live | Reprise 2000
Are You Passionate? | Reprise 2002
Greendale | Warner Bros. 2002
Prairie Wind | Reprise 2005
Living With War | Reprise 2006
Live At The Fillmore East – March 6 & 7, 1970 • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2006
Living with War: ”In the Beginning” | Reprise 2006
Live at Massey Hall 1971 • live | Reprise 2007
Chrome Dreams II | Reprise 2007
Sugar Mountain – Live at Canterbury House 1968 • live | Reprise 2008
Fork In The Road | Reprise 2009
Dreamin’ Man Live ’92 • live | Reprise 2009

2010-luku

Le Noise | Reprise 2010
A Treasure • live | Reprise 2011
Americana Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Psychedelic Pill Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Live At The Cellar Door • live | Reprise 2013
A Letter Home | Third Man 2014
Storytone | Reprise 2014
The Monsanto Years Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2015
Bluenote Café • live • 2CD | Reprise 2015
Earth • live Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2016
Peace Trail | Reprise 2016
Hitchhiker | Reprise 2017
The Visitor Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2017
Paradox • soundtrack Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2018
Roxy – Tonight’s The Night Live • live | Reprise 2018
Songs For Judy • live | Shakey Pictures Records 2018
Tuscaloosa • live | Reprise 2019
Colorado • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2019

2020-luku

Homegrown | Reprise 2020
The Times • EP | Neil Young 2020
Return To Greendale • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2020
Way Down In The Rust Bucket • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2021
Young Shakespeare • live | Reprise 2021

Boksit ja kokoelmalevyt
Neil Young • Buffalo Springfield CSNY CSN | Finna.fi

So Far Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1974
Decade • 3LP • 2CD | Warner Bros. 1977
Replay Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1980
CSN Crosby, Stills & Nash • 4CD | Atlantic 1991
Lucky Thirteen | Geffen 1993
Box Set Buffalo Springfield • 4CD | Rhino/Atco 2001 & 2013
Official Release Series Discs 1–4 • 4CD/HDCD | Reprise 2009
Neil Young Archives Vol. 1 (1963–1972) • 8CD • 10DVD | Reprise 2009
Neil Young Archives Volume II – 1972–1976 • 10CD | Reprise 2020

Levyhyllyt
Buffalo Springfield
[= Neil Young • Stephen Stills • Richie Furay • Bruce Palmer • Dewey Martin]
Finna.fi

Buffalo Springfield | Atco 1966
Buffalo Springfield Again | Atco 1967
Last Time Around | Atco 1968

Levyhyllyt
CSNY • CSN
[= David Crosby • Stephen Stills • Graham Nash • Neil Young]
Finna.fi

Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1969
Déjà Vu Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1970
4 Way Street • live • 2LP Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1971
CSN | Atlantic 1977
Daylight Again | Atlantic 1982
Allies • live | Atlantic 1983
American Dream Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1988
Live It Up | Atlantic 1990
After The Storm | Atlantic 1994
Looking Forward Crosby, Stills, Nash & Young | Reprise Records 1999

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Neil Youngista | Finna.fi

Muistelmat Neil Young & kääntäjät Juha Arola & Juha Ahokas, 456 sivua | Like 2012
Special Deluxe – muistelmia elämästä ja autoista Neil Young & kääntäjä Ari Väntänen, 400 sivua | Like 2015
Neil Young – Long May You Run – henkilökuva Daniel Durchholz & Gary Graff & kääntäjä Anna Maija Luomi, 223 sivua | Minerva 2012
Neil Young – musiikillinen elämäkerta Jouko Ollila, 136 sivua | Pop-lehti 2002
Neil Young – rock-musiikin cowboy Jouko Ollila, 181 sivua | Pop-lehti 2004

Läs mera om Neil Young | Finna.fi

Bilar & sånt Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 370 sidor | Norstedt 2015
Fredsförklaring Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 435 sidor | Norstedts 2012 • Pocketförlaget 2013

Read more about Neil Young | Finna.fi

Special Deluxe – Memoir Of Life & Cars Neil Young, 383 pages | Penguin Books 2015
Neil Young – Heart Of Gold Harvey Kubernik, 223 pages | Omnibus Press 2015
Waging Heavy Peace – A Hippie Dream Neil Young, 502 pages | Viking 2012 • Penguin Books 2013
Young Neil – The Sugar Mountain Years Sharry Wilson, 469 pages | ECW 2014
Neil Young – A Life In Pictures Colin Irwin, 159 pages | Carlton 2012
Neil Young – The Definitive History Mike Evans, 281 pages | Sterling 2012
Journey Through The Past – The Stories Behind The Classic Songs Of Neil Young Nigel Williamson, 159 pages | Carlton 2002
Neil Young – Stories Behind The Songs 1966–1992 Nigel Williamson, 191 pages | Carlton 2010

Read more about Pono Music and Neil Young | Finna.fi

To Feel The Music – A Songwriter’s Mission To Save High-Quality Audio Neil Young & Phil Baker, 259 pages | BenBella Books 2019

Neil Young: After The Gold Rush 50 (1970/2020).
Neil Youngin klassikko After The Gold Rush julkaistiin 50-vuotispainoksena vuonna 2020.

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan

Olos | Johanna Kustannus Oy/J. Karppanen Ky/Love Kustannus Oy 2000

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).Rovaniemellä perustettu Absoluuttinen Nollapiste ei päästä kuulijoitaan vähällä. Progevaikutteinen yhtye kiertää kvinttiympyrät ja popkaavat kaukaa, ja Tommi Liimatan katkelmalliset, absurdit ja arvoitukselliset sanoitukset jättävät valtavasti tulkinnanvaraa. Näin oli varsinkin bändin alkutuotannossa, jonka magnum opus oli Suljettu (1998), teema-albumi isän, pojan ja tekopyhän kyläyhteisön suhteesta.

Tammikuussa 2000 Suljetun perään julkaistu Olos tuntui uuden Abso-aikakauden alulta, samaan aikaan hämmentävältä ja huojentavalta. Se oli helppo levy Nollapisteen mittarilla ja edeltäjänsä jälkeen – ei mitään banaalia höttöä, mutta Absojen esikuviin rinnastettuna ehkäpä jotakin vastaavaa kuin Wigwamin Nuclear Nightclub oli Beingin jälkeen 1970-luvun puolivälissä. Musiikkia, josta saattoi hetkittäin löytää itsensä sen sijaan, että joutuisi koko ajan korva kovana tarkkailemaan sitä ulkopuolelta. Popmusiikkia, tavallaan. 

Olokselta löytyy keikkasuosikkeja. Yksi sellainen on tarttuva ’Kalkin sammutus’, joka saattaa kertoa arjesta irtautumisesta pitkällä baarireissulla. (Rivi ”työntää ilmanvaihtokanavaan toisarvoista rojua” voisi viitata myös laittomien pulvereiden nuuskaamiseen, mutta sellainen tuntuu tässä yhteydessä kaukaa haetulta.) Singlenä julkaistu ’Kotiinpaluu, jotenkin’ papadum-koukkuineen lukeutuu selkeiden Abso-hittien joukkoon, samoin ’Ja jos’, jossa pohdiskellaan uudenvuodenaattona syntyneen lapsen järkevintä koulunaloitusvuotta. Kepeintä laitaa on mukavasti rutiseva ’Soita kotiin, Elvis’.

’Tavan sinä pyhität’ -kappaleen viimeinen säe ”lauluissa, joita laulamme, viimeinen minuutti on liikaa” ei pidä Oloksella paikkaansa: biisien keskimitta jää alle neljän minuutin. Avausinstrumentaali ’Valajas Helkures’ määrittelee salaperäisen tunnelman, jonka lyömättömästi ja täysin irrallisesti nimetty päätöskappale ’Tonttirajat sovitaan humalassa’ tyynnyttää ja vaivuttaa hiljaisuuteen kauniisti ja herkästi. ’Neljä ruukkua neliössä’ ja ’Tie tomun suuntima’ aaltoilevat lempeinä. ’Käsitys mummoloista’ kasvaa eeppisesti, kunnes lässähtää hauskasti kertosäkeeseensä. ’Harhailua maastossa’ on groovaava tuokiokuva eksymisestä.

Olos on Absoluuttisen Nollapisteen tuotannossa niitä levyjä, jotka on helppo laittaa soimaan. ”Tunturiproge” luo sellaista maisemaa kuin kannen valokuvissa näkyy. Olos on selkeä ja avara, ei missään mielessä suljettu.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Olos
Aake Otsala – bassokitara, äänisuunnittelu, sovitus
Tommi Liimatta – laulu, Pieksämäki-kitara
Aki Lääkkölä – kitara, kosketinsoittimet, sovitus
Tomi Krutsin – lyömäsoittimet, sovitus
Teemu Eskelinen – laulu, sovitus
Tuottajat: Otto Hallamaa ja Absoluuttinen Nollapiste

Otto Hallamaa – öylättikitara, sovitus
Tuula Alajoki – mv-kuvat
Jooga Jykylä – värikuvat ja valot
Japa Mattila – taitto

Absoluuttinen Nollapiste | Facebook
Tommi Liimatta – virallinen | Facebook

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.
Varaa Absoluuttisen Nollapisteen klassikkolevy Olos kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Absoluuttinen Nollapiste
| Finna.fi

[= Aake Otsala • Aki Lääkkölä • Janne Hast • Tomi Krutsin • Tommi Liimatta]

1990-luku

Neulainen Jerkunen | Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi | Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli | Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu | Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

2000–2009

Olos | Johanna Kustannus 2000
Nimi muutettu | Johanna Kustannus 2002
Seitsemäs sinetti | Johanna Kustannus 2003
Mahlanjuoksuttaja | Johanna Kustannus 2005
iiris | Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka | Johanna Kustannus 2009

2010-luku

Pisara ja lammas 1 | Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2 | Diu Dau Records 2014

Kokoelmat | Finna.fi
Absoluuttinen Nollapiste

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 | Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 • 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 • 2LP | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Tommi Liimatta | Finna.fi

Liimatan Pan Alley | Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail | Megamania 2006
Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Levyhyllyt
Ahkerat Simpanssit | Finna.fi

Tervehdys, maan asukit | Johanna Kustannus/J. Karppanen 2003

Levyhyllyt
Tulenkantajat

[= Tomba Krutsin • Herra Hajdi • J. Karttimo • Marko Olavi • Hannibal Stark • Herra Soppa UnikJaGe Niemelä + Ralf Schnabel]
Finna.fi

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Absoluuttisesta Nollapisteestä | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Tommi Liimatta on monien suomalaisten muusikoiden rinnalla äänessä Alangon ja Silaksen haastattelukirjassa.
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Tommi Liimatan romaaneja | Finna.fi

Aksel Sunnarborgin hymy, 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki, 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo, 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula, 237 sivua | Like 2013
Jeppis, 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2, 568 sivua | Like 2016
Rollo, 700 sivua | Otava 2020

Sarjakuvia
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Rengin tarpeet, 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla, 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan, 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010!, 96 sivua | WSOY 2011

Proosarunoja
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Avainlastu, 113 sivua | WSOY 2002

Lyriikkaa
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Sivuhistoria – levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007, 207 sivua | WSOY 2008

Lue lisää Tommi Liimattaa | Finna.fi

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).
Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).

Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Waves | Svart Records 2021

Suad: Waves (2021).Ennen kuin Suad Khalifa julkaisi ensimmäiset soolobiisinsä vuonna 2017, hänen nimensä oli tuttu muiden artistien levyiltä. Jo The Call -EP:n kuuleminen sai aikoinaan miettimään, että tällainen kynttilä ei kauan vakan alla pysy. Waves ei kuulostakaan sessiolaulajan kokeilulta vaan albumilta, jonka ehdottomasti piti ilmestyä. 

Ensimmäiset soolojulkaisut esittelivät Suadin artistiksi, joka saattaisi päätyä tekemään melkein mitä tahansa, vaikka elektroindietä, mutta Wavesilla hän näyttäytyy bändin solistina. Elektronisen musiikin, bändisoiton ja akustisuuden kaltaiset toteutustavat ovat vain asuja, joissa olennainen näyttäytyy. Merkittävää on vain se, mitä pinnan alta löytyy. Suad kirjoittaa kappaleita, joita voi pukea monenlaisiin vaatteisiin. Wavesin tapauksessa kitarat, rummut ja piano tukevat hänen melodioitaan ja ilmaisuaan erityisen hyvin. 

Suadin soundi on tummanpuhuva, luonnollinen, lämmin, melankolinen ja ylevä. Tämä pätee sekä hänen lauluääneensä että hienostuneen dramaattiseen ensialbumiinsa, jonka on tuottanut Lauri Eloranta. Musiikki ja toteutus kietoutuvat toisiinsa niin kauniisti, ettei saumakohtia erota. Suadin debyyttialbumi on teos, ei irrallisten raitojen kokoelma. Samaan aikaan jokainen kappale edustaa kokonaisuutta niin hyvin, että minkä tahansa olisi voinut julkaista singlenä. Biisit tulevat kuin aallot rantaan, voimakkaina mutta särkyvinä, kaikki erilaisina mutta silti saman ykseyden osina.

Vuosien laulukokemuksesta, mietityistä sovituksista, paneutuneesta kirjoittamisesta ja hyvästä bändistä johtuen Waves kuulostaa vahvalta. Sen vastapainoksi sanoituksissa soi maailmaan heitetyn ihmisen ääni, hänen epävarmuutensa suunnasta, olemisen hauraus ja surun kauneus. En tiedä, miten terapeuttista toimintaa laulujen kirjoittaminen Suadille on, mutta vahvan biisin sisällä on turvallista särkyä. Pimein laakso on ’The Burn’ keskellä albumia, singlenäkin julkaistu päätösraita ’White Lies’ vie kuulijan valoon. 

Waves tuo samankaltaisen olon kuin (lukemattomista vain pari tutustumisen arvoista kotimaista poimiakseni) Antero Lindgrenin Motherin (2012) tai Mannan Shacklesin (2011) kuunteleminen. Tuntuu ihan siltä kuin tässä oltaisiin jonkin merkityksellisen ja syvällisen äärellä, ajattomassa paikassa, jonne päiväperhot eivät pääse. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Suad | Facebook
Suad Khalifa | Instagram

Varaa Tilhet, pajut ja muut -levytys Kalifornian taivaan alla kirjastosta.
Varaa Suad -debyytti Waves kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Suad | Finna.fi

The Call • EP | Playground Music 2017
Waves | Svart Records 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Tilhet, pajut ja muut – syvän pään romantikot

Suad: Waves (2021).
Suad: Waves (2021).

Korpiklaani: Jylhä – metalli nousee maaperästä

Jylhä | Nuclear Blast 2021

Korpiklaani: Jylhä (2021).Suomi on synnyttänyt lukemattomia metallibändejä, mutta harva niistä on yhtä alleviivaten suomalainen kuin Korpiklaani. Yhtye on yksi folk metalin terävimmistä atraimenpiikeistä, mutta poikkeaa kollegoistaan parilla tavalla: Korpiklaani kirjoittaa suomenkielistä folkmetallia suomalaisista aiheista ja kantaa folkmetallin kilpeä ylpeänä silloinkin, kun moni muu tekee pesäeroa arvonlaskusta kärsivään genreen.

Korpiklaanin kansallisromanttisesta tai -eksoottisesta kulmasta tehty folk metal tuntuu luonnolliselta osalta metallin alalajien kirjoa ja evoluutiota. Kun monet raskaan rockin tekijät kerran ovat inspiroituneet niin faaraoiden Egyptistä kuin viikinkien Norjasta, niin miksipä muinaissuomalainen metsäläisyys ei kävisi innoituksen lähteeksi? Esikristillisten aikojen ja muinaisten myyttien eskapistinen fiilistely toimii metallissa kaikissa eri muodoissaan. Korpiklaani sen tietää, onhan Jylhä jo sen yhdestoista albumi.

Jylhä on edeltäjäänsä Kulkijaa hevimpi. Siinä missä Kulkijan kohdalla teki melkeinpä mieli puhua metallifolkista, Jylhällä peruselementit ovat alkuperäisessä järjestyksessä. Puhtaimpia esimerkkejä folkmetallista ovat ’Kiuru’ ja ’Huolettomat’. Vaikka albumin varrella ehtii tapahtua kaikenlaista, tuplabasarit jytisevät niin avausraita ’Verikoiralla’ kuin levyn päättävällä ’Juurilla’. ’Niemi’ mätetään kipakasti, samaten kertosäkeet ’Leväluhdassa’. Puhdasoppisuudesta ei silti pidä puhuman: ’Leväluhta’ hämmentää reggae-poljentoisilla säkeistöillään, ’Sanaton maa’ on paikoin melkeinpä suomirockia ja ’Pohja’ edustaa melodista punkrockia. ’Mieron’ venyttelevä melodia asettuu johonkin Black Sabbathin ja shamanistisen kurkkulaulun välimaille.

Korpiklaanin olisi ollut helppoa jumittua laulamaan kuusikossa lehmänsarvesta vahvaa sahtia juovien nokinaamojen hervottomista karkeloista, mutta sitä se ei onneksi ole tehnyt. Jylhän sanoituksiin (jotka on kirjoittanut bändin ulkopuolinen lyyrikko Tuomas Keskimäki) on oivaltavasti haettu aiheita myös lähihistorian kansantarumaisista tapahtumista. ’Kiuru’ on vaikuttunut Tulilahden murhista, ’Juuret’ Kyllikki Saaren kuolemasta ja ’Niemi’ siitä, mitä Bodom-järvellä aikoinaan tapahtui. Lyriikat ovat tyylikkäästi alleviivaamatta tragedioiden yksityiskohtia. Näissä biiseissä kosketuspinta folkloreen tuntuu aidolta – siis sen vastapainoksi, että muinaisten kulttuurien ihannointi ylipäänsä vaikuttaa monesti pelkältä leikiltä ja larppaukselta.

Kaiken kaikkiaan Jylhä on erikoinen levy. Tai ehkä pitäisi sanoa, että Korpiklaani on erikoinen yhtye jopa merkillisessä genressään. Toisinaan tuntuu, etteivät sen musiikissa surutta yhdistellyt elementit sovi yhteen kovin hyvin (esimerkiksi haitarin hitaasti syttyvät sävelet ja särökitaran hyökkäävä määräily ovat hyvin ristiriitainen kombinaatio) mutta jotenkin tämä Jonne Järvelän johtama rykmentti saa hommansa toimimaan.

Olisi mielenkiintoista kadottaa äidinkielensä ja kulttuuritaustansa siksi aikaa, että ymmärtäisi miltä Jylhä kuulostaa Suomen ulkopuolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Korpiklaani | kotisivu
Korpiklaani | Facebook
Korpiklaani | Instagram
Korpiklaani | Twitter

Levyhyllyt
Korpiklaani | Finna.fi

2000–2009

Spirit Of The Forest | Napalm Records 2003
Voice Of Wilderness | Napalm Records 2005
Tales Along This Road | Napalm Records 2006
Tervaskanto | Napalm Records 2007
Korven kuningas | Nuclear Blast 2008
Karkelo | Nuclear Blast 2009

2010-luku

Ukon wacka | Nuclear Blast 2011
Manala | Nuclear Blast 2012
Noita | Nuclear Blast 2015
Kulkija | Nuclear Blast 2018

2020-luku

Jylhä | Nuclear Blast 2021

Levyhyllyt
Jonne | Finna.fi

Jonne | Playground Music 2014
Kallohonka | Playground Music 2017

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
J.M.K.E. Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lue lisää folkmetallista | Finna.fi

Folk Metal Big 5 – suomalaiset folk metal -jättiläiset Markus Laakso, 345 sivua | Like 2020

Korpiklaani: Jylhä (2021).
Korpiklaani: Jylhä (2021).

YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Outo elämä | PolyGram 1998

YUP: Outo elämä (1998).1990-luvulla suomirock ei ollut enää entisensä. Nahkaliivisten kaljaporukoiden genre sai piiriinsä koko joukon uudenlaisia tekijöitä, joiden musiikki viehätti nuorempaa yleisöä.

Don Huonot, Zen Café ja Maija Vilkkumaa päivittivät suomirockin puhuttelemaan uutta sukupolvea. Niin tekivät myös Apulanta ja Tehosekoitin, jotka ponnistivat alalle nuorisotalopunkista mutta eri kulmista. Jonna Tervomaa ja Egotrippi toivat mukaan vaikutteita amerikkalaisesta kitarapopista, ja Absoluuttinen Nollapiste rakensi progressiivisen rockin varaan jotakin täysin omanlaistaan. Limonadi Elohopean tulkinta suomenkielisestä rockista oli hyvin vaihtoehtoinen, ja jossain valmisteltiin jo suomenkielisen hevin suurta läpimurtoa. CMX onnistui vaikuttumaan yhtä aikaa sekä progesta että punkista. 

Niin onnistui myös YUP, vuonna 1989 Savonlinnassa perustettu yhtye, joka oli vaihtanut laulukielensä englannista suomeen vuoden 1990 Turpasauna-EP:llä. Hardcoresta kiemuraiseen fuusiorockiin kehittyneen bändin ensimmäinen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön noussut levy oli vuoden 1998 Outo elämä. Sekä bändi että aika oli kypsä: yhtäältä kuulijat olivat valmiimpia ottamaan vastaan haastavaa suomenkielistä rockia, toisaalta YUP tiivisti ilmaisuaan niin, että biiseistä sai helpommin otteen. 

Outo elämä alkaa rauhallisella ’Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman?’ -kappaleella, joka siirtyy luomismyytistä pohtimaan ajatusta yksilön synnystä, kasvusta ja itsenäistymisestä. ’Kuolematon’ taas on laulu siitä, millaisia vaikeuksia ihmisellä on hyväksyä ajatusta omasta katoavaisuudestaan. Mietteliäiden, eksistentialististen kappaleiden vastapainoksi monessa sanoituksessa asiat karkaavat käsistä kauhean hirtehisellä tavalla. ’Rasvaisessa tiistaissa’ satumetsässä sorrutaan hillittömyyksiin, ’Hullu planeetta!’ tarjoilee huonon tripin dystopiaa ja ’Hauskoissa hautajaisissa’ perheen sisäiset jännitteet laukeavat maahanpanijaisten aikaan surrealistiseksi zombitarinaksi. Jarkko Martikaisen sanoituksia yhdistää se, että ne toimivat mainiosti sekä allegorioina, laululyriikkoina että tarinoina. 

Musiikki, josta suurimman osan on säveltänyt basisti Valtteri Tynkkynen, pukee hyvin tekstien vakavia ja hullunkurisia teemoja. Jos se olisi olento, siinä olisi Rölli-peikon veikeyttä ja Wallendojen trapetsitaiteilijasuvun huimapäistä ketteryyttä. Oudolla elämällä YUP osoitti pystyvänsä kiperiin käännöksiin, mutta ei enää loikkinut mielivaltaisesti tunnelmasta toiseen. Vaikka sen crossover-musiikista oli edelleen haastavaa saada pitävää otetta ja rajattomuuden eetos oli vahva, biisien sisäinen logiikka oli lujittunut. Hulluudelle oli syynsä ja huuto oli harkittua. Ärsyttävänä ja uuvuttavana YUP:ta saattoi yhä pitää, mutta ainakaan se ei pyrkinyt miellyttämään ketään. 

Oudon elämän jälkeen ilmestyneet Normaalien maihinnousu (1999) ja Lauluja metsästä (2001) pääsivät albumilistalla ykkössijalle saakka, ja Lauluja metsästä toi bändille kultalevyn. Muutkin YUP:n 2000-luvun julkaisut hipoivat listakärkeä. Mutta vaikka suosio jatkui pitkään, YUP:n musiikin terävin kärki tuntui vähitellen tylsyvän. 

YUP lopetti toimintansa vuoden 2009 alussa. Vuonna 2017 ilmestynyt Hippo Taatilan Helppoa muisteltavaa saattaa olla sellaisenaan definitiivinen YUP-historiikki, sillä yhtyeen määrittelemättömän mittainen tauko jatkuu edelleen. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, miten YUP sopeutuisi 2020-luvulle. Oletettavasti erittäin huonosti, mutta ei se siitä piittaisi. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Outo elämä
Jarkko Martikainen – laulu, kitara
Valtteri Tynkkynen – bassokitara, taustalaulu
Jussi Hyyrynen – kitara
Janne Mannonen – rummut, taustalaulu
Petri Tiainen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Matti Nurro

Jarkko Martikainen | kotisivu
Jarkko Martikainen | Facebook

Varaa Ruosterastaat kirjastosta.
Varaa YUP-klassikko Outo elämä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
YUP | Finna.fi

1980-luku

Who Dares Farts/Whlap-Zap Ninja | YUP 1989 • Svart Records 2018

1990-luku

The Hippos From Hell | SHJ Records 1990 • Svart Records 2018
Huuda harkiten | Elmerecords 1991 • Svart Records 2017
Toppatakkeja ja Toledon terästä | Elmerecords 1994 • PolyGram Finland 1998
Homo sapiens | PolyGram Finland 1994 • Svart Records 2017
Yövieraat | PolyGram Finland 1996
Outo elämä | PolyGram Finland 1998
Me viihdytämme teitä • EP | Mercury/Universal Music 1999
Normaalien maihinnousu | Mercury/Universal Music 1999

2000–2009

Lauluja metsästä | Mercury/Universal Music 2001
Leppymättömät | Mercury/Universal Music 2003
Minä en tiedä mitään • EP | Mercury/Universal Music 2005
Keppijumppaa | Mercury/Universal Music 2005
Vapauden kaupungit | Sakara Records 2008
Maailmannäyttely • EP | Sakara Records 2008

Kokoelmat
YUP | Finna.fi

1990–1992 | Elemerecords 1992
Hajota ja hallitse 1993–2001 | Mercury/Universal Music 2001
Helppoa kuunneltavaa • 2CD | Universal Music 2004

DVD
YUP | Finna.fi

Helppoa katseltavaa | Mercury/Universal Music 2004

Nuotit ja partituurit
YUP | Finna.fi

Helppoa soiteltavaa, 156 sivua | Like 2004
Helppoa soiteltavaa II, 172 sivua | Like 2005

Levyhyllyt
Jarkko Martikainen | Finna.fi

2000–2009

Mierolainen | Levy-yhtiö 2004
Rakkaus | Levy-yhtiö 2006
Hyvää yötä, hyvät ihmiset • live | Levy-yhtiö 2007
Toivo | Levy-yhtiö 2009

2010-luku

Usko | Sakara Records 2011
Koirien taivas | Sakara Records 2014

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet | Finna.fi

2010-luku

Ruosterastaat | Sakara Records 2016
Aina auki | Sakara Records 2018
Neljän Ruuhka (Live 2016) | Kentän Ääni 2018
Ruosterastaat – demot | Kentän Ääni 2019

2020-luku

Ystävien taloissa | Sakara Records 2020

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Knipi ja menetysten kauneus
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää YUP:stä | Finna.fi

YUP – Helppoa muisteltavaa Hippo Taatila, 381 sivua | Like Kustannus 2017

Lue lisää Jarkko Martikaista | Finna.fi

Pitkät piikit ja muita kertomuksia  Jarkko Martikainen, 155 sivua | Like 2005
Yhdeksän teesiä – säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille  Jarkko Martikainen, 159 sivua | Like 2008
Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat  Jarkko Martikainen, 200 sivua | Like 2020

Lue lisää Jarkko Martikaisesta | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

YUP: Outo elämä (1998).
YUP: Outo elämä (1998).