Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu

Jäähyväiset aseille | Johanna 1979

Musiikkia esille kirjastossa

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).Kun Kollaa kestää osallistui Levyraatiin kappaleellaan ’Kirjoituksia kellarista’ vuonna 1979, Lenita Airisto ei suostunut antamaan sille yhtään pistettä. Diplomiekonomi tuskin oli ainoa, jota tulkinnan hauraus ja soiton haparoivuus ei puhutellut.

Kollaa kestäällä oli kuitenkin myös paljon ihailijoita. Suuri osa myöhemmästä kotimaisesta naivistisesta punk- ja indiepopista on saanut vaikutteita tältä yhtyeeltä. Bändi onkin esimerkki siitä, että maailmaan voi jättää hienon jäljen muutenkin kuin kovuudella ja huipputehokkuudella.

Kaupungin valot.

Kollaa kestää soitti ensimmäisen keikkansa maaliskuun 3. päivänä 1977 Suosikin järjestämässä kilpailussa. Tamperelaisbändi sijoittui kisassa mukavasti neljänneksi ja sai kuvansa lehteen. Tähän oli tultu luultavasti siksi, että Englannissa The Damned ja Sex Pistols olivat julkaisseet ensimmäiset singlensä syksyllä 1976, ja koska Ramones oli tehnyt ensialbuminsa aiemmin sinä vuonna. Vuonna 1977 levylle pääsivät myös Buzzcocks, The Clash, The Adverts ja monet muut, ja Suomessakin alettiin äänittää punklevyjä. Syksyllä Kollaa kestää teki levytyssopimuksen uuden tamperelaisen levy-yhtiön Poko Rekordsin kanssa.

Kollaa kestään ensisingle ilmestyi maaliskuun 1978 lopussa. Sen tehtyään bändi pääsi klassiseen kokoonpanoonsa, kun rumpali Jyrki Siukonen, kitaristi Juha Helminen ja laulaja-kitaristi Kai Kivi löysivät basistiksi Mikko Nevalaisen. Uusiutunut yhtye levytti ensimmäisen kerran saman vuoden elokuussa. Kollaa kostaa -ep äänitettiin Ylöjärvellä Mika Sundqvistin MSL-studiolla.

Syksy.

Yhtä Hilse-levyjen julkaisemaa kokoelmaraitaa lukuun ottamatta Kollaa kestää teki kaikki varhaiset levytyksensä Pokolle. Sen sijaan bändin ainoaksi jääneen albumin julkaisi Johanna, jonka Love Recordsin Atte Blom perusti Pekka Aarnion kanssa vuonna 1979. Kollaa kestään pitkäsoitto Jäähyväiset aseille ilmestyi tuona samana vuonna. Se esitteli omaperäisen rockyhtyeen, jolla oli vahvoja biisejä ja näkemystä.

’Kirjoituksia kellarista’ -singleä mukaillen Kollaa kestää teki omia lauluja omasta elämästään. Se inspiroitui ajasta niin vuodenaikojen vaihtelun (’Syksy’, ’Talven jälkeen’, ’Kevät’) kuin arjen kierron (’Jälleen yksi päivä’, ’Näin elämä jatkuu’) kautta. Se löysi suuria, melankolisia tunteita pienistä asioista. Jotkut sen biisit olivat poikkeuksellisen hyviä, kuten vaikkapa ’Kaupungin valot’ ja ’Jäähyväiset aseille’, tuo vilpitön ja surullinen kappale, joka on kaikkien aikojen paras kotimainen rauhanlaulu. Tunnetuimman tulkinnan siitä teki Liisa Tavi vuonna 1981.

Jäähyväiset aseille.

Albumin kömpelöin esitys on A-puolen päättävä ’Tytöt hymyilee’, mutta senkin olemassaololle on eräänlainen perustelu: Kollaa kestään Jyrki Siukonen oli sopinut aikalaisyhtye Vaavin Kari Hipposen kanssa, että kumpikin bändi tekee ensialbumilleen sennimisen kappaleen. Aknestikin vuonna 2001 julkaisema ’Tytöt hymyilee’ lienee kunnianosoitus molemmille.

Kaksi lainakappaletta vain alleviivaavat sitä, miten persoonallinen ja jäljittelemätön Kollaa kestään visio oli. Levyn avaava ’Syksy’ on niin täyttä Kollaata, että vaikka korvat kertovat totuuden, sitä ei tahtoisi uskoa suomiversioksi Magazinen ’Shot by Both Sidesista’. Sama pätee ’Kaupunkisissiin’, joka on tehty happorockbändi Hawkwindin biisistä ’Urban Guerilla’.

Lainabiisien lisäksi myös albumin toinen saksofonisti oli englantilainen: levyllä tööttäilee X-Ray Spexissä alkuaikoina vaikuttanut Lora Logic (Susan Whitby, s. 1960), jonka soittoa on kuultu myös The Stranglersin, Swell Mapsin ja Boy Georgen äänityksillä.

Kännissä aamulla.

Jäähyväiset aseille jäi Kollaa kestään joutsenlauluksi. Yhtyeen hajottua Jyrki Siukonen perusti kokeellisen Vaaralliset lelut -yhtyeen ja keskittyi sitten kuvataiteisiin. Mikko Nevalainen liittyi Eppu Normaaliin joulukuussa 1979 ja soitti siinä kymmenisen vuotta. Kai Kivi opiskeli luonnontieteitä ja toimi Helsingin yliopiston hydrobiologian dosenttina aina kuolemaansa saakka vuonna 2007. Juha Helminen vaikutti 1990-luvun alkupuolella tamperelaisessa Punk Lurex OK -yhtyeessä. Tuon edelleen aktiivisen bändin alkuperäisessä kokoonpanossa soitti myös Siukonen. Helminen kuoli vuonna 2013.

Helsingin maineikkaalla Finnvoxilla tehty Jäähyväiset aseille oli ilmestyessään vuonna 1979 pari viikkoa albumilistalla, korkeimmillaan sijalla 28. Sitä ei voi pitää suurena kaupallisena menestyksenä, mutta arvostelumenestys se oli. Jäähyväiset aseille osoittautui yhdeksi suomipunkin klassikkolevyistä, ja jo aikalaiskriitikot tunnistivat sen sellaiseksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jäähyväiset aseille
Kai Kivi – kitara, laulu, kosketinsoittimet
Juha Helminen – kitara, laulu
Mikko Nevalainen – bassokitara, taustalaulu
Jyrki Siukonen – rummut, laulu

Lora Logic – tenorisaksofoni, taustalaulu
Jukka Mikkola – tenorisaksofoni, melodica, harppu
Miika Söderholm – taustalaulu

Levyhyllyt
Kollaa kestää
Finna.fi

3/1978

Musti, sotakoira//Tähtien rauha • 7″ | Poko Rekords PIS004

10/1978

Kollaa kostaa • 7″ EP | Poko Rekords PIMP014

4/1979

Kirjoituksia kellarista//Kuumat raiteet • 7″ | Poko Rekords PIS029 • Uusintapainos Svart Records 8/2012

1979

Jäähyväiset aseille • LP • kasetti | Johanna 1979 • Uusintapainos Svart Records 5/2012

1984

Neljän pennun ooppera • Mini-LP • kasetti | Poko Rekords 3/1984 • LP-Uusintapainos Svart Records 1/2020

1995

Jäähyväiset aseille – Kollaa kestää kokonaan • CD | Johanna 1995

Levyhyllyt
Vaaralliset Lelut
Finna.fi

[Jukka Mikkola • Jyrki Siukonen
+ Erik Ahonen • Kari Hipponen • Eeva Koivusalo • Matti Kurikka • Tommi Micklin • Pekka Seppänen • Sari Rinne • Jouko Turunen]

Lasisilmäpeli – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: I Orkesteri saapuu • LP | Johanna 1980 • LP & CD -uusintapainokset Ainoa! 2020

[Jari Kivelä • Matti Kurikka • Jukka Mikkola • Pekka Seppänen • Jyrki Siukonen
+ Kai Kivi • Esa Sirkkunen • Jouko Turunen]

Ystävämme hyönteiset – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: II osa – Virittelyä • LP | Johanna 1981
Seppo ja Antero • LP | Johanna 1981
Hedelmiä • kasetti | Musiikkituotanto Power Ky 1984

Levyhyllyt
[Markku Into • Jyrki Siukonen • Seppo Pietikäinen • Kai Raumonen]
Finna.fi

4suuta • LP | Rockadillo 1984

Levyhyllyt
Punk Lurex O.K.
Finna.fi

[Riitta Suojanen • Jyrki Siukonen • Tiina Wesslin • Juha Helminen • Tepi Pulkkinen]

Tappajan silmät//Paalimajassa • 7″ | Hiljaiset Levyt 1994

[Riitta Suojanen • Juha Helminen • Sami Päivärinta • Tiina Wesslin]

Veljet, siskot! • CD-EP | Hiljaiset Levyt 1995

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lepää rauhassa Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää suomipunkista
Finna.fi

Suomi-punk 1977–1981 Kimmo Miettinen, 384 sivua | Like 2021
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Lue lisää Poko Rekordsista ja Epe Heleniuksesta
Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Lue lisää punkista Britanniassa
Finna.fi

1977 – Punkvallankumous  Jukka Junttila, 279 sivua | Like 2017
Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria  John Robb & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 511 sivua | Like 2007

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Arktista hysteriaa | Poko Rekords 1990

Se oli kaikessa outoudessaan lopulta aivan järkeenkäypää. Kun näki amerikkalaisen Rolling Stonen julkaisseen jutun Santa Luciasta, ensin teki mieli läpsiä itsensä hereille. Mutta kun miettii, millainen bändi Santa Lucia oli ja mihin aikaan, artikkelin kirjoittaneen Hank Shteamerin ilahtumisen kyllä ymmärtää. Mikään ei ollut ihan niin kuin Santa Lucia. Eikä ole vieläkään.

Santa Lucia syntyi ja kuoli teini-iän mukana. Kun bändi perustettiin Kemissä vuonna 1984, sen jäsenet olivat vasta 12-vuotiaita. Ensimmäisen singlensä bändi julkaisi neljä vuotta myöhemmin ja ainoaksi jääneen albuminsa, Arktista hysteriaa, vuonna 1990. Siihen aikaan rockmusiikki oli nuoruuden ääni, ja se kuuluu Santa Luciassa vimmaisuutena ja vilpittömyytenä.

Santa Lucia erottui monella tavalla, ei vähiten sukupuolellaan. Muut teinitytöt eivät soittaneet siihen aikaan sillä tavalla (eivätkä kyllä pojatkaan, mutta naispuolisten soittajien rockbändi oli 1980-luvun Suomessa jo itsessään kuriositeetti, joka sai äijät ymmälleen). Santa Lucian erotti myös kieli. Niin oudolta kuin se nyt tuntuukin, 1980-luvulla ei missään tapauksessa ollut normaalia laulaa metallista rockia suomeksi.

Erottuva oli myös tyyli: Santa Lucian musiikki oli merkillinen yhdistelmä eri elementtejä, joista kuuluvimmat olivat metalli ja post-punk. Kitaristi Aide Pyykkö, basisti Kultsi Kultalahti ja rumpali Häte Mattila olivat kovaotteisia, tiukkoja ja taitavia soittajia, joiden vaikutteet tulivat rockista, hevistä ja metallista. Laulaja Mape Morottaja sen sijaan ei ollut hevilaulaja, vaan tulkitsi kirkkaalla ja pirteällä äänellä melodioita ja sanoituksia, jotka eivät tulleet metallin suunnalta. Sipe Mäen koskettimet tekivät Santa Lucian crossover-soundista juhlavamman, suuremman ja mystisemmän. Hienoimmin tämä kulminoitui Arktista hysteriaa -albumilla.

Niille aikalaisille, joiden käsitys Santa Luciasta perustui vuonna 1988 singlellä julkaistuun höpsöön Miljoona ruusua -huitaisuun, vuoden 1990 Arktista hysteriaa tuli taatusti yllätyksenä. Se oli kunnianhimoinen ja kosiskelematon albumi, jonka luokitteleminen pelkäksi metalliksi olisi vähän liian laiskaa. Vaikka tuplabassarit jytisivät ja riffitulitus oli säälimätöntä, Santa Lucia olisi löytänyt oikeita hengenheimolaisia vasta myöhemmästä vaihtoehto- ja taidemetalliskenestä, hetkittäin vaikkapa Jane’s Addictionista. Bändin viimeiseksi jäänyt levytys, Neljä tunnelia tuonelaan -ep (1992) kuulostaa siltä, että jos Santa Lucia ei olisi hajonnut, se olisi ollut kotonaan 1990-luvulla.

Santa Lucian tuotanto on ollut kuluvalla vuosikymmenellä helposti saatavilla. Pokon vuonna 2011 julkaisema Koko tuotanto 1988–1992 sisälsi kaikki levytykset ja saatteli bändin pitkästä aikaa keikoille. Svart Records julkaisi äskettäin vielä laajemman katsauksen Santa Luciaan. Kolmen vinyylin boksi Perse palaa! sisältää alaotsikkonsa mukaisesti ”kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Santa Lucia Facebook

Santa Lucia 1984–1992
Outi-Maria ”Kultsi” Kultalahti – bassokitara
Virpi ”Häte” Mattila – rummut
Eija ”Mape” Morottaja – laulu
Mari-Anne ”Sipe” Mäki – kosketinsoittimet
Kati ”Aide” Pyykkö – kitara

Varaa Arktista hysteriaa kirjastosta.

Varaa Santa Lucian klassikko Arktista hysteriaa kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Santa Lucia | Finna.fi

Arktista hysteriaa | LP • CD Poko Rekords 1990
Arktista hysteriaa – koko tuotanto 1988-1992 | CD • Poko Rekords 2011
Perse palaa! – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992 | 3LP • Svart Records 2019

Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain
Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Lue lisää Santa Luciasta ja suomalaisesta rockista | Finna.fi

Santa Lucia • 3LP  Perse palaa! – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992. Sisältää 32-sivuisen historiikkiliitteen | Svart Records 2019

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Svart Recordsin vuonna 2019 julkaisema 3LP-kokoelma Perse palaa! sisältää informatiivisen historiikkiliitteen.

Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001

Internetin keskustelupalstoilla näkee monenlaista mielipidettä. Kerran noilla tyhmyydentiivistysjoukkojen kasarmeilla puhuttiin, että suomiräppiä pitäisi tehdä vain pääkaupunkiseudulla, koska Uudenmaan maakunnan murre on ainoa, joka kuulostaa oikealta.

Oikeat amerikkalaiset räppärit hymyilisivät tuolle Pohjois-Puolan ulkorajoilta kummunneelle käsitykselle empaattisesti, sillä he tietäisivät, että rapissa on olennaisinta toimittaa asiansa omaan tyyliinsä ja omalla kielellään, oli kyseessä sitten äidinkieli tai ei. Toki hip-hop on syntynyt kaupunkiympäristössä, mutta kaupunkilaisuuskin on kovin suhteellista. Rovaniemi esimerkiksi muistuttaa Helsinkiä siinä, että molempien keskusta on jossain määrin urbaanimpi alue kuin taajaman ulkopuolinen seutu.

Halusitte tai ette kuulette Hannibaalii
Joka nakkaa paskaa aamuun saakka siis jaksaa
Jatkaa jatkaa eikä todella lopettakkaan
Talossa tiimi timmein Tulenkantajaat!
Ja Hannibal puottaa sitä rolloslangia.
– Puritaani

Rovaniemeläinen Tulenkantajat sikisi Nuorista Herroista, Headsista, Mugglesista ja Absoluuttisesta Nollapisteestä, soitti funkin, räpin, jazzin, soulin ja Lapin sävyttämää rytmimusaa ja hajosi kolme pitkäsoittoa tehtyään. Tasokkaan tuotannon tärkeimmäksi ja funkeimmaksi teokseksi jäi debyyttialbumi Tulenkantajat, joka antoi äänen pohjoiselle hip-hop-sukupolvelle. Tulenkantajat myös antoi Rovaniemelle uuden nimen. Rankkuudessaan parodisen Rollofunk-singlen ilmestymisen jälkeen Lapin pääkaupunki on yleisesti tunnettu Rollona.

Rovaniemi oli 2000-luvun taitteessa elävä musakaupunki, ja se näkyi bändin kovassa kokoonpanossa. Taitavassa rytmiryhmässä svengailivat basisti J. Karttimo ja Absoluuttisen Nollapisteen rumpali Tomi ”Tomba” Krutsin. Kosketinsoittaja-perkussionisti Janne ”Herra Hadji” Hast on sittemmin vaikuttanut Absoluuttisessa Nollapisteessä, Dxxxa D:n Nukkehallituksessa ja Jaakko Laitinen & Väärä raha -yhtyeessä, jossa soittaa myös Tulenkantajien puhaltaja Jarkko ”UnikJage” Niemelä. Marko Ylianttila on viime vuosina kitaroinut Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan Hot Contents -soolobändissä ja Hastin lailla Nukkehallituksessa. DJ-osastosta ja ajoittain räpeistä vastasi ensilevyn aikaan Mixtec Timmi. Bändin sydän olivat räppärit Hannu ”Hannibal” Stark ja Soni ”Herra Soppa” Yli-Suvanto, joiden sanailun ympärille kaikki muu punoutui.

Tuuppa Rolloon, on se varma soon se pleissi
Tuuppa Rolloon, basa iskee suoraan feissiin (eipä vissiin)
Aivoissa dänkki, vyöllä veitsi
Soon vissi, täällä jengi kusee viskii.
– Rollofunk

”Bändiräppi” ei ole puritaanien mielestä puhdasoppisin tie tällaisen musiikin toteutukselle, mutta Tulenkantajille oli kokoonpanostaan pelkästään etua. Se oli elävästi soiva kokoonpano, joka taipui helposti kipakkaan funkiin, lämpöiseen afrobeatiin, lempeään souliin ja tyylikkääseen jazziin. Hannibalin ja Sopan mölähtelevän pohjoinen räppäys ja taitava sanankäyttö korostuivat sellaista taustaa vasten, eivätkä he suoltaneet murrerunoutta vaan käyttökelpoista kieltä. Tulenkantajien debyytti on makiasti groovaava levy, jonka pohjoiset sävyt värjäävät uniikiksi. Siinä on ollut roolinsa myös tuotantojoukoissa häärineillä Absoluuttisen Nollapisteen Aake Otsalalla ja Headline-studion Jani Viitasella.

Vaikka levyn tunnetuin biisi onkin rokkaava skeneanthem ’Rollofunk’, ja vaikka soul-, funk- ja jazzlaulujen aiheet löytyivät silloisen Sampoaukion välittömästä läheisyydestä, ei bändi sortunut nurkkakuntaisuuteen. Esimerkiksi riemukkaassa ’Hyvät naiset ja herrat’ -biisissä Tulenkantajat kävi yhteistyöhön turkulaisen Ritarikunnan kanssa. Kantaaottavimmillaan bändi oli ’Get Downissa’, jonka nasevasti kiteytetty natsikriittinen sanoma ei vanhene: ”Vihaat vapaa-aikas – ei se sullakaan oo heleppoo”. Erehdyttävästi muusikko-kirjailija-sarjakuvataiteilija Liimatalta kuulostavan Ralf Schnabelin tähdittämä ’Do the Henkirikos’, on kiehtova loppusyvennys joka päättää albumin surrealistisiin noir-tunnelmiin: ”Äiti. Tiedän, ettet ole halunnut lähettää minulle rahaa sen jälkeen, kun kusin huoneeseesi.”

Tulenkantajien debyytti tulee ajankohtaiseksi taas tänä vuonna, kun Svart Records julkaisee sen ensimmäisen vinyylipainoksen. Saman kohtalon soisi myös bändin kahdelle myöhemmälle studioalbumille.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tulenkantajat | Facebook

Hae Tulenkantajat kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tulenkantajat | Finna.fi

Tulenkantajat Poko Rekords 2001 | LP-uusintapainos Svart Records 2019
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Lue lisää suomiräpistä | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Karri Miettinen [= Paleface], 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Karri Miettinen [= Paleface] & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Lue lisää Poko Rekordsista ja Epe Heleniuksesta | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Tulenkantajat (2001)

Yö: Varietee – porirockin alkuräjähdys

Varietee | Poko Rekords 1983

Yö: Varietee (1983).Kauan sitten erään länsisuomalaisen kaupungin kaduilla asteltiin tukka pystyssä asvalttiin särkyneiden enkelten joukossa. Kun ilmiö syntyi, aika oli 1980-luku ja paikka Pori. Sitä kutsuttiin porirockiksi, ja sen lähtölaukauksen ampui .

Yli kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin on sanottava, että ilmiöt tulivat ja menivät, mutta Yö pysyi. Laulaja Olli Lindholm johdatti bändinsä punkin kiihkeydestä iskelmärockin seesteisyyteen ja oman elämänsä loppuun saakka.

Vuonna 1981 perustettu Yö herätti tamperelaisen Poko Rekordsin kiinnostuksen syksyllä 1982. Heti ensimmäinen single, keväällä 1983 julkaistu ’Likaiset legendat I’ oli listamenestys. Ilmeisen hyvin valmistautunut ja lupaavasta alusta inspiroitunut kokoonpano (Lindholm, kosketinsoittaja-laulaja Jussi Hakulinen, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha Rauäng ja rumpali Veikko Lehtiranta) pani Varieteen purkkiin vajaassa viikossa MSL-studiossa Lempäälässä.

Heti Varieteen ensimmäisissä biiseissä ’Pieni ihminen suuressa maailmassa’ ja ’Ei voi elää rakkaudesta’ hahmottuu se, mikä alkuaikojen Yössä vetosi. Nuorten porilaisten paatoksellisessa rockissa oli vielä punkin ja uuden aallon kiihkeyttä, joka erottaa sen 2000-luvun Yöstä samalla tavalla kuin parikymppinen eroaa viisikymppisestä. Esimerkiksi ’Pro Patricia’ on ilahduttavan idealistinen isänmaallisuutta ja pasifismia pohdiskeleva laulu, jota olisi ollut vaikea kuvitella myöhempien aikojen Yön esittävän.

Kolmentoista biisin mittainen Varietee olisi voinut olla parempi kokonaisuus vähän lyhyempänä, tai ainakin se olisi pärjännyt ilman raskassoutuisia biisejä ’En saanut sua pilviin’ ja ’Vain varjot häntä seuraa’ sekä Reino Helismaan ’Päivänsäde ja menninkäinen’ -klassikon höpsöä rokkisovitusta. Sen sijaan singlebiisit ’Likaiset legendat I’ ja ’Särkynyt enkeli’, eteerisestä kiivaaksi kasvava ’Yhden illan varietee’, post-punkin ja suomirockin hybridi ’Rakkauden symbioosi’ ja jo mainitut avauskappaleet kestävät kuuntelua loputtomasti.

Jussi Hakulisen kirjoittamat biisit puhuttelivat väkevästi kahdeksankymmentäluvun suomalaisnuoria. Marraskuussa 1983 julkaistu Varietee oli välitön suurmenestys. Näyttävästi televisiossakin mainostettu debyyttialbumi myi vuoden loppuun mennessä timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Varietee oli lähtölaukaus paitsi Yön uralle, myös porirockille. Uusromanttisesta, hellyttävän suomalaisittain kimaltavasta alagenrestä tuli näyttävä ja suosittu osa 1980-luvun suomirockia. Kaikkien porirokkareiden ruumiinrakenteella ja tukkalaitteilla ei ehkä olisi päässyt Hanoi Rocksiin, mutta juuri heidän epätäydellisyyteensä oli helppoa samaistua.

Seuraavana vuonna porirockin kirkkaimmaksi tähdeksi nousi teinityttöjen palvoma Dingo, joka paloi loppuun kolme komeaa popalbumia levytettyään. Yö ei palanut. Se eli, vaikka vanha porirockskene kuoli ja vaikka suosio ei noussut Varieteen tasolle kahteenkymmeneen vuoteen. Ensialbumin tehnyt miehitys hajosi vähitellen. Hakulinen lähti bändistä vuonna 1985, Rauäng ja Lehtiranta 1990. Lindholm ja Viitanen luotsasivat bändiä yhdessä yli laihojen vuosien, kunnes kitaristi erosi yhtyeestä vuosituhannen vaihteessa.

2000-luku muutti kaiken. Yön ainoaksi alkuperäisjäseneksi jäänyt Lindholm käynnisti sivutoimekseen neljän albumin mittaisen soolouran, raitistui loppuiäkseen ja johdatti bändinsä ennennäkemättömään suosioon. Kaksikymmentä vuotta Varieteen julkaisun jälkeen sitkeys palkittiin: Rakkaus on lumivalkoinen (2003) ja sitä edeltänyt kokoelmalevy Legenda palauttivat Yön platinatasolle ja vieläpä korkealle Varieteen yläpuolelle.

Aika oli jälleen otollinen Yölle, koska Yö ei enää ollut se Varieteen tehnyt yhtye. Suomirock oli keski-ikäistynyt uudeksi iskelmäksi, ja se sopi oikein hyvin yhteen 2000-luvun seestyneen Yön kanssa. Rockuskottavuus, hipsterikredibiliteetti ja kriitikoiden kehut olivat kortilla, mutta levyt ja keikat pysyivät suosittuina. Vuonna 2008 Lindholm palkittiin Iskelmä-Finlandialla.

Olli Lindholmin mittava elämäntyö jäi kesken, kun hän menehtyi sairauskohtaukseen helmikuussa 2019. Suunnitelmissa oli muun muassa Yön suuri 40-vuotisjuhlakonsertti vuodelle 2021.

Olli Lindholm 19.3.1964 – 12.2.2019

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Yö | kotisivu
Yö | Facebook
Yö | Instagram

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Yö | Finna.fi

1980-luku

Varietee | Poko Rekords 1983
Nuorallatanssija | Poko Rekords 1984 • CD 30-vuotisjuhlapainos EMI Finland 2014
Myrskyn jälkeen | Poko Rekords 1985
Äänet | Poko Rekords 1986
Lanka palaa | Poko Rekords 1988
Toinen puoliaika | Poko Rekords 1989

1990-luku

Antaa soittaa | Poko Rekords 1991
Tänä yönä | Poko Rekords 1992
Kymmenes kevät | Poko Rekords 1993
Hyviä vuosia | Poko Rekords 1994
Satelliitti | Poko Rekords 1996
Pirstaleet | Poko Rekords 1997
13. Yö | Poko Rekords 1999

2000–2009

Valo | Poko Rekords 2000
Rakkaus on lumivalkoinen | Poko Rekords 2003 Huom! 2CD-painos sisältää livelevyn Yhden Yön tarinoita.
Kuolematon | Poko Rekords 2005
Valtakunta | Poko Rekords 2007
Loisto | Poko Rekords 2009

2010-luku

Pelko ja rakkaus | Ratas Music Group 2012
Hyvässä ja pahassa | Ratas Music Group 2014
Puolet taivaasta – puolet helvetistä | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music Group 2016
Hyvän yön lauluja | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music 2017
Mitä jos mä rakastan | Sony Music/Ratas Music 2018

Boksit ja kokoelmat
Yö | Finna.fi

1980-luku

Poko klassikot • 12″ EP • kasetti | Poko Rekords 1987
Suurimmat hitit 1983–88 • CD | Poko Rekords 1988

1990-luku

Nuorallatanssija / …ja tapahtui niinä päivinä • CD | Poko Rekords 1993 & 2003
Myrskyn jälkeen & Äänet • CD | Poko Rekords 1993
Lanka palaa & Toinen puoliaika • CD | Poko Rekords 1993
Parhaat – Suosituimmat Yö-hitit kautta aikojen
• CD • kasetti | Poko Rekords 1995
Yön pimeä puoli • CD • kasetti | Poko Rekords 1998. Huom! Sisältää vuonna 1992 julkaistun cover-levyn Tänä Yönä.

2000–2009

Legenda – Yön 36 suurinta hittiä • 2CD | Poko Rekords 2001
Yön valoisa puoli • 2CD | Poko Rekords 2006
Varietee / Nuorallatanssija [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009
Valo / Rakkaus on lumivalkoinen [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009

2010-luku

Sound Pack • 2CD + DVD | Poko Rekords/EMI 2010
Kiitos ja kunnia – 30v. juhlakokoelma • 2CD | Poko Rekords 2011
1983–2011 • 2CD | Valitut Palat 2012
Klassikot | Poko Rekords/EMI 2013
Aikamatka 1981–2016 • 6CD + 36-sivuinen liitekirja | Sony Music Entertainment Finland Oy 2016

Livealbumit
Yö | Finna.fi

…ja tapahtui niinä päivinä | Poko Rekords 1984
Täältä tulee Yö… Live | Poko Rekords 1993
Kolmen illan varietee | Poko Rekords 2006
Yön ensimmäinen keikka | LP Poko Rekords 2008

Olli Lindholm | Finna.fi

Voima • CD | Poko Rekords 2000
Maailma on kaunis – Olli Lindholm tulkitsee Vexi Salmen tekstejä • CD | Ratas Music Group 2010
Nukku-Matti ja Herra Kuu – unilauluja ja illan rauhaa Vexi Salmen sanoin • CD | EMI Finland 2012
Minun jouluni • CD | Ratas Music Group 2013

Vain elämää 6
[= Olli Lindholm • Irina • Petra • Laura Voutilainen • Robin • Samu Huber • Nikke Ankara]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 6 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 6 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Yöstä | Finna.fi

Yhden miehen varietee  Olli Lindholm & Arno Kotro, 204 sivua | Docendo 2017
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2007
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2019
Likaiset legendat – 30 vuotta Yötä  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 287 sivua | Siltala 2011
Yöstä valoon – omaelämäkerta  Jukka Lewis, 358 sivua | Bazar 2019

Lue lisää Yöstä ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Vaikuttajat korvissamme  Juice Leskinen & Timo Kanerva, 193 sivua | Kirjayhtymä 1993

Yö: Varietee (1983).

: Varietee (1983).

Teddy & The Tigers: Burn It Up – suomibillyn suosion huippu

Burn It Up | Poko Rekords 1978

Teddy & The Tigers: Burn It Up (1978).Usein mainitaan, että punk teki läpimurron, koska nuoriso oli vieraantunut mahtailevaksi ja viihteelliseksi kehittyneestä popmusiikista. Se kaipasi simppeliä, energistä ja puhuttelevaa rockia, joka määrittäisi sille tyylin ja aseman.

Toisesta 1970-luvun lopun suositusta tyylistä, rockabillystä, voi sanoa täsmälleen samoin.

Rockabillyn uutta tulemista on pidetty punkin vastavoimana, ja sitä se ideologisesti olikin, mutta ei lähtökohdiltaan. 1950-luvun ja 1960-luvun alun soundiin ja tyyliin ihastuneet bändit perustettiin ihan samoista syistä kuin punkbändit – ”diinaritkin” kaipasivat yksinkertaista, energistä musiikkia, joka kertoisi elämästä sävyillä, joita aikakauden hevi- ja progebändit eli ”hämyt” eivät hallinneet.

Punkia konservatiivisempi rockabilly ei pyrkinyt luomaan vanhoista elementeistä uudenlaista meteliä vaan siirtämään menneiden aikojen estetiikan ja tyylin dogmaattisesti nykypäivään. Se oli tavallaan taantumuksellista, tavallaan ei – 1950-luvun amerikkalaisuuden romantisointi tuntui varmasti raikkaalta 1970-luvun Kekkoslovakian harmaudessa. Aika oli muutenkin otollinen nostalgiselle aikamatkalle lähihistoriaan. Sen osoittivat Happy Days – Onnenpäivät -sarjan sekä elokuvien Grease ja American Graffiti – Svengijengi ’62 suosio sekä uutiset Elvis Presleyn kuolemasta.

Suomalaisen rockabillyn suosituin bändi tuli Keravalta. Sen esimuoto, vuonna 1974 perustettu Fancy Dan soitti sekalaisia rockcovereita. Hurriganesin kaksi ensimmäistä albumia käänsivät bändin kurssin kohti primaalia rock’n’rollia, ja lopullinen fiftarivalaistuminen tapahtui American Graffiti – Svengijengi ’62:n kautta. Fancy Danista tuli Teddy & The Tigers. Bändi innostui soittamaan rock’n’rollia ja rockabillyä Eddie Cochranin ja Buddy Hollyn hengessä ja autenttisilla soundeilla. Tyylillinen pesäero jopa linjaansa raskauttaneeseen Hurriganesiin oli selkeä.

Epe Heleniuksen Tampereella perustama Poko Rekords kiinnitti Teddy & The Tigersin vuonna 1977. Uuden yhtiön kahteen ensimmäiseen albumijulkaisun kiteytyi aikakauden kaksijakoinen nuorisokulttuuri: Teddy & The Tigersin debyytti Boppin’ ja punkbändi Eppu Normaalin ensialbumi Aknepop ilmestyivät toukokuussa 1978. Teddy & The Tigersin Aikka ”Teddy Guitar” Hakalasta (s. 1957) ja Eppu Normaalin Martti Syrjästä (s. 1959) tuli tahtomattaan kahden toisilleen nokittelevan alakulttuurin henkisiä johtajia. He antoivat nuortenlehdille jopa yhteishaastatteluja osoittaakseen poteroistaan uhitteleville nuorille olevansa hyvissä väleissä ja arvostavansa toistensa tekemisiä.

Teddy & The Tigersin toinen albumi Burn It Up julkaistiin loppuvuodesta 1978, vain puoli vuotta debyytin jälkeen. Hurriganes-yhteyksistään tutun Richard Stanleyn ja manageri Kari ”Johnny Flight” Heimosen tuottama Burn It Up äänitettiin Lahden legendaarisella Microvox-studiolla. Levyllä oli sekä uutta materiaalia että lainapaloja. Laulaja-kitaristi Teddy Guitar oli säveltänyt kuusi biisiä, ja yhden oli tehnyt Bobby Grand -pseudonyymin taakse kätkeytynyt Hillel Tokazier. Richard Stanley sanoitti kappaleet salanimellä Jet Smooth.

Teddy & The Tigersin omat biisit, lippulauluna levyn avausraita ’Tiger Twist’, olivat puhdasoppisia genrensä edustajia. Niissä ei ollut mitään uutta, mutta tyylitaju oli kohdallaan, kuten perinnettä vaalivaan lajityyppiin kuuluu. Hakalan oikeaoppisen laulutyylin taustalla kajasti jotakin hyvin suomalaista, mikä lisäsi musiikin omaperäisyyttä.

Tiger Twist.

Coverit oli valittu hyvällä maulla. Eddie Cochranin viimeiseksi jäänyt levytys ’Cut Across Shorty’, Flash Cadillac And The Continental Kidsin ’Nothing For Me’, Johnny Garnerin ’Didi Didi’, Ritchie Valensin teiniballadi ’Donna’, Edwin Brucen kirjoittama ’Rock Boppin’ Baby’, Billy ”The Kid” Emersonin vuonna 1959 levyttämä ’Apron Strings’ ja Johnny Burnette And The Rock’n’Roll Trion raju ’Tear It Up’ toimivat mainiona johdatuksena vanhaan musiikkiin.

Marraskuussa 1978 ilmestyneestä Burn It Upista tuli Teddy & The Tigersin menestynein levy. Sitä myytiin noin 35 000 kappaletta ja se piikkasi albumilistalla sijalla kaksi. Vain Greasen samanhenkinen soundtrack esti sitä nousemasta ykköseksi.

Seuraavan vuoden ajan Teddy & The Tigersin suosio oli huipussaan myös keikoilla. Sitten se kääntyi loivaan laskuun, mikä saattoi olla syy-seuraussuhteessa siihen, että muusikoiden motivaatio alkoi huveta. Teddy & The Tigers soitti viimeisen keikkansa aika tarkalleen kaksi vuotta Burn It Upin julkaisun jälkeen.

Muoti-ilmiöiksi paisuneet punk ja rockabilly painuivat buumivuosien jälkeen takaisin maan alle. Se ei tappanut niitä vaan teki molemmille hyvää – undergroundissa musiikki on rakastavissa käsissä. Myöskään Teddy & The Tigers ei lakannut olemasta. Myöhempinä vuosina sitä on kuultu niin uudelleenjulkaisuilla kuin keikoillakin.

Burn It Up
Alpo ”Aikka” Hakala alias Teddy Guitar – laulu, kitara
Antti-Pekka ”AP” Niemi – bassokitara
Pauli ”Pale” Martikainen – rummut
Tuottajat: Richard Stanley & Johnny Flight

Ari Väntänen | ww.arivantanen.com

Teddy & The Tigers | Facebook

Varaa Teddy & The Tigers -klassikko Burn It Up kirjastosta.

Varaa Teddy & The Tigers -klassikko Burn It Up kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Teddy & The Tigers | Finna.fi

Boppin’ | Poko Rekords 1978
Burn It Up | Poko Rekords 1978
Rock-a-Billy Rebel | Poko Rekords 1979
White Hot Rock  Tigers | Poko Rekords 1980
Master Cuts | Bluelight Records 2012

Kokoelmat
Teddy & The Tigers | Finna.fi

Tiger Tracks • LP | K-Tel 1979
Tear It Up • LP | Rockhouse 1980
Poko Klassikot • 12″ EP • kasetti | Poko Rekords 1987
20 Greatest Hits • CD | Poko Rekords 1993
Golden Years – 42 Great Rockabilly Hits! • 2CD | Poko Rekords 2005
Classics • CD | Poko Rekords 2012
Dancing Shoes – The Complete Masters Collection 1977–1980 • 3CD + 24-sivuinen tekstiliite | Bluelight Records 2017

Francinen hauska matka
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä

Lue lisää rockabillystä ja Teddy & The Tigersista | Finna.fi

Tigers Story – Teddy & The Tigersin tarina  Janne Salmi, 252 sivua | WSOY 2012
Tiger Twist  Jari Eklund, 283 sivua | Johnny Kniga 2003

Rockin’ Is Our Business – 30 vuotta suomalaista rock’n’roll-elämää 1982–2012  Janne Salmi, 443 sivua | Nord Print 2015
Kun 50-luku tuli takaisin – nuorison 50-lukuvillitys 1978–1981  Janne Salmi, 206 sivua | Opus Liberum 2009
Teddy vai punkkari eli Nuoruustango 1980  Juhani Olutkoski, 260 sivua | Books On Demand 2010
Syntyneet rokkaamaan – kirja tedeistä, rockerseista ja rock’n’rollista  Jari Eklund, 2016 sivua | FT-Media 1998

Lue lisää Teddy & The Tigersista ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Teddy & The Tigers: Burn It Up (1978).

Teddy & The Tigers: Burn It Up (1978).

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.