Superaurinko | Sony Music 2024

Musiikkia esille kirjastossa
• Ääni Jonna Tervomaa | Johanna / Universal 2017

Elokuun 2024 lopussa Iltalehdelle antamassaan haastattelussa Jonna Tervomaa (s. 1973) kertoi tehneensä jotakin, mitä ei nuorena olisi voinut edes kuvitella tekevänsä. Hän on muuttanut pois suuresta kaupungista ja palannut asumaan synnyinseuduilleen, luonnon lähelle. Näin aika muuttaa ihmistä.

Jonna Tervomaa. Kuva Tero Ahonen

Ajat muuttuvat myös popkulttuurissa. Kun Jonna Tervomaa julkaisi ensimmäisen (ei, emme nyt laske mukaan niitä lapsitähtilevyjä) albuminsa vuonna 1998, musiikki oli uudenaikaista suomirockia, jolla ei ollut paljoakaan tekemistä vanhan kunnon mollipaatoksen kanssa. Tervomaan kitarapop oli niin sitä päivää, että ’Suljetun sydämen’ kuuleminen vie edelleen ajassa taaksepäin millenniumin kynnykselle.

Fuji

Sittemmin kuluneen neljännesvuosisadan aikana popmusiikki on muuttunut niin paljon, että Tervomaan kahdeksas albumi Superaurinko ei assosioidu ensimmäiseksi tähän päivään. Se ei ole moite – eipähän kuulijan ainakaan tarvitse kiusaantua päivittämisestä, joka ei ole aidosti artistia itseään. Ajan kuluminen kuuluu myös Tervomaan äänestä, joka on hivenen käheämpi kuin seitsemän vuotta sitten julkaistulla Äänellä (2017). Se on elämää se. Ja tyylikästäkin, itse asiassa.

Värit palaa

Jos olisin synesteetikko, sanoisin Jonna Tervomaan musiikin olevan enimmäkseen keltaista. Joskus se on ollut kirkkaan ja joskus likaisen keltaista, ja nyt sen sävy on punertava – ei niin vahvasti kuin levyn kansikuvassa, mutta kuitenkin. Singlenä julkaistu ’Auringon eteen’ on erinomainen Tervis-poppis, joka luultavasti jää elämään keikkasuosikkina. Myös vilpitön ja kaunis rakastumisballadi ’Värit palaa’ kestää runsasta kuuntelua. Hieno ’Fuji’ taas starttaa levyn niin kiinnostavasti, että voisi optimistisessa jännitteisyydessään toimia myös konserttien avaajana.  

Niin kuin viime viikolla Levyhyllyt-blogissa käsitelty Beth Gibbonsin Lives Outgrown, on myös Superaurinko tekijänsä henkistä tilaa heijasteleva keski-ikälevy, mutta kaikin tavoin erilainen. Kuusikymppinen Portishead-vokalisti näkee kaikkialla loppuja, viisikymppinen Tervomaa uusia alkuja. Gibbonsin taide on dramaattista ja lohdutonta, Tervomaan seesteistä ja positiivista. Gibbons ei tunnu välittävän, ymmärretäänkö häntä, kun taas Tervomaa kutsuu samaistumaan ja etsii yhteyttä. Kumpikin tekee hyvin itsensä näköistä musiikkia.

Auringon eteen

Mitä superaurinko tekisi, jos sellainen olisi olemassa? Ainakin se tuottaisi paljon valoa. Siihen Tervomaakin tuntuu pyrkineen tällä Väinö Walleniuksen tuottamalla ja Matias Kiiverin miksaamalla albumilla. Valoisa levy onkin, mutta ei sokaisevalla tai edes häikäisevällä tavalla. Superauringon suurieleinen mutta kädenlämpöinen aikuisrockpop jättää kaipaamaan jotain hyytävää tai polttavaa, joka pysäyttäisi ja säväyttäisi. Mutta kyllä näitä hyvän mielen biisejä silti kelpaa keikkasettiin ujuttaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jonna Tervomaa | Facebook
Jonna Tervomaa | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela: Aukio [2009] – rohkeutta aallonpohjalla
Antti Autio: Kaikki talot huojuu [2022] – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla
Chisu: Momentum 123 [2019] – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Egotrippi: 10 [2017] – valttina puhuttelevuus
Irina: Haluun olla yksin [2021] – tiistaiaamun draamaa
Jaakonaho: Ghost Riot [2017] – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Ääni [2017] kasvaa kuunnellessa
Knipi ja menetysten kauneus • Knipi [2019]
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan
Liisa Akimof palaa vahvempana • Kaikenlaista uutta tulossa [2024]

Litku Klemetin puoli vuosikymmentä • Horror ’15 [2016] • Päivä päivältä vähemmän [2017] • Juna Kainuuseen [2017] • Taika tapahtuu [2018] • Ding ding dong [2019]
Maija Vilkkumaa: Aja! [2015] – kun kaava rikotaan
Mariska: Toisin sanoen [2002] – raikas uusi kulma
Mikko Kuustonen: Aurora [1994] – olemassaolon blues
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Samuli Putro: Pienet rukoukset [2019] – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille • Vuodet 2002–2018
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta • Midnights [2022]
Ultra Bra: Vapaaherran elämää [1996] – houkutuksen voimasta
Vesala tervehtii melankoliaa • Näkemiin, melankolia [2023]
Viitasen Piian Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla
Zen Café: Helvetisti järkeä [2001] – rumia sanoja rakkaudesta

💿
Jonna Tervomaa
Finna.fi

1990-luku

Jonna Tervomaa | Sonet 1998
Neljä seinää | Mercury / Universal 1999

2000–2009

Viivalla | Mercury / Universal 2001
Halo | Mercury / Universal 2004
Parempi loppu | Mercury / Universal 2007

2010-luku

Eläköön | Johanna Kustannus 2013
Ääni | Johanna Kustannus 2017

2020-luku

Fortunate Beast JonnaT | Bandcamp-digijulkaisu 2020
Superaurinko | Sony Music Entertainment Finland 2024

📚
Lue lisää Jonna Tervomaasta ja suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003 & parannettu 1. painos 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi-rockin tiekartta  Petri Nevalainen, 216 sivua | Gummerus / Ajatus 2005

Superaurinko
1 Fuji
2 Auringon eteen
3 Strippaa mulle taas
4 WOWWOWWOW
5 Mä en löydä mun huoneeseen
6 Samaan valoon
7 Värit palaa
8 Sun tytär
9 Punainen vaate
10 Aion jättää sut tänään
11 Kaaoksen hallintaa

Superaurinko • 2024
Spotify

Superaurinko • 2024