Anna Þhorvaldsdóttir
In the Light of Air | Sono Luminus 2015
• International Contemporary Ensemble
Aequa – Anna Þhorvaldsdóttirin kamarimusiikkia | Sono Luminus 2018
• International Contemporary Ensemble
AIŌN & ARCHORA | Sono Luminus 2023
• Islannin sinfoniaorkesteri, joht. Eva Ollikainen
Ensikosketukseni Anna Þhorvaldsdóttiriin vuosia sitten oli kuin Islannin kulttuuriviennin mainosvideosta. Lentokoneessa matkalla ensimmäistä kertaa Islantiin ilahduin, kun henkilökohtainen viihdenäyttö tarjosi elokuvien lisäksi myös islantilaista musiikkia. Syystäkin, onhan maa björkeineen ja sigurróseineen omaehtoisen musiikin suurvalta, mutta klassisia säveltäjiä en tuossa vaiheessa tuntenut. Klikkasin Þorvaldsdottirin (s. 1977) In the Light of Air -ensembleteosta, ja vaivuin välittömästi transsiin.
Musiikin hauraan-väkevät tekstuurit, sen hyinen väritys, jäkälämäinen karheus sekä valtaisa tilantuntu iskostuivat mieleen. Ne eivät voineet olla yhdistymättä matkalla näkemiini maisemiin: ruosteenväriseen tundraan, kulmikkaisiin vulkaanisiin kallioihin, geotermisen huuruisuuteen. Tuliperäinen saari tuntui olevan samaan aikaan ikiaikainen ja jatkuvassa muutoksessa. Jäätiköt sulivat, tulivuoret ja geysirit olivat arvaamattomia. Patikoin pienelle, ajat sitten sammuneelle tulivuorelle, jonka muutaman vuoden kuluttua kuulin purkautuneen.
Anna Þorvaldsdóttir. Kuva: Anna Maggý
Anna Þorvaldsdóttirin (kirjoitusasu myös Thorvaldsdottir) musiikissa on kivimassojen jykevyyttä ja tundran tuulista läpinäkyvyyttä. Se häilyy ajattomuuden ja muutoksen välillä. Luonnonvoimat nielevät sisäänsä, jossakin inhimillisen kokemuksen tuolla puolen levittäytyvä todellisuuden taso kutsuu puoleensa. Hienojakoiset soinnit luovat arkaaisen maiseman, joka ulottuu myytteihin, mahdollisiin tulevaisuuksiin ja alitajuntaan.
In the Light of Air: Existence. International Contemporary Ensemble, ote kantaesityksestä Reykjavikin taidefestivaalilla 2014.
Þorvaldsdóttirin käsissä tutut soittimet alkavat kuulostaa aineettomilta kuin henkiolennot. Kun sain mahdollisuuden kuulla 45-minuuttisen In the Light of Airin (2014) livenä, soittimet – alttoviulu, sello, harppu, piano ja lyömäsoittimet – materialisoituivat ja sointien alkuperä paljastui. Esimerkiksi harpun rungon hierominen kumipäisellä malletilla tuottaa uskomattomasti resonoivaa jäätikkömäistä natinaa. Muita Þorvaldsdóttirille ominaisia sointeja ovat kitkaiset rahinat, ohuet huiluäänet ja ilmavat glissandot. Sävelkieli muistuttaa monin tavoin jäätä: siinä on laakeita kiiltäviä pintoja, rakeisuutta ja haurautta. Se on samalla kertaa ikiaikaista ja taipuvaista jatkuviin muodonmuutoksiin.
In the Light of Air sekä sitä soinnillisesti lähellä oleva orkesteriteos AERIALITY (2011) muodostuivat Þorvaldsdóttirin kansainväliseksi läpimurroksi. Nyt hän on jo vuosia ollut nykymusiikin kuumimpia nimiä, joka islantilaiselle musiikille sopivalla persoonallisuudella esiintyy levyjensä kannessa miltei kuin poptähti. Brändi on harkittu, ja niin on myös tuotanto, joka muodostaa tyylillisesti täysin yhtenäisen kokonaisuuden – säveltäjä on vetänyt julkisuudesta varhaisemmat teoksensa, jotka eivät istu sittemmin vakiintuneeseen jatkumoon.
Etenkin orkesteriteokset tuntuvat tapahtuvan samassa alati muuttuvassa maailmassa, jota säveltäjän tavaramerkkityyli sitoo yhteen ja syventää. Tuo maailma on jylhä varjotila, jonka syvänteet kutsuvat tunnustelemaan ja aistimaan.
Þorvaldsdóttir: CATAMORPHOSIS (2020). Ote kantaesityksestä tammikuussa 2021, Berliinin filharmonikoita johtaa Kirill Petrenko.
Þorvaldsdóttir tekee usein yhteistyötä suomalaisten kapellimestarien kanssa, etenkin Eva Ollikaisen, joka on Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. 2025–26 Þorvaldsdóttir oli Helsingin kaupunginorkesterin residenssisäveltäjä, ja kauden aikana kuultiin uunituore sellokonsertto Before we fall (2024) sekä teoksia säveltäjän uran eri vaiheilta. Residenssi huipentui helmikuussa 2026 Þorvaldsdóttirin toistaiseksi suurimuotoisimpaan teokseen AIŌN, joka on teosluettelossa määritelty sinfoniaksi.
Monien Þorvaldsdóttirin teosten tapaan se käsittelee ajan kokemista. Säveltäjän mukaan lähtökohtana on mielikuva ajasta tilana, jossa voi liikkua vapaasti eri suuntiin. AIŌN on kuin äärimmilleen hidastettu eeppinen seikkailu, jonka eteerisen kerroksellinen tila kätkee sisäänsä vulkaanista dramatiikkaa. Laajimmassa, keskimmäisessä osassa jännitettä kasataan liki kymmenen minuutin ajan, kunnes se purkaantuu shamanistiseksi rummutukseksi. Finaalin pelottavista syvänteistä alkaa kummuta myöhäisromanttisia melodioita, jotka henkivät Mahlerin sinfonisia adagioita, hitaita, paksuja tunnemassoja.
Jännitteet suuren tason rakenteiden ja hienojakoisten yksityiskohtien välillä luovat Þorvaldsdóttirin orkesterimusiikkiin ihmistä suuremman dramaturgian joka pureutuu abstrakteihin mutta intiimin olennaisiin asioihin, kaaokseen, kohtaloon, muistiin, menetykseen. Tunteikas ja jylhä ARCHORA (2022) kuvastaa vieraantumista alkutilasta. Sointimaailmaltaan särmikäs CATAMORPHOSIS (2020) ruumiillistaa lähestyvän katastrofin tuntua.
Orkesteri liikehtii Þorvaldsdóttirin teoksissa aina hitaasti, kuin jäätikkövirta tai siirtyilevät mannerlaatat. Tämän vuoksi hänen tyylissään on yhtäläisyyksiä myös Sebastian Fagerlundin musiikkiin. Molempien kohdalla oleellista on hidas liike sekä suuri tilantuntu, joka syntyy orkestraation venytetystä mittakaavasta: perustan muodostavat vaskien ja matalien jousten laakeat kivilaatat, niiden yllä kahisee jousten ja huilujen kerros.
Anna Thorvaldsdottir: METACOSMOS (2017). Islannin sinfoniaorkesteri, joht. Daníel Bjarnason. Ote konsertista 2019. Galaktisia maisemia maalaava teos kuvaa kaaoksen ja harmonian välistä jännitettä ja vie ajatukset universumin alkulähteille.
Niin väkeviä kuin Þorvaldsdóttirin orkesteriteokset ovatkin, myös hänen kamarimusiikkiaan kannattaa kuunnella. In the Light of Airin kantaesittänyt yhdysvaltalainen nykymusiikkiyhtye International Contemporary Ensemble tarjoaa hyvän kattauksen Aequa-albumilla (2018), jolla säveltäjälle tyypillisiä sointeja voi aistia kosketusetäisyydeltä. Intiimissä mittakaavassa Þorvaldsdóttirille ominaiset elementit intensifioituvat. Hän saa niin soolopianon (Scape) kuin matalat puhaltimet (Sequences) soimaan alkuvoimaisesti ja välittämään outoja salaisuuksia.
Aivan omanlaisensa kokemus on huilisti Claire Chaselle syntynyt laaja Ubique-kamarimusiikkikokonaisuus (2023), joka teemoiltaan asettuu AIŌN-sinfonian rinnakkaisteokseksi: sinfoniassa aika laajenee tilaksi, ja kaikkialla läsnäolemisen ajatusta kehittelevä Ubique luo niin ikään maailman, jossa paikka ja aika eivät ole rajoitteita. Vuonna 2025 äänitteellä ilmestynyt teos kiteyttää hyvin Þorvaldsdóttirin musiikille ominaisen kontemplatiivisen, karun mystisyyden.
Sävellyksiään avatessaan Þorvaldsdóttirin puhuu usein energioista. Ihmistunteiden ja -ajatusten sijaan hänen musiikissaan toimivat ihmistä suuremmat energiavirrat. Kiven ja jään elinkausia puristetaan sinfonisiksi lohkareiksi. Joskus musiikki muistuttaa mikroskooppisten elämänmuotojen olemista, jossa yksi silmänräpäys levittäytyy kosmiseksi maisemaksi. Þorvaldsdóttirin teokset ovat mielikuvia herättäviä ja siinä mielessä helposti lähestyttäviä, mutta eivät avaudu pikana, vaan niihin kannattaa syventyä monen kuuntelun verran. Tässä musiikissa on paljon tilantuntua, myös tilaa omille tulkinnoille ja kokemiselle.
Auli Särkiö-Pitkänen – aesarkio.wordpress.com
Anna Þorvaldsdóttir kotisivu
Anna Þorvaldsdóttir Bandcamp
Islannin sinfoniaorkesteri kotisivu
💿
Anna Þorvaldsdóttir
Finna.fi
Rhízōma | Innova Recordings 2011 • Sono Luminus 2020
Aerial Deutsche Grammophon 2014 • Sono Luminus 2022
In the Light of Air International Contemporary Ensemble | Sono Luminus 2015
Aequa International Contemporary Ensemble | Sono Luminus 2018
Enigma | Sono Luminus 2021
ARCHORA / AIŌN Iceland Symphony Orchestra, joht. Eva Ollikainen | Sono Luminus 2023
Ubique Claire Chase • Cory Smythe • Katinka Kleijn • Seth Parker Woods | Sono Luminus 2025
🎼🎵
Anna Þorvaldsdóttir
Finna.fi
Hvolf – for Soprano and Piano
For It Will Never Return – for Tenor or Mezzosoprano and Harp – to the accompaniment of everyday life
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Anna Clyne – mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Björk – oudosti välkkyvä tähti • Debut [1993]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Helvi Leiviskä – ohittamaton suomalaissinfonikko • Orchestral Works Vol. 1 [BIS 2023] • Piano Concerto Op. 7 & Symphony No. 1 [Hänssler Classic 2023]
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]
Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen • Music From 17th Century Nun Convents [2018] • La rêveuse [2021]
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Sigla • Flounce • Sedecim [2023]Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla • 12 Premieres – Contemporary Finnish Piano Music [2023] • Finnish Accordion Concertos [2024]
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter • Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti • What’s Next Vivaldi? [2020 • 2022]
Pehr Henrik Nordgren – jouset kirkastavat pohjoisen ahdistuksen • A Letter To The Other Side [2024] • Lamentations [2009]
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework, Drifts, Transit [2018] • Water Atlas, Nomade [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]
Ville Aslak Raasakka laittaa epämukavat totuudet soimaan • Coal, Wood, Oil [2024]
In The Light Of Air – ICE Performs Anna Þhorvaldsdóttir • 2015 • Kannen kuva: Hrafn Asgeirsson
AEQUA • International Contemporary Ensemble ICE • 2018 • Kannen kuva: Saga Sigurdardottir • Graafinen suunnittelu / Graphic Design: Caleb Nei
Archora / Aiōn • 2023 • Kansitaide: Hrafn Asgeirsson
