Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001

Internetin keskustelupalstoilla näkee monenlaista mielipidettä. Kerran noilla tyhmyydentiivistysjoukkojen kasarmeilla puhuttiin, että suomiräppiä pitäisi tehdä vain pääkaupunkiseudulla, koska Uudenmaan maakunnan murre on ainoa, joka kuulostaa oikealta.

Oikeat amerikkalaiset räppärit hymyilisivät tuolle Pohjois-Puolan ulkorajoilta kummunneelle käsitykselle empaattisesti, sillä he tietäisivät, että rapissa on olennaisinta toimittaa asiansa omaan tyyliinsä ja omalla kielellään, oli kyseessä sitten äidinkieli tai ei. Toki hip-hop on syntynyt kaupunkiympäristössä, mutta kaupunkilaisuuskin on kovin suhteellista. Rovaniemi esimerkiksi muistuttaa Helsinkiä siinä, että molempien keskusta on jossain määrin urbaanimpi alue kuin taajaman ulkopuolinen seutu.

Halusitte tai ette kuulette Hannibaalii
Joka nakkaa paskaa aamuun saakka siis jaksaa
Jatkaa jatkaa eikä todella lopettakkaan
Talossa tiimi timmein Tulenkantajaat!
Ja Hannibal puottaa sitä rolloslangia.
– Puritaani

Rovaniemeläinen Tulenkantajat sikisi Nuorista Herroista, Headsista, Mugglesista ja Absoluuttisesta Nollapisteestä, soitti funkin, räpin, jazzin, soulin ja Lapin sävyttämää rytmimusaa ja hajosi kolme pitkäsoittoa tehtyään. Tasokkaan tuotannon tärkeimmäksi ja funkeimmaksi teokseksi jäi debyyttialbumi Tulenkantajat, joka antoi äänen pohjoiselle hip-hop-sukupolvelle. Tulenkantajat myös antoi Rovaniemelle uuden nimen. Rankkuudessaan parodisen Rollofunk-singlen ilmestymisen jälkeen Lapin pääkaupunki on yleisesti tunnettu Rollona.

Rovaniemi oli 2000-luvun taitteessa elävä musakaupunki, ja se näkyi bändin kovassa kokoonpanossa. Taitavassa rytmiryhmässä svengailivat basisti J. Karttimo ja Absoluuttisen Nollapisteen rumpali Tomi ”Tomba” Krutsin. Kosketinsoittaja-perkussionisti Janne ”Herra Hadji” Hast on sittemmin vaikuttanut Absoluuttisessa Nollapisteessä, Dxxxa D:n Nukkehallituksessa ja Jaakko Laitinen & Väärä raha -yhtyeessä, jossa soittaa myös Tulenkantajien puhaltaja Jarkko ”UnikJage” Niemelä. Marko Ylianttila on viime vuosina kitaroinut Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan Hot Contents -soolobändissä ja Hastin lailla Nukkehallituksessa. DJ-osastosta ja ajoittain räpeistä vastasi ensilevyn aikaan Mixtec Timmi. Bändin sydän olivat räppärit Hannu ”Hannibal” Stark ja Soni ”Herra Soppa” Yli-Suvanto, joiden sanailun ympärille kaikki muu punoutui.

Tuuppa Rolloon, on se varma soon se pleissi
Tuuppa Rolloon, basa iskee suoraan feissiin (eipä vissiin)
Aivoissa dänkki, vyöllä veitsi
Soon vissi, täällä jengi kusee viskii.
– Rollofunk

”Bändiräppi” ei ole puritaanien mielestä puhdasoppisin tie tällaisen musiikin toteutukselle, mutta Tulenkantajille oli kokoonpanostaan pelkästään etua. Se oli elävästi soiva kokoonpano, joka taipui helposti kipakkaan funkiin, lämpöiseen afrobeatiin, lempeään souliin ja tyylikkääseen jazziin. Hannibalin ja Sopan mölähtelevän pohjoinen räppäys ja taitava sanankäyttö korostuivat sellaista taustaa vasten, eivätkä he suoltaneet murrerunoutta vaan käyttökelpoista kieltä. Tulenkantajien debyytti on makiasti groovaava levy, jonka pohjoiset sävyt värjäävät uniikiksi. Siinä on ollut roolinsa myös tuotantojoukoissa häärineillä Absoluuttisen Nollapisteen Aake Otsalalla ja Headline-studion Jani Viitasella.

Vaikka levyn tunnetuin biisi onkin rokkaava skeneanthem ’Rollofunk’, ja vaikka soul-, funk- ja jazzlaulujen aiheet löytyivät silloisen Sampoaukion välittömästä läheisyydestä, ei bändi sortunut nurkkakuntaisuuteen. Esimerkiksi riemukkaassa ’Hyvät naiset ja herrat’ -biisissä Tulenkantajat kävi yhteistyöhön turkulaisen Ritarikunnan kanssa. Kantaaottavimmillaan bändi oli ’Get Downissa’, jonka nasevasti kiteytetty natsikriittinen sanoma ei vanhene: ”Vihaat vapaa-aikas – ei se sullakaan oo heleppoo”. Erehdyttävästi muusikko-kirjailija-sarjakuvataiteilija Liimatalta kuulostavan Ralf Schnabelin tähdittämä ’Do the Henkirikos’, on kiehtova loppusyvennys joka päättää albumin surrealistisiin noir-tunnelmiin: ”Äiti. Tiedän, ettet ole halunnut lähettää minulle rahaa sen jälkeen, kun kusin huoneeseesi.”

Tulenkantajien debyytti tulee ajankohtaiseksi taas tänä vuonna, kun Svart Records julkaisee sen ensimmäisen vinyylipainoksen. Saman kohtalon soisi myös bändin kahdelle myöhemmälle studioalbumille.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tulenkantajat | Facebook

Hae ’Tulenkantajat’ kirjastosta.

Hae debyyttialbumi Tulenkantajat kirjastosta:
esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tulenkantajat Poko Rekords 2001 | LP-uusintapainos Svart Records 2019
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Lue lisää | Finna.fi
Miettinen, Karri (Paleface): Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät, 251 sivua | Like 2011
Miettinen, Karri (Paleface) & Salminen, Esa: Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja | Like 2019
Strand, Heini: Hyvä verse – suomiräpin naiset, 200 sivua | Into 2019

Tulenkantajat (2001).

Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.Useimmat levyt katoavat. Syystä tai toisesta juuri kukaan ei kiinnostu niistä, ja silloin niiden biisit olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa näkymättömällä musteella. Joillekin niistä soisi mielellään uuden mahdollisuuden, paikan siinä julkisuuden ultraviolettivalossa, joka muuttaisi ne taas näkyviksi. Mad Juanan Skin Of My Teeth (1997) on albumi joka ansaitsisi enemmän huomiota.

Mad Juana tunnetaan Suomessa muusikko ja mediapersoona Sami Yaffan bändinä. Se syntyi New Yorkissa 1990-luvun puolivälissä, kun Yaffan ja Michael Monroen yhtye Demolition 23. hajosi tehtyään yhden vertaansa vailla olevan punkrockalbumin. Suurkaupungin rokkiskene oli hiipunut hiillokseksi, ja yksi aikakausi oli tullut päätökseensä.

Siinä vaiheessa uraansa Yaffa oli kaulaansa myöten rockissa. Hän oli tullut tunnetuksi tarumaisessa Hanoi Rocksissa, kiertänyt maailmaa losangelesilaisen Jetboyn riveissä ja muuttanut New Yorkiin perustaakseen bändin Monroen kanssa. Hänen nimensä oli mainittu, kun Ramones ja Rolling Stones olivat etsineet uutta basistia.

Yaffa rakasti rock’n’rollia niin kuin ennenkin, mutta oli myös musiikillisesti utelias. Hän halusi oppia soittamaan uusia soittimia ja säveltämään biisejä, eikä sen tarvitsisi tapahtua rockin kehyksessä. Yaffa oli jo aiemmin tehnyt puolisonsa Karmen Guyn kanssa erilaisia kokeiluja – cut-up-menetelmällä koottuja sanoituksia, efekti-eksperimenttejä ja kokeellisia biisejä, joilla ei juuri ollut tekemistä rokkaamisen kanssa.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Karmen Guy, Mad Juana. Kuva: Derek Plank.

Kesällä 1995 pariskunta muutti Amerikasta Espanjaan. Mad Juanan ensimmäinen albumi pantiin alulle heidän Mallorcan-kodissaan kasiraiturilla. Vuonna 1996 Yaffan ja Guyn kotiäänitykset päätyivät suomalaisen Spinefarm-yhtiön hoteisiin, ja levy-yhtiö ilmoitti olevansa halukas julkaisemaan albumin. Skin Of My Teeth tehtiin saman vuoden elokuussa Vantaan Revolver-studiossa yhdistelemällä uusia raitoja Yaffan ja Guyn omiin nauhoituksiin.

Mad Juanan debyytti oli Karmen Guyn ensimmäinen levytys, mutta Yaffalle se oli päättäväinen askel pois vanhalta mukavuusalueelta. Skin Of My Teethillä rockbändien luottopakki määritteli itsensä uudelleen. Hän kirjoitti Guyn kanssa kokonaisen levyllisen biisejä ja soitti studiossa melkein kaikkia instrumentteja itse (lyömäsoittimia sentään paukutti Sielun Veljistäkin tuttu rumpaliguru Affe Forsman). Yaffa esiintyi levyn kansiteksteissä Sami Takamäkenä kuin korostaakseen, että mennyt sai jäädä taakse.

Skin Of My Teeth puhui maailmanmatkaajan värikästä murretta. Siinä oli vaikutteita espanjalaisen musiikin rytmiikasta, beat-kirjoittajien sääntöjenvääntelystä, arabimelodioista, Patti Smithin runollisesta rockista, vanhasta jazzista ja no waven kokeilevuudesta. Pohjalla soi blues, mutta ei kahteentoista tahtiin kahlittuna jynkytyksenä vaan kokonaisuuden koossa pitävänä koheesiovoimana, joka toi mieleen PJ Harveyn To Bring You My Loven hypnoottisen aavikkorockin. Karmen Guyn kohtalokas ääni piti kuulijan varpaillaan huuruisimmissakin käänteissä. Kaiken kaikkiaan se kuulosti suuremmin suunnittelematta ja vaiston varassa tehdyltä levyltä.

Mad Juana, 1997
Karmen Guy – laulu, bassokitara, kitara
Sami ”Yaffa” Takamäki – kitara, bassokitara, harmonikka
Affe Forsman – lyömäsoittimet

Mad Juanan ensimmäinen albumi ilmestyi vain Suomessa ja jäi vähälle huomiolle, pelkäksi kuriositeetiksi Hanoi Rocksin entisen jäsenen diskografiassa. Yaffa ja Guy kuitenkin pitivät Mad Juanan liikkeellä. Bändi sukelsi In Your Bloodilla (2001) savuiseen jazziin, kytki sähköt pois Acoustic Voodoolla (2002), ja haki Bruja On The Cornerin (2008) vaikutteet Yhdysvaltain ja Meksikon rajapinnalta. Haaveeksi jääneeseen musikaaliin sävelletyllä Kumpanialla (2011) soi Balkanin seudun romanimusiikki.

Mad Juana, 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Mad Juana vuonna 2014. Kuva: Caroline Conejero.

Ilmestyessään Skin Of My Teeth häkellytti Yaffan vanhoja faneja, sikäli kun he huomasivat koko levyä. Nykyisin Mad Juanan debyytti sopii hänen taiteilijakuvaansa saumattomasti. Se oli ensimmäinen askel musiikillisessa seikkailussa, joka hiljattain kulminoitui suosittuun Sound Tracker -tv-sarjaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mad Juana | Facebook

Varaa Skin Of My Teeth kirjastosta.

Varaa Skin Of My Teeth kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Mad Juana

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997
In Your Blood | 2001
Acoustic Voodoo | Mad Juana/Azra Records 2005
Bruja On The Corner | Acetate Records 2008
Kumpania | Mad Juana 2011

Demolition 23 | Finna.fi

Demolition 23 | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Jerusalem Slim | Finna.fi

Jerusalem Slim • CD | Polygram Records 1992
J.S. – The Demos • CD-omakustanne | 1998

Hanoi Rocks | Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001
Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984

Michael Monroe | Finna.fi

2010-luku

Another Night In The Sun – Live In Helsinki • live | Spinefarm Records/ Michael Monroe Music 2010
Sensory Overdrive • CD • LP • CD+DVD | Spinefarm Records 2011
Horns And Halos • LP • CD | Money Cash Flow/Spin-Farm 2013
Blackout States • LP • CD | Spinefarm/Money Cash Flow 2015
One Man Gang • LP • LP | Silver Lining Music 2019

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016 (Like).

Tommi Liimatan ylöskirjaama Sami Yaffa -omaelämäkerta Tie taipuu julkaistiin vuonna 2016.

Lue lisää | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Sami Yaffa – tie taipuu, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018
Liimatta
, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker, 203 sivua | Like 2014
Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla, 219 sivua | Like 2015
Väntänen, Ari: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years | Like 2009
Väntänen, Ari: Michael Monroe | Like 2011 & 2014

Antonia, Nina: Johnny Thunders – In Cold Blood, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Antonia
, Nina: Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
Hell, Richard & Ilkka Salmenpohja, kääntäjä: Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat, 330 sivua | Like 2013
Hell
, Richard: I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography, 293 sivua | HarperCollins 2013
McNeil, Legs & McCain, Gillian & Ike Vil, kääntäjä: Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria, 542 sivua | Like 2004
McNeil, Legs & McCain, Gillian & Dan Andersson, översättare: Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
McNeil
, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.

Mad Juana: Skin Of My Teeth (1997). Kansikuva: Stefan Bremer.

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).Tommi Liimatta tietää mitä tekee, ja se pätee myös pitkällä aikavälillä. Ulospäin tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tuo Absoluuttisesta Nollapisteestä tuttu muusikko, kirjailija ja kuvataiteilija julkaisee sooloalbumin säännönmukaisesti kymmenen vuoden välein. Liimatan Pan Alley ilmestyi 1996, Tropical Cocktail vuonna 2006, Rokokoo Computer syyskuussa 2016.

Julkaisutahdin ansiosta albumit muodostavat samankaltaisen tarinan kuin ihmisistä tasaisin väliajoin otetut valokuvat. Ne kertovat kasvusta ja ketjuuntuvat hienosti myös visuaalisesti. Jokaisessa etukannessa on taiteilijan maalaama omakuva ja takakannessa mökkilaiturilla napattu alastonkuva.

Tommi Liimatta. Kuva: Hannu Iso-Oja.

Tommi Liimatta. Kuva: Hannu Iso-Oja.

Rokokoo Computerin takakanteen vaatteeton foto sopii tavallista paremmin, sillä Liimatta ei ole ennen esiintynyt lauluissaan näin paljaana. Levyn tunnustuksellisin kappale on Peruskauhu, joka kertoo, miltä elämä tuntuu ja miten suhde siihen ja omaan elämäntyöhön ovat muuttuneet (”Niin nuori en ole, että vastauksia rakastaisin / enkä portaissa jähmety kun aikavalo sammuu”). Myös haikea Kuka mä oon (ja haluunko mä edes tietää) on hyvin suorapuheinen biisi, josta pilkottaa henkinen kodittomuus ja tyynen kuoren alla kuohuva mieli. On pysäyttävää huomata kuuntelevansa Liimatan sanoituksia, jotka uskoo ymmärtävänsä tekijän tarkoittamalla tavalla ja joihin osaa jopa samaistua.

Rokokoo Computer ei silti ole mikään tilityslevy. Liimatta osaa yhä tarkkailla ympäristöään, mutta nyt hän tekee sen nelikymppisen pitkähköllä putkella. Avausraita ja lähes nimikappale Rococo Computer on laulu nopeasti pyörivästä maailmasta, jossa historia toistaa itseään ja ilmiöt ilmestyvät, katoavat, palaavat ja kiertävät kehää. Liimatta hahmottaa kokonaiskuvan ja tunnustaa voimattomuutensa sen edessä (”En ehdi tykätä mistään”).

Aivan uudenlaista Liimattaa ovat isän ja pojan keskusteluihin perustuvat Superjätkä ja Burbujas Espaciales. Nekin heijastavat näkökulman vaihtumista, sitä, miten jälkikasvu vaihtaa maailman navan paikan ja kutsuu aivan toisenlaiseen todellisuuteen. ”Maailma on ihmisen suuri rakkaustehtävä / Haluan ehtiä kertoa kaiken mitä on mielessä”, Liimatta laulaa Superjätkän kantrahtavassa kertosäkeessä ja epäilemättä siteeraa nuorta Aapelia.

Rokokoo Computerin kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä kappaletta ovat todellista soolomatskua – viidessä kuudesta Liimatta soittaa kaikkia instrumentteja itse. Levyn kuudessa keskimmäisessä biisissä taas esiintyy The Hot Contents -yhtye – rummuissa Absoluuttisen Nollapisteen Tomi Krutsin, bassossa ja pianossa Nightingales-mies Marko Kantola ja kitarassa Marko Ylianttila (mm. Tulenkantajat).

Sovitukset on tehty kulloisellekin esitystavalle sopiviksi. Sävykäs Kallioon maalattu tunneli hyötyy Krutsinin taitavasta rumpujensoitosta, mutta progemelodiaa ja punk-otetta yhdistelevässä En tahdo mennä kotiin -kappaleessa primitiivinen kohkaus pukee nuorisoaiheista sanoitusta. Kolmannen musiikillisen ulottuvuuden muodostavat kauniiksi riisutut pianokappaleet (Peruskauhu, Lähtökahvit). Säveltäjä-Liimatan musiikilliset hengenheimolaiset löytyvät 1970-luvulta. Kliseitä karttelevan lauluntekijän ääni on kuitenkin aina ollut niin omanlaisensa, ettei yksittäisten verrokkien mainitseminen kertoisi siitä mitään. Mutta siinä missä Absoluuttinen Nollapiste vaikuttuu 1970-luvun progesta, soolo-Liimatan hengenheimolaisia ovat saman aikakauden folkrock-aktit.

Tommi Liimatan (s. 1976) tuotantoon kuuluu muutakin kuin soololevyjä ja Absoluuttisen Nollapisteen albumeja: romaaneja, sarjakuvaa, antologioita ja paljon muuta. Vuonna 2016 Liimatta on tapetilla paitsi Rokokoo Computerin, myös Sami Yaffan Tie taipuu -elämäkerran ja Jeppis 2 -romaanin tiimoilta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tommi Liimatta – virallinen | Facebook

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tommi Liimatta

Liimatan Pan Alley | Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail | Megamania 2006
Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Absoluuttinen Nollapiste | Finna.fi
Studioalbumit

1990-luku

Neulainen Jerkunen | Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi | Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli | Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu | Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

2000–2009

Olos | Johanna Kustannus 2000
Nimi muutettu | Johanna Kustannus 2002
Seitsemäs sinetti | Johanna Kustannus 2003
Mahlanjuoksuttaja | Johanna Kustannus 2005
iiris | Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka | Johanna Kustannus 2009

2010-luku

Pisara ja lammas 1 | Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2 | Diu Dau Records 2014

Kokoelmat | Finna.fi
Absoluuttinen Nollapiste

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 | Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 • 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 • 2LP | Svart Records 2019

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Tommi Liimatta on monien suomalaisten muusikoiden rinnalla äänessä Alangon ja Silaksen haastattelukirjassa.
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker, 203 sivua | Like 2014
Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami & Tiainen, Otso: Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla, 219 sivua | Like 2015
Liimatta, Tommi: Sami Yaffa – tie taipuu, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Romaaneja | Finna.fi
Tommi Liimatta

Aksel Sunnarborgin hymy, 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki, 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo, 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula, 237 sivua | Like 2013
Jeppis, 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2, 568 sivua | Like 2016
Rollo, 700 sivua | Otava 2020

Sarjakuvia | Finna.fi
Tommi Liimatta

Rengin tarpeet, 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla, 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan, 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010!, 96 sivua | WSOY 2011

Proosarunoja | Finna.fi
Tommi Liimatta

Avainlastu, 113 sivua | WSOY 2002

Lyriikkaa | Finna.fi
Tommi Liimatta

Sivuhistoria – levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007, 207 sivua | WSOY 2008

Kirjeenvaihtoa | Finna.fi
Tommi Liimatta & Jouni Hynynen

Rillipää ja läski – kirjeenvaihto 2007–2009, 270 sivua | Johnny Kniga 2010

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).