Hymns | Infectious/BMG 2016
Brittiläisen indie rockin yksi tunnetuimmista yhtyeistä palasi viidennellä albumilla uudistuneena. Vuonna 2016 Kele Okereken johtama Bloc Party keskittyy houkuttelemaan kuulijaa aiempaa vaihtuvammin keinoin. Kiihkeän timmin toiminta-indien sijaan Hymns pikemminkin viettelee kuin tempaa mukaansa.
Albumin alkuhetkiä tahdittaa veikeä takauma New Orderin hitistä Blue Monday. Tutunoloinen bassorumpukuvio jää kuitenkin taakse nopeasti. The Love Within jatkuu ja vallan saa lähes huvittavan alituotettu tunnelma, jossa olo voi tuntua aluksi oudolta.
Vielä albumilla Four (2012) mukana olleet Matt Tong ja Gordon Moakes ovat jättäneet bändin. Uudessa nelikossa soittavat Okereken ja kitaristi Russell Lissackin lisäksi Justin Harris sekä Louise Bartle. Tosin Hymnsin äänitysten aikaan Bloc Party eli vielä siirtymävaihetta, ja rumpuja soittaa Bartlen sijaan tuuraaja Alex Thomas. Yhtyeen kokoonpanon muutoksilla on ollut vaikutusta.
Instrumenttien dempattu kuva kääntyy, kun aika on kypsä. On suorastaan juhlallista kun ’Only He Can Heal Me’ vaihtaa reilun kolmen (!) minuutin jälkeen kitarariffiin. Väliin ujutetaan sopivat annokset konenytkettäkin. Bloc Party on toki muuttanut musiikillista ilmettään aiemminkin, ja uusi BP-albumi herättää aina uteliaisuutta.
Hymnsin kantavana voimana toimii yhä voimakkaammin vokalisti Kele Okereke. Instrumentaatio tuntuu toisinaan lähes raa’alta. Odottamattoman suora ja bluesahtavakin ’The Good News’ olisi istunut huonosti yhtyeen aiemmille levyille. Okereke on niin läsnä, että tumma ja kaikuisa ’Fortress’ on oivallista kontrastia seuraavana raitana.
’Different Drugs’ nojaa niukan tyylikkäällä kompillaan debyyttialbumin Silent Alarm suuntaan, mutta heijastaa tasapainoisempaa lauluntekoa. Biisi kasvaa komeaksi kokonaisuudeksi, vaikkei yritä olla massiivinen. Toinen pitkä raita ’My True Name’ yhdistää sekin huuhtovan – ellei jopa puhdistavan – kosketinsoitinmaailman hymyilevän vilpittömään kitarointiin. Jälleen kuljetaan newordermaista 80-luvun puolivälin tietä. Ehkä 2010-luvulla tehty Low-life kuulostaisi tältä? Hymnsin kolmantena singlenä julkaistiin Virtue:
Hymns sisältää kuunneltavaa ehkä määrällisesti vähemmän, kuin mihin Bloc Partyn albumeilta on totuttu. Sielua on sitäkin enemmän. Kenties tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Bändillä on diskografiassaan jo kaksi remix-levyä: Silent Alarm Remixed (2005) ja Intimacy Remixed (2009). Kuka tietää, jospa vitoslevyn inspiroimana meille irtoaa vielä extrapallo levystä Hymns.
Tuomas Pelttari
Bloc Party | kotisivu
Bloc Party | Facebook
Bloc Party | SoundCloud
Bloc Party | Twitter
Hymns
Kele Okereke – laulu
Russell Lissack – kitara
Justin Harris – bassokitara
Alex Thomas – rummut
Tuottajat: Roy Kerr ja Tim Bran
Hymns julkaistiin 2LP-painoksen lisäksi striiminä sekä kahtena erilaisena CD-laitoksena. Laajempi Deluxe Version sisältää lisäraidat ’Eden’, ’New Blood’, ’Paraíso’ ja ’Evening Song’.
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Bloc Party
Finna.fi
2000–2009
Silent Alarm | Wichita 2004
Silent Alarm Remixed | Wichita 2005
A Weekend In The City | Wichita 2007
Intimacy | Wichita 2008
Intimacy Remixed | Wichita 2009
2010-luku
Four | Frenchkiss Records 2012
Hymns | Infectious Records 2016
Silent Alarm Live | omakustanne 2019
2020-luku
Alpha Games | Bloc Party/BMG Rights Management (UK) 2022
Kele Okereke
Finna.fi
2010-luku
The Boxer | Wichita 2010
Trick | Lilac Records 2014
Fatherland | BMG 2017
2042 | !K7 2019
2020-luku
The Waves Pt. 1 | Kola 2021
Lue lisää Bloc Partysta
Finna.fi
Artikkelihaku Bloc Party
Hymns
Spotify
