Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise

Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise | Music Affair 2016

Ranskalainen säveltäjä ja syntetisaattoriguru Jean-Michel Jarre täydensi syksyllä 2015 alkanutta albumijatkumoa jo toukokuussa 2016. Ykkösosasta Electronica 1: The Time Machine jatkaa eteenpäin E2 – The Heart Of Noise. Ykkösosan tapaan E2 perustuu 15 musiikintekijän kanssa tehtyyn yhteistyöhön. Tulos on toistamiseen riemastuttavan antoisa valikoima kollaboraatioita.

Syvän merellisen soundin aloittamana The Heart Of Noise lähtee liikkeellee arvokkaasti. Reilun neljän minuutin jälkeen nimiteos nousee rauhoittavaksi pulssiaalloksi. Ollaan Jarren tavaramerkin ytimessä – siellä, missä tavoitellaan syntetisaattorimusiikin syvintä. Verkkainen ote vaihtuu vaahtomaisine mielikuvineen juuri sellaiseksi juhlaksi kuin vain Jarre osaa kutoa.

Miten Jean-Michel Jarre (s. 1948) näkee nykymaailman teknologian? Ovatko kaikki tietomme turvassa mobiililaitteissamme tai pilvessä? Tämänkaltaisten ajatusten kantamana albumi Electronica 2 on omistettu Edward Snowdenille. Jarren ja digiajan tottelemattomuuden ikonin yhteisestä teknobiisistä uutisoi esimerkiksi The Guardian. Musiikillisesti Exit kuvaa pakenemista paniikinomaisin vedoin. Kiihkeä biitti etenee hiostavasti, lopulta kohti Snowdenin (s. 1983) sanoja. Tempo hidastuu hetkeksi kuin turvapaikan suojaan. Kysymys kuuluu:

– Why are our private details that are transmitted on-line, why are private details that are stored on our personal devices any different than the details and private records of our lives that are stored in our private journals? 

Kohokohtia seuraa lisää. Pet Shop Boys iskee raidalla Brick England lähelle omaa klassikkoalbumiaan Electric (2013). Mitä saisimmekaan jos Neil Tennant ja Chris Lowe tekisivät kokonaisen albumin Jarren kanssa? Peachesin indiemäinen What You Want vingahtelee eteenpäin kuin Plan 9 From Outer Space.

Switch On Leon ja The Orb saavat aikaan syvää värinää ja jonkin sortin datalinkin Snowden-raitaan Exit. Yhdistelmä Alex Patersonin trippiä ja Jarren dremaattista maisemaa hivelee lähtemättömästi. Elokuvamusiikin suurnimi Hans Zimmer osallistui Jarren projektiin hyvin mielellään. Zimmer otti levytykseen mukaan tuttua suurelokuvallista paatostaan.

Sample Primal Screamin anthemista Come Together toimii juurena aidolle hippianthemille As One. Jo 70-luvun lopulla huipulle yltänyt Gary Numan on yhä erinomaisessa vireessä. Loistava Here For You toimii kuten useat Numanin hiteistä – hieman liian hitaana tanssilattialle, hieman liian outona todelliseen mainstreamiin.

Jarren kollaboraatiot kulkevat valtavirran lisäksi teknon undergroundissa. Detroit-teknon vaikuttaja Jeff Mills saattaa raottaa kuulijalle ovea kohti tuntemattomampaa – genren suurnimet kun ovat monille vieraita. Mukava yllätys seuraa tupla-albumin nelospuolella. Albumilla She’s So Unusual (1983) tähdeksi noussut Cyndi Lauper nappaa intohimoisesti kiinni Jarren haikeasta tanssibiitistä. Swipe To The Right on loistokas biisi, täydellinen juuri Lauperin laulamana.

Aivan lopussa E2 hieman lopahtaa. Ehkäpä The Heart Of Noisen demon julkaisemisen olisi voinut jättää myöhemmäksi. Kauneusvirhe on kuitenkin pieni, ja Noisen sydän sykkii polttavan auringon lailla. Ja auringon sisältä paistaa diskopallo.

* * *

Electronica 2 julkaistiin toukokuussa 2016. (2LP, CD ja striimi). Jarren synasaagan ensimmäinen osa ilmestyi edellisenä syksynä. Jean-Michel Jarre konsertoi Suomessa 31. lokakuuta 2016.

Tuomas Pelttari

Jean-Michel Jarre | kotisivu
Jean-Michel Jarre | Facebook

Varaa Electronica 2 – The Heart Of Noise kirjastosta.

Varaa Electronica 2 – The Heart Of Noise kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jean-Michel Jarre | studioalbumit

1970-luku ja 1980-luku

Deserted Palace | 1972
Les Granges Brûlées | 1973
Oxygène | 1976
Équinoxe | 1978
Les Chants Magnétiques | Magnetic Fields | 1981
Musique Pour Supermarché | 1983
Zoolook | 1984
Rendez-Vous | 1986
Revolutions | 1988

1990-luku ja 2000–

En attendant Cousteau | Waiting For Cousteau | 1990
Chronologie | 1993
Oxygène 7–13 | 1997
Métamorphoses | 2000
Interior Music | 2001
Sessions 2000 | 2002
Geometry Of Love | 2003
Téo & Téa | 2007
Oxygène – New Master Recording | 2007
Electronica 1 – The Time Machine | 2015
Electronica 2 – The Heart Of Noise | 2016
Oxygène 3 | 2016
Équinoxe Infinity | Columbia 2018

Kokoelmat | Finna.fi
Jean-Michel Jarre

Musik aus Zeit und Raum ‎| Polydor 1983
Essentials & Rarities • 2CD | 2011

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

Jean-Michel Jarre  Michael Duguay & Nicolas Kern (English translation), 235 sivua | Coëtquen Editions/Books On Demand 2019

Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music  Greg Rule, 248 sivua | Miller Freeman 1999
Live & Kicking – The Rock Concert Industry In The Nineties  Mark Cunningham, 359 sivua | Sanctuary 1997

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Heart Of Noise (2016).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Heart Of Noise (2016).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine | Music Affair 2015

Jarre: Electronica 1 – The Time Machine.Miten palata aikakoneen tavoin itse tekemänsä syntikkataiteen kulta-aikaan, ja luoda samalla jotain täysin uutta? Ranskalaissäveltäjä Jean-Michel Jarre teki näin ottamalla levylleen ihailemiaan musiikintekijöitä. Synaguru on toiminut samaan tyyliin aiemminkin, muttei näin suurin harppauksin. Ja miten tyylikkäästi vierailijoiden kanssa tehty elektro-jatkumo liikkuukaan. Ensimmäinen osa The Time Machine onnistuu luomaan toimivia kombinaatioita ilman merkkiäkään vesitetynoloisesta retroilusta. Electronica 1 pulppuaa ajattominta Jarrea sitten 80-luvun.

Jean-Michel Jarre (s. 1948) nousi elektronisen populaarimusiikin suurtekijäksi vuonna 1976. Klassikkoalbumi Oxygènen moniulotteinen analogisyntetisaattorisoundi, viipyilevät toteutukset ja sävellysten näkemys kiinnostivat valtavaa määrää ihmisiä yli pop- ja taidemusiikin tottumusten. Samaan aikaan musiikin tunteikas maanläheisyys ja avaruudellisuus välittyi kunnianhimoisissa levynkansissa ja visuaalisestikin merkittävissä live-esiintymisissä. Wikipedian mukaan Jarren suurimmissa ulkoilmakonserteissa on ollut jopa useita miljoonia kuulijoita.

Studioalbumien korkea taso säilyi läpi 80-luvun. Magnetic Fields, Zoolook ja Rendez-vous veivät Jarren musiikkia eteenpäin. Melko taajaan tehtyjen konserttikiertueiden rinnalla levytystahti on harventunut. Edellinen uutta materiaalia sisältänyt Téo & Téa julkaistiin 2007. Samana vuonna Jarre julkaisi uuden levytyksen klassikosta Oxygène.

* * *

Jarren viidentoista artistivieraan kanssa tehty Electronica 1 on vakuuttava näyttö. Aikakonemaista tunnelmaa voi aistia vierailijakaartin kautta. Jarren ihailemat Tangerine Dream, Pete Townshend ja John Carpenter aloittivat musiikinteon 60-luvulla kuten Jarrekin. Robert Del Naja käynnisti Massive Attackin 80-luvun lopulla. 90-luvulla ensimmäiset hittinsä tehnyt Armin van Buuren on syntynyt vuonna 1976. Musiikillisten vaikuttajien haltuunottoa helpottaa levynkanteen painetut tekstit, joissa Jarre avaa levyntekoon osallistuneiden kanssa tehtyä yhteistyötä.

Albumin musiikillinen suola löytyy siitä, että vierailevat artistit tulevat ikään kuin osaksi Jarren vaikutusta länsimaiseen populaarimusiikkiin. Samalla kaikki raidat kuitenkin ovat myös tribuutteja toiseen suuntaan – myös vierailijoidensa näköisiä yhteisiä teoksia. Yhdistelmä toimii hämmästyttävän hyvin. Juju löytyy myös Jarren ilmiselvästä rakkaudesta synapopin kaanoniin, jossa on monia alalajeja. Boys Noizen kanssa tehty aloitusraita on erinomainen.

Esimerkiksi 90-luvulla debyyttialbuminsa julkaissut ranskalainen Air istuttaa raukean poljentonsa vaivatta Jarren 70-lukulaiseen analogisuuteen. Kenties hykerryttävintä 80-luvun synahitin otetta esittelee Vince Clarke (Erasure, ex-Yazoo, ex-Depeche Mode). Kaksiosainen Automatic hypähtelee Jarren ja Clarken käsissä mahdollisimman tasapainossa. Yhdessä DJ-tähti Armin van Buurenin kanssa tehtyä raitaa valaisee parhaiten haastattelu.

Yksi levyn yllättäjistä on The Whon säveltäjä ja kitaristi Pete Townshend. Hänen kanssaan tehty Travelator toimii hyvin. Mukana on myös Jarren kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Laurie Anderson, yksi modernin avantgarden suurista suunnannäyttäjistä. Hän hallitsee puhelaulullaan koko raitaa Rely On Me. Tangerine Dreamin säveltäjä Edgar Froese (1944–2015) teki albumille yhden viimeisimmistä teoksistaan. Jarre on omistanut albumikokonaisuuden menehtyneelle idolilleen. 

Yhteistyö yhdysvaltalaisen Mobyn eli Richard Melville Hallin kanssa sytyttää hitaammin. Useamman kuuntelukerran myötä Suns Have Come nousee yhdeksi parhaista lauluraidan sisältävistä esityksistä. Electronica 1 nojaa syntetisaattoreiden rinnalla myös akustisempaan suuntaan. Huima päätösraita The Train & The River kehittyy rauhassa kohti transsia. Pianistivieras Lang Lang soittaa hurmioituneesti.

Electronica 1 julkaistiin lokakuussa 2015. (2LP, CD ja striimi). Jarren synasaaga sai jatkoa varsin pian. Electronica 2: The Heart Of Noise julkaistiin jo seuraavana keväänä. Syntikkataitelija konsertoi Suomessa 31. lokakuuta 2016.

Tuomas Pelttari

Jean-Michel Jarre | kotisivu
Jean-Michel Jarre | Facebook

Varaa Electronica 1 – The Time Machine kirjastosta.

Varaa Electronica 1 – The Time Machine kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jean-Michel Jarre | studioalbumit

1970-luku ja 1980-luku

Deserted Palace | 1972
Les Granges Brûlées | 1973
Oxygène | 1976
Équinoxe | 1978
Les Chants Magnétiques | Magnetic Fields | 1981
Musique Pour Supermarché | 1983
Zoolook | 1984
Rendez-Vous | 1986
Revolutions | 1988

1990-luku ja 2000–

En attendant Cousteau | Waiting For Cousteau | 1990
Chronologie | 1993
Oxygène 7–13 | 1997
Métamorphoses | 2000
Interior Music | 2001
Sessions 2000 | 2002
Geometry Of Love | 2003
Téo & Téa | 2007
Oxygène – New Master Recording | 2007
Electronica 1 – The Time Machine | 2015
Electronica 2 – The Heart Of Noise | 2016
Oxygène 3 | 2016
Équinoxe Infinity | Columbia 2018

Kokoelmat | Finna.fi
Jean-Michel Jarre

Musik aus Zeit und Raum ‎| Polydor 1983
Essentials & Rarities • 2CD | 2011

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 2  – The Heart Of Noise
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

Jean-Michel Jarre  Michael Duguay & Nicolas Kern (English translation), 235 sivua | Coëtquen Editions/Books On Demand 2019

Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music  Greg Rule, 248 sivua | Miller Freeman 1999
Live & Kicking – The Rock Concert Industry In The Nineties  Mark Cunningham, 359 sivua | Sanctuary 1997

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine (2015).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine (2015).