Mikko Joensuu • Joensuu 1685
Vuodet 2008–2024
Joensuu 1685 • Amen 1 • Amen 2 • Amen 3 • Öb • Lost Ark
Musiikkia esille kirjastossa

Vuonna 1986 syntynyt Mikko Joensuu on noussut nykyisen suomalaisen populaarimusiikin arvostetuimpien tekijöiden joukkoon aika jääräpäistä reittiä ja ilmeisiä uraratkaisuja vältellen. Suurta kansansuosiota strategia ei ole tuonut, ylistäviä kritiikkejä ja palkintoja kylläkin. Joensuu ei oikeastaan hahmotukaan enää poppariksi, edes indie-poppariksi, vaan hän on taidemusiikin tekijä, jonka ilmaisukeinot vain sattuvat tulemaan ainakin osittain populaarimusiikin puolelta. Soolourallaan hän on hakeutunut järkähtämättä teosmaisuuteen, joka on selvässä ristiriidassa nykypäivän irtobiisikulttuurin kanssa. Joensuu onkin osaltaan kyennyt todistamaan, että perinteiselle albumikäsitteelle sen kaikkein maksimalistisimmissa muodoissa on yhä tilausta.

Mikko Joensuu. Kuva 📷 Tero Ahonen

Musamediassa Joensuu nousi esiin vuonna 2008 Joensuu 1685 -yhtyeen laulaja-kitaristi-urkurina. Tuon vuoden syksyllä 22-Pistepirkon Bone Voyage -yhtiö julkaisi bändin nimettömän debyytin, jonka Pirkkojen Asko Keränen myös tuotti. Indiekentällä levy oli puheenaihe, joka valittiin mm. Rumban kriitikoiden toimesta vuoden kotimaiseksi albumiksi.

Joensuu 1685:tä ympäröi jonkinmoinen mysteeri bändin nimestä alkaen. Kaupunkiin se ei siis viittaa – yhtye oli helsinkiläinen – vaan kolmikon jakamaan sukunimeen. Mikko ja rumpali Markus ovat veljeksiä, basisti Risto ilmeisesti vain sattumalta samanniminen. Vuosiluku taas tempaistiin kertoman mukaan Joensuu-veljesten sukuhistoriasta, muuan esi-isä oli sattunut syntymään silloin. Tiettyä arkaaisuutta ja vuosisataintakaisuuttahan tuollainen imagoon tuo, ja yhdessä Suomi-indien mittapuulla varsin kunnianhimoisen musiikin kanssa se nosti bändiä hyvin esiin, toki silti ilman mitään listasijoituksia. 

Joensuu 1685:n yhteydessä puhuttiin paljon shoegazesta. Sen suomalaisia perillisiä ei vielä noihin aikoihin ollut liikkeellä niin paljon kuin nykyään. Tyypillisesti toistuivat myös samat bändivertaukset, kuten The Jesus & Mary Chain ja My Bloody Valentine.

Esikuvat ovatkin toki selviä, ja niitä alleviivaa Mikko Joensuun laulutyylin ja vokaalien sovittamisen yhtäläisyydet moniin brittiläisiin esikuviin. Nyt kuunneltuna debyyttialbumi ei silti ole mikään jäljitelmien paraati, tai vähintäänkin se ammentaa eri biiseihin aika laajasta viitekehyksestä.

Niinpä esimerkiksi ’(You Shine) Brighter Than Light’ -avausraidan levollisena vellova tunnelma viittaa eniten Spiritualizedin tapaan rakentaa puhdistavia äänimyrskyjä gospeliin pohjautuvalla tunteella ja tematiikalla. Eikä tämä tietysti sikälikään sattumaa ole, että viimeistään hieman myöhemmin Joensuun veljesten voimakkaasti helluntailainen tausta tuli julkisuudessakin selväksi.

Joensuu 1685: (You Shine) Brighter Than Light • albumilta Joensuu 1685
2008

Heti pitkällä ’Nothingness’-kakkosbiisillä samoista tunnelmista jalostuu eeppisempää kehittelyä, äänekkäämpää mutta selkeästi jäsenneltyä. Levyn biiseistä tämä ehkä ennakoi selvimmin Mikko Joensuun soolouraa tai oikeastaan eniten Amen 2 -levyn suureellisuutta.

Joensuu 1685: Nothingness • albumilta Joensuu 1685
2008

Kokonaisuutena Joensuu 1685 on ehdottoman pätevä debyytti. Siinä on ehkä vielä tiettyä hajanaisuutta, eikä esikoisalbumin toki tarvitsekaan esitellä kokonaisvisiota. Toteutus on kuitenkin vakuuttava ja kunnianhimo korkealla tasolla.

Mutta debyytin jälkeen bändiltä ei saatu uutta albumia 12 vuoteen. Sellaisesta puhuttiin ja huhuttiin, mutta ilmestymättä tuolloin 10-luvun alussa jäi.

Siinä vaiheessa Mikko Joensuun henkilökohtaisessa elämässä tapahtui mitä ilmeisimmin paljon kaikenlaista ja enimmäkseen raskasta. Ammatillisessa mielessä hän oli yhteistyökumppanina mukana puolisonsa Mannan kehutulla Blackbird-levyllä (2014).

Yksityisellä tasolla hän on kertonut noiden vuosien mittaan luopuneensa uskostaan, käyneensä läpi prosessin kristitystä ateistiksi. Siitä kehityskulusta syntyi sitten vuosien mittaan Joensuun tähänastinen päätyö, kolmen jo yksittäisinä teoksina eepoksiksi hahmottuvan albumin Amen-trilogia (2016–17).

Musapiireissä kuhina Joensuun sooloprojektin ympärillä alkoi jo ennen kuin Svart Records julkaisi Amen 1:n huhtikuussa 2016. Helmikuussa olin itse Valoa!-festivaalin yhteydessä Tampereella järjestetyllä ilmaiskeikalla ravintola Artturissa, jossa tupa oli aivan täyteen ammuttu. Joensuu esiintyi siellä yksin, eikä asetelma ollut ihanteellinen tukossa olevaan baariin. 

Levynäkin Amen 1 on Joensuun sooloista varmaan vähäeleisin ja ainakin perinteisimmin folkmaisin. Sekin on silti suhteellista, sillä hänen rakentamassaan äänimaisemassa on tilaa ja kaikua, jotka tekisivät siitä ison kuuloista ilmankin kosketin- ja kitarapohjan päälle lisättyjä jousiosuuksia. 

Amen 1:n musiikillinen ja myös lyyrinen perusmoodi on levollisen vakava. Biisit etenevät hitaan staattisina, tekstit ovat kauniilla englannilla kirjoitettuja, mutta koristelemattoman suoria kuvauksia elämänvaiheesta, jossa Joensuun kokemus on taittumassa mainittuun käänteiseen uskonhyppyyn. Puhuin folkista, mutta Pekka Laineen Soundin arviossa käyttämä termi ”katedraalifolk” on tarpeellinen täydennys. Eniten välittömästi tarttuvaa laulelmallisuutta, jopa jonkinlaista svengiä, on klassikon arvoisessa kappaleessa Closer My God.

Mikko Joensuu: Closer My God • albumilta Amen 1
2016

Levyn peruslinjasta käy esimerkiksi kappale ’Warning Sign’.

Amen 1 sai loistavat arvostelut ja käväisi listasijalla 14. Odotukset trilogian jatkon ja jopa kansainvälisen indie-läpimurron suhteen kasvoivat. Jälkimmäinen jäi isommassa mittakaavassa toteutumatta, ja myös kotimaisen suosionsa huipun Joensuu oli saavuttanut, mutta taiteellisista vahvuuksistaan hän oli esitellyt vasta osan. Omissa kirjoissani marraskuussa 2016 ilmestynyt Amen 2 on se kaikkein korkein huippu. 

Levyn mittakaava kertoo paljon: kahdeksan biisiä, 76 minuuttia. Silloin ei olla kiinni perinteisessä folk-ilmaisussa. Päätöskappale ’I Gave You All’ kestää täydet 20 minuuttia. 

Amen 2:n pohja on silti sama kuin edeltäjällään. Kaikkea on vain paisuteltu kohtuuttomuuksiin ja palettiin lisätty sävyjä. Niistä olennaisimmat ovat elektronisia ja Joensuu 1685 -taustaan nähden aika luontevasti myös krautrockista ja uudemmasta jumituksesta periytyviä. Tuloksena synteesi, jossa voi edelleen kuulla paljon vaikkapa Spiritualizedia tai Primal Screamia, mutta joka yhdistettynä Joensuulla vahvempana kuuluvaan singer-songwriter -perimään alkaa väistämättä kuulostaa häneltä itseltään. Juuri näiden eri vaikutteiden, artistin eri puolien, luontevan kädenlyönnin ansiosta Amen 2 kuulostaa niin definitiiviseltä teokselta.

Se on Joensuun kenties valoisin levy, otos matkalta pimeydestä pois. Nimeä myöten tätä alleviivaa albumin komein teos, melkein teknomaisella biitillä vapautumisen sanomaansa kuljettava ’There Used To Be A Darkness’.

Mikko Joensuu: There Used To Be A Darkness • albumilta Amen 2
2016

Levyllä sitä seuraa kauniina ja surullisempana vastinparina balladi ’Golden Age Of The Lowlands’, jonka vähän epämääräinen teksti liittynee taas kerran Jumalasta irti päästämiseen, mutta kenties muussakin mielessä ihmiskunnan ja omankin elämän kulta-aikojen taakse jäämiseen. Niitä Joensuu kuitenkin muistelee kuin maalauksessa, jonka haalistuvat sävyt tuovat mieleen entisaikojen piknikit ikuisesti vihreällä nurmella. Ja alankomaalaiseen taiteen kultakauteenhan kappaleen nimi viittaakin.

Mikko Joensuu: Golden Age Of The Lowlands • albumilta Amen 2
2016

Amen 2 sai maltillisen vastaanoton kaupallisessa mielessä, mutta nosti Joensuun kriitikkoarvostuksensa huipulle. Neljää ja viittä tähteä sateli, keväällä 2017 hänelle myönnettiin Teosto-palkinto trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta. Samaan aikaan artisti oli valmistautumassa suurtyönsä päätösosan julkaisuun. Amen 3 tuli markkinoille kesäkuun alussa.

Jumalauta mikä möhkö, saattoi kuulija ajatella tarkastellaan levyn kappalelistaa ja biisien pituuksia. Tällä kertaa peräti 79 minuuttiin mahtuu vain kuusi esitystä. Yhtä lukuun ottamatta ne kaikki kestävätkin reilusti yli kymmenen minuuttia. 

Pituutta kappaleille tulee siitä, että Joensuulla on entistä vähemmän kiinnostusta pitäytyä popbiisin tyypillisessä dynamiikassa. Sen sijaan hän antaa minuuttikaupalla aikaa ambient-pulputukselle ja muulle tunnelman maalailulle, kuulokekuuntelussa tai vaikkapa nukahtamismusiikkina optimaalisimmin toimivalle äänimaisemalle. Siellä välissä on laulumaisempia osuuksia, mutta kokonaisuutta voisi kai kutsua hieman banaalisti taidemusiikkimaiseksi: kyse on entistä selvemmin teoksesta, josta on hankala irrottaa osasia.

Amen 3 etääntyy myös folkista ja shoegazesta jo kauas elektronisen musiikin puolelle. Tässä on jonkin verran vaihtelua kappaletasolla, mutta lähinnä Joensuun lauluosuudet sitovat ilmaisua ykkösosaan, ja usein nekin on jätetty instrumentaaliseen rooliin. Sen sijaan mieleen tulee monia kokeellisemman konemusiikin klassikoita 90-luvulta. 

Tunnelmien tasolla kolmososa sukeltaa taas jonkin verran synkempiin vesiin ja tuntuu eräänlaiselta synteesiltä edeltäjistään, tilinteolta koetun jälkeen. Tummimmillaan se lienee peräti 19-minuuttiseksi kiireettä kasvatellussa ’The Worst In Messä’.

Mikko Joensuu: The Worst In Me • albumilta Amen 3
2017

Mutta levyn ja koko trilogian päättävä ’Pearly Gates’ laittaa kokonaisuuden siististi nippuun. Se palaa aluksi ykkösosan folk-herkistelyyn, mutta jousien ja kuoron siivittämänä kasvaa 13 minuuttiin, jotka eivät tunnu lainkaan liian pitkiltä. Se on pettymyksiä kokeneen ja uskostaan luopuneen lauluntekijän uhmakas yhteenveto matkan varrella tapahtuneesta, oikeastaan koko Amen-trilogia tiivistettynä. Jokseenkin upeaa musiikkia ja draaman kaaren hallintaa.

Mikko Joensuu: Pearly Gates • albumilta Amen 3
2017

Mitä magnum opuksen jälkeen? Amen-trilogian on täytynyt olla sellainen elämän ja sanottavan tyhjentävä ponnistus, ettei kukaan varmaan olettanut Joensuun jatkavan siitä saman tien johonkin muuhun. Mutta aikanaan, tietenkin. Se oli monen mielestä kiinnostavaa.

Oliko Joensuu 1685:n paluu seuraavana operaationa sitten yllätys vai odotuksenmukaista, vaikea sanoa. Tavallaan se tuntuu aikaa pelanneelta sivuaskeleelta. Amen oli vallannut indiemusiikillista ilmatilaa niin paljon, että yhtäkkiä alkuperäinen hypebändi alkoi tuntua Joensuun soolouran sivuprojektilta.

Vuonna 2020 ilmestyneen, mystisesti nimetyn Öb-albumin materiaali on ilmeisesti suurelta osin sitä, mistä jo aikanaan valmisteltiin kakkoslevyä. Mediajulkisuutta Joensuu 1685:n paluu sai kohtuullisen paljon, mutta suuri osa siitä oli aika empivää. Toisaalta viitattiin vanhan lämmittelyyn, toisaalta katsottiin Mikko Joensuun soolomaneerien vuotaneen bändituotannon puolelle. 

Ja kyllähän Öb onkin eräänlainen amalgaami näistä. Jos maksimalismi olikin kuulunut yhtyeen soundiin alusta alkaen, niin tällä levyllä se alistuu Amen-trilogian helpoimmille musiikillisille muodoille: tietylle staattiselle ylevyydelle, jota väistämättä kuvaan kuuluva uskonnollinen retoriikka alleviivaa. Pinta on komea, mutta sen alta voi olla vaikea löytää uusia sisältöjä. 

Ehkä Joensuu 1685 on tässä parhaimmillaan helpoimmillaan. ’Light In The Heart Of Our Town’ -kappaleella sointi taittuu melkein E Street Bandiksi, toki välttämättömällä ekstra-annoksella eteerisyyttä.

Joensuu 1685: Light In The Heart Of Our Town • albumilta Öb
2020

Nyt vuoden 2024 alussa saatiin sitten lopulta uutta Mikko Joensuun soolomateriaalia, eikä ihan vähän saatukaan. Long Ark -tupla-albumin kymmenen biisiä venyvät tällä kertaa 81 minuuttiin. 16-minuuttinen päätösraita sieltä tottakai löytyy.

Tästä voisi ehkä päätellä, että suuruuden eskaloituva logiikka on täydessä toimessaan, mutta asia ei ole ihan niin. Mittasuhteistaan huolimatta Long Ark on yllättävän hitaasti tajuntaan hiipivä albumi. Se alkaa suorastaan tunnustelevasti, vaikka yleviksi maisemoidut äänivallit ovatkin läsnä heti avauskappaleilla. Silti esimerkiksi ’Giith’-kakkosraidassa on kouriintuntuvaa hämmennystä Joensuulle keskeisten uskon ja elämän perusasioiden äärellä; ei enää sitä Amen-trilogian vuorenhuippujen julistuksellisuutta. Se hajoaa jopa eräänlaiseksi äänten Baabelin torniksi.

Mikko Joensuu: Giith • albumilta Long Ark
2024

Levyn puolessavälissä ’Running Horses’ on esimerkki suurta osaa Long Arkia leimaavasta meditatiivisesta leijunnasta. Toisteisuus sävellyksissä on Amen-levyiltä tuttua, mutta nyt se pukeutuu jopa slowcore-tyyppiseen akustiseen asuun.

Mikko Joensuu: Running Horses • albumilta Long Ark
2024

Aika näyttää, millaisen aseman viipyilevä ja nöyrä Long Ark tulee kuulijoiden arvostuksissa saamaan. Selvältä vaikuttaa jo nyt, että Joensuun musiikkiin suhtaudutaan edelleen ja ehkä pysyvästi Amen-projektiin peilaten. Eipä tuo ihmekään ole, onhan kyseessä eräs suomalaisen populaarimusiikin kunnianhimoisimmista hankkeista koskaan.

Niko Peltonen

Mikko Joensuu | kotisivu
Mikko Joensuu | Facebook
Joensuu 1685 | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Antti Autio: Kaikki talot huojuu – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Dinosaur Jr • Sweep It Into Space – taika on tallella
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
H.C. Slims: Sings – valon ja varjon leikkiä
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa

Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa • Vuodet 2002–2022
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Radiopuhelimet [1] 1987–1993 • Paluu pohjoiseen
Radiopuhelimet [2] 1995–2021 • Varmaa hapuilua
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

💿
Mikko Joensuu
Finna.fi

Amen 1 | Svart Records 2016
Amen 2 | Svart Records 2016
Amen 3 | Svart Records 2017
Long Ark | Is This Art! 2024

Joensuu 1685
Finna.fi

Joensuu 1685 | Bone Voyage 2008
Öb | Svart Records 2021

📱
Lue lisää Mikko Joensuusta
Finna.fi

Artikkelihaku Mikko Joensuu

Joensuu 1685 • 2008
Spotify

Amen 1 • 2016
Spotify

Long Ark • 2024
Spotify

Amen 1 • 2016

Amen 2 • 2016

Amen 3 • 2017

Long Ark • 2024