📚
• Kissin kissamiehen elämä Peter Criss & Larry Sloman & kääntäjä Juha Arola
• Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky & kääntäjä Juha Arola
• Kiss And Make-Up Gene Simmons
• Tehty mikä tehty – minun tarinani Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen
Musiikkia esille kirjastossa
• Music From ”The Elder” | Mercury 1981
• Lick It Up | Mercury 1983
Akira Kurosawan (1910–1998) läpimurtoelokuva Rashomon (1950) on tutkielma totuuden subjektiivisuudesta. Tarinan rikokselle on neljä silminnäkijää, jotka kaikki kertovat tapahtumasta eri näkökulmasta. Lopullista totuutta ei ole, ainoastaan kimppu ristiriitaisia kokemuksia, muistikuvia ja havaintoja.
New Yorkissa perustetun Kissin (1973–2023) ura kesti puoli vuosisataa. Sen aikana bändi julkaisi muun muassa kaksikymmentä studioalbumia, tusinallinen live-levyjä, ison läjän sinkkuja, kokoelmia, musiikkivideoita ja Kiss-aiheisia kirjoja. Bändissä ehti soittaa eri aikoina yhteensä kymmenen jäsentä. Heillä kaikilla on ollut oma tarina kerrottavanaan, mutta toistaiseksi ainoastaan alkuperäisjäsenet ovat julkaisseet omaelämäkertansa. Rumpali Peter Criss, soolokitaristi Ace Frehley, komppikitaristi Paul Stanley ja basisti Gene Simmons tuovat Kiss-saagaan neljä toisistaan poikkeavaa tulkintaa. Jotta rashomon-efekti toimisi täydellisesti, kirjat kannattaa lukea yhtenä kokonaisuutena. Mutta millaisia kirjat ovat?
Kiss-jäsenten elämäkerrat ja sooloalbumit. Kollaasi: Marko Niemelä
Strutter • debyyttialbumilta Kiss
1974
Gene Simmons: Kiss and Make-Up
2002
Gene Simmonsin (s. 1949) omaelämäkerta Kiss and Make-Up ilmestyi yhtyeen ensimmäisen jäähyväiskiertueen jälkeen vuonna 2002. Simmons syntyi Israelissa, mistä hän muutti yhdeksänvuotiaana New Yorkiin yhdessä keskitysleiriltä selviytyneen yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Yhdysvallat näyttäytyi pienelle Chaim Witzille – hänen alkuperäinen nimensä – loputtomien mahdollisuuksien ihmemaana. Ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ymmärtääkseen kokemuksen olleen ratkaiseva tekijä Simmonsin elämässä. Toinen Simmonsin elämää määrittävä kokemus on kollektiivinen. Simmons ei ole nimittäin suinkaan ainoa amerikkalaisteini, jonka elämä mullistui The Beatlesin esiintyessä Ed Sullivanin show’ssa 9. helmikuuta 1964. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin hänen oman yhtyeensä teki läpimurron. Kissistä tuli yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä rock-yhtyeistä.
The Beatles: I Want To Hold Your Hand • Ed Sullivan Show 9.2.1964
Simmonsin mukaan menestyksen resepti on yksinkertainen: amerikkalaisen unelman saavuttamiseksi (eli rikastumiseksi) tarvitaan kovaa työntekoa, häpeämätöntä asennetta ja puhtaan teeskentelemätöntä itsekkyyttä – jota häneltä ei tunnetusti puutu. Tämän eetoksen hän jakaa toisen perustajajäsenen Paul Stanleyn kanssa. Criss ja Frehley eivät Simmonsin mukaan Kiss-yhtiön business-puolta ja siihen sitoutumisen vaadetta koskaan ymmärtäneet. He osoittautuivat viimeistään bändin breikattua epälojaaleiksi ja laiskoiksi, jotka kaiken lisäksi sabotoivat bändin toimintaa jatkuvalla päihteiden käytöllään. Simmons väittää, ettei itse koskaan ole käyttänyt minkäänlaisia aineita.
Muistelmat ovat varsin kevyttä luettavaa, eikä yhtyeen tarinan hyvin tuntevat saa kirjasta mitään erityistä irti. Kissin nousu kansalliseksi superyhtyeeksi, miehistönvaihdokset, tuhannet naiset ja nolot Hollywood-kokeilut ovat moneen kerran mutustelua peruskauraa. Itse musiikki jää yllättävän vähäiselle huomiolle. Muusikkona Simmons on aliarvostettu, vaikka hänen bassolinjansa ovat aina olleet varsin kekseliäitä. Myös laulajana hän yllättää monipuolisuudellaan. Vertailkaapa vaikka kappaleita ’World Without Heroes’ ja ’Young and Wasted’.
World Without Heroes • Kiss-albumilta Music From The Elder
1981
Young And Wasted • Kiss-albumilta Lick It Up
1983
Simmons on kirjoittanut kirjansa nimenomaan julkisena henkilönä, Kissin Gene Simmonsina. Omaelämäkerta on todennäköisesti kirjoitettu ennen kaikkea myytäväksi tuhansien Kiss-tuotteiden tapaan. Simmons on myös julkaissut muita kirjoja, jotka käsittelevät hänen uraansa, henkilökohtaista elämänfilosofiaansa ja tietenkin ylivertaisia bisnestaitojaan. Esimerkiksi vuonna 2014 ilmestynyt Me, Inc. on enemmänkin liiketoimintaan ja menestykseen keskittyvä teos kuin perinteinen elämäkerta.
Ace Frehley: No Regrets
2011
Seuraavaksi omaelämäkerran julkaisi yhtyeen soolokitaristi ja raikulipoika Ace Frehley (s.1951). Jokaisella Kissin jäsenellä oli 70-luvulla oma tunnistettava maski ja roolinimi. Simmons oli Demon, Stanley Starchild, Criss Catman ja Frehley Spaceman. Omalaatuisen ja varsin värikkään kitaristin yksi legendaarisimmista tähtihetkistä oli Kissin vierailu Tom Snyderin talk show’ssa lokakuussa 1979. Snyderin tiedustellessa spaceman-roolista, päihtynyt ässäkitaristi vastasi nopeasti olevansa itse asiassa plumber (suom. putkimies). Kirjan kansikuvassa nuori Frehley rötköttää meikeissä auton takaistuimella ja näyttää peukkuaan kameralle. Siinä rento rokkari on matkalla keikalle, ja kaikki on vielä hyvin hallinnassa. Sitten mukaan tulivat huumeet vieden koko bändin epätasapainoon.
Ace Frehley. Tom Snyder’s Tomorrow Show 31.10.1979
Frehleyn omaelämäkerta on myös selviytymistarina. Hän kertoo anekdootteja Kissin alkuajoista, menestyksestä, lukuisista auto-onnettomuuksistaan sekä yhtyeestä eroamisestaan. Frehley kuvailee kiinnostavasti, miten bändin sisäinen kemia muuttui menestyksen myötä ja kuinka rakenteet alkoivat vähitellen murtua suosion saavuttaessa huippunsa. Itseään hän ei juuri säästele, eikä anele muruakaan hurskastelevaa sympatiaa.
Kirjaa lukiessa tulee fiilis, että tässä muistelee täysiverinen rock ’n’ roll-muusikko, joka ei koskaan pystynyt käyttämään kaikkea musiikillista kompetenssiaan. Frehleyn kitaransoitto oli 70-luvulla luovaa ja hänen soundissa tunnistettavan voimakas. Huolellinen hän ei ole koskaan ollut. On mielenkiintoista, että juurikin Frehleyn osuus Kissin rock-soundin elementtinä oli ratkaiseva. Stanleyn hurahtaessa discoon, Crissin huumeisiin ja Simmonsin itseensä Frehley toi albumeille aina varsin rokkaavia raitoja erinomaisia kitarasooloja soittaen.
Shock Me • Kiss-albumilta Love Gun
1977
Vuonna 1982 hän viimein erosi Kissistä. Viimeiset 40 vuotta Frehley käy läpi kursorisesti. Soolourastaan hän vaikuttaa olevan ylpeä. Onhan hän julkaissut omalla nimellään enemmän levyjä kuin muut Kissin jäsenet yhteensä. Kissin alkuperäiskokoonpanon comebackin hän kuittaa yllättävän lyhyesti. Entisistä bändikavereistaan hänellä tuntuu olevan kerrottavanaan (erityisesti Simmons ja Stanley) lähinnä pahaa.
Kirja päättyy kuitenkin mukavan positiivisiin tunnelmiin. Siitä voinee kiittää miehen raitistumista. Frehleyn kirja on kepeää ja hauskaa luettavaa ja hänen julkisuuskuvansa näköinen. Ilman toimittaja-kirjailija Joe Laydenin ja Talking Metal– ja Headbangers Ballin John Ostroskyn apua kirja ei olisi koskaan ilmestynyt.
Peter Criss: Makeup To Breakup – My Life In And Out Of Kiss
2012
Ace Frehleyn ”rikoskumppani” Kissin aikoina oli bändin rumpali Peter Criss (s.1945). Vaikka Criss ei teknisessä mielessä ole erityisen taitava, toi hän bändiin pyöreyttä, svengiä ja varsin maukkaiksi sovitettuja rumpuosuuksia. Esimerkiksi vuonna 1975 julkaistun Dressed To Kill -albumin rumpuraidat ovat varsin komeaa kuunneltavaa. Kaiken lisäksi Crissillä on Kissin paras lauluääni, joka on samaan aikaan sielukas ja raspi. Bändin vahvuuksia oli lead-laulun jakaminen The Beatlesin tapaan. Myös tarkka stemmoissa laulaminen on aina kuulunut Kissin vahvuuksiin (esim. Sure Know Something). Kirjassaan hän kertoo elämästään ennen Kissiä, ajastaan yhtyeessä ja taistelustaan riippuvuutta vastaan. Crissin suuri henkilökohtainen tragedia on ollut kamppailu rintasyöpää vastaan.
Getaway • Kiss-albumilta Dressed To Kill
1975
Sure Know Something • Kiss-albumilta Dynasty
1979
Kissin sisäiset konfliktit ovat kirjan johtoaihe. Criss ei bändikavereidensa tapaan sanojaan säästele, vaan antaa palaa mutaisia yksityiskohtia myöten. Simmonsia ja Stanleyta kohtaan kauna tuntuu olevan pohjatonta, eikä Frehleykään säästy armottomalta ryöpytykseltä. Criss vaikuttaa kirjan perusteella varsin katkeralta, vaikka suurin syy useimpiin hankaluuksiin löytyy tietenkin peilistä. Ehkä siksi kirjan loppusanat ovat yllättävän sovinnolliset.
Criss on aina korostanut olevansa italialaistaustainen katujätkä New Yorkin Brooklynista. Omien sanojensa mukaan häntä on hakattu, puukotettu ja ammuttu, mutta niistäkin on selvitty hengissä. Hän vaikuttaa ottavan karskin kujakollin roolinsa liiankin tosissaan. On nimittäin eri asia pitää itseään kovanaamana kuin olla sitä muiden silmissä. Kirjaa lukiessa Crissiä tulee monessa kohtaan sääli (sitä hän tuntuu janoavan), toisinaan hän saa lukijan nauramaan. Esimerkiksi Crissin saapuminen kokkelipäissään bändin treeneihin nuottiteline ja nuotit mukanaan on tyylipuhdasta Spinal Tap -tason komiikkaa. Criss kertoo soittaneensa bänditreeneissä soittotunneilla oppimiaan mutkikkaita ja ”tosi vaikeita jazzahtavia komppeja”. Omassa kirjassaan Stanley kertoo heidän soittaneen Kissin vanhoja kappaleita, joihin Criss oli vaatinut tilattavan partituurit. Nuotinlukutaito ei kuitenkaan ollut avuksi. Criss sai potkut.
Alkuperäinen Kiss oli tunnetusti enemmän kuin osiensa summa. Kun Criss lähti (käytännössä erotettiin) bändi ajautui syöksykierteeseen, josta ainoa ulospääsy oli päivittää koko konsepti uudelleen. Kissin tarina jatkui ennen pitkää maskittomana, yli-ikäisenä tukkahevibändinä. Alkuaikojen musta ja hopea vaihtuivat kasarinhohtaviin neonväreihin. Se oli karua katsottavaa ja karua kuunneltavaa. Mutta se olikin Ace Freleyn ja Peter Crissin jälkeistä aikaa.
Crissin oma 1980-luku ei ollut kummoinen. Hän ei tunnu sisäistäneen tosiasiaa, ettei hän ole kummoinen biisintekijä tai bändinjohtaja. Kaikki hänen Kissin jälkeiset soololevynsä ovat olleet lähinnä vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Kissin paluu alkuperäisellä kokoonpanolla oli aluksi silkkaa magiaa, mutta samat vanhat ongelmat tulivat nopeasti jälleen esiin. Homman ajauduttua karille Stanley ja Simmons palkkasivat bändin riveihin rumpaliksi kokeneen Eric Singerin ja kitariksi taitavan, mutta persoonattoman Tommy Thayerin. Kiss jatkoi alkuperäisissä meikeissä loppuun asti.
By Myself • Peter Crissin albumilta Out Of Control
1980
Hell Or Hallelujah • Kiss-albumilta Monster
2012
Paul Stanley: Face The Music – A Life Exposed
2014
Päinvastoin kuin yleisesti luullaan Gene Simmons ei ole Kissin johtaja. Demon on eittämättä bändin tunnetuin ikoni, mutta viimeisimmän sanan Kiss-universumissa saa Paul Stanley (s. 1952), alkuperäiseltä nimeltään Stanley Eisen. Neljästä Kiss-omaelämäkerrasta Stanleyn kirja on parhaiten kirjoitettu, toimitettu ja viimeistelty. Stanley on selvästi harkinnut tarkkaan näkökulmat ja kappaleiden rakenteet. Teoksella on selkeä kaari. Hän käsittelee avoimesti vaikeaa lapsuuttaan, pelkojaan ja traumojaan. Punaisena lankana on Stanleyn loputon omaan itseensä kohdistuva psykologisointi. Kirjan voi toisin sanoen tulkita eräänlaisena introspektiivisena autofiktiona, jossa totuuden tehtävänä on palvella koskettavaa tarinaa.
Stanleylle hänen Starchild-maskinsa oli vuosikymmeniä naamio, jolla hän pyrki peittämään yksinäisen ja onnettoman nuorukaisen haavat. Stanley kärsi aikuisikään asti mikrotiasta. Käytännössä hänellä ei ollut syntyessään oikeanpuoleista korvaa – hän on edelleen samalta puolelta kuuro. Korva kuitenkin muotoiltiin leikkauksessa 1980-luvulla. Muista kauneusleikkauksista ja hiusrajan operoinnista Stanley ei kirjoita riviäkään.
Stanley on kiistatta lahjakas muusikko ja säveltäjä. Hänen laulusoundinsa oli parhaimmillaan voimakas ja ambituksensa käsittämättömän laaja. Vanhetessaan hän kuitenkin menetti äänensä kokonaan ja joutui turvautumaan keikoilla taustanauhoihin – mitä hän ei koskaan ole julkisesti myöntänyt. Stanley on säveltänyt Kissin suurimmat hitit. Mutta kaikkiein suurimman hitin ’Beth’ kirjoitti kuitenkin bändin rumpali Peter Criss, joka tuntuu korpeavan Stanleyta kirjasta ja haastattelusta toiseen. Muutenkin juuri Criss saa kirjassa ankarasti tuta, mutta myös Frehley ja Simmons saavat osansa. Stanley on piikikäs solvaaja.
Beth • Kiss-albumilta Destroyer
1976
I Was Made For Lovin’ You • Kiss-albumilta Dynasty
1979
Näennäisestä uhriutumisestaan huolimatta hän on tietoinen, jopa leuhka menestyksestään ja saavutuksistaan. Stanley käyttää mielellään hienoja sanoja ja oppineita ilmaisuja, mikä antaa lukijalle snobin, hienostelevan ja elitistisen vaikutelman. Stanleyn kirjoittaman teoksen päähenkilö on kultivoitunut taitelija par exellence: paitsi arvonsa tunteva muusikko, myös visionäärinen musikaalinäyttelijä ja tunnustettu taidemaalari, bonuksena rakastava perheenisä ja ruoanlaiton salaisuudet hallitseva keittiömestari. Pelkkä lahjakkuus ja ahkeruus ei riitä. On oltava ennen muuta intohimoinen, Mestari Stanley opettaa.
Paul Stanley on ennen kaikkea intohimoinen Kiss-mies. Muiden kadottaessa fokuksen juuri hän huolehti suunnasta ja piti imperiumia pystyssä vaikeina aikoina. Musiikillinen taso kuitenkin horjahteli, ja matkan varrelle sattui hittien ohella myös huteja. Joitakin Kiss-levyjä hän kertoo suorastaan inhoavansa, kuten popahtavaa Unmaskedia (1980) ja alun perin Simmonsin konseptoimaa fantasia-albumia Music from ”The Elderiä” (1981). Perheestään hän kirjoittaa kauniisti, jopa koskettavasti.
Shandi • Kiss-albumilta Unmasked
1980
The Oath • Kiss-albumilta Music From The Elder
1981
Rashomon – vai sittenkin surkuhupaisa saippuaooppera?
Periaatteessa kaikki neljä kertovat yhteisen Kissin tarinan. Kissin jäsenet muistavat hämmästyttävän yksityiskohtaisesti keskusteluja, päivämääriä ja tapahtumia. Toisaalta elämäkertoja tuleekin värittää, jotta ne saavat kertomuksen muodon. Suurimmat erot löytyvät suurissa linjoissa, henkilöiden motiiveissa ja Kissin bändi-identiteetin hahmottamisessa. Kuka oikeasti sävelsi ’Bethin’? Erosiko Frehley vai saiko hän potkut? Millainen merkitys oli Kissin manageriportaalla? Miksi alkuperäiskokoonpanon paluu 90-luvun lopulla epäonnistui? Mitä Kiss oikeastaan edes on?
Alkuajat kuvaillaan tarkasti, ja magia tuntuu pääosin toimineen. Menetyksen ja rikastumisen myötä tulevat mukaan vaikeudet. Välit alkavat rakoilla, soitto ailahdella ja suosio laskea. Meno on kuin hurjimmassa vuoristoradassa. Huipulta on aina alamäki, mutta pian taas noustaan.
Crissille ja Frehleylle Kiss merkitsee sex, drugs and rock’n’rollia, Simmonsille ja Stanleylle työntekoa ja rahaa. Vaikka Simmons ja Stanley eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, on heillä yhteinen päämäärä: Kissin menestyminen. Bändin juhlivat jäsenet pitävät sitä pohjattomana ahneutena. Jossain vaiheessa Stanley saa tarpeekseen myös Simmonsista, ja kokee jäävänsä bändiin yksin. Kiss-omaelämäkerroissa jokainen pitää itseään huippumuusikkona, mutta toisten osuutta he eivät juurikaan arvosta. Kissistä, heidän yhteisestä lapsestaan, he kaikki ovat sentään yhteisesti ylpeitä.
Simmons ja Frehley ovat kirjojen perusteella bändin humoristeja, Stanley ja Criss tosikkoja. Simmonsia syytetään itserakkaaksi, mutta hän osaa myös nauraa itselleen. Monet eivät tunnista Simmonsin karnevalistista puolta. Stanleyn itserakkaus on peitellympää. Nyyhkytarinan epävarma päähenkilö kasvaa lähes myyttiseksi sankariksi. Ehkä siksi hän maalauttaa itsestään suuren muotokuvan maakuuhuoneensa sängyn yläpuolelle.
Criss vaikuttaa sympaattisen herkältä, joskin varsin katkeralta. Hän pitää itsesään helposti tulistuvana italialaisena katujätkänä Brooklynin kaduilta, jolla on sydän paikallaan. Frehley, bändin juopponarri ei tunnu muistavan ikuisessa krapulassaan minkäänlaisia yksityiskohtia, mutta on silti julkaisut enemmän levyjä kuin toiset. Molemmat korostavat olevansa maanläheisiä – Frehleyn avaruusfiksaatiosta huolimatta.
Välillä kirjoja läpäisevä juoruileva ja auttamattoman matalaotsainen tunnepuhe läikkyy yli äyräiden. Kissin saippuaoopperamainen tarina – kisstory – on epätasainen anekdoottikokoelma, mutta samalla äärettömän kiehtovaa luettavaa. Kissin paikka on ehdottomasti amerikkalaisen rock-musiikin kulttuurihistoriallisessa kaanonissa. Ja juuri kun luulimme saippuaoopperan päättyneen Madison Square Gardenin joulukuun keikkoihin, ilmoitti Kiss jatkavansa avatareina eli virtuaalihahmoina. Lick it up!
Marko Niemelä
Lick It Up • Kiss-albumilta Lick It Up
1983
50 years is just the beginning
Kiss | kotisivu
Kiss | Facebook
Kiss | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
AC/DC: Power Up [2020] – virta on kytketty
Alice Cooper: School’s Out [1972] – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog [2018] – sumusta selviytyneet
Anthrax: Sound Of White Noise [1993] – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods [2019] – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Dave Evans – rakkaudesta lajiin • Vuodet 1974–2023
Deep Purple: Whoosh! [2020] – loppu ei tullutkaan
Def Leppard: Hysteria [1987] – hard rockin valovoimaa
Desmond Child – hittinikkari elämän armosta • Vuodet 1975–2023
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari • Vuodet 1980–1984
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction [1987] – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave [1984] – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll [1981] – kapinallisen läpimurto
Kirka • Kirkan kotiinpaluu – R.O.C.K. [1986] • The Spell [1987]
Kiss: Music from ”The Elder” [1981] – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up [1983] – kadonneen kitaristin kunniajuoksuLordi – kummitusjunalla vuoristoradalle • Vuodet 1992–2022
Lou Reed & Metallica: Lulu [2011] – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallista
Metallica: Metallica • Black Album [1991] – kun uusi musta oli uusi musta
Misfits: Walk Among Us [1982] – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
Mötley Crüe ja Mayhem • Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin [1986] – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten [1991] – grungen elävä klassikko
Queen oli seikkailu • A Night At The Opera [1975]
Slayerin teesi, antiteesi ja synteesi • Reign In Blood [1986] • South Of Heaven [1988] • Seasons In The Abyss [1990]
The Black Crowes: Warpaint [2008] – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning [1983] – joutsenlaulu vailla vertaa
Van Halen: Van Halen I [1978] – kitaristi muutti maailmaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa • Tattooed Beat Messiah [1988] • Hoodlum Thunder [1991]
📚
Lue lisää Peter Crissistä ja Kissistä • Läs mera on Peter Criss och Kiss • Read more about Peter Criss and Kiss
Finna.fi
Kissin kissamiehen elämä Peter Criss & Larry Sloman & kääntäjä Juha Arola, 422 sivua | Like 2013
Bakom masken – mitt liv som Catman i Kiss Peter Criss & Larry Sloman & översättare Manne Svensson, 403 sidor | Norstedt 2013
Makeup To Breakup – My Life In And Out Of Kiss Peter Criss & Larry Sloman, 365 pages | Scribner 2012
📚
Lue lisää Ace Frehleystä ja Kissistä • Read more about Ace Frehley and Kiss
Finna.fi
Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky & kääntäjä Juha Arola, 327 sivua | Like 2012
No Regrets – A Rock ’n’ Roll Memoir Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky, 305 pages | Simon & Shuster 2011
📚
Lue lisää Paul Stanleystä ja Kissistä
Finna.fi
Tehty mikä tehty – minun tarinani Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen, 483 sivua | Minerva 2015
Face The Music – A Life Exposed Paul Stanley, 462 pages | HarperCollins Publishers 2014
Backstage-passi Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen, 232 sivua | HarperCollins Nordic AB 2019
Backstage Pass Paul Stanley, 228 pages | HarperOne 2019
📚
Read more about Gene Simmons and Kiss
Finna.fi
Kiss And Make-Up Gene Simmons, 275 pages | Crown 2001 • Century 2002
Demon snimajet masku • Демон снимает маску Gene Simmons • Джин Симмонс, 285 sivua | Amfora 2016 Амфора
📚
Read more about Eric Carr and Kiss
WorldCat.org
The Eric Carr Story Greg Prato, 256 pages | Greg Prato 2010
📚
Lue lisää Kissistä • Read more about Kiss
Finna.fi
Kiss – maskin takaa – virallinen historiikki David Leaf & Ken Sharp & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 510 sivua | Like 2004 & 2007
Kiss – legendan synty 1972–1975 Ken Sharp & yhteistyössä Paul Stanley & Gene Simmons & kääntäjä Anna Korolainen, 514 sivua | Minerva 2014
Kiss – Behind The Mask – The Official Authorised Biography David Leaf & Ken Sharp, 431 pages | Warner Books 2003 • Aurum 2004
Kiss – Revenge Is Sweet Joe Stevens, 60 pages | Omnibus Press 1996 & 1997
📚
Read more about Kiss
WorldCat.org
Odyssey – The Definitive Examination Of Music From The Elder, Kiss’ Cult-Classic Concept Album Tim McPhate & Julian Gill, 538 pages | KISSFAQ.COM Publishing 2016
Black Diamond – The Unauthorized Biography Of Kiss [10th Anniversary Edition] Dale Sherman, 311 pages | CG Publishing 2009
Black Diamond 2 – The Illustrated Collector’s Guide To Kiss Dale Sherman, 400 pages | Collector’s Guide 1997
Kiss And Sell – The Making Of A Supergroup C.K. Lendt, 350 pages | Billboard Books 1997
💿
Kiss
Finna.fi
1970-luku
Kiss | Casablanca 1974
Hotter Than Hell | Casablanca 1974
Dressed To Kill | Casablanca 1975
Alive! • live | Casablanca 1975
Destroyer | Casablanca 1976
Rock And Roll Over | Casablanca 1976
Love Gun | Casablanca 1977
Alive II • live | Casablanca 1977
Double Platinum | Casablanca 1978
Dynasty | Casablanca 1979
1980-luku
Unmasked | Casablanca 1980
Music from ”The Elder” | Casablanca 1981
Killers | Casablanca 1982
Creatures Of The Night | Casablanca 1982
Lick It Up | Mercury 1983
Animalize | Mercury 1984
Asylum | Mercury 1985
Crazy Nights | Mercury 1987
Smashes, Thrashes & Hits | Mercury 1988
Hot In The Shade | Mercury 1989
1990-luku ja 2000–
Revenge | Mercury 1992
Alive III • live | Polygram / Mercury 1993
MTV Unplugged • live | Mercury 1996
Greatest Kiss | Mercury 1997
Carnival Of Souls – The Final Sessions | Mercury 1997
Psycho Circus | Polygram / Mercury 1998
The Very Best Of Kiss | Mercury 2002
Kiss Symphony: Alive IV • live | Kiss Records / Sanctuary Records 2003
Sonic Boom | Roadrunner Records 2009
Monster | Universal Music 2012
Kiss 40 Years – Decade Of Decibels | Mercury / Island Def Jam 2014
Kiss Rocks Vegas • live | Eagle Rock Entertainment 2016
Kiss • 1974
Spotify
Psycho Circus • 1998
Spotify
