72 Seasons | Blackened / Universal 2023
Metallica • Vuodet 1983–2023
Musiikkia esille kirjastossa
• The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited | Vertigo 1987
• Metallica • Black Album | Vertigo 1991
• Lulu Lou Reed & Metallica | Sister Ray / Universal 2011
Metallica on raskaan rockin U2. Yhtye, jonka menneisyys varjostaa tulevaa loppuun saakka. Bändi, jonka miehistössä on ärsyttävänä pidetty henkilö. Yhtye, jonka tärkeimmät biisit ovat 1980-luvulta ja suurimmat hitit vuodelta 1991. Stadionluokan jättiläinen, jonka jokainen uusi julkaisu kirvoittaa sosiaalisessa mediassa yhtä monta ivallista nauruhymiötä kuin rakastavaa sydäntä. Niin suuri nimi, että sen ei katsota olevan oman suosionsa arvoinen. Ja kuitenkin ryhmä, jonka ansioita ei kukaan voi kirkkain silmin kiistää.
Hevijättiläisen nykyinen levytystahti on verkkainen. 72 Seasons ilmestyy seitsemän vuotta edeltäjänsä, Hardwired… To Self-Destructin (2016) jälkeen, joka ilmestyi kahdeksan vuotta Death Magneticin perään (2008). Metallica on tehnyt yksitoista albumia neljässäkymmenessä vuodessa. Aknearpinen Kill ’Em All -debyytti tuli kauppoihin heinäkuussa 1983. Loistavat Ride The Lightning (1984), Master Of Puppets (1986) ja …And Justice For All (1988) tekivät Metallicasta vallankumouksellisen speed/thrash metalin suurimman nimen. Huipun se saavutti vuonna 1991, kun Metallica eli ”musta albumi” nosti sen maailman suurimpien bändien joukkoon.
Metallica: Lux Æterna
Load (1996) ja sen jämämateriaaleista koottu ReLoad (1997) olivat Metallican uran kaupallisimpina (ja kehnoimpina) julkaisuina pettymyksiä monille vanhoille faneille, mutta toivat paljon uutta yleisöä. St. Angerilla (2003) bändi yritti sekä uudistua että löytää jotakin kadottamaansa niin tarmokkaasti, että lopputulos kuulosti tragikoomiselta. Kummallista soundimaailmaa eivät ymmärtäneet sen enempää vanhat kuin uudemmatkaan fanit.
Death Magnetic (2008) oli Metallican yritys palata perusasioihin eli moniosaisiin metallibiiseihin ja jyrääviin soundeihin. Harmi vain, että tuo ruvelle masteroitu albumi kuulosti ilottomalta, väkinäiseltä ja statiiviselta. Paljon paremmin onnistui Hardwired… To Self-Destruct, joka sisälsi parasta Metallicaa sitten 1990-luvun alun. Sillä Metallicasta tuli taas oma itsensä, mikä ei tarkoita paluuta kultavuosiin vaan tietynlaista vapautumista, itsensä hyväksymistä. Nyt se sama bändi on tehnyt 72 Seasonsin.
Metallica: If Darkness Had A Son
Harva taiteilija on pystynyt välttämään pandemian tai sen seurausten uimista teoksiinsa, eikä siihen ole kyennyt Metallican laulaja-kitaristi James Hetfieldkään. Hänelle maailman pysähtyminen antoi aikaa ratkoa henkilökohtaisia ongelmiaan, joihin on yleensä tarvittu katkaisuhoitoja ja terapiaa. Se kuuluu kautta 72 Seasonsin. Lyriikoissa liitelevät mielen mustasiipiset demonit, kipeimpänä esimerkkinä ’Screaming Suicide’. Syvälle tähän tematiikkaan pureutuvat myös albumin käynnistävä nimikappale ja päätösraita ’Inamorata’, jonka stoner/doom-riffit kuulostavat Metallican yhteydessä raikkailta.
Uudet kappaleet synnyttävät samanlaisen tunteen kuin Metallican 1990-luvun tuotanto: kaikki on tavallaan kohdallaan, mutta mikään ei tunnu oikein miltään. 72 Seasonsin uusi, tasalaatuinen materiaali estää Metallicaa lipsahtamasta Guns N’ Rosesin kaltaiseksi ylisuureksi nostalgia-aktiksi, tribuutiksi itselleen. Samaan aikaan voi hyvin kuvitella, että nämä kappaleiden muodon ottaneet elonmerkit aiheuttavat liveyleisössä yhtä laimeita reaktioita kuin The Rolling Stonesin tuoreet biisit heidän faneissaan. Tämä musiikki voi hyvinkin olla monella tasolla tärkeää tekijöilleen, mutta bändin ulkopuolella se koskettanee syvältä vain suhteellisen harvoja. Henkilökohtaisesti en usko, että palaan 72 Seasonsin äärelle enää koskaan. Mutta jos palaan, laitan soimaan hurjan ja svengaavan ’Chasing Lightin’.
Metallica: Sleepwalk My Life Away
Yksi 72 Seasonsia laimentavista asioista tarkentuu taskulaskimella: kappaleet ovat keskimäärin kuuden ja puolen minuutin mittaisia. Ne vyöryvät eteenpäin puhtaasti massalla, perustelematta pituuttaan millään. Jokainen biisi lukuun ottamatta nostalgiatrippi ’Lux Æternaa’ (3:22) olisi väkevämpi tiivistetyssä muodossa. Albumin perusvirhe on hyvin yksinkertainen: jos jokainen kuvio soitetaan vaikkapa kahdeksan kertaa sen sijaan että ne soitettaisiin esimerkiksi neljä kertaa, neljän minuutin biisi venyy kahdeksanminuuttiseksi ilman, että sisältöön tulee lainkaan lisää syvyyttä. Riffeihin perustuvassa metallimusiikissa tämän huomaa konkreettisesti. Kun biisissä on melko vähän osia ja ne ovat enimmäkseen keskitempoisia, jurnutus voi käydä tylsäksi.
Metallica: 72 Seasons
Sillä suosion tasolla, jolla Metallica operoi, soittajien suorituksiin kiinnitetään yllättävän paljon huomiota. Metallican rumpalia ja soolokitaristia kritisoidaan netissä jatkuvasti puutteista soitossa, mitä ei tapahtuisi, jos he esiintyisivät täsmälleen samoin ottein jossain pienemmässä bändissä. Lars Ulrichin tekninen osaaminen on kaukana mestariluokasta, mutta hänen kulmikas lyöntinsä on aina ollut elimellinen osa Metallican sointia. Kirk Hammett puolestaan on ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut esittelemään sorminäppäryyttään vaan haluaa soittaa soolonsa biisin ehdoilla. Tuloksena on pentatonista, hetkessä syntyneen kuuloista ihan hyvää perushevikitarointia.
Basisti Robert Trujillon sanotaan nettikommenteissa usein olevan liian hyvä muusikko Metallicaan. Näin huolimatta siitä, että laulaja-kitaristi James Hetfield on kuusikymppisenäkin genren tiukimpia komppaajia. Hän on myös (Guns N’ Rosesin Axl Rosen lailla) hankkiutunut eroon toistuvimmista laulumaneereistaan, jotka ajoivat ihmisiä järjiltään 1990-luvulla. Hetfieldin ääni toimii hienosti ja hänen laulamisensa kuulostaa helpolta. Kaikkiaan bändi kuulostaa hyvin tunnistettavalta. Tämä on pohjimmiltaan se Metallica, joka teki ”mustan albumin”. Se bändi, jonka useimmat haluavatkin sen olevan.
Metallica: Screaming Suicide
72 Seasons ei ole huono levy. Sillä ei vain ole paljonkaan merkitystä. Se on kuin Friday the 13th -elokuvafranchisen yhdeksäs leffa. On helppo arvata, mitä siinä tapahtuu, mutta mieleen jää vain vähän. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kun jättiläinen kasvaa oikein suureksi, sen maineesta valetut jalat alkavat tutista, mutta eivät murru. Niin kuin U2 tahollaan, Metallica tulee täyttämään stadionit niin kauan kuin tahtoo. 72 Seasons jatkaa Hardwiredin varmaotteisella keski-ikäismetallilinjalla, joka varmastikin pysyy bändin hallussa ne kymmenisen vuotta, jotka Metallicalla on vielä matkaa jäljellä. Siinä ajassa se ehtii tehdä 72 Seasonin levy-kiertuesyklin perään vielä yhden albumin ja parin vuoden maailmanrundin.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
72 Seasons
1 72 Seasons
2 Shadows Follow
3 Screaming Suicide
4 Sleepwalk My Life Away
5 You Must Burn!
6 Lux Æterna
7 Crown Of Barbed Wire
8 Chasing Light
9 If Darkness Had A Son
10 Too Far Gone?
11 Room Of Mirrors
12 Inamorata
James Hetfield
Lars Ulrich
Kirk Hammett
Robert Trujillo
Tuottajat: Greg Fidelman + James Hetfield & Lars Ulrich
Metallica | kotisivu
Metallica | Facebook
Metallica | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
AC/DC: Power Up [2020] – virta on kytketty
Against Me! • Transgender Dysphoria Blues [2014] – transnaisen tositarina
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction [1987] – hard rockin kunnianpalautus
Havana Black: Indian Warrior [1988 • 1989] – huonon onnen soturit
Iggy Pop: Lust For Life [1977] – tanssia muurin harjalla
Jack White: Fear Of The Dawn [2022] – Villin Jackin suklaalevy
Lou Reed & Metallica: Lulu [2011] – nainen miesten maailmassa
Magma ja menolippu Kobaïalle
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio [2019 • 2020] – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited [1987] – elonmerkkejä autotallistaMetallica: Metallica • Black Album [1991] – kun uusi musta oli uusi musta
Misfits: Walk Among Us [1982] – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
Nightwish: Human. :||: Nature. [2020] – maailmojen välissä
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin [1986] – omituinen ajankuva
Pantera: Vulgar Display Of Power [1992] – puhdistavaa väkivaltaa
Queen oli seikkailu – A Night At The Opera [1975]
Radiopuhelimet [1] 1987–1993 • Paluu pohjoiseen
Radiopuhelimet [2] 1995–2021 • Varmaa hapuilua
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 [2022] – rock’n’roll-synergiaa
Tarot pitää riman korkealla • Vuodet 1982–2024
Tom Waits: Bone Machine [1992] – läpimurto tuntemattomaan
Metallica
Finna.fi
1980-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Cliff Burton]
Kill ’Em All | Megaforce/Music For Nations 1983
Ride The Lightning | Megaforce/Music For Nations 1984
Master Of Puppets | Roadrunner Records/Music For Nations 1986
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Jason Newsted]
The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited • 12″ EP | Vertigo 1987
…And Justice For All | Vertigo 1988
1990-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Jason Newsted]
Finna.fi
Metallica [Black Album] | Vertigo 1991
Load | Vertigo 1996
Reload | Vertigo 1997
Garage Inc. | Vertigo 1998 • Lainabiisejä sisältävä 2CD/3LP, jolla on mukana myös The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited.
S&M • live | Vertigo/Warner Bros. Records 1999
2000–2009
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi
St. Anger | Vertigo 2003
Death Magnetic | Vertigo/Blackened Recordings 2008
2010-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi
Lulu Lou Reed & Metallica | Vertigo/Warner Bros. Records 2011
Hardwired… To Self-Destruct | Blackened Recordings 2016
2020-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi
S&M2 | Blackened Recordings 2020
The Metallica Blacklist | Blackened Recordings 2021
72 Seasons | Blackened Recordings 2023
Lue lisää Metallicasta
Finna.fi
Syntymä Metallica kuolema – 1. osa Paul Brannigan & Ian Winwood & kääntäjät Juuso Arvassalo & Jere Saarainen, 365 sivua | Like 2013
Syntymä Metallica kuolema. 2. osa Paul Brannigan & Ian Winwood & kääntäjä Elina Koskelin, 302 sivua | Like 2014
Metallica kuvina Ross Halfin & kääntäjä Päivi Paappanen, 229 sivua | Like 2009
Metallica omin sanoin Metallica & Mark Putterford & Chris Charlesworth & kääntäjä Leena Lehtinen, 96 sivua | Tammi 1995
Metallica – thrashtitaanien tie maailman mahtavimmaksi metallibändiksi… ja mitä sitten tapahtui Joel McIver & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 440 sivua | Like 2005 & 2007
To Live Is To Die – Metallican Cliff Burtonin tarina Joel McIver & kääntäjä Sami Heino, 285 sivua | Like 2011
Voittamaton Metallica Ross Halfin & Kirk Hammett & kääntäjä Maria Sjövik, 230 sivua | Gummerus 2012
Read more about Metallica
Finna.fi
Birth School Metallica Death Paul Brannigan & Ian Winwood, 378 sivua | Faber & Faber 2014
Metallica – The Frayed Ends Of Metal Chris Crocker, 225 sivua | Boxtree: St Martin’s Press 1993
Justice For All – The Truth About Metallica Joel McIver, 366 sivua | Omnibus 2004
Metallica In Their Own Words Metallica & Mark Putterford & Chris Charlesworth, 96 sivua | Omnibus 1994 & 2000
72 Seasons • 2023
Spotify
72 Seasons • 2023
