Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lopunajan merkit | Spinefarm 1999

Timo Rautiainen &Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).Kauan sitten suomenkielinen hevi oli kummallinen ajatus, huono idea ja melkeinpä vitsi. Se oli (tai pikemminkin olisi ollut) koominen tyylirikko genressä, jonka teesit oli hakattu kiveen ulkomailla. Mutta aika muuttui, kuten sillä tapana on, ja 2000-luvun alussa suomenkielinen raskas rock nousi arvaamattoman suureen suosioon. Yksi ilmiön luojista oli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, jonka debyyttialbumi Lopunajan merkit ilmestyi 1999.

Trio Niskalaukaus ei tullut tyhjästä. Laulaja-kitaristi Rautiainen oli levyttänyt heviä suomeksi jo kauan ennen suosituimman bändinsä perustamista: hänen Lyijykomppania-bändinsä oli tehnyt albumit Uimakoulu (1983) ja Viimeinen voitelu (1996). Niiden ilmestyessä maamme ei vielä suonut suomiheville kulttisuosiota kummempaa menestystä.

Rautiainen ja Lyijykomppanian basisti Arto Alaluusua perustivat Trio Niskalaukauksen vuonna 1996. Kaksi vuotta myöhemmin bändi soitti ensimmäisen keikkansa ja äänitti Lopunajan merkit. Viisihenkisessä triossa vaikuttivat tuolloin Rautiaisen ja Alaluusuan ohella kitaristit Jarkko Petosalmi ja Karri Rämö sekä rumpali Seppo Pohjolainen.

Hyvä päivä -kappaleen video kuvattiin Alaluusuan tilalla Multialla:

Lopunajan merkeiltä kajahtaa klassinen Niskalaukaus-soundi, mutta debyytiltä kuulee myös sen, ettei bändi ollut vielä jalostanut ilmaisuaan huippuunsa. Seuraavilla levyillä laulajan tulkinta syveni kohtalokkaammaksi, kitaristien jynkytys synkemmäksi ja rytmiryhmän lyönti raskaammaksi. Siinä oli kuitenkin kyse pelkästä hienosäädöstä. Konsepti oli valmis alusta asti, ja Lopunajan merkit kestää yhä kuuntelua.

Kun Trio Niskalaukauksen suosio kasvoi, kaikkialla alkoi näkyä ”Minulle ei vittuilla” -paitaisia kaljuja karpaaseja, ja äijähevistä tuli käsite. Karski yleisvaikutelma ja yleisömassat peittivät melkein alleen Trio Niskalaukauksen humaanin sanoman sekä sen, miten lämminsydäminen musiikintekijä Timo Rautiainen on. Lopunajan merkeillä hän lauloi ydinsodan uhasta, radioaktiivisesta jätteestä, ilmastonmuutoksesta, ekokatastrofeista, koulukiusaamisesta ja eläinten uhanalaisuudesta huolestuneeseen ja välittävään sävyyn. Kantaaottavuuden vaikutelmaa korosti Rautiaisen jälkikasvun piirtämä kansi, joka esitti ihmiskunnan tuhon jälkeistä maailmaa.

Kun Spinefarm julkaisi Lopunajan merkit tammikuun 1999 lopulla, apokalyptinen suomihevilevy vaikutti yhtä tuhoon tuomitulta kuin maailma sen lauluissa. Julkaisun aikaan Helsingissä tapahtuivat traagiset ampumaratasurmat, ja tragedian laaja julkisuus sai levy-yhtiön ymmärrettävästi jarruttelemaan Trio Niskalaukaus -nimisen yhtyeen mainostamista. Levynjulkaisukeikkakin meni poskelleen vireongelmien vuoksi, eikä Lopunajan merkit noussut lainkaan albumilistalle. Toisaalta levystä tuli arvostelumenestys, mikä povasi hyvää tulevalle.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus vuonna 2017. Lopunajan merkit -levyn kokoonpanosta ovat mukana kitaristi Jarkko Petosalmi (vasemmalla), laulaja-kitaristi Timo Rautiainen (keskellä) ja rumpali Seppo Pohjolainen (oikealla). Basisti Nils Ursin (toinen vasemmalta) liittyi bändiin vuonna 1999, kitaristi Jari Huttunen (toinen oikealta) vuonna 2002. Kuva: Jaakko Manninen.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus vuonna 2017. Lopunajan merkit -levyn kokoonpanosta ovat mukana kitaristi Jarkko Petosalmi (vasemmalla), laulaja-kitaristi Timo Rautiainen (keskellä) ja rumpali Seppo Pohjolainen (oikealla). Basisti Nils Ursin (toinen vasemmalta) liittyi bändiin vuonna 1999, kitaristi Jari Huttunen (toinen oikealta) vuonna 2002. Kuva: Jaakko Manninen.

Loppujen lopuksi Lopunajan merkit viitoittivat uuden ajan alkua. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki läpimurron vuonna 2002 kolmannella albumillaan Rajaportti. Siinä vaiheessa suomalaiset olivat jo valmiit kuuntelemaan suomiheviä vaikka millä mitalla. Uuden genren muita merkkiteoksia olivat Kotiteollisuuden Helvetistä itään (2003), Mokoman Tämän maailman ruhtinaan hovi (2004) ja Kuoleman laulukunnaat (2006) sekä Stam1nan Uudet kymmenen käskyä (2006).

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki kahdeksassa vuodessa neljä albumia, joista kaikki Lopunajan merkkejä lukuun ottamatta ylittivät kulta- tai platinarajan. Toimittajat Timo Isoaho ja Matti Riekki kirjoittivat yhtyeestä ja ilmiöstä kirjan, jonka Ranka Kustannus julkaisi vuonna 2003. Kahdeksan työntäyteisen vuoden uuvuttama bändi lopetti toimintansa suosion huipulla vuonna 2004, ja Rautiainen ryhtyi sooloartistiksi.

Keväällä 2017 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus julkisti tekevänsä festivaalikiertueen ja uuden albumin, joka ilmestyy syksyllä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Facebook | Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Levyhyllyt
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Lopunajan merkit | Spinefarm 1999
Itku pitkästä ilosta | Ranka Recordings 2000
In frostigen Tälern | Spinefarm Records 2001
Rajaportti | Ranka Recordings 2002
Kylmä tila | King Foo Records 2004
Hartes Land | Cyclone Empire 2004
Tilinteon hetki • 2CD-kokoelma | Ranka Recordings 2004
Lauluja Suomesta | LP & CD Sakara Records 2017

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Kotiteollisuus: Valtatie 666 – tie jatkuu itään
Mokoma
: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle

Lue lisää | Finna.fi
Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Isoaho
, Timo & Riekki, Matti: Trio Niskalaukaus, 238 sivua | Ranka Kustannus 2003
Nikula, Jone: Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).

Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä

Leonard Cohen: You Want It Darker | Columbia 2016

Leonard Cohen: You Want It Darker (2016).”Marianne, nyt on se aika, kun me olemme jo hyvin vanhoja ja kehomme rapistuvat. Minä luulen, että seuraan sinua hyvin pian. Tiedä, että tulen niin lähellä perässäsi, että jos ojennat kätesi, saatat ylettyä omaani”, Leonard Cohen kirjoitti muusalleen Marianne Ihlenille heinäkuussa 2016. So Long, Marianne -kappaleen (1967) inspiroinut ystävä ja entinen rakastettu lepäsi kirjeen saadessaan kuolinvuoteellaan.

Cohen (s. 1934) itse jätti jäähyväiset maailmalle lokakuussa julkaistulla You Want It Darker -albumilla. Se ilmestyi kolme viikkoa ennen hänen kuolemaansa. Tapahtuneen valossa levyllä tietenkin kuulee lopun enteitä, ja todennäköisesti taiteilija itsekin piti osaa niistä sellaisina. Cohenin tiedetään suunnitelleen You Want It Darkerille seuraajaa, mutta 82-vuotiaalle kuolema ei ole enää etäinen asia vaan velvollisuus, jota odotellaan vuoronumero kädessä. You Want It Darkerin kansikuvassa Cohen katselee pimeyttä rennosti tupakoiden, ja levyn ensimmäisessä biisissä hän laulaa “Hineni, hineni, I’m ready, my lord”. Säe mukailee Aabrahamin sanoja Jumalalle: “Tässä olen, olen valmis, Herrani.”

Raamatulliset viittaukset eivät sinänsä kerro paljoakaan Cohenin lopunajan ajatuksista. Ne olivat aina osa hänen taidettaan, joka kasvoi tekijänsä mukana juutalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Cohenille ihmiselämä tapahtui lihallisuuden ja henkisyyden – kiusausten ja puhtauden – kohtaamisessa, ja hän kirjoitti siitä useimmiten ihmissuhteiden kontekstissa. You Want It Darkerilla seesteinen Leaving The Table kertoo, että intohimo on enää muistoina vanhan miehen menneisyydessä. Terävä mieli ja taitavat sanat kuitenkin herättävät sen eloon: ”I was fighting with temptation but I didn’t want to win / A man like me don’t like to see temptation caving in”, Cohen summaa nostalgisessa On The Levelissä.

Vaikka Cohenin musiikki oli täynnä draamaa, se ei ollut koskaan paatoksellista ja räiskyvää vaan hillittyä ja tyylikästä. You Want It Darker on vähäeleinen ja haikean lämminhenkinen albumi. Lauluntekijän poika Adam Cohen on tuottanut sen niin vivahteikkaaksi, että jokaisella elementillä sähkökitaroista synagogan kuoroon tuntuu olevan yhtä tärkeää asiaa kuin matala-äänisellä maestrolla. Hienoimpiin hetkiin kuuluu Traveling Light, jossa juutalainen musiikki uppoaa bluesiin niin puhtaan sulavasti, että pinta tuskin väreilee. Yhdistämällä klassisen musiikin soittimia ja rockin ratkaisuja musiikkiin on luotu samanlaista pyhän ja maallisen rajapintaa kuin Cohenin sanoituksissa on. Se tekee You Want It Darkerista vahvan kokonaisuuden.

Cohenin levytysura alkoi jo vuonna 1967, mutta hän teki vain neljätoista studioalbumia. Se ei ole paljon melkein viidessäkymmenessä vuodessa (joista osan hän tosin vietti buddhalaisessa luostarissa). Leonard Cohen kirjoitti vain, kun kirjoitettavaa oli. Sillä keinoin hän säilytti arvokkuutensa ja arvostuksensa loppuun saakka.

Leonard Cohen seurasi Mariannea ikuisuuteen marraskuun 7. päivänä 2016. Hän kuoli kotona sattuneen tapaturman seurauksena. Hänet haudattiin toiveidensa mukaisesti koristelemattomassa mäntyarkussa vanhempiensa viereen. Jättäessään tämän maailman Cohen muutti viimeisen levynsä nimikappaleen esittämän kysymyksen retoriseksi. Halusi sitä tai ei, ilman Leonard Cohenia maailma on pimeämpi paikka. Mutta vaikka hän You Want It Darkerilla niin uhkaa, hänen liekkinsä ei sammu.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Leonard Cohen | kotisivu
Leonard Cohen | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Leonard Cohen 

1960-luku

Songs Of Leonard Cohen | Columbia 1967
Songs From A Room | Columbia 1969

1970-luku

Songs Of Love And Hate | Columbia 1971
New Skin For The Old Ceremony | Columbia 1974
Death Of A Ladies’ Man | Columbia 1977
Recent Songs | Columbia 1979

1980-luku ja 1990-luku

Various Positions | Columbia 1984
I’m Your Man | Columbia 1988
The Future | Columbia 1992

2000–

Ten New Songs | Columbia 2001
Dear Heather | Columbia 2004
Old Ideas | Columbia 2012
Popular Problems | Columbia 2014
You Want It Darker | Columbia 2016
Thanks For The Dance | Columbia/Legacy/Sony Music 2019  Levyhyllyt • Thanks For The Dance

Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa

Lue lisää | Finna.fi

Cohen, Leonard: The Lyrics Of Leonard Cohen, 176 sivua | Omnibus 2009
Cohen, Leonard: The Lyrics Of Leonard Cohen – All The Answers Are Here, 288 sivua | Omnibus 2017
Cohen, Leonard: Stranger Music – Selected Poems And Songs, 245 sivua | Jonathan Cape 1993
Cohen, Leonard: Poems And Songs, 245 sivua | Alfred A. Knopf 2011
Cohen, Leonard & Burger, Jeff: Leonard Cohen On Leonard Cohen, 604 sivua | Omnibus Press 2014
Devlin, Jim: In Every Style Of Passion – The Works Of Leonard Cohen, 223 sivua | Omnibus Press 1996
Dorman, Loranne S. & Rawlins, Clive L.: Leonard Cohen – Prophet Of The Heart, 383 sivua | Omnibus Press 1990
Footman, Tim: Leonard Cohen: Hallelujah – A New Biography, 272 sivua | Chrome Dreams 2009
Nadel, Ira B.: Leonard Cohen – A Life In Art, 160 sivua | Robson Books 1994
Nadel, Ira B.: Various Positions – A Life Of Leonard Cohen, 325 sivua | Bloomsbury 1996 • Vintage Canada 1997
Nadel, Ira B.: Leonard Cohen – elämäkerta, 417 sivua | Johnny Kniga 2010
Simmons, Sylvie: I’m Your Man – The Life Of Leonard Cohen, 546 sivua | Ecco 2012 • Jonathan Cape 2012 • Vintage 2013
Simmons, Sylvie & Jouni Jussila (kääntäjä): I’m Your Man – Leonard Cohenin elämä, 541 sivua | Sammakko 2014

Leonard Cohen: You Want It Darker (2016).

Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa

Skeleton Tree | Bad Seed Ltd 2016

Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree (2016).Skeleton Treetä on mahdotonta kuunnella ajattelematta olosuhteita, joissa se on tehty. Se on ensimmäinen albumi, jonka Nick Cave on julkaissut lapsensa kuoleman jälkeen. Hänen Arthur-poikansa putosi Brightonissa kalliolta heinäkuussa 2015 ja menehtyi saamiinsa vammoihin vain viisitoistavuotiaana.

Tuo tieto vaikuttaa jopa siihen, miltä levy näyttää. Ennen Skeleton Treen kuuntelemista vaikuttaa erehdyttävästi siltä, että sen kuvaruutukansi on musta. Ei sellainen metallicamusta, josta voisi valoa vasten tiirailemalla bongata rajun käärmeen, vaan musta kuin olemattomuus ennen elämän valonpilkahdusta ja sen jälkeen.

Nick Cave. Kuva: Kerry Brown, Playground Music.

Nick Cave. Kuva: Kerry Brown, Playground Music.

Muutaman kuuntelun jälkeen alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei kansi ole niinkään musta kuin tyhjä. Ehkä edes tuhannen sanan veroinen kuva ei riitä kertomaan, mitä levy sisältää. Vaikka levyn avaava Jesus Alone painaa kipukohtaa heti sanoituksen alkuriveillä, kenties Cave (s. 1957) kuitenkin haluaa jokaisen kuulijan käärivän musiikin omiin mielikuviinsa.

Skeleton Tree on varmasti syntynyt suurelta osin siitä, mitä lapsen kohtalo on Cavessa herättänyt. Surun, rakkauden, tyhjyyden, raivon, syyllisyyden, ikävän ja muiden (irrationaalistenkin) tunteiden sekamelska löytyy siltä helposti. Samoin hämmennys kaiken tarkoituksettomuudesta ja siitä, ettei elämä ole enää entisellään. Cave ei ole koskaan kuulostanut yhtä hauraalta kuin ’Girl In Amberissa’, joka on levyn riipaisevin kappale. Tapahtuneen valossa tuntuu kuitenkin tungettelevalta alkaa tehdä oletuksia siitä, mitä sanoittaja kenties on saattanut ajatella yksittäisiä rivejä kirjoittaessaan.

Rummut ja perkussiosoittimet ovat Skeleton Treellä sivuroolissa, samoin koko The Bad Seeds -bändi, ja kokonaisuutta kannattelee Caven ääni. Sillä tavalla levylle on luotu harras ja pysähtynyt tunnelma. Jokainen kappale on pinnalta hiljainen, mutta sisällä velloo tuskainen levottomuus, joka voi ilmetä yhtä hyvin ’Jesus Alonen’ painostavana dronena, Anthrocenen hiljaisena myrskynä tai ’I Need Youn’ anovana melodiana.

Skeleton Tree vie pimeisiin paikkoihin mutta johdattaa myös ulos niistä. Lopullisuus on läsnä myös toiseksi viimeisessä kappaleessa ’Distant Sky’, mutta se huokuu armoa ja levollisuutta. Niin tekee myös nimikappale, joka päättää albumin valonkajastukseen. Viimeiset sanat ovat ”and it’s alright now”, ja toivo on käsin kosketeltavissa.

Skeleton Tree
Nick Cave – laulu, piano, sähköpiano, syntetisaattori, vibrafoni
Warren Ellis – syntetisaattori, loopit, sähköpiano, piano, baritonitenorikitara, viulu, alttoviulu, rumpuohjelmointi, taustalaulu
Martyn Casey – bassokitara
Thomas Wydler – rummut
Jim Sclavunos – perkussiot, vibrafoni, putkikellot, taustalaulu
George Vjestica – akustinen kitara, taustalaulu

Else Torp – laulu
Ellie Wyatt – viulu
Charlotte Glason – alttoviulu
Joe Giddey – sello

Samaan aikaan albumin kanssa julkaistiin dokumenttielokuva One More Time With A Feeling, jonka tehtävänä on pitää perheen suru yksityisenä. Cave ei halua antaa haastatteluja Skeleton Treen tiimoilta, koska tragedian julkista puimista olisi vaikeata välttää.

En katsonut elokuvaa ennen Skeleton Treen kuuntelemista enkä ole nähnyt sitä tätä kirjoittaessanikaan. Olisi kiehtovaa tietää, miltä albumi kuulostaisi, ellen tietäisi mitään Arthur Caven kohtalosta. Luultavasti se tuntuisi silloinkin hyvin henkilökohtaiselta levyltä, jota ei heitetä soimaan hetken mielijohteesta. Skeleton Tree on surun kyllästämä albumi, jonka soidessa suljetaan verhot ja hiljennytään. Se kertoo asioista, jotka on pakko hyväksyä.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Nick Cave | kotisivu
Nick Cave & The Bad Seeds | Facebook
Nick Cave | Instagram
Nick Cave & The Bad Seeds | Twitter

Varaa Skeleton Tree kirjastosta.

Varaa Skeleton Tree kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Nick Cave & The Bad Seeds

1980-luku ja 1990-luku

From Her To Eternity | Mute Records 1984
The Firstborn Is Dead | Mute Records 1985
Kicking Against The Pricks | Mute Records 1986
Your Funeral… My Trial | Mute Records 1986
Tender Prey | Mute Records 1988
The Good Son | Mute Records 1990
Henry’s Dream | Mute Records 1992
Let Love In | Mute Records 1994
Murder Ballads | Mute Records 1996
The Boatman’s Call | Mute Records 1997

2000–

No More Shall We Part | Mute Records 2001
Nocturama | Mute Records 2003
Abattoir Blues/The Lyre of Orpheus | Mute Records 2004
Dig, Lazarus, Dig!!! | Mute Records 2008
Push The Sky Away | Bad Seed Ltd. 2013
Skeleton Tree | Bad Seed Ltd. 2016
Ghosteen | Ghosteen Ltd. 2019

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Lue lisää | Finna.fi
Kirjoja Nick Cavesta

Cave, Nick: Meet Me At The Center Of The Earth, 248 sivua | Yerba Buena Center for the Arts 2009
Johnston, Ian: Bad Seed – The Biography Of Nick Cave, 344 sivua | Little, Brown and Company 1995 • Abacus 1997
Barker, John: The Art Of Nick Cave – New Critical Essays, 282 sivua | Intellect 2013
Dax, Maximilian & Beck, Johannes: The Life And Music Of Nick Cave – An Illustrated Biography, 174 sivua | Die Gestalten Verlag 1999
Hanson, Amy: Kicking Against The Pricks – An Armchair Guide To Nick Cave, 192 sivua | Omnibus 2005

Nick Caven kirjoja | Finna.fi

Cave, Nick: King Ink, 193 sivua | Black Spring Press 1988 • 2.13.61 Publications 1990
Cave, Nick & Mika Tiirinen, kääntäjä: Kun aasintamma näki Herran enkelin, 325 sivua | Like 1992 & 2002 & 2009
Cave, Nick: And The Ass Saw The Angel, 312 sivua | Black Spring Press, Harper Collins, Penguin Books 1990
King Ink II, 193 sivua | Black Spring Press 1997
Cave, Nick & Jukka Jääskeläinen, kääntäjä: Bunny Munron kuolema, 238 sivua | Like 2010
Cave, Nick: The Death Of Bunny Munro, 278 sivua | Canongate 2009
Cave, Nick & Olov Hyllienmark, översättare: Bunny Munros död, 278 sidor | Forum 2009
Cave, Nick: The Complete Lyrics 1978–2001, 342 sivua | Penguin Books 2001
Cave
, Nick: The Complete Lyrics 1978–2007, 460 sivua | Penguin Books 2007
Cave
, Nick: The Complete Lyrics 1978–2013, 528 sivua | Penguin Books 2013
Cave, Nick: The Sick Bag Song, 176 sivua | Canongate 2016
Cave, Nick: Balladi pahasta olosta, 169 sivua | Like 2015

Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree (2016).

Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree (2016).

Håkan Hellström: Du gamla, du fria – taidetta ja stadionpoppia

Du gamla, du fria | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2016

Du gamla, du frian ensimmäinen biisi ’I sprickorna kommer ljuset in’ taitaa viitata Leonard Coheniin. Tarkemmin sanottuna ’Anthem’-kappaleen tunnetuimpaan kohtaan there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen halusi kai sanoa sillä jotakin sellaista, että mikään ei ole täydellistä, ja että niin on hyvä, koska puutteet ovat osa kauneutta. Se tärkeä osa, joka saa kauneuden hehkumaan.

Se on oikein sopiva viittaus Håkan Hellströmille, jonka sydämeenkäyvän popmusiikin halkeamista tuikkii lämpöinen valo. Hänen laulunsa eivät kuulosta virheettömiltä vaan hyväntahtoisilta ja inhimillisiltä. Olennainen niistä välittyy jopa ilman sanoja. Hellströmin laulut koskettavat muuattakin bloggaria syvästi, vaikka tämän ruotsinkielentaito hipoo olemattomuutta. Ehkäpä Håkanin valo pääsee sydämeen juuri sen puutteen kohdalta.

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.

Du gamla, du frian ensimmäinen videosingle ’Din tid kommer’ julkaistiin keväällä 2016.

Håkan Hellström tuli tunnetuksi Broder Daniel -yhtyeen basistina (1988–1994) ja rumpalina (1997–2003). Kulttimaineesta hän kasvoi ulos vuosituhannen vaihteessa alkaneella soolourallaan. Suosion kasvu kulminoitui tämän vuoden kesäkuussa, kun Hellström löi Göteborgin-konserteillaan Pohjoismaiden yleisöennätyksen. Hänen kahdelle stadionkeikalleen myytiin yli 140 000 lippua.

Siihen nähden, että Hellströmin edellinen albumi Det kommer aldrig va över för mig (2013) myi Ruotsissa triplaplatinaa, Du gamla, du fria voisi olla paljon yleistajuisempi levy. Esimerkiksi yllättävä ’Hoppas det ska gå bra för de yngre också’ koostuu napakasta kasaripopista ja Den inre hamnen -dokumentista (1988) samplatuista satamatyöläisten puheista. Lainkaan laulamatta Hellström heittää kauan sitten kadonneet sanat ilmaan ja jättää kuulijan miettimään, kuinka noille kavereille lopulta kävi.

Vielä hämmentävämpi raita on kaksiminuuttinen ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got a Seat Up in The Kingdom)’, jossa Hellström soinnuttelee kauniin pohjan Laura Riversin vuonna 1963 äänittämän spirituaalin alle. Se, muuttuuko taivasten valtakunnasta haaveksiva laulu Hellströmin käsissä kuningaskunnan tölvimiseksi, on täysin arvailujen varassa.

’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got a Seat Up in The Kingdom)’ soi Hellströmin uuden albumin teaser-videossa:

Pääpiirteissään Du gamla, du fria on kuitenkin poplevy, ei abstraktia äänitaidetta tai kannanottamista. Useimmat kappaleet ovat puhdasoppista populaarimusiikkia, joissa ei kaihdeta romantiikkaa tai sentimentaalisuutta. ’Öppen genom hela nattenin’ ja ’Din tid kommerin’ kaltaisten biisien soidessa Hellströmin stadionsuosio ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä, ei sen enempää kuin Kentin.

Du gamla, du friaa on sanottu Ruotsissa Hellströmin surullisimmaksi albumiksi. Sikäläinen melankolia on sen verran lohdullisempaa laatua kuin suomalainen, että Håkan Hellströmin kahdeksas soololevy kuulostaa tällä rannalla hitusen murheelliselta mutta silti leikkisältä ja toiveikkaalta. Suomessa samankaltaista romanttista haikeutta löytää Samae Koskisen ja Olavi Uusivirran kappaleista.

Cohen-kohta ei suinkaan ole Du gamla, du frian ainoa viittaus. Hellström kytkee itsensä popin perinteeseen paitsi lauluntekotyylillään, myös biisiensa intertekstuaalisuudella. Albumilta voi löytää muun muassa palan The Churchin Under The Milky Waytä.

Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT

Du gamla, du fria vahvistaa sitä vanhaa faktaa, että helpon ei tarvitse olla yksinkertaista. Muodoltaan perinteinen pop voi olla merkityksellistä taidetta, eikä väkinäisille taiderockmutkille väännelty musiikki ole yhtään sen syvällisempää. Hellström uskaltaa pelata helpoilla peruselementeillä, koska tietää voittavansa.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Håkan Hellström | kotisivu
Håkan Hellström | Facebook

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Håkan Hellströmin sooloalbumit

Känn ingen sorg för mig Göteborg | 2000
Det är så jag säger det | 2002
Ett kolikbarns bekännelser | 2005
Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått | 2006
För sent för Edelweiss | 2008
2 steg från Paradise | 2010
Det kommer aldrig va över för mig | 2013
Du gamla du fria | 2016
Illusioner | 2018
”Rampljus” | 2020

Lue lisää | Finna.fi

Ekman, Klas: Klas Ekman intervjuar Håkan Hellström – samlade intervjuer 2000–2013, 97 sidor | Telegram 2014

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).Tommi Liimatta tietää mitä tekee, ja se pätee myös pitkällä aikavälillä. Ulospäin tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tuo Absoluuttisesta Nollapisteestä tuttu muusikko, kirjailija ja kuvataiteilija julkaisee sooloalbumin säännönmukaisesti kymmenen vuoden välein. Liimatan Pan Alley ilmestyi 1996, Tropical Cocktail vuonna 2006, Rokokoo Computer syyskuussa 2016.

Julkaisutahdin ansiosta albumit muodostavat samankaltaisen tarinan kuin ihmisistä tasaisin väliajoin otetut valokuvat. Ne kertovat kasvusta ja ketjuuntuvat hienosti myös visuaalisesti. Jokaisessa etukannessa on taiteilijan maalaama omakuva ja takakannessa mökkilaiturilla napattu alastonkuva.

Tommi Liimatta. Kuva: Hannu Iso-Oja.

Tommi Liimatta. Kuva: Hannu Iso-Oja.

Rokokoo Computerin takakanteen vaatteeton foto sopii tavallista paremmin, sillä Liimatta ei ole ennen esiintynyt lauluissaan näin paljaana. Levyn tunnustuksellisin kappale on Peruskauhu, joka kertoo, miltä elämä tuntuu ja miten suhde siihen ja omaan elämäntyöhön ovat muuttuneet (”Niin nuori en ole, että vastauksia rakastaisin / enkä portaissa jähmety kun aikavalo sammuu”). Myös haikea Kuka mä oon (ja haluunko mä edes tietää) on hyvin suorapuheinen biisi, josta pilkottaa henkinen kodittomuus ja tyynen kuoren alla kuohuva mieli. On pysäyttävää huomata kuuntelevansa Liimatan sanoituksia, jotka uskoo ymmärtävänsä tekijän tarkoittamalla tavalla ja joihin osaa jopa samaistua.

Rokokoo Computer ei silti ole mikään tilityslevy. Liimatta osaa yhä tarkkailla ympäristöään, mutta nyt hän tekee sen nelikymppisen pitkähköllä putkella. Avausraita ja lähes nimikappale Rococo Computer on laulu nopeasti pyörivästä maailmasta, jossa historia toistaa itseään ja ilmiöt ilmestyvät, katoavat, palaavat ja kiertävät kehää. Liimatta hahmottaa kokonaiskuvan ja tunnustaa voimattomuutensa sen edessä (”En ehdi tykätä mistään”).

Aivan uudenlaista Liimattaa ovat isän ja pojan keskusteluihin perustuvat Superjätkä ja Burbujas Espaciales. Nekin heijastavat näkökulman vaihtumista, sitä, miten jälkikasvu vaihtaa maailman navan paikan ja kutsuu aivan toisenlaiseen todellisuuteen. ”Maailma on ihmisen suuri rakkaustehtävä / Haluan ehtiä kertoa kaiken mitä on mielessä”, Liimatta laulaa Superjätkän kantrahtavassa kertosäkeessä ja epäilemättä siteeraa nuorta Aapelia.

Rokokoo Computerin kolme ensimmäistä ja kolme viimeistä kappaletta ovat todellista soolomatskua – viidessä kuudesta Liimatta soittaa kaikkia instrumentteja itse. Levyn kuudessa keskimmäisessä biisissä taas esiintyy The Hot Contents -yhtye – rummuissa Absoluuttisen Nollapisteen Tomi Krutsin, bassossa ja pianossa Nightingales-mies Marko Kantola ja kitarassa Marko Ylianttila (mm. Tulenkantajat).

Sovitukset on tehty kulloisellekin esitystavalle sopiviksi. Sävykäs Kallioon maalattu tunneli hyötyy Krutsinin taitavasta rumpujensoitosta, mutta progemelodiaa ja punk-otetta yhdistelevässä En tahdo mennä kotiin -kappaleessa primitiivinen kohkaus pukee nuorisoaiheista sanoitusta. Kolmannen musiikillisen ulottuvuuden muodostavat kauniiksi riisutut pianokappaleet (Peruskauhu, Lähtökahvit). Säveltäjä-Liimatan musiikilliset hengenheimolaiset löytyvät 1970-luvulta. Kliseitä karttelevan lauluntekijän ääni on kuitenkin aina ollut niin omanlaisensa, ettei yksittäisten verrokkien mainitseminen kertoisi siitä mitään. Mutta siinä missä Absoluuttinen Nollapiste vaikuttuu 1970-luvun progesta, soolo-Liimatan hengenheimolaisia ovat saman aikakauden folkrock-aktit.

Tommi Liimatan (s. 1976) tuotantoon kuuluu muutakin kuin soololevyjä ja Absoluuttisen Nollapisteen albumeja: romaaneja, sarjakuvaa, antologioita ja paljon muuta. Vuonna 2016 Liimatta on tapetilla paitsi Rokokoo Computerin, myös Sami Yaffan Tie taipuu -elämäkerran ja Jeppis 2 -romaanin tiimoilta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tommi Liimatta – virallinen | Facebook

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tommi Liimatta

Liimatan Pan Alley | Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail | Megamania 2006
Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Absoluuttinen Nollapiste | Finna.fi

Studioalbumit

Neulainen Jerkunen | Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi | Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli | Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu | Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012
Olos | Johanna Kustannus 2000
Nimi muutettu | Johanna Kustannus 2002
Seitsemäs sinetti | Johanna Kustannus 2003
Mahlanjuoksuttaja | Johanna Kustannus 2005
iiris | Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka | Johanna Kustannus 2009
Pisara ja lammas 1 | Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2 | Diu Dau Records 2014

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää | Finna.fi

Alanko, Tero & Silas, Petri: Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt, 223 sivua | Johnny Kniga 2006
Tommi Liimatta on monien suomalaisten muusikoiden rinnalla äänessä Alangon ja Silaksen haastattelukirjassa.
Hämäläinen, Tuukka: Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa, 357 sivua | Idiootti 2011

Romaaneja | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Aksel Sunnarborgin hymy, 320 sivua | WSOY 2004
Liimatta, Tommi: Nilikki, 179 sivua | WSOY 2009
Liimatta, Tommi: Muovikorvo, 158 sivua | WSOY 2010
Liimatta, Tommi: Rautanaula, 237 sivua | Like 2013
Liimatta, Tommi: Jeppis, 496 sivua | Like 2014
Liimatta, Tommi: Jeppis 2, 568 sivua | Like 2016
Liimatta, Tommi: Rollo, 700 sivua | Otava 2020

Sarjakuvia | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Rengin tarpeet, 48 sivua | Renkikustannus 2000
Liimatta, Tommi: Masturbaatio Ranualla, 80 sivua | WSOY 2003
Liimatta, Tommi: Ei vaikuta keikkaan, 48 sivua | WSOY 2005
Liimatta, Tommi: Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010!, 96 sivua | WSOY 2011

Proosarunoja | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Avainlastu, 113 sivua | WSOY 2002

Lyriikkaa | Finna.fi

Liimatta, Tommi: Sivuhistoria – levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007, 207 sivua | WSOY 2008

Kirjeenvaihtoa | Finna.fi

Liimatta, Tommi & Hynynen, Jouni: Rillipää ja läski – kirjeenvaihto 2007–2009, 270 sivua | Johnny Kniga 2010

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer (2016).