Underground Renaissance | 2024 • Lördag 2025
Everybody’s Giving Up The Cabaret | Lördag 2026
Us • Grandmother Corn
Kiinnostavimmilla bändeillä on tarina. Us-yhtyeen tarina tuo mieleen sen, mitä Hanoi Rocks teki aikoinaan: Helsingissä perustettu bändi jätti Suomen taakseen, koska maailma oli auki, ja yhtye tiesi olevansa riittävän hyvä pärjäämään siellä. Eikä kumpikaan bändi tehnyt tätä vientituella ja varasuunnitelman suojassa vaan rock’n’roll-unelman varassa.
Us. Kuva: Iisa Hirvonen
Man Ray • albumilta Everybody’s Giving Up The Cabaret
2026
Tuollaisen suunnitelman toteuttamiseen tarvitaan veljeyttä – joko Hanoi-myytin veriveljeyttä tai sitten Usin biologista veljeyttä: bändin jäsenistä laulaja-kitaristi Teo Hirvonen, huuliharpisti-laulaja Pan Hirvonen ja kitaristi-laulaja Max Somerjoki ovat ihan oikeita veljeksiä, ja rumpali Leevi Jämsä ja basisti Rasmus Ruonakoski ovat varmastikin sellaisia veriveljiä. Useimmat heistä soittivat ennen Usia vuonna 2015 perustetussa Grandmother Cornissa.
Grandmother Corn oli Usin esinäytös.
Us ei ole kovinkaan vahvasti kiinni tässä ajassa: vaikutteet tulevat brittien rhythm & bluesista sekä 1960-luvun garage rockista ja psykedeliasta. Bändin kolmekymppiset jäsenet ovat kertoneet kasvaneensa kuunnellen vanhempiensa levyjä ja varsinkin Love Recordsin julkaisuja, mikä selittääkin paljon. Tekipä Us Underground Renaissance -debyytilleen (2024) version ’Just My Situationista’, jonka Wigwam-mies Jim Pembroke levytti Pigworm-sooloalbumilleen vuonna 1974.
Just My Situation • Jim Pembroke -laina albumilta Underground Renaissance
2024
Kun Grandmother Cornista oli tullut Us ja se oli päässyt keikkailun makuun Helsingissä, bändi lähti Tukholmaan. Klassinen Hanoi-reitti olisi vienyt Ruotsista suoraan Englantiin, mutta Us eteni Tanskaan, Alankomaihin ja vasta sitten Brittein saarille. Matkan varrella se soitti kaikki keikat, joita saatavilla oli. Esiintymään pääsi kysymällä, ja kun ei ollut liian nirso laitteiston suhteen, keikkoja saattoi olla pari päivässä. Lontoosta tuli Usille toinen tukikohta, jossa se edelleen operoi (se toinen on Helsinki).
Paisley Underground • albumilta Underground Renaissance
2024
Riku Mattilan tuottama, Krautpop-merkillä julkaistu ensialbumi Underground Renaissance ilmestyi syksyllä 2024. Lontoossa Libertines-miesten studiolla äänitetty debyytti oli hurmaava. Tempot pysyivät passelin kiivaina läpi puolituntisen kymmenen biisin albumin, biisit olivat perinteikkäitä ja monipuolisia, ja bändi toimitti asiansa elävästi ja tyylikkäästi – ei siinä todellakaan mitään ennenkuulumatonta ollut, mutta harvoinpa näin makeaa rockia enää kuulee nuoren miehen raikkaalla vimmalla soitettuna. Tätä mieltä ollaan muuallakin, sillä (parhaiden Hanoi-perinteiden mukaisesti) Us soittaa Englannissa kelpo klubikeikkoja ja esiintyy aika ajoin Japanissa. Oma charminsa oli myös ensialbumin biisien kotikutoisissa videoissa.
Hop on a Cloud • albumilta Underground Renaissance
2024
Kesällä 2026 julkaistu Everybody’s Giving Up the Cabaret esittelee entistä tiukemman ja kypsemmän Usin. Underground Renaissancea karheammasta ja tymäkämmästä tuotannosta vastaa Liam Gallagherin kanssa työskennellyt Charlie Russell. Kakkosalbumi on puolillaan rollaavia rockbiisejä, ja ’Yo-Yo Revolution’, ’Man Ray’, ’Motor Ride’, ’Murder in the Garden’ ja ’Mozart’, ohjaavat draiviaan todella tehokkaasti ja hallitusti. ’Dying Flowers’ ja lennonmainen ’Maybe I’ avaavat yhtyeen raukeaa ja rauhallista puolta, mutta parhaiten sen tekee lempeä, akustinen folkballadi ’On the Waterfront’. ’It Is Gone’ on ilkikurisen optimistinen lopetus levylle, jonka menestys ei ole ainakaan biiseistä tai tuotannosta kiinni.
Yo-Yo Revolution • albumilta Everybody’s Giving Up The Cabaret
2026
Kun miettii, millaisia aikoja nyt eletään, Everybody’s Giving Up The Cabaret’lle saattaisi vaikka olla tilausta. Usilla on tarjota maailmalle eskapismia ja energiaa, josta nauttiakseen ei tarvitse olla vanhan liiton rokkari – jos tämän vuosituhannen bändeistä varhainen Arctic Monkeys ja The Hives viehättävät, on Usille syytä antaa mahdollisuus. Stones-kliseen mukaisesti Us on vain rock’n’rollia – tai hei, ei mitään ”vain”, vaan se ON rock’n’rollia. Siksi siitä on pirun helppo pitää.
Ari Väntänen www.arivantanen.com
Us Facebook
Us Instagram
Us Alt Agency
💿
Us
Finna.fi
Underground Renaissance 2024 • LP Lördag 2025
Everybody’s Giving Up The Cabaret Lördag 2026
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Biffy Clyro – vaihtoehtorockista kohti mainstreamia • Puzzle [2007]
Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Johnny Marr – kitarasankari kotoisissa puitteissa • Call The Comet [2018]
Keith Richards • Keith Richardsin väkevä soolotuotanto – Rolling Stones -kitaristi omilla teillään • Talk Is Cheap [1988] • Main Offender [1992] • Crosseyed Heart [2015]
Lenny Kravitz – soundi jalostuu valmiiksi • Mama Said [1991]
Lloyd Cole And The Commotions – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen • Rattlesnakes [1984]
Manic Street Preachers – sielukasta indierockia • Gold Against The Soul [1993]Marion – täyteen ladattu debyytti • This World And Body [1996]
MC5 oli vastakulttuurin vihainen ääni • Kick Out The Jams [1969]
Pete Malmi – antisankarin tähtihetki • Malmi [1981]
Suede – pois menneisyyden varjoista • Autofiction [2022]
The Hives – Randy ja pojat vahvasti elossa • The Death Of Randy Fitzsimmons [2023]
The Mardous – kadotettu noughties-uutuus • The Mardous [2005 • 2025]
The Smiths – viattomuuden lopun lauluja • The Smiths [1984]
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
Ursus Factory – uudessa albumissa on Itua [2025]
Wilko Johnson 1947–2022 • Wilko Johnson jäi historiaan
Underground Renaissance • 2024
Everybody’s Giving Up The Cabaret • 2026
