The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu

Their Satanic Majesties Request | Decca/London 1967

Musiikkia esille kirjastossa

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties' Request (1967).Aika muuttaa asioita. The Rolling Stonesin kuudes albumi Their Satanic Majesties Request oli pitkään mitä surkeimman flopin maineessa, mutta viime vuosina se on saanut osakseen yllättävän paljon ymmärrystä ja ihailua. Satanic Majestiesia voi ymmärtää vain, jos tietää, millaisissa olosuhteissa se on syntynyt.

Single oli popmusiikin perusyksikkö ja tärkein tuote aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sitten alkoi albumin valtakausi. Sellaiset teokset kuin The Beatlesin Rubber Soul (1965), Bob Dylanin Highway 61 Revisited (1965) ja Blonde On Blonde (1966) ja The Beach Boysin Pet Sounds (1966) muuttivat kuvioita sekä kaupallisella että taiteellisella tasolla. Albumit eivät enää olleet sinkkukoosteita vaan itsenäisiä, harkittuja kokonaisuuksia, joiden myyntimäärät määrittivät artistien asemaa. 

She’s A Rainbow.

The Beatlesin toukokuussa 1967 julkaistu Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ei ehkä ollut varsinainen uuden ajan alkuräjähdys, mutta se kiihdytti albumiuniversumin laajenemista enemmän kuin yksikään muu tuon ajan julkaisu. Their Satanic Majesties Requestia pidetään The Rolling Stonesin yrityksenä tehdä jotakin yhtä suurellista. Beatles taatusti vaikuttikin Stonesiin siinä missä hippiaikakauden henki yleisemmin. Ongelmana vain oli se, etteivät vaikutteet sopineet Stonesille. 

The Rolling Stonesin Mick Jagger ja Keith Richards osasivat kyllä säveltää koukkuja, mutta heidän musiikkinsa viehätys perustui enemmän rytmiin ja tulkintaan kuin koskettaviin melodioihin ja huikentelevaisiin sovituksiin. John Lennonin ja Paul McCartneyn hienostuneista sävellyksistä oli huomattavasti helpompi sovittaa Sgt. Pepperin kaltainen musikaalimaisen viihdyttävä ja siistin psykedeelinen albumi kuin Jaggerin ja Richardsin rähjäisistä biiseistä. Stonesit kuitenkin yrittivät, koska vuonna 1967 tuntui tärkeältä ponnistaa yhtä korkealle kuin se toinen suuri brittibändi.

Sing This All Together.

Satanic Majestiesiin vaikutti myös Stonesin oma asema ja tilanne. Bändistä oli tullut nuorisokapinan symboli ja konservatiivien silmätikku, ja vuonna 1967 pahojen poikien maine konkretisoitui hankaluuksiksi. 1960-luvun perinteisiä arvoja kyseenalaistavassa vastakulttuurissa, jonka soundtrackiin Stonesin tuotantokin kuului, laittomien päihteiden käyttö oli yleistä. Se kauhistutti kansakuntia, jotka olivat tottuneet huumaamaan itseään alkoholilla. 

Brittiläinen tabloidilehti News Of The World nosti kohun nuorisoidolien huumeidenkäytöstä juttusarjalla Pop Stars and Drugs: Facts That Will Shock You, jossa The Rolling Stonesin sekoilulle omistettiin kokonainen artikkeli. Lööppijulkisuus sai poliisin kiinnostumaan Stonesien juhlista. Poliisi teki ratsian kitaristi Keith Richardsin kartanoon, ja siellä bilevieraiden taskuista löytyi kaikenlaista kyseenalaista kamaa, mikä johti Richardsin ja Jaggerin huumesyytteisiin. Toinen kitaristi Brian Jones pidätettiin hallussapidosta pari kuukautta myöhemmin. Rocktähdet välttivät vankilan täpärästi, Jones lähinnä mielenterveysongelmiensa vuoksi. 

Citadel.

Kuuluisuus ja päihteet etuineen ja kiroineen vaikuttivat myös bändin sisällä, ja paisunut ego ja sekava mielentila ovat huono yhdistelmä. Jos kemia olisi ollut kohdallaan, Stones olisi saattanut selvitä julkisuuden töyssyistä helpommin, mutta kun ei ollut. Kun Jonesin tyttöystävä Anita Pallenberg lähti Richardsin matkaan keväällä 1967, kitaristien välit kiristyivät äärimmilleen. Se ei ainakaan helpottanut luovan yhteistyön tekemistä. 

Toinen välirikko tapahtui The Rolling Stonesin ja manageri Andrew Loog Oldhamin välillä. Manageri erosi yhtyeen palveluksesta Satanic Majestiesin päämäärättömien äänitysten aikana. Suuret rocktähdet Jagger, Richards ja Jones saapuivat usein studiolle suuren hovin kanssa tuhlaamaan kallista aikaa ja jammailemaan vanhoja blueseja (toisinaan ihan vain Oldhamia ärsyttääkseen). Albumin työnimi oli ”Cosmic Christmas”, ja sen a-puolen päätteeksi äänitettiin samanniminen, ujeltava piilojoululaulu, jota edelsi loputtoman pitkä improvisoitu rämistelyjamitus. Siinä kaikessa oli bändin maanläheisillä miehillä, basisti Bill Wymanilla ja rumpali Charlie Wattsilla, sietämistä.  

2000 Man.

Vuoden 1967 lopulla julkaistu Their Satanic Majesties Request ei ehkä ole onnistunut albumi, mutta mielenkiintoinen ja erilainen se ehdottomasti on. Biisit toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän ”psykedeliaa” ne sisältävät. Levyn avaava ’Sing This All Together’ on kaiketi tarkoitettu hippiajan taianomaiseksi voima-anthemiksi, mutta se jää musiikillisesti ohueksi ja sanomaltaan teennäiseksi. Kuulostaa siltä kun bändi kosiskelisi tai parodioisi hippiaatetta uskomatta sanaakaan siitä, mitä laulaa. 

Bill Wyman yllätti kirjoittamalla ja laulamalla levylle kappaleen ’In Another Land’, joka vieläpä julkaistiin singlenä. Basistin salaa äänitettyyn kuorsaukseen päättyvä biisi ei kuulosta Stonesilta, mutta on siitä huolimatta yksi Satanic Majestiesin ehyimmistä. Vielä paljon vahvempi raita on tunnistettavan stonesmainen ’2000 Man’, jolla voisi vieläkin laulattaa yleisöä stadionkonserteissa.   

Se, että fokus oli kadoksissa, kuuluu jopa miksauksessa. Levyllä on paljon erilaisia elementtejä eksoottisista soittimista sattumanvaraiseen hälinään ja mietittyihin jousisovituksiin, mutta kokonaisuus ratkeilee jatkuvasti saumoistaan. ’She’s A Rainbow’ olisi hieno biisi, ellei Jaggerin laulua olisi haudattu niin syvälle. Sama ongelma on rajusti riffitellyssä ’Citadelissa’ ja tunnelmallisessa yksinäisyyden hymnissä ’2000 Light Years From Home’, jonka Jagger sävelsi putkassa huumepidätyksensä aikaan. Rähiseviä bluesriffejä ja popmelodioita yhdistelevässä ’The Lanternissa’ soundi on täysin kohdallaan, samoin ’Gomperissa’, joka muuten on hippigeneerinen intianlomaläpsyttely. 

Siinä missä Sgt. Pepperin psykedelia on loppuun saakka harkittua ja vähän liiankin hiottua, Satanic Majestiesilla se on rujoa ja ailahtelevaa. Se tekee Stonesin levystä jännittävän ja arvaamattoman, mutta saa kokeilevuuden vaikuttamaan päälle liimatulta (ainakin selvin päin kuunnellessa). Albuminkansi on sisältöä ajatellen täysosuma. Stonesit esiintyvät siinä huvittavissa vaatteissa, jotka eivät pue heitä lainkaan ja jollaisia he eivät oikeasti haluaisi käyttää. 

Their Satanic Majesties’ Request nousi lähelle listakärkeä sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, mutta myynti tyssäsi nopeasti. Mutta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, kaikki on anteeksi annettu: Satanic Majesties on kiehtova kuvajainen ajasta ja paikasta, jossa The Rolling Stones oli vuonna 1967.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Rolling Stones | kotisivu
The Rolling Stones | Facebook
The Rolling Stones | Instagram
The Rolling Stones | Twitter

Levyhyllyt
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

The Rolling Stones | Decca Records 1964
The Rolling Stones No. 2 | Decca Records 1965
Out Of Our Heads | Decca Records 1965
Aftermath | Decca Records 1966
Between The Buttons | Decca Records 1967
Their Satanic Majesties Request | Decca 1967
Beggars Banquet | Decca 1968
Let It Bleed | Decca 1969

1970-luku

”Get Yer Ya-Ya’s Out!” • The Rolling Stones in Concert live | Decca 1970
Sticky Fingers | Rolling Stones 1971
Exile On Main St. | Rolling Stones 1972
Goats Head Soup | Rolling Stones 1973
It’s Only Rock ’n Roll | Rolling Stones 1974
Black And Blue | Rolling Stones 1976
Love You Live live | Rolling Stones 1977
Some Girls | Rolling Stones 1978

1980-luku

Emotional Rescue | Rolling Stones 1980
Tattoo You | Rolling Stones 1981
Still Life (American Concert 1981) live | Rolling Stones 1982
Undercover | Rolling Stones 1983
Dirty Work | Rolling Stones 1986
Steel Wheels | Rolling Stones 1989

1990-luku

Flashpoint live | Rolling Stones 1991
Voodoo Lounge | Virgin 1994
Stripped live | Virgin 1995
Bridges To Babylon | Virgin 1997
No Security live | Virgin 1998

2000–2009

Live Licks live | Virgin 2004
A Bigger Bang | Virgin 2005
Shine A Light live | Virgin 2008

2010-luku

Brussels Affair (Live 1973) live | Promotone BV 2011
Some Girls Live In Texas ’78 live | Polydor 2011 & 2017
Hampton Coliseum (Live 1981) live | Promotone BV 2012
L.A. Friday (Live 1975) live | Promotone BV 2012
Live At The Tokyo Dome live | Promotone BV 2012
Light The Fuse live | Promotone BV 2012
Live At Leeds live | Promotone BV 2012
Sweet Summer Sun – Hyde Park Live live | Promotone BV 2013
Blue & Lonesome | Polydor 2016
On Air live | Interscope/Polydor 2017

2020-luku

Steel Wheels Live live | Eagle Rock 2020

Levyhyllyt
The Rolling Stones ja Yhdysvallat
Finna.fi

England’s Newest Hit Makers | London Records 1964
12 x 5 | London Records 1964
The Rolling Stones, Now! | London Records 1965
Out Of Our Heads | London Records 1965
December’s Children (And Everybody’s) | London Records 1965
Got Live If You Want It!  live | London Records 1966
Between The Buttons | London Records 1967

Boksit ja kokoelmat
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

Big Hits (High Tide And Green Grass) | Decca 1966
Flowers | London Records 1967
Through The Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) | Decca 1969

1970-luku

Stone Age | Decca 1971
Gimme Shelter | Decca 1971
Hot Rocks 1964–1971 | London 1971
More Hot Rocks (Big Hits & Fazed Cookies) | London 1972
Metamorphosis | ABKCO 1975
Made In The Shade | Rolling Stones/Atlantic 1975

1980-luku

Singles Collection – The London Years 3CD | ABKCO 1989

1990-luku

Jump Back – The Best Of The Rolling Stones ’71–’93 | Virgin 1994

2000–2009

Forty Licks | Virgin/ABKCO/Decca 2002
Rarities 1971–2003 | Virgin 2005

2010-luku

GRRR! | ABKCO/Interscope 2012
The Rolling Stones in Mono | ABCKO 2016
Honk | Promotone BV/Universal 2019

Levyhyllyt
Bill Wyman
Finna.fi

Monkey Grip | Rolling Stones Records 1974
Stone Alone | Rolling Stones Records 1976
Bill Wyman | A&M Records 1982
Stuff | Ripple Productions Ltd. 1992 & Castle Music 2007
Back To Basics | Proper Records 2015

Levyhyllyt
Charlie Watts
Finna.fi

From One Charlie | UFO Records/Continuum Records 1991
Warm & Tender Charlie Watts Quintet | Continuum Records 1993
Long Ago & Far Away Charlie Watts Quintet & London Metropolitan Orchestra | Pointblank/Virgin 1996
Charlie Watts Jim Keltner Project Charlie Watts & Jim Keltner | CyberOctave/Virgin 2000
Charlie Watts Meets The Danish Radio Big Band – Recorded Live At The Danish Radio Concert Hall, Copenhagen 2010 Charlie Watts & The Danish Radio Big Band | Danish Broadcasting Corporation 2017

Levyhyllyt
Keith Richards
Finna.fi

Talk Is Cheap | Virgin 1988
Main Offender | Virgin America 1992
Crosseyed Heart | Mindless Records/Virgin EMI Records 2015

Levyhyllyt
Mick Jagger
Finna.fi

She’s The Boss | CBS 1985
Primitive Cool | CBS/Rolling Stones Records 1987
Wandering Spirit | Atlantic 1993
Goddessinthedoorway | Virgin 2001

Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi

Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors – vallakumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

Lue lisää The Rolling Stonesista
Finna.fi

Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Anu Kamunen, 398 sivua | Jalava 2003
Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Juhani Niemi, 538 sivua | Otava 1985

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista Read more about Charlie Watts and The Rolling Stones
Finna.fi

Sympathy For The Drummer – Why Charlie Watts Matters  Mike Edison, 264 pages | Backbeat Book 2019

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista Read more about Bill Wyman and The Rolling Stones
Finna.fi

Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 594 pages | Viking 1990 Da Capo Press 1997
Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 708 pages | Penguin Books 1991

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Jagger Marc Spitz & kääntäjä Sami Heino, 312 sivua | Otava 2012

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Elämä Keith Richards & James Fox & kääntäjät Seppo Hyrkäs & Kristiina Vaara, 567 sivua | WSOY 2010

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967).
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Bone Machine | Island 1992

Tom Waits: Bone Machine (1992).Tom Waits on aina ollut hahmo, mutta samanlaisena hän ei ole pysynyt. Alkuaikojen kulkumiesromanttinen raspikurkku-lauluntekijä ja lätsäpäinen duunarirunoilija vääntyi vuosien mittaan oudommaksi artistiksi, joka lisäsi blues- ja jazzpohjaiseen musiikkiinsa kokeellisia elementtejä. Rehevä-ääninen jutunkertoja on nostanut silmilleen vääristävät lasit ja innostunut heittämään yhä ihmeellisempää legendaa. Häntä kuuntelee viihdytettynä ja kiinnostuneena silloinkin, kun tarinoista ei usko sanaakaan.

Waits ei niinkään muuttunut kuin mutatoitui. Hän alkoi sekoitella pohjimmiltaan vanhanaikaisiin ja nostalgisiin biiseihinsä teennäisyyden partaalle uskaltautuvaa teatraalisuutta, itsetarkoituksellista kummallisuutta, surrealismia ja itseironiaa. Työn jälki oli persoonallista, sielukasta ja monessakin mielessä satumaista jo Swordfishtrombonesilla (1983) ja Rain Dogsilla (1985). Vuoden 1992 Bone Machine oli kuitenkin Waitsin friikahtamiskehityksen kulminaatiopiste. Sillä levyllä hän teki läpimurron johonkin, missä kukaan ei ollut ennen käynyt.

Bone Machine äänitettiin kokonaisuudessaan Kalifornian Cotatissa sijaitsevan Prairie Sun Recording Studiosin kellarissa, C-studioksi nimetyssä huoneessa. Waits on kertonut ihastuneensa betoniseinäisen tilan kaikuun, joka onkin tärkeä osa Bone Machinen soundia. Albumi kuulostaa paikoin Tim Burtonin ohjaamalta jättimäiseen käkikelloon sijoittuvalta mörkömusikaalilta, paikoin työuupumuksesta seonneen pelto-orjan bluesilta ja paikoin ihan tavallisen sydämensä särkeneen miehen hauraalta viestiltä elämänsä naiselle tai itselleen elämälle.

Kolisten käynnistyvä ’Earth Died Screaming’ ja murheellisessa realismissaan oudon lohdullinen ’Dirt In The Ground’ ovat vaikuttava alku levylle. Tuntuu kuin Waits kuvaisi noilla kappaleilla havahtumistaan olemassaolon rajallisuuteen ja realiteetteihin (mikä onkin tyypillistä kehitystä tuolloin vähän päälle nelikymppisen artistin ikävaiheessa). Kuolema-aihetta pyöritellään eri kulmista pitkin Bone Machinea, etenkin spoken word -esitystä ja pienoisnovellia muistuttavassa ’The Ocean Doesn’t Want Messä’ ja pirullisessa ’Murder In The Red Barnissa’. ’I Don’t Wanna Grow Upissa’ Waits tuntuu pääsevän sinuiksi sen kanssa, miten keski-ikäistymiseen pitäisi suhtautua.

Vaikka Waitsin juuret ovat groovaavassa afrikanamerikkalaisessa musiikissa, perinteinen svengi ei ole hänelle mikään ainoa oikea vaihtoehto. Bone Machinen kappaleista säälimätön ’In The Colosseum’ ryskää nelikulmaisilla kivirattailla, kun taas ’Goin’ Out West’, ’All Stripped Down’ ja ’Jesus Gonna Be Here’ (jossa uskonnollinen ekstaasi kohtaa katumuksentäyteisen delirium-krapulan) svengaavat sulavammin, joskin brutaalisti. Lempeimmillään ja paljaimmillaan Bone Machine on sydämeenkäyvissä balladeissa ’Who Are You’, ’A Little Rain’ ja ’Whistle Down The Wind’. Niiden kaltaista irlantilaishenkistä vanhan maailman kaihoa on The Rolling Stones -legenda Keith Richardsin kanssa tehdyssä ja esitetyssä ’That Feelissä’, johon albumi päättyy.

Bone Machine, jonka kansikuvan otti Bob Dylanin poika Jesse Dylan, ilmestyi syyskuussa 1992. Aika ei ollut koskaan ennen ollut yhtä otollinen hänen musiikilleen – vanha tekijä tuli tavoittaneeksi vaihtoehtoisuuden eetosta ja lofistelua arvostaneen 1990-luvun alun hengen. Eikä hän edes ollut yrittänyt mukautua mihinkään. Bone Machine oli linjakasta ja loogista jatkoa sille 1980-luvun mittaan edenneelle kehitykselle, jonka myötä Waitsin ilmaisu oli muuttunut yhä jyrkemmäksi, kulmikkaammaksi ja hiomattomammaksi.

Bone Machine voitti julkaisuvuotensa parhaan vaihtoehtomusiikkilevyn Grammyn. Se tuntuu täysin merkityksettömältä, kun Bone Machinen panee soimaan vuonna 2018. Levy rätisee, paukkuu, ryskyy ja hyväilee yhtä tulisesti kuin ilmestyessään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tom Waits | kotisivu
Tom Waits | Facebook
Tom Waits | Twitter

Varaa Tom Waitsin klassikko Bone Machine kirjastosta.

Varaa Tom Waitsin klassikko Bone Machine kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tom Waits

1970-luku

Closing Time | Asylum 1973
The Heart Of Saturday Night | Asylum 1974
Nighthawks At The Diner | Asylum 1975
Small Change | Asylum 1976
Foreign Affairs | Asylum 1977
Blue Valentine | Asylum 1978

1980-luku

Heartattack And Vine | Asylum 1980
One From The Heart – Music From The Motion Picture • soundtrack | CBS 1982
Swordfishtrombones | Island 1983
Rain Dogs | Island 1985
Franks Wild Years – un operachi romantico in two acts | Island 1987
Big Time • live | Island 1988

1990-luku

Night On Earth – Original Soundtrack Recording | Island 1992
Bone Machine | Island 1992
The Black Rider | Island 1993
Mule Variations | ANTI- 1999

2000–2009

Blood Money | ANTI- 2002
Alice | ANTI- 2002
Real Gone | ANTI- 2004
Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards | ANTI- 2006
Glitter And Doom • live | ANTI- 2009

2010-luku

Bad As Me | ANTI- 2011

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Morphine: The Night – tie yön syliin
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Lue lisää Tom Waitsistä| Finna.fi

Tom Waits, takapihan taikuri  Tom Waits & Mac Montandon & kääntäjä Sami Heino, 381 sivua | Sammakko 2007 • Uusi painos 2013

Innocent When You Dream – Tom Waits, the collected interviews  Tom Waits & Mac Montandon, 394 sivua | Orion 2006 • pokkaripainos 2007
Tom Waits on Tom Waits – Interviews And Encounters  Tom Waits & Paul Maher, 466 sivua | Chicago Review Press 2011
Tom Waits  Cath Carroll, 136 sivua | Unanimous 2000
Lowside Of The Road – A Life Of Tom Waits  Barney Hoskyns, 609 sivua | Faber and Faber 2009
The Many Lives Of Tom Waits  Partick Humphries, 354 sivua | Omnibus Press 2007
Wild Years – The Music And Myth Of Tom Waits  Jay S Jacobs, 276 sivua | ECW 2000

Tom Waits: Bone Machine (1992).

Tom Waits: Bone Machine (1992).

Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku

Broken English | Island Records 1979

Marianne Faithfull: Broken English (1979).

Marianne Faithfull (s. 1946) on jo viettänyt 50-vuotistaiteilijajuhlansa ja julkaissut pitkällä urallaan paljon mielenkiintoista musiikkia. Kuten monen muunkin artistin, myös hänen tuotannossaan yksi albumi on merkkiteos ylitse muiden. Vuoden 1979 Broken English määritteli Marianne Faithfullin uudelleen laulajana ja taiteilijana.

Ennen sitä Faithfull oli julkaissut viidessätoista vuodessa kuusi albumia, näytellyt hiukan elokuvissa ja televisiossa ja tehnyt kuusi top ten -hittiä Englannissa. Julkisuudessa kaikki hänen saavutuksensa kuitenkin näyttivät The Rolling Stonesin pitopöydästä pudonneilta murusilta. Nuoren laulajattaren ura versoi niin lähellä tuota palvottua ja paheksuttua rock’n’roll-ilmiötä, että alun hedelmällisen symbioosivaiheen jälkeen Stones alkoi kuihduttaa häntä. Kun sen varjo sitten väistyi hänen päältään, hän melkein katosi sen mukana.

Manageri Andrew Loog Oldham kiinnostui Marianne Faithfullista ulkonäön perusteella Lontoossa The Rolling Stonesin bileissä vuonna 1964. Laulajattaren samana vuonna ilmestynyt debyyttisingle oli Stonesin voimakaksikon Mick Jaggerin ja Keith Richardsin ensimmäinen yhdessä tekemä biisi As Tears Go By. Pari vuotta myöhemmin, kun bändin vaarallisuudesta jo kohuttiin, poliisi teki huumeratsian Richardsin taloon ja löysi sieltä muun muassa nuoren Mariannen pelkkään turkisviittaan verhoutuneena. Otsikot ravistelivat kansakuntaa.

Sitä, miten Faithfull vaikutti The Rolling Stonesin musiikkiin, on pohdittu vasta jälkikäteen. Ainakin hän esitteli silloiselle puolisolleen Jaggerille Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan, joka innoitti laulajan kirjoittamaan Sympathy For The Devil -klassikon. Muutamien Stonesin kappaleiden, kuten You Can’t Always Get What You Wantin ja Wild Horsesin, arvellaan olevan Faithfullin inspiroimia. Stonesin Sticky Fingers -albumilleen myöhemmin levyttämä Sister Morphine on osin Faithfullin kirjoittama, joskin tekijätiedot saatiin kuntoon vasta oikeusteitse. Marianne Faithfullin alkuperäinen versio ilmestyi vuonna 1969.

Kun Faithfull erosi Jaggerista vuonna 1970, 1960-luvun svengaavan Lontoon iloista oli jäljellä enää haikea muisto ja jälkitauteja. Heroiiniriippuvuudesta ja anoreksiasta kärsinyt entinen tähti asui Lontoossa kaduilla ja vallatuissa taloissa ja sai tehdyksi töitä vain ajoittain. Muutamien tv-roolien näyttelemisen lisäksi Faithfull levytti countryvaikutteisen Dreamin’ My Dreams -albumin. Sen nimibiisi nousi yllättäen listaykköseksi Irlannissa vuonna 1976.

Noina ankeina aikoina Marianne Faithfullin lauluääni painui matalaksi ja karheutui, mikä on suuri osa Broken Englishin viehätystä. Kovan kohtalon ja kuluttavien valintojen karaisema nainen lauloi elämän repimällä äänellään kaikkien niiden puolesta, jotka olivat nousseet korkealle ja pudonneet tuhoonsa, mutta ennen kaikkea omasta puolestaan: Marianne Faithfull oli ensimmäistä kertaa löytänyt oman äänensä. Kun Broken English julkaistiin marraskuussa 1979, jo kannesta näki, että asiat olivat muuttuneet. Edellisten albumiensa kuvissa Faithfull oli ollut kaunis, herkkä ja eteerinen. Nyt hän oli salaperäinen, dekadentti, vahva ja kontrastinen.

Broken Englishillä ei ollut juuri tekemistä Marianne Faithfullin aiemman tuotannon kanssa. Nuoren tuottajan Mark Miller Mundyn kanssa Lontoon Matrix-studioilla tehty levy haki vaikutteita monesta suunnasta, mutta ei laulajattaren menneisyydestä. Sen määrittelyjä pakenevassa fuusiotyylissä oli kaikuja taiderockista, punkista, bluesista, uudesta aallosta, discosta ja reggaesta. Steve Winwoodin pulputtavat syntetisaattorit tekivät levystä aikanaan modernin, mutta nyttemmin ne soundaavat retrolta. Kokonaisuudesta tekivät ehyen tummasävyiset sävellykset ja Faithfullin savuinen ääni.

Marianne Faithfullin seitsemännellä studioalbumilla on kauneutta, joka ei synny sievistelystä vaan rehellisyydestä. Guiltissa Faithfull lauloi selittämättömistä syyllisyydentunteista ja bluesahtavassa Brain Drainissa narkkarielämästä. Runoilija Heathcote Williamsin sanoittama päätösraita Why’d You Do It? käsitteli uskottomuutta niin suorin sanoin, että se pudotettiin pois singlen b-puolelta Australiassa. Versio John Lennonin Working Class Hero -kappaleesta saa uusia ulottuvuuksia, kun tietää Marianne Faithfullin olevan äitinsä puolelta itävaltalaista Sacher-Masochin aatelissukua.
 

Broken English ei ollut pelkästään Marianne Faithfullin kunnianpalautus. Sitä voi pitää myös yleisempänä naiseuden voiman ylistyksenä, kauniiksi kasvosta luovaksi voimaksi kasvaneen naiseen feministisenä julistuksena. Derek Jarman ohjasi Faithfullille 12-minuuttisen lyhytelokuvan, eräänlaisen varhaisen musiikkivideon, jossa soivat kappaleet kertovat vahvoista naisista. Witches’ Song on laulu noidista. Shel Silversteinin kirjoittama ja Dr. Hook & The Medicine Show’n alun perin levyttämä The Ballad Of Lucy Jordan on kaunis tarina kotiäidistä, jonka unelma vapaudesta toteutuu kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti. Filmin päättää albumin sykkivä nimikappale, jonka sanoitusta inspiroi saksalaisen terrori-iskuja tehneen Punaisen armeijakunnan radikaaliaktivisti Ulrike Meinhof.
Historia kääntyi 1980-luvulle pian Broken Englishin julkaisun jälkeen, ja samalla alkoi uusi ajanlasku Marianne Faithfullin elämässä. Kriitikot innostuivat vahvasta paluualbumista, ja Broken English oli myös Faithfullin ensimmäinen Yhdysvalloissa listoille noussut levytys lähes viiteentoista vuoteen.

Liki neljäkymmentä vuotta taiteellisen uudestisyntymänsä jälkeen Faithfull laulaa edelleen. Myöhemmistä julkaisuista kiinnostavia ovat esimerkiksi Strange Weather (1987), jolla Faithfull löysi itsestään blues- ja jazztulkitsijan, säveltäjä Angelo Badalamentin kanssa tehty A Secret Life (1995) sekä Before The Poison (2005), jonka teossa olivat mukana PJ Harvey, Nick Cave ja Damon Albarn. Myös studioalbumi Give My Love To London (2014) on osoittautunut arvostelumenestykseksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Marianne Faithfull | kotisivu
Marianne Faithfull | Facebook
Marianne Faithfull | Twitter

Varaa Broken English kirjastosta.
Varaa Marianne Faithfullin klassikko Broken English kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Marianne Faithfull
Finna.fi

1960-luku

Come My Way | Decca 1965
Marianne Faithfull | Decca/London Records 1965
Go Away From My World | London Records 1965
North Country Maid | Decca 1966
Faithfull Forever… | London Records 1966
Loveinamist | Decca 1967

1970-luku

Dreamin’ My Dreams 1977
Faithless | NEMS 1978
Broken English | Island Records 1979

1980-luku

Dangerous Acquaintances | Island Records 1981
A Child’s Adventure | Island Records 1983
Strange Weather | Island Records 1987

1990-luku

Blazing Away • livealbumi | Island Records 1990
A Secret Life | Island Records 1995
20th Century Blues | RCA Victor 1997
The Seven Deadly Sins | RCA Victor 1998
Vagabond Ways | it Records/Virgin 1999

2000–2009

Kissin Time | Hut Recordings/Virgin 2002
Before The Poison | Naïve 2004
Easy Come, Easy Go | 2008

2010-luku

Horses And High Heels | Naïve 2011
Give My Love To London | Naïve 2014
No Exit | Ear Music 2016
Negative Capability | Panta Rei/BMG 2018

2020-luku

She Walks In Beauty  Marianne Faithfull with Warren Ellis | Panta Rei/BMG 2021

Kokoelmat
Marianne Faithfull
Finna.fi

The World Of Marianne Faithfull | Decca 1969
Rich Kid Blues | Castle Communications 1985
A Perfect Stranger – The Island Anthology • 2CD | Island Records 1998

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Morphine: The Night – tie yön syliin
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Jaana Kapari käänsi Marianne Faithfullin elämäkerran suomeksi. Elämäni rock 'n' roll julkaistiin vuonna 1995.
Jaana Kapari käänsi Marianne Faithfullin elämäkerran suomeksi. Elämäni rock ’n’ roll julkaistiin vuonna 1995.

Lue lisää Marianne Faithfullista
Finna.fi

Elämäni rock ’n’ roll  Marianne Faithfull & David Dalton & kääntäjä Jaana Kapari, 301 sivua | Tammi 1995

Läs mera om Marianne Faithfull
Finna.fi

Minnen, drömmar & reflektioner,  Marianne Faithfull & David Dalton & översättare Måns Winberg, 254 sidor | Bakhåll 2012

Read more about Marianne Faithfull
Finna.fi

Marianne Faithfull – A Life On Record  toimittajat Marianne Faithfull & Francois Ravard, 297 sivua | Rizzoli 2014
Marianne Faithfull – As Tears Go By  Mark Hodkinson, 216 sivua | Omnibus Press 1991
Marianne Faithfull – As Years Go By  Mark Hodkinson, 376 sivua | Omnibus Press 2013

Marianne Faithfull: Broken English (1979).
Marianne Faithfull: Broken English (1979).
Musiikkikirjastot.fi logo