John Lennon: Imagine – tunnustuksia ja idealismia

Imagine | Apple 1971

Musiikkia esille kirjastossa

John Lennon: Imagine (1971).Imagine, John Lennonin toinen albumi The Beatlesin hajoamisen jälkeen, tunnetaan yleisesti yhtenä hänen parhaista töistään. Se on henkilökohtaisella tasolla tunnustuksellinen ja yhteiskunnallisesti idealistinen levy.  

Imagine äänitettiin helmikuun ja heinäkuun välillä vuonna 1971. Tuottajana toimivat Lennon (1940–1980), hänen puolisonsa Yoko Ono sekä Phil Spector (1939–2021), josta on sittemmin tullut maineikas muutenkin kuin studioneroutensa vuoksi. Äänityksiä tehtiin Englannissa ja New Yorkissa, jonne Lennon ja Ono muuttivat vähän ennen Imaginen julkaisua syksyllä 1971. 

Crippled Inside.

Imaginella esiintyvät muusikot ovat tähtiä ja luottomiehiä. Lennonin ja basisti-laulaja Paul McCartneyn välit olivat tuohon aikaan tulehtuneet, mutta hän tuli hyvin toimeen kahden muun Beatlen-kanssa: Rumpali Ringo Starr oli vieraillut hänen edellisellä levyllään, ja kitaristi George Harrison soittaa noin puolella Imaginen biiseistä. 

Basisti Klaus Voormann puolestaan solmi Beatles-kontaktinsa jo 1960-luvulla Hampurissa ja suunnitteli sittemmin Revolver-albumin kannenkin. Rumpuosuuksista vastasivat kokeneet sessiopaukuttajat Jim Keltner ja Alan White, kosketinsoittimista rockin suuruuksien luottopianisti Nicky Hopkins. Ryhmä sai parhaimmillaan aikaan vaivattoman svengin. Tästä esimerkiksi käy ’Crippled Inside’, jonka hilpeä sävellys korostaa hienosti karua avainsanaa ”crippled” (rampa).

Jealous Guy.

’Jealous Guy’ on Imaginen tunnetuimpia biisejä. Lennon pani tuon sävellyksenäkin komean laulun alulle jo vuonna 1968. Se tunnettiin Beatlesin sessioissa ensin ’Child of Naturena’ ja sitten ’On the Road to Marrakeshina’. Alun perin Mahareshi Mahesh Yogin luennon inspiroima sanoitus muuttui parissa vuodessa julkiseksi anteeksipyynnöksi entisille läheisilleen. ’Jealous Guyssa’ Lennon selittää väkivaltaista ja alentavaa käytöstään omalla epävarmuudellaan. Erityisen suurta lyriikkaa kappale ei sisällä, mutta ainakin Lennon tekee selväksi, että on oivaltanut ongelmansa luonteen. Ilmeisesti ihmisenä kasvaminen onnistui, sillä ensimmäisen perhekierroksen mokannut artisti oli aivan eri tavalla läsnä toisen poikansa ja vaimonsa elämässä. 

Vaikka tietynlaista kypsymistä oli havaittavissa, oli Imaginella lapsellisiakin lyriikoita. Levyn päättävän, sanoitukseltaan vaivaannuttavan ’Oh Yoko!’ -raidan kaikki ansiot ovat sävellyksessä – biisi oli niin hyvä poppis, että Lennon periaatteen miehenä joutui kieltäytymään julkaisemasta sitä singlenä. Vaikka loppukevennykset ovat oma taiteenlajinsa, voi vain ihmetellä, eikö Lennonilla mitään tarpeellisempaa asiaa ollut tunnustettavaksi levylle, jota kuuntelevat monet muutkin kuin hänen vaimonsa. 

How Do You Sleep.

Vielä lapsellisempi laulu on ’How Do You Sleep’, jolla Lennon dissaa Beatles-partneriaan Paul McCartneya ja tämän tyhjänpäiväisenä pitämäänsä musiikkia ilmeisesti kostaakseen sen, että McCartney oli kirjoittanut Ram-levylleen ’Too Many People’-nimisen biisin Lennonin ärsyttävästä määräilevyydestä sekä Yoko Onosta, jolla oli tapana pyöriä jaloissa The Beatlesin lopunaikojen treeneissä. Ilmeisesti maailman suurin popyhtye ei ole kaikkein otollisin ympäristö tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamiselle. 

Gimme Some Truth.

Muutettuaan New Yorkiin elokuussa 1971 Lennon ja Ono eivät millään tavoin peitelleet yhteiskunnallisia käsityksiään siitä, miten pahasti poskelleen maailma oli menossa. Imaginella on myös kantaaottavaa materiaalia. Pahaenteisesti groovaava bluesrock ’I Don’t Wanna Be A Soldier’ on simppeli vastakulttuurinen julkilausuma sitä, miten maailmaa pyöritetään. Imaginen ilmestyessä sekä suurvaltojen välinen kylmä sota että napalminkuuma Vietnamin sota pilasivat yhä maailmaa täysillä tehoilla. 

’Gimme Some Truth’ sivaltaa sanan ruoskalla ”kireiden, lyhytnäköisten, kapeakatseisten ja tekopyhien” poliitikkojen kavalan köyryjä selkiä ja peräänkuuluttaa totuuden puhumista. Nimeltä mainitaan ”Tricky Dicky” eli Yhdysvaltain 37. presidentti Richard Nixon. Hän sai liikanimensä jo 1950-luvulla, mutta lunasti sen huolella vasta pari vuotta Imaginen ilmestymisen jälkeen Watergate-skandaalin yhteydessä.

Imagine.

Imaginen käynnistää suuri klassikko, parempaa maailmaa todellisuudeksi loihtiva nimikappale, josta tuli nopeasti Lennonin tunnussävelmä, johon hänen koko soolouransa assosioituu. Artisti itse piti levyttämäänsä versiota liian hempeänä. ’Imaginea’ on moitittu hellyttäväksi taivaanrannan maalailuksi, mutta Lennon on naiiviudessaankin kirpaisevan oikeassa. 

Kuvitelkaa maailma, jossa ei ole saduilla kontrolloivien uskontojen ja mielivaltaisesti piirrettyjen rajalinjojen kaltaisia epätasa-arvoa tuottavia rakenteita eikä tuhoavaa ahneutta. Sellaisessa ihmemaassa uutisia olisi varmasti paljon mukavampi katsoa. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

John Lennon | kotisivu
John Lennon | Facebook
John Lennon | Instagram
John Lennon | Twitter

Levyhyllyt
John Lennon
Finna.fi

John Lennon/Plastic Ono Band | Apple 1970
Imagine | Apple 1971 •• 2LP • 2CD • 4CD+2Bluray Calderstone Productions 2018
Mind Games | Apple 1973
Walls And Bridges | Apple 1974
Rock ’n’ Roll | Apple 1975
Live In New York City | Parlophone/EMI 1986

Levyhyllyt
John Lennon & Yoko Ono
Finna.fi

Unfinished Music No. 1 – Two Virgins | Apple 1968
Unfinished Music No. 2 – Life With The Lions | Zapple 1969
Wedding Album | Apple 1969
Live Peace In Toronto 1969 | Apple 1969
Some Time In New York City | Apple 1972
Double Fantasy | Geffen/Capitol 1980
Milk And Honey | Polydor/Geffen/Capitol 1984

Boksit ja kokoelmalevyt
John Lennon
Finna.fi

Shaved Fish | Apple 1975
The John Lennon Collection | Parlophone/Geffen 1982
Menlove Ave. | Parlophone/EMI 1986
Imagine John Lennon • Music From The Motion Picture • soundtrack | Parlophone/EMI 1988
Lennon • 4CD | Parlophone/EMI 1990
Lennon Legend • The Very Best Of John Lennon | Parlophone 1997
Anthology • 4CD | Capitol/EMI 1998
Wonsaponatime • CD | Capitol/EMI 1998
Acoustic | Capitol/EMI 2004
Working Class Hero – The Definitive Lennon • 2CD | Parlophone/Capitol/EMI 2005
The U.S. vs. John Lennon • Music From The Motion Picture • soundtrack | Parlophone/Capitol/EMI 2006
Gimme Some Truth • 4CD | EMI 2010
Power To The People – The Hits | EMI 2010
John Lennon Signature Box • 11CD | 2010
Gimme Some Truth. • 2LP • 4LP • CD • 2CD • 2CD+Bluray | Universal 2020

The Beatles
[John Lennon • Paul McCartney • George Harrison • Ringo Starr]
Finna.fi

Please Please Me | Parlophone 1963
With The Beatles | Parlophone 1963
A Hard Day’s Night | Parlophone 1964
Beatles For Sale | Parlophone 1964
Help! | Parlophone 1965
Rubber Soul | Parlophone 1965
Revolver | Parlophone 1966
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band | Parlophone 1967
Magical Mystery Tour | Capitol 1967
The Beatles [White Album • Valkoinen Tupla] | Apple Records 1968
Yellow Submarine | Apple Records 1969
Abbey Road | Apple Records 1969
Let It Be | Apple Records 1970

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Paul McCartney: Tug Of War – popmusiikin käsityön mestaruutta
The Electric Light Orchestra: I/No Answer – timantinkirkas debyytti
Wings: Venus And Mars – popmusiikkia rakkaudesta

Lue lisää albumista Imagine • Read more about the album Imagine
Finna.fi

Imagine John Yoko John Lennon & Yoko Ono & Simon Hilton, 313 pages | Thames & Hudson 2018

Elokuvat ja dokumentit
DVD
Finna.fi

Imagine John Lennon [1988] Ohjaaja Andrew Solt, 101 min. • VHS • 2DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2005
Gimme Some Truth – The Making Of John Lennon’s Imagine Album [2000] Ohjaaja Andrew Solt, 63 min. • DVD | Capitol Records 2000
John & Yoko’s Year Of Peace [2000] Ohjaaja Paul McGrath, 52 min • DVD | Canadian Broadcasting/Image Entertainment 2000
Legend – The Very Best Of John Lennon, 100 min. • DVD | EMI Records 2003
The U.S. vs. John Lennon [2006] Ohjaajat David Leaf & John Scheinfeld, 99 min. | Lionsgate 2006
Chapter 27 – John Lennonin murha [2007] Ohjaaja J.P. Schaefer • Pääosissa Jared Leto ja Lindsay Lohan, 81 min • 2DVD | Future Film 2007
Nowhere Boy [2009] Ohjaaja Sam Taylor-Wood • Pääosissa Aaron Johnson, Thomas Sangster, Kristin Scott Thomas ja Anne-Marie Duff, 93 min. • DVD | Nordisk Film 2009 & 2011

Lue lisää John Lennonia
Finna.fi

John Lennon panee omiaan John Lennon & kääntäjä Anselm Hollo, 72 sivua | Otava 1964
Hispanialainen jakovainaa John Lennon & kääntäjä Anselm Hollo, 82 sivua | Otava 1966
Lennon muistelee John Lennon & haastattelija Jann Wenner & kääntäjä Markku Into, 184 sivua | Tammi 1972
John Lennonin muisto – kaksikymmentäkaksi laulua John Lennon & kääntäjä Pentti Saarikoski | WSOY 1981

Läs mera John Lennon
Finna.fi

På eget sätt John Lennon & översättare Peter Curman & Ingemar Lindahl, 79 sidor | Söderström 1965 • Wahlström & Widstrand 1981 • Bakhåll 2014
John Lennons brev – en brevbiografi John Lennon & Hunter Davies & översättare David Nessle, 407 sidor | Norstedts 2012
John Lennon – ett liv i vår tid Albert Goldman & översättare Sune Karlsson, 735 sidor | Norstedts 1988

Lue lisää John Lennonista
Finna.fi

Shout! Beatlesien tarina Philip Norman & kääntäjä Juhani Niemi, 474 sivua | Otava 1984 & 1994
Rakas John May Pang, 212 sivua | Kirjayhtymä 1984
John Lennon – täydellinen elämäkerta Ray Coleman & kääntäjä Osmo Saarinen, 699 sivua | Jalava 2005
John Lennon – New Yorkin vuodet Bob Gruen & kääntäjä Ari Väntänen, 175 sivua | Like 2015
John Lennon – legendan elämä 1940–1980 Ray Connolly & kääntäjä Jere Saarainen, 555 sivua | Minerva Kustannus Oy 2019
Lennon – rocktähden elämä, rakkaudet, kuolema Lesley-Ann Jones & kääntäjä Juha Ahokas, 506 sivua | Aula & Co 2020

Read more about John Lennon
Finna.fi

Imagine John Lennon Andrew Solt & Sam Egan, 255 pages | Macmillan 1988 • Virgin 1990
John Winston Lennon – Volume 1 • 1940–1966 Ray Coleman, 350 pages | Sidgwick & Jackson 1984
John Ono Lennon – Volume 2 • 1967–1980 Ray Coleman, 334 pages | Sidgwick & Jackson 1985
Lennon Ray Coleman, 640 pages | McGraw-Hill 1985
Lennon – The Definitive Biography Ray Coleman | HarperPerennial 1992 • Pan Books 1995 & 2000
The Lives Of John Lennon Albert Goldman, 719 pages | Bantam Books 1988 & 1989
The Beatles After The Break-Up 1970–2000  Keith Badman, 631 pages | Omnibus 1999

John Lennon: Imagine (1971).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu

Their Satanic Majesties Request | Decca/London 1967

Musiikkia esille kirjastossa

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties' Request (1967).Aika muuttaa asioita. The Rolling Stonesin kuudes albumi Their Satanic Majesties Request oli pitkään mitä surkeimman flopin maineessa, mutta viime vuosina se on saanut osakseen yllättävän paljon ymmärrystä ja ihailua. Satanic Majestiesia voi ymmärtää vain, jos tietää, millaisissa olosuhteissa se on syntynyt.

Single oli popmusiikin perusyksikkö ja tärkein tuote aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sitten alkoi albumin valtakausi. Sellaiset teokset kuin The Beatlesin Rubber Soul (1965), Bob Dylanin Highway 61 Revisited (1965) ja Blonde On Blonde (1966) ja The Beach Boysin Pet Sounds (1966) muuttivat kuvioita sekä kaupallisella että taiteellisella tasolla. Albumit eivät enää olleet sinkkukoosteita vaan itsenäisiä, harkittuja kokonaisuuksia, joiden myyntimäärät määrittivät artistien asemaa. 

She’s A Rainbow.

The Beatlesin toukokuussa 1967 julkaistu Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ei ehkä ollut varsinainen uuden ajan alkuräjähdys, mutta se kiihdytti albumiuniversumin laajenemista enemmän kuin yksikään muu tuon ajan julkaisu. Their Satanic Majesties Requestia pidetään The Rolling Stonesin yrityksenä tehdä jotakin yhtä suurellista. Beatles taatusti vaikuttikin Stonesiin siinä missä hippiaikakauden henki yleisemmin. Ongelmana vain oli se, etteivät vaikutteet sopineet Stonesille. 

The Rolling Stonesin Mick Jagger ja Keith Richards osasivat kyllä säveltää koukkuja, mutta heidän musiikkinsa viehätys perustui enemmän rytmiin ja tulkintaan kuin koskettaviin melodioihin ja huikentelevaisiin sovituksiin. John Lennonin ja Paul McCartneyn hienostuneista sävellyksistä oli huomattavasti helpompi sovittaa Sgt. Pepperin kaltainen musikaalimaisen viihdyttävä ja siistin psykedeelinen albumi kuin Jaggerin ja Richardsin rähjäisistä biiseistä. Stonesit kuitenkin yrittivät, koska vuonna 1967 tuntui tärkeältä ponnistaa yhtä korkealle kuin se toinen suuri brittibändi.

Sing This All Together.

Satanic Majestiesiin vaikutti myös Stonesin oma asema ja tilanne. Bändistä oli tullut nuorisokapinan symboli ja konservatiivien silmätikku, ja vuonna 1967 pahojen poikien maine konkretisoitui hankaluuksiksi. 1960-luvun perinteisiä arvoja kyseenalaistavassa vastakulttuurissa, jonka soundtrackiin Stonesin tuotantokin kuului, laittomien päihteiden käyttö oli yleistä. Se kauhistutti kansakuntia, jotka olivat tottuneet huumaamaan itseään alkoholilla. 

Brittiläinen tabloidilehti News Of The World nosti kohun nuorisoidolien huumeidenkäytöstä juttusarjalla Pop Stars and Drugs: Facts That Will Shock You, jossa The Rolling Stonesin sekoilulle omistettiin kokonainen artikkeli. Lööppijulkisuus sai poliisin kiinnostumaan Stonesien juhlista. Poliisi teki ratsian kitaristi Keith Richardsin kartanoon, ja siellä bilevieraiden taskuista löytyi kaikenlaista kyseenalaista kamaa, mikä johti Richardsin ja Jaggerin huumesyytteisiin. Toinen kitaristi Brian Jones pidätettiin hallussapidosta pari kuukautta myöhemmin. Rocktähdet välttivät vankilan täpärästi, Jones lähinnä mielenterveysongelmiensa vuoksi. 

Citadel.

Kuuluisuus ja päihteet etuineen ja kiroineen vaikuttivat myös bändin sisällä, ja paisunut ego ja sekava mielentila ovat huono yhdistelmä. Jos kemia olisi ollut kohdallaan, Stones olisi saattanut selvitä julkisuuden töyssyistä helpommin, mutta kun ei ollut. Kun Jonesin tyttöystävä Anita Pallenberg lähti Richardsin matkaan keväällä 1967, kitaristien välit kiristyivät äärimmilleen. Se ei ainakaan helpottanut luovan yhteistyön tekemistä. 

Toinen välirikko tapahtui The Rolling Stonesin ja manageri Andrew Loog Oldhamin välillä. Manageri erosi yhtyeen palveluksesta Satanic Majestiesin päämäärättömien äänitysten aikana. Suuret rocktähdet Jagger, Richards ja Jones saapuivat usein studiolle suuren hovin kanssa tuhlaamaan kallista aikaa ja jammailemaan vanhoja blueseja (toisinaan ihan vain Oldhamia ärsyttääkseen). Albumin työnimi oli ”Cosmic Christmas”, ja sen a-puolen päätteeksi äänitettiin samanniminen, ujeltava piilojoululaulu, jota edelsi loputtoman pitkä improvisoitu rämistelyjamitus. Siinä kaikessa oli bändin maanläheisillä miehillä, basisti Bill Wymanilla ja rumpali Charlie Wattsilla, sietämistä.  

2000 Man.

Vuoden 1967 lopulla julkaistu Their Satanic Majesties Request ei ehkä ole onnistunut albumi, mutta mielenkiintoinen ja erilainen se ehdottomasti on. Biisit toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän ”psykedeliaa” ne sisältävät. Levyn avaava ’Sing This All Together’ on kaiketi tarkoitettu hippiajan taianomaiseksi voima-anthemiksi, mutta se jää musiikillisesti ohueksi ja sanomaltaan teennäiseksi. Kuulostaa siltä kun bändi kosiskelisi tai parodioisi hippiaatetta uskomatta sanaakaan siitä, mitä laulaa. 

Bill Wyman yllätti kirjoittamalla ja laulamalla levylle kappaleen ’In Another Land’, joka vieläpä julkaistiin singlenä. Basistin salaa äänitettyyn kuorsaukseen päättyvä biisi ei kuulosta Stonesilta, mutta on siitä huolimatta yksi Satanic Majestiesin ehyimmistä. Vielä paljon vahvempi raita on tunnistettavan stonesmainen ’2000 Man’, jolla voisi vieläkin laulattaa yleisöä stadionkonserteissa.   

Se, että fokus oli kadoksissa, kuuluu jopa miksauksessa. Levyllä on paljon erilaisia elementtejä eksoottisista soittimista sattumanvaraiseen hälinään ja mietittyihin jousisovituksiin, mutta kokonaisuus ratkeilee jatkuvasti saumoistaan. ’She’s A Rainbow’ olisi hieno biisi, ellei Jaggerin laulua olisi haudattu niin syvälle. Sama ongelma on rajusti riffitellyssä ’Citadelissa’ ja tunnelmallisessa yksinäisyyden hymnissä ’2000 Light Years From Home’, jonka Jagger sävelsi putkassa huumepidätyksensä aikaan. Rähiseviä bluesriffejä ja popmelodioita yhdistelevässä ’The Lanternissa’ soundi on täysin kohdallaan, samoin ’Gomperissa’, joka muuten on hippigeneerinen intianlomaläpsyttely. 

Siinä missä Sgt. Pepperin psykedelia on loppuun saakka harkittua ja vähän liiankin hiottua, Satanic Majestiesilla se on rujoa ja ailahtelevaa. Se tekee Stonesin levystä jännittävän ja arvaamattoman, mutta saa kokeilevuuden vaikuttamaan päälle liimatulta (ainakin selvin päin kuunnellessa). Albuminkansi on sisältöä ajatellen täysosuma. Stonesit esiintyvät siinä huvittavissa vaatteissa, jotka eivät pue heitä lainkaan ja jollaisia he eivät oikeasti haluaisi käyttää. 

Their Satanic Majesties’ Request nousi lähelle listakärkeä sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, mutta myynti tyssäsi nopeasti. Mutta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, kaikki on anteeksi annettu: Satanic Majesties on kiehtova kuvajainen ajasta ja paikasta, jossa The Rolling Stones oli vuonna 1967.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Rolling Stones | kotisivu
The Rolling Stones | Facebook
The Rolling Stones | Instagram
The Rolling Stones | Twitter

Levyhyllyt
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

The Rolling Stones | Decca Records 1964
The Rolling Stones No. 2 | Decca Records 1965
Out Of Our Heads | Decca Records 1965
Aftermath | Decca Records 1966
Between The Buttons | Decca Records 1967
Their Satanic Majesties Request | Decca 1967
Beggars Banquet | Decca 1968
Let It Bleed | Decca 1969

1970-luku

”Get Yer Ya-Ya’s Out!” • The Rolling Stones in Concert live | Decca 1970
Sticky Fingers | Rolling Stones 1971
Exile On Main St. | Rolling Stones 1972
Goats Head Soup | Rolling Stones 1973
It’s Only Rock ’n Roll | Rolling Stones 1974
Black And Blue | Rolling Stones 1976
Love You Live live | Rolling Stones 1977
Some Girls | Rolling Stones 1978

1980-luku

Emotional Rescue | Rolling Stones 1980
Tattoo You | Rolling Stones 1981
Still Life (American Concert 1981) live | Rolling Stones 1982
Undercover | Rolling Stones 1983
Dirty Work | Rolling Stones 1986
Steel Wheels | Rolling Stones 1989

1990-luku

Flashpoint live | Rolling Stones 1991
Voodoo Lounge | Virgin 1994
Stripped live | Virgin 1995
Bridges To Babylon | Virgin 1997
No Security live | Virgin 1998

2000–2009

Live Licks live | Virgin 2004
A Bigger Bang | Virgin 2005
Shine A Light live | Virgin 2008

2010-luku

Brussels Affair (Live 1973) live | Promotone BV 2011
Some Girls Live In Texas ’78 live | Polydor 2011 & 2017
Hampton Coliseum (Live 1981) live | Promotone BV 2012
L.A. Friday (Live 1975) live | Promotone BV 2012
Live At The Tokyo Dome live | Promotone BV 2012
Light The Fuse live | Promotone BV 2012
Live At Leeds live | Promotone BV 2012
Sweet Summer Sun – Hyde Park Live live | Promotone BV 2013
Blue & Lonesome | Polydor 2016
On Air live | Interscope/Polydor 2017

2020-luku

Steel Wheels Live live | Eagle Rock 2020

Levyhyllyt
The Rolling Stones ja Yhdysvallat
Finna.fi

England’s Newest Hit Makers | London Records 1964
12 x 5 | London Records 1964
The Rolling Stones, Now! | London Records 1965
Out Of Our Heads | London Records 1965
December’s Children (And Everybody’s) | London Records 1965
Got Live If You Want It!  live | London Records 1966
Between The Buttons | London Records 1967

Boksit ja kokoelmat
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

Big Hits (High Tide And Green Grass) | Decca 1966
Flowers | London Records 1967
Through The Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) | Decca 1969

1970-luku

Stone Age | Decca 1971
Gimme Shelter | Decca 1971
Hot Rocks 1964–1971 | London 1971
More Hot Rocks (Big Hits & Fazed Cookies) | London 1972
Metamorphosis | ABKCO 1975
Made In The Shade | Rolling Stones/Atlantic 1975

1980-luku

Singles Collection – The London Years 3CD | ABKCO 1989

1990-luku

Jump Back – The Best Of The Rolling Stones ’71–’93 | Virgin 1994

2000–2009

Forty Licks | Virgin/ABKCO/Decca 2002
Rarities 1971–2003 | Virgin 2005

2010-luku

GRRR! | ABKCO/Interscope 2012
The Rolling Stones in Mono | ABCKO 2016
Honk | Promotone BV/Universal 2019

Levyhyllyt
Bill Wyman
Finna.fi

Monkey Grip | Rolling Stones Records 1974
Stone Alone | Rolling Stones Records 1976
Bill Wyman | A&M Records 1982
Stuff | Ripple Productions Ltd. 1992 & Castle Music 2007
Back To Basics | Proper Records 2015

Levyhyllyt
Charlie Watts
Finna.fi

From One Charlie | UFO Records/Continuum Records 1991
Warm & Tender Charlie Watts Quintet | Continuum Records 1993
Long Ago & Far Away Charlie Watts Quintet & London Metropolitan Orchestra | Pointblank/Virgin 1996
Charlie Watts Jim Keltner Project Charlie Watts & Jim Keltner | CyberOctave/Virgin 2000
Charlie Watts Meets The Danish Radio Big Band – Recorded Live At The Danish Radio Concert Hall, Copenhagen 2010 Charlie Watts & The Danish Radio Big Band | Danish Broadcasting Corporation 2017

Levyhyllyt
Keith Richards
Finna.fi

Talk Is Cheap | Virgin 1988
Main Offender | Virgin America 1992
Crosseyed Heart | Mindless Records/Virgin EMI Records 2015

Levyhyllyt
Mick Jagger
Finna.fi

She’s The Boss | CBS 1985
Primitive Cool | CBS/Rolling Stones Records 1987
Wandering Spirit | Atlantic 1993
Goddessinthedoorway | Virgin 2001

Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi

Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors – vallakumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

Lue lisää The Rolling Stonesista
Finna.fi

Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Anu Kamunen, 398 sivua | Jalava 2003
Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Juhani Niemi, 538 sivua | Otava 1985

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista Read more about Charlie Watts and The Rolling Stones
Finna.fi

Sympathy For The Drummer – Why Charlie Watts Matters  Mike Edison, 264 pages | Backbeat Book 2019

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista Read more about Bill Wyman and The Rolling Stones
Finna.fi

Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 594 pages | Viking 1990 Da Capo Press 1997
Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 708 pages | Penguin Books 1991

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Jagger Marc Spitz & kääntäjä Sami Heino, 312 sivua | Otava 2012

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Elämä Keith Richards & James Fox & kääntäjät Seppo Hyrkäs & Kristiina Vaara, 567 sivua | WSOY 2010

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967).
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Renegades: Cadillac ­– loppu on hysteriaa

Cadillac | Scandia 1964

The Renegades: Cadillac (1964).Maine ja kunnia ovat arvaamattomia. Siinä missä moni myöhempi yhtye on ollut ”Big in Japan”, päätyi Birminghamissa vuonna 1960 perustettu rhythm & blues -pohjainen beatkvartetti The Renegades luomaan näyttävän uran ensimmäiseksi Suomessa. Tämä epätodennäköinen kehitys lähti liikkeelle, kun Renegadesin basistin Ian Mallettin Helsingissä opiskellut veli kiinnostui rockmanagerin töistä. Keith Mallett sai manageri-tapahtumatuottaja Leo Heinosen järjestämään velipoikansa pienelle bändille kiertueen maassamme.

Heinosen ei tarvinnut katua tuntemattoman ulkomaalaisen yhtyeen buukkaamista, sillä loppu oli hysteriaa. Heti ensimmäiset keikat Suomessa syksyllä 1964 herättivät kuhinaa. Vielä teini-ikäiset britit otettiin kirkuen vastaan, sillä Renegades oli suorastaan jotakin ennennäkemätöntä. Yhtä pitkiä tukkia, hurjaa esiintymistä ja hassuja ilmeitä ei ollut konsaan nähty syrjäisessä maassa, jonka juro kansa ei ymmärtänyt Kari Kuuvan ’Tango Pelargonian’ (1964) olevan parodiaa. Ian Mallettin, laulaja Kim Brownin, kitaristi Denys Gibsonin ja rumpali Graham Johnsonin kaltaisille idoleille oli Suomessa huutava tarve.

The Renegades pääsi nauttimaan Suomessa fanipalvonnasta. Ihailun malli opittiin siitä, miten The Beatlesiin maailmalla suhtauduttiin. Lavalla sisällissodanaikaisiin jenkkiunivormuihin sonnustautuneet Renegadet olivat Beatlejen lailla söpöjä ja karismaattisia nuorukaisia, mutta toisin kuin maailmankuulut kollegansa, ”Rene-pojat” olivat suomalaisnuorten tavoitettavissa. Sitä paitsi heidän soundissaan oli ensisingle ’Cadillacista’ lähtien kaihoisa sävy, joka saattoi vedota melankolialle persoihin pohjoismaalaisiin. Bändi sai jopa Little Richardin ’Lucillen’ kuulostamaan hivenen murheelliselta. Renegades levytti Suomessa neljä albumia ja soitti täällä viitisensataa keikkaa.

Kun yhtye tulee huippusuosituksi nuorten tyttöjen keskuudessa, sen taidoista ja lahjakkuudesta aletaan kummasti löytää moitteen sijaa ja rutkasti parantamisen varaa etenkin heikompiosaisten kollegojen keskuudessa. Näin kävi Renegadesillekin, vaikka Kim Brownin lahjakkuus laulunteossa on fakta ja vaikka Denys Gibsonin kitarointi oli pätevää Shadows-koulukunnan soitantaa. Yhtyeessä ei ehkä vaikuttanut virallisia tekniikkavirtuooseja, mutta Renegades oli sisäistänyt rock’n’rollin ja bluesin fiiliksen paljon syvemmin kuin ajan suomalaisyhtyeet, jotka vasta opettelivat uutta kulttuuria kuin vierasta kieltä.

Ja olihan se historiallisessa kontekstissaan rajua. 1960-luvun Suomessa, jossa tanssiminen oli vielä rukouslauantaisin kiellettyä, konservatiivipiirit näkivät Renegadesissa uhkaavia piirteitä. Bändin pitkätukkaisen olemuksen, villitsevän esiintymisen ja jalan alle menevän musiikin katsottiin vaikuttavan mukaviin suomalaisnuoriin ikävällä tavalla. Tämä oli tietenkin nuorisobändille mitä parhainta mainosta noina ahtaina aikoina. Renegades olikin ensimmäisiä yhtyeitä, joita Suomessa alettiin jäljitellä.

Levy-yhtiö Scandian Alppi-studiossa äänittäjä Jouko Aheran kanssa taltioitu Cadillac oli Suomen ensimmäinen popbändin levyttämä albumi. Se singahti kauppoihin nimikappaleensa hittistatuksen siivittämänä. Vince Taylorin kappaleesta johdettu klassikko ei ollut levyn ainoa helmi. Ajan tavan mukaan sekä omaa että lainattua (Ray Charles, Buddy Holly, Little Richard…) tuotantoa sisältävä pitkäsoitto on kokonaisuutena enemmän linjakas kuin rönsyilevä, mutta yksipuolinen se ei ole. ’Bad Bad Babyn’ ja ’Do The Shaken’ kaltaisten menopalojen rinnalla on ’If I Had Someone to Dream Ofin’ ja ’Seven Daffodilsin’ kaltaisia eteerisiä kaunokkeja.

Jouluksi 1964 julkaistun Cadillacin ilmestyessä Renegades oli matkalla tähtiin maassa, josta he eivät vielä muutamaa kuukautta aiemmin olleet tienneet muuta kuin nimen. Seuraavina vuosina heidän tarinansa kulki läpi erikoisten käänteiden, joiden myötä Renegadesin nimi tuli tunnetuksi muuallakin Euroopassa.

Bändin musiikin ja yllättävän laajan vaikutuksen ohella yhtyeen jäsenten myöhemmät seikkailut ovat ehdottomasti perehtymisen arvoisia. Parhaiten se onnistuu toimittaja Esa Kuloniemen ansiokkaan kirjan Renegades – Luopiotarina avulla.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Renegades | Facebook

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Renegadesin Cadillac kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Suomessa tehdyt studioalbumit

1964

Cadillac | Scandia SLP 600 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001 • LP-uusintapainos WEA/Scandia 2011

1965

The Renegades | Scandia SLP 601 • toukokuu 1965 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001
The Renegades | Scandia SLP 602 • elokuu 1965 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001

1966

Pop | Scandia 1966 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2018

Kokoelmat | Finna.fi
The Renegades

The Renegades Story | Scandia SLP 907 • 1978
2 alkuperäistä – Cadillac / The Renegades | Fazer Finnlevy/Safir 1990
20 suosikkia – Cadillac | Fazer Records/Warner Music Finland 1996
Hits | Poptori/Snap 2002
Complete Cadillac • 2CD | Warner Music Finland 2007

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia
HIM: Deep Shadow And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä

Esa Kuloniemen kirjoittama The Renegades -historiikki Luopiotarina julkaistiin vuonna 2017. Kuva: Tuomas Pelttari
Esa Kuloniemen kirjoittama The Renegades -historiikki Luopiotarina julkaistiin vuonna 2017. Kuva: Tuomas Pelttari

Lue lisää The Renegadesista | Finna.fi

The Renegades – Luopiotarina Esa Kuloniemi, 462 sivua | Like 2017

Lue lisää suomalaisesta populaarikulttuurista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Turkulaisen rockin arkeologiaa 1956–1969 Antero Laiho & Iiro Andersson, 272 sivua | Föribeat Kustannus 2012

The Renegades: Cadillac (1964).
The Renegades: Cadillac (1964)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta

Montage Of Heck – The Home Recordings | Universal Music 2015

Mitä suurempi tähti on, sitä tarkemmin ja lähempää sitä halutaan katsoa. Kurt Cobainin postuumisti julkaistu Montage Of Heck – The Home Recordings (2015) on tuon ilmiön äärimuoto. Sen kuunteleminen on kuin katselisi monumenttia mikroskoopilla. Sellaisessa tilanteessa tulee väkisinkin kysyneeksi itseltään, onko tämä tarpeellista.

Erityisen hankalaa Montage Of Heckiin on suhtautua, jos on takertunut siihen, mitä julkaisusta alun perin puhuttiin – sanottiin, että kyseessä olisi Kurt Cobainin sooloalbumi, eikä se suinkaan sellainen ole ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. The Home Recordings -alaotsikon mukaisesti levy on kooste Cobainin alkukantaisia kotiäänityksiä – lukemattomien muiden saman aikakauden muusikoiden tavoin hänellä oli tapana nauhoittaa uusia ideoitaan ja soittoaan mankalla kasetille. Materiaalin valmiudesta tärkeimmän kertoo se, että singleksi lohkaistiin Cobainin leirinuotioversio The Beatlesin iänkaikkisesta ’And I Love Heristä’.

Montage Of Heckiä voi kuunnella kaksilla korvilla. Ensinnäkin sitä voi pitää tirkistyksenä supertähden yksityisyyteen ja luomisprosessiin. Tämän julkaisun perusteella Nirvanan musiikki ei kehittynyt pitkällekään aihioista – rämpytys kasvoi iskeväksi bändisoitoksi ja sanoitukset valmistuivat, mutta valtavia muutosprosesseja sävellykset eivät käyneet läpi. Se on arvostettava piirre, joka kertoo Cobainin vision vahvuudesta ja bändin musiikillisesta ideologiasta. Samalla se kuitenkin tietää sitä, ettei Montage Of Heck tarjoa suuria yllätyksiä.

Toiseksi voi ajatella (ja tämä on se parempi perustelu, koska eivät Montage Of Heckin aihiot oikeasti kerro paljoakaan Nirvanan kappaleiden kehityksestä), että se on soundtrack vuonna 2015 ensi-iltaan tulleelle Cobain: Montage Of Heck -dokumentille, jonka kylkiäiseksi julkaistiin levyn ohella kirja. Toisin sanoen albumi on kuin yli kaksikymmentä vuotta etuajassa sävellettyä score-musiikkia, joka toimii paremmin elokuvaan kiinnitettyä. Tämä kulma korostuu levyn deluxe-versiossa, jossa on mukana ääntä myös itse dokumentista. Toki sitä voi yrittää pitää myös primitiivisenä rocktaideteoksena, jos hyvää tahtoa riittää.

Viehättävintä näissä vuosina 1987–1994 taltioiduissa repaleissa on intiimi tunnelma. Kurt Cobainista huokui yksinäisyys tuhansien ihmisten edessäkin, ja se on myös Montage Of Heckin pohjimmainen tunnelma. Kun hän vitsailee vaikkapa pösilössä ’Beansissa’, nauru ei vastaa, ja kun hän soittaa, hän tuntuu istuvan ypöyksin omassa huoneessaan, niin kuin varmasti istuikin.

Montage Of Heckin kaltaisten levyjen kohdalla mietitään usein sitäkin, miten paljon annettavaa artistilla olisi vielä ollut, jos hän olisi saanut elää. Mikäli Kurt Cobain itse olisi uskonut, että jotakin upeaa oli vielä tulossa, hän tuskin olisi päätynyt ampumaan itseään Seattlen-kodissaan huhtikuussa 1994. Myöskään Montage Of Heck ei anna mitään syytä olettaa, että Seattle-soundin suurin ikoni olisi keksinyt rockin uudelleen vielä kerran (lopunaikojensa tilassa hän joutui uhraamaan energiansa ihan muihin asioihin kuin luomiseen). Mutta eipä hänen olisi tarvinnutkaan sitä tehdä. Kyllä yhden suuren vallankumouksen johtamisen pitäisi riittää.

Kuten saatavilla olevasta kirjallisuudesta voi huomata, Cobain on niitä legendoja, joihin on mahdollista tutustua syvällisesti myös postuumisti ja etänä. Jos hänen koko kuvansa olisi miljoonan palan palapeli, olisi Montage Of Heck – The Home Recordings hankalasti hahmotettava osanen taivasta, joka löytää paikkansa vasta lopuksi, kaiken muun jo asetuttua paikoilleen. Äänite suositellaan nautittavaksi Brett Morgenin ohjaaman kiitetyn Kurt Cobain: The Montage Of Heck -dokumentin kanssa. Mahdollisia sivuvaikutuksia: nostalgisuus, huvittuneisuus, turhautuminen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kurt Cobain | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Montage Of Heck

Cobain, Kurt: Montage Of Heck – The Home Recordings | Universal Music 2015
Morgen, Brett: Cobain – Montage Of Heck DVD/Blu-ray | End Of Music 2015

Nirvana | Finna.fi

Bleach | Sub Pop 1989 • 20th Anniversary Deluxe Edition | Sub Pop 2009
Nevermind | Geffen 1991 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Geffen 2011
In Utero | Geffen 1993 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition 2013

Nirvana live | Finna.fi

MTV Unplugged In New York | Geffen 1994
From The Muddy Banks Of The Wishkah | Geffen 1996
Live At Reading | Geffen 2009
Live At The Paramount | Geffen 2019

Nirvanan kokoelmia ja muita julkaisuja

Incesticide | Geffen 1992
Singles 6CD | Geffen 1995
Nirvana | Geffen 2002
With The Lights Out
 3CD + DVD | Geffen 2004
Sliver: The Best Of The Box | Geffen 2005
Icon | Geffen 2010
Nevermind: The Singles 4LP 10″ | Geffen/Sub Pop 2011

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Lue lisää Kurt Cobainista ja Nirvanasta | Finna.fi

Päiväkirjat  Kurt Cobain & kääntäjät Matilda Heinonen & Otto Talvio & Jesper Vuori | WSOY 2003
Kurt Cobain  Christopher Sandford & kääntäjä J. Pekka Mäkelä | Like 1996–
Nirvana – tositarina  Everett True & kääntäjä J. Pekka Mäkelä | Johnny Kniga 2007
Kaikki rakastavat Seattlea – grungen tarina  Mark Yarm & kääntäjä Jere Saarainen, 588 sivua | Like 2014

Cobain – Montage Of Heck  Brett Morgen & Richard Bienstock & Hisko Hulsing & Stefan Nadelman | Omnibus Press 2015
Come As You Are – The Story Of Nirvana  Michael Azerrad | Main Street Books 1994 • Doubleday 1995
Courtney Love – The Real Story  Poppy Z Brite | Orion 1997
Everybody Loves Our Town – A History Of Grunge  Mark Yarm, 567 sivua | Faber & Faber 2011 & 2017
Heavier Than Heaven – A Biography Of Kurt Cobain  Charles R. Cross Hodder & Stoughton 2001
Journals  Kurt Cobain | Viking 2002 • Penguin 2003
Kurt & Courtney ”Talking” – Kurt Cobain & Courtney Love In Their Own Words  Nick Wise | Omnibus Press 2004
Kurt Cobain – The Last Session  Jesse Frohman & Jon Savage & Glenn O’Brien | Thames & Hudson 2014

Nirvana Tribute – The Life And Death Of Kurt Cobain  Suzi Black | Omnibus Press 1994
Nirvana & The Sound Of Seattle  Brad Morrell & Chris Charlesworth | Omnibus Press 1996
Nirvana – In The Words Of The People Who Were There  Carrie Borzillo | Andre Deutsch 2014
None Too Fragile – Pearl Jam And Eddie Vedder  Martin Clarke, 160 sivua | Plexus 1998
Nirvana – The Complete Illustrated History  Charles R. Cross & Charles Peterson | Voyageur Press 2013 • Quatro 2016
Serving The Servant – Remembering Kurt Cobain  Danny Goldberg | Trapeze 2019
The Singing Earth  Martin Barrett, 232 sivua | Sunyata Books 2017
Teen Spirit – The Stories Behind Every Nirvana Song  Chuck Crisafulli | Omnibus Press 1996

Kurt Cobain: Montage Of Heck – The Home Recordings (2015).

Jerry Lee Lewis: Live At The Star Club, Hamburg – Killer lunastaa lempinimensä

Live At The Star Club, Hamburg | Philips 1964

Sanotaan, että Jerry Lee Lewis on aina pelännyt helvetin liekkejä. Hänellä on siihen syykin: Lewis kasvoi uskonnollisessa ympäristössä (maineikas tv-evankelista Jimmy Swaggart on hänen serkkunsa), jossa rock’n’rollin ja rockabillyn kaltaisen syntiä ylistävän musiikin katsottiin säestävän ihmisen matkaa turmioon.

Rock’n’rollin vaikuttavin puoli on juuri se, joka pääsee lähimmäksi uskonnollisuutta. Siinä on parhaimmillaan samaa riemukasta hurmahenkeä kuin gospelmusiikissa, eikä a-wop-bop-a-loo-bop-a-lop-bam-boom poikkea paljonkaan helluntailaisten kielilläpuhumisesta. Se, täyttääkö maallisten ilojen musiikki ihmisen pyhällä vai pahalla hengellä, on uskon asia.

Jerry Lee on aina uskonut jumalaan, mutta hän ei ole koskaan saanut varmuutta siitä, voisiko niinkin hyvältä tuntuva asia kuin hänen upea musiikkinsa todella olla taivaan isälle riittävä syy toimittaa hänet kadotukseen. Syyskuussa 84 vuotta täyttävä pianisti-laulaja arvelee sen jäävän nähtäväksi.

Kävi miten kävi, Lewisin villin pojan nimi ja musiikki jäävät elämään. Siitä pitävät huolen hänen parhaat levytyksensä, joiden joukossa hehkuu yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista, vuonna 1964 taltioitu Live At The Star Club, Hamburg. ”Se oli hirviö levyksi”, Jerry Lee on itsekin kehaissut. Ja niinhän se on – pitelemätöntä draivia, syntistä svengiä, jumalaista henkeä ja nippu klassikkobiisejä, mausteeksi ripaus Jerry Leelle luontaista pölkkypäistä komiikkaa.

Livealbumi äänitettiin Hampurissa samalla klubilla, jolla The Beatles oli aiemmin hionut kynsiään. Kaikki kunnia Lennonin jengin saavutuksille, mutta syvästä etelästä saapunut maalaispoika sai liverpoolilaiset kuulostamaan kilteiltä. Jerry Leen paukuttaessaan pianoaan kiimalla, voimalla ja virtuositeetilla ja taustabändi The Nashville Teensin pysytellessä parhaansa mukaan pomonsa kintereillä saksalainen bierkeller muuttui louisianalaiseksi juke jointiksi.

’High School Confidentialin’ soidessa ei ihmetytä yhtään, että juuri tätä levyä pidetään Lewisin laajan tuotannon terävimpänä kärkenä. Eikä myöskään tule mieleen kysyä, miksi Jerry Lee Lewisin lempinimi on Killer.

Äänitteenä Live At The Star Club, Hamburg on sopivan rosoinen, hikinen ja räkäinen taltiointi, jossa ei ole mitään hienostelevaa tai kankeaa. Kolmekymppinen Jerry Lee on pianistina ja showmiehenä parhaimmillaan, ja biisilista on kiihkeydessään armoton. Ainoan hengähdystauon suo versio Hank Williamsin ’Your Cheatin’ Heartista’.

Jerry Lee Lewisin elämäntarina on yksi rock’n’rollin historian värikkäimmistä, ja hänen Hampurin-livensä on juuri oikeaa taustamusiikkia sen lukemiselle – sikäli, kun se taustamusiikiksi suostuu asettumaan. Viisikymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Live At The Star Club, Hamburg menee edelleen tehokkaasti jalan alle ja tanssittaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jerry Lee Lewis | kotisivu

Live At The Star Club, Hamburg
Jerry Lee Lewis – piano, laulu
Johnny Allen – kitara
Pete Shannon Harris – basso
Barry Jenkins – rummut

Hae Jerry Lee Lewisin klassikko Live At The Star Club kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt 
Jerry Lee Lewis | Finna.fi

Live At The Star Club, Hamburg  | Philips 1964

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Lue lisää Jerry Lee Lewisistä | Finna.fi

Jerry Lee Lewis omin sanoin  Rick Bragg & kääntäjä Ari Väntänen, 566 sivua | Like 2015
Helvetin tuli – Jerry Lee Lewisin tarina  Nick Tosches, 287 sivua | Johnny Kniga 2008

Read more about Jerry Lee Lewis | Finna.fi

Jerry Lee Lewis – His Own Story  Rick Bragg, 498 pages | Canongate 2015
Great Balls Of Fire – The Uncensored Story Of Jerry Lee Lewis  Myra Lewis, 373 pages | St. Martins Press 1982
Jerry Lee Lewis Rocks  Robert Palmer, 128 pages | Delilah 1981
Hellfire – The Jerry Lee Lewis Story  Nick Tosches | Grove Press 1982

The Dark Stuff – Selected Writings On Rock Music  Nick Kent, 468 pages | Faber and Faber 2007

Jerry Lee Lewis: Live At The Star Club, Hamburg (1964).