José González: Local Valley – kuiskaus hälyn keskellä

Local Valley | City Slang/Mute 2021

José González: Local Valley (2021).Vuosituhannen taitteessa brittiläisessä musiikkilehdistössä alettiin kirjoittaa tyylisuunnasta nimeltä new acoustic movement. Sillä tarkoitettiin kaunista, hiljaista ja haurasta indiefolkia, jota esittivät herkät ja vakavat artistit akustisilla kitaroillaan. Skenen eetos tiivistyi norjalaisen Kings Of Conveniencen debyyttialbumin nimeen: Quiet Is The New Loud.

El Invento.

José González on vuonna 2003 ensimmäisen soololevynsä julkaissut ruotsalaisartisti, joka ei ajallisesti kuulu new acoustic movementiin vaan pikemminkin siihen 2000-luvun folk-aaltoon, joka nosti idoleikseen Vashti Bunyanin kaltaisia menneisyyden obskuureja nimiä. Gonzálezin aikalaiskollegoja ovat Joanna Newsom, Bonnie ”Prince” Billy ja Devendra Banhart, mutta ei Gonzálezin voi väittää heitäkään muistuttavan sen enempää kuin heidän toisiaan. 

Gonzálezin voima kuitenkin nousee Quiet Is The New Loud -ajattelusta. Hälyn keskellä kuiskaus ei kuulosta äänekkäältä vaan tärkeältä.

Visions.

González syntyi Göteborgissa vuonna 1978. Kaksi vuotta sitä ennen hänen perheensä oli paennut Argentiinasta oikeistolaisen sotilasjuntan tekemää vallankumousta. Perhetausta ja lapsuudenkodissa soinut latinofolk kuuluvat yhä hänen akustisissa lauluissaan, jotka hän sanoittaa luontevan monikulttuurisesti englanniksi, espanjaksi tai ruotsiksi. Akustinen kitara oli hänen pääsoittimensa jo varhain, eikä hän lakannut soittamasta sitä punkvaiheessaankaan.

Head On.

Gonzálezin soolouraa edeltäneet bändit eivät jättäneet jälkiä hänen tunnetuimpaan tuotantoonsa. Hardcoreyhtyeet Back Against The Wall ja Renascence sekä rockbändi Only If You Call Me Jonathan edustivat sähköisyydellään ja kiivaudellaan tyystin toisenlaisia maailmoja kuin Gonzalezin soololevyt. Kaksi albumia kymmenluvun alkuvuosina tehnyt Junip oli indiefolkrockillaan lähempänä, mutta siihen González tulikin soolouraltaan.

José Gonzálezin musiikki on niin vähäeleistä, että Local Valley vaikuttaa huolimattomasti nautittuna tasaiselta kuin preeria. Kuuntelussa kasvava kokonaisuus paljastaa kaikki puolensa vain syventyvälle. Loppujen lopuksi matka ’Lilla G’:n lastenlaulumaisuudesta ’Visionsin’ itsetutkiskeluun ja ’Swingin’ höpsöydestä ’El Inventon’ vakavuuteen on yllättävän pitkä. Mielialat elävät biiseittäin ilosta kaihoon, mutta vaikutelma on kautta linjan yhtenäinen.  

Swing.

Gonzálezin kappaleiden tunnelma on usein taianomainen kuin unissa, joita ei ihan muista, tai utuun peittyvissä maisemissa tai lammen pinnan särkyvissä kuvajaisissa. Ilmeisen taitavasti mutta ilman turhaa itsekorostusta näppäilty nailonkielinen akustinen saa seurakseen hillittyjä rytmejä ja linnunlaulua. Lauluraitojen tuplaaminen (stemmoilla tai ilman) kautta levyn syö henkilökohtaisuuden tuntua, mutta luo samalla omanlaistaan etäistä tunnelmaa.  

Line Of Fire.

González teki jo varhain itsensä näköisiä versioita muiden (esimerkiksi The Knifen, Bruce Springsteenin, Kylie Minoguen ja Joy Divisionin) biiseistä, eikä Local Valleykaan ole kokonaan omaa tuotantoa. ’En stund på jorden’ on ruotsalaisartisti Lalehin kappale. ’Line Of Fire’ puolestaan on alun perin Junipin tuotantoa. Sen mollifolk on pysäyttävän kontrastinen latinalaisamerikkalaisittain keinuvaan ’Tjommaniin’ nähden. 

Vaikka José Gonzalezin rauta oli todella kuumaa soolodebyytti Veneerin ilmestyttyä, hän antoi odottaa seuraavaa levyään viisi vuotta ja sitä seuraavaa kahdeksan. Local Valleyta edelsi seitsemän vuoden julkaisutauko. 

Neljä sooloalbumia kahdeksassatoista vuodessa ei ole paljon. Ehkäpä González tekee niitä vain silloin, kun hänellä on oikeasti laulettavaa. Ainakin Local Valley kuulostaa siltä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

José González | kotisivu
José González | Facebook
José González | Instagram
José González | Twitter

Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.
Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
José González | Finna.fi

Veneer | Imperial Recordings 2003
In Our Nature | Imperial Recordings 2007
Vestiges & Claws | Imperial Recordings 2015
Local Valley | Imperial Recordings 2021

Levyhyllyt
Junip
[José González • Tobias Winterkorn]
Finna.fi

Fields | City Slang/Mute 2010
Junip | City Slang/Mute 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran

Lue lisää José Gonzálezista | Finna.fi

Artikkelihaku José González

José González: Local Valley (2021).
José González: Local Valley (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä

Tie vie | Poko Rekords 1982

Eppu Normaali: Tie vie (1982).

Ylöjärveläisbändi Eppu Normaalin taival koheni 1970-luvun loppupuoliskolla nopeasti. Eput pääsivät punk-albumin levyttämiseen jo vuonna -78. Suosio kasvoi, ja hitit ’Poliisi pamputtaa taas’, ’Njet Njet’ ja ’Puhtoinen lähiöni’ houkuttelivat yleisöä keikoille ja pitkäsoittojen pariin. Yksi kehityksen askelista oli edessä neljä vuotta Aknepop-debyytin jälkeen.

Laulaja ja tekstintekijä Martti Syrjä oli kovan haasteen edessä kun Eppujen alkuvuosina ansioitunut tekstintekijä ja basisti Mikko Saarela oli siirtynyt lopullisesti kohti uusia uria. Kitaristi ja säveltäjä Mikko ”Pantse” Syrjä pyysi pikkuveljeltään Martilta uusia sanoituksia. Tekstejä syntyi nopeasti. Veljesten laajaa biisinteon yhteistyötä kuultiin, kun Eppu Normaalin viides studioalbumi oli valmis. Tie vie julkaistiin suomalaiseen kesään -82.

Eppu Normaali kuvattuna Tie vie -levyn takakannessa: Mikko Nevalainen (vas.), Juha Torvinen, Martti Syrjä, Aku Syrjä ja Mikko Syrjä.
Eppu Normaali kuvattuna Tie vie -levyn takakannessa: Mikko Nevalainen (vas.), Juha Torvinen, Martti Syrjä, Aku Syrjä ja Mikko Syrjä.

Eppu Normaali nousi uudelle tasolle. Joitakin Martti Syrjän sanoituksia oli päätynyt jo aiemmille levytyksille, mutta vasta Tie vie oli alusta loppuun Martin tekstittämä. Tulos on häikäisevä. Ehkä osin kieli poskessa rakenneltu kirjoittaminen vetosi rauhallisuudella. Sitä painotti Martin herkistynyt lauluesitys. Tajunnanvirran lailla polveileva sävellys ’Murheellisten laulujen maa’ nousi Syrjäin veljesten ja Eppujen suurklassikoksi.

– Perinteisen miehen kohtalon
Halus välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä
enkä koskaan viinaa juo,
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mutkun työnvälityksestä työtä ei saa
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa 
viinakauppaa

Tie vien biisit olivat toinen toistaan lumoavampia, eri maailmaa kuin kulmikkaasti svengaava Cocktail Bar tai suomalaisen uuden aallon mestariteokset Maximum Jee & Jee ja Akun tehdas. Pantse Syrjän uuden materiaalin voima saattoi kummuta Hassisen Koneen ja Juice Leskinen Slamin innoituksesta. Kesäisellä Saimaalla kolmen bändin kesken tehdyllä keikkareissulla oli mukana kosketinsoitintaiteilija Eero ”Safka” Pekkonen – ja Pantsen tulevat biisi-ideat tarvitsivat jotain uutta.

Ramones-tyylisen kohkaamisen tilalle tuli veikeämmin rokkaavaa materiaalia. ’Kuulen parran kasvun’, albumin nimikappale ja ’Näinä päivinä’ sisältävät jänteikkäämpää eteerisyyttä. Eppu Normaali oli tekemässä omasta aikuistumisestaan kiinnostavaa. Kosketintyylittelystä kehkeytyi lopulta huikea lisä Eppujen soundiin. Pekkosen hienostuneet urku- ja pianokuviot valtaavat kitarariffittelylle aiemmin varattua tilaa monin paikoin. Ollaan valovuosien päässä edeltäjälevyn kylmistä synakuvioista. Roisiuskin on erilaista. A-puolen lopun ’Viihteen kuningas’ on jäädä hurtin huumorin alustaksi, mutta sovitus yltää lopulta lähes hartaaksi. Lopun allyouneedislove-nostatus lainaa toistakin rakkauslaulua The Beatlesilta.

Muutakin hämmästeltävää riittää. Kolmatta Eppu-levyään tehnyt basisti Mikko Nevalainen kuljettaa biisikehikkoja tyylillä, Aku Syrjän rumputyöhön vahvasti liittyen. Äänitys ja tuotanto on tarkkaa, yhtä aikaa kevyttä ja voimakasta. Kokonaisuutta ajatellen tärkeä ’Pahan puun metsä’ on esimerkki sovitustyön hienostuneisuudesta. Rumpalin tehokeinoina kuullaan perusbiittiä, täyteläisiä fillejä, tahditusten kierteitä, aina tyylikästä virvelirummun kantti-iskua. Kauniin kuulas biisi on liki progehtava.

Arkiromanttinen ’Jackpot’ on kaunis kuvaus onnesta, kuin suoraan tekstintekijän päiväkirjasta.

Vastoin odotuksia Eppu Normaalin skaalaan kuului myös poliittinen funk. Pilveilevän leijaileva ’Argentiina’ sisältää verhottua kuvausta Falklandin sodasta. Viimeisenä raitana kuultava ’Terve vaan ja onnea’ kiihdyttelee kiehtovana uuden aallon kiilailuna. Kitara- ja urkusoolojen ympärillä kuullaan tekstiä, joka käsittelee rauhanasiaa ja Mauno Koiviston (1923–2017) otteita Suomen presidenttinä. Ajatonta.

Tie vie nousi Suomen listaykköseksi kesäkuussa 1982. Se on hieno saavutus riskejä pelkäämättömältä bändiltä. Albumi jää Eppu Normaalin diskografiaan historiallisen melodisena, uudenlaisten sovitusten siivittämänä klassikkona. Seuraavalla levyllä Eput palasivat takaisin kulmikkaampaan rockilmaisuun, jossa ei ollut koskettimia. Rupisempaa karismaa huokuva Aku ja köyhät pojat sisälsi hitin Balladi kaiken turhuudesta.

Tie vie
Aku Syrjä – rummut
Mikko Nevalainen – bassokitara
Martti Syrjä – laulu
Juha Torvinen – kitara
Mikko Syrjä – kitara, laulu

Safka: piano, sähköpiano, urut, laulu
Tuottaja: Mikko Syrjä

Eppu Normaali | kotisivu
Eppu Normaali | Facebook
Eppu Normaali | Instagram

Varaa Tie vie kirjastosta.
Varaa Eppu Normaalin klassikko Tie vie kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Eppu Normaali

1970-luku

Aknepop | Poko Rekords 1978 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Maximum Jee & Jee | Poko Rekords 1979 • 2CD-uusintapainos 1999 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

1980-luku

Akun tehdas | Poko Rekords 1980
Cocktail Bar | Poko Rekords 1981
Tie vie | Poko Rekords 1982
Aku ja köyhät pojat | Poko Rekords 1983
Rupisia riimejä karmeita tarinoita | Poko Rekords 1984 • LP-uusintapainos 2011
Kahdeksas ihme | Poko Rekords 1985 • CD+DVD 20-vuotisjuhlapainos 2005 • LP-uusintapainos 2010
Valkoinen kupla | Poko Rekords 1986
Imperiumin vastaisku | Poko Rekords 1988

1990-luku

Historian suurmiehiä | Poko Rekords 1990
Studio Etana | Poko Rekords 1993

2000–2009

Sadan vuoden päästäkin | Poko Rekords Oy 2004
Syvään päähän | Akun Tehdastuotanto/Poko Rekords Oy 2007

Boksit, livet ja kokoelmat | Finna.fi

1980-luku

Elävänä Euroopassa! • live • 2LP | Poko Rekords 1980
Tuuliajolla (eli balladeja Saimaalta) • live • soundtrack | Poko Rekords 1980
Pop pop pop – 13 kovinta Eppu-hittiä vuosilta 1978–1982 | Poko Rekords 1982
Hatullinen paskaa – B-puolia ja muita harvinaisuuksia 1978–83 | Poko Rekords 1984
Poko klassikot | Poko Rekords 1987
Lyömättömät! | Poko Rekords 1989

1990-luku

Hatullinen paskaa/Soolot | Poko Rekords 1990
Paskahatun paluu – B-puolia ja muita harvinaisuuksia 1978–90 | Poko Rekords 1991
Onko vielä pitkä matka jonnekin? • live | Poko Rekords 1994
Repullinen hittejä • 2CD • kasetti | Poplandia Music Oy/Poko Rekords 1996 • 3LP Ainoa! 2021

2000–2009

Reppu 2 – toinen repullinen kuolemattomia Eppu-klassikoita • 2CD | Poko Rekords Oy 2003
Singlet 1978–1991 • 20CD | Poko Rekords Oy 2003
Jackpot – 101 Eppu-klassikkoa 1978–2009 • 6CD + 32-sivuinen liitekirja | Poko Rekords & EMI Finland & Akun Tehdastuotanto 2009

2010-luku

Mutala | Akun Tehdastuotanto 2011 • 3LP • 2CD • Blu-ray-audio
Ratina | Akun Tehdastuotanto/Eppu Normaali Oy 2016 • 2LP • 3CD • DVD • Blu-ray

DVD & Blu-ray | Finna.fi

1981
Saimaa-ilmiö  ohjaajat Aki & Mika Kaurismäki | Sandrew Metronome 2007 & Future Film 2014
2004
Elävänä stadionilla – Ratinan stadion 14.8.2004  ohjaaja Petri Kyttälä & Eppu Normaali | DVD Poko Rekords 2005 | Blu-ray  Akun Tehdastuotanto 2013
2005
Video jää pystyyn – videohistoria 1978–2003  Eppu Normaali, 5h | Poko Rekords Oy 2005
2009
Klubiotteella  ohjaaja Petri Kyttälä & Eppu Normaali, 300 min. | Akun Tehdastuotanto 2009
2013
Vuonna 85 – Manserock-elokuva  Timo Koivusalo & Riku Suokas, 90 min. | Walt Disney Studios Home Entertainment 2013
2016
Ratina  Eppu Normaali & johtaja Santtu-Matias Rouvali, 198 min. | Akun Tehdastuotanto 2016
Eput – elokuva  Saku Pollari, 104 min. | Aito Media 2016

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta

Lue lisää Eppu Normaalista | Finna.fi

Tiimalasin santaa – Eppu Normaalin tarina  Santtu Luoto, 258 sivua. | WSOY 2000
Eppu Normaalin tarina – 40 vuotta tiimalasin santaa  Santtu Luoto, 240 sivua | WSOY 2016
Minun Suomeni – Eppu Normaali -yhtyeen sanoituksia 1975–1981  Mikko Saarela & Martti Syrjä & Mikko Syrjä, 120 sivua | Jee Jee Music 1982
Eppu Normaali – kaikki sanat  Martti Syrjä & Mikko Saarela & Mikko Syrjä & Jorma RiihikoskiJyrki Huotari, 255 sivua | Kustannusosakeyhtiö Siltala 2017
Aika Normaalia – tarinoita Eppu Normaalista  Juha Torvinen & valokuvaaja Harri Hinkka, 129 sivua | Docendo 2019
Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily  Juho Juntunen, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981

Lue lisää Eppu Normaalista ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004

Lue lisää rockin uudesta aallosta | Finna.fi

Uuden aallon tekijät  Mikko Montonen, 184 sivua | Johanna 1979

Eppu Normaali: Tie vie (1982). Kansikuvan maalauksen teki Martti Syrjä.
Eppu Normaali: Tie vie (1982). Kansikuvan maalauksen teki Martti Syrjä.