Autofiction | Suede Limited/BMG Rights Management (UK) 2022

Musiikkia esille kirjastossa
• Wilderness Brett Anderson | B A Songs 2008

Yhdeksänkymmentäluvun britpopin suuri vuosi oli 1994. Silloin ilmestyi monta tuon suositun genren keskeistä teosta: Oasisin Definitely Maybe, Blurin Parklife, Pulpin His n’ Hers ja Sueden Dog Man Star. 

Kultakausi ei tietenkään kestänyt ikuisesti. Tätä kirjoitettaessa Pulp julkaisi uuden albumin viimeksi vuonna 2001, Oasis vuonna 2008 ja Blur niinkin äskettäin kuin 2015. Britpopin suuret bändit ovat menettäneet luomisvoimansa yksi kerrallaan – paitsi Lontoossa vuonna 1989 perustettu Suede, joka ei suostu kuolemaan. Aktivoiduttuaan uudelleen vuoden 2013 Bloodsports-levyllä se on levyttänyt melko säännöllisesti. Autofiction on yhtyeen yhdeksäs albumi.

Suede: She Still Leads Me On

Sueden ura on ollut enemmän tai vähemmän eeppisten rocklevyjen tekemistä. Dog Man Star oli todellinen voimannäyttö: bändi osoitti toisella albumillaan hallitsevansa paitsi poplaulujen myös teosmaisten kokonaisuuksien rakentelun. Kolmas albumi Coming Up puolestaan oli täydellinen kooste iskeviä täsmäbiisejä, kokoonpanoaan ja suuntaansa muuttaneen bändin uudelleensyntymä, jolla Suede löysi urbaaniin melodraamaansa uusia kulmia. Seuraavat levyt Head Music (1999) ja A New Morning (2002) sisälsivät kelpo lauluja, mutta eivät kokonaisuuksina kestäneet vertailua kolmeen edeltäjäänsä. Vuonna 2003 Suede vetäytyi telakalle arvellen rehdisti palaavansa vielä jonakin päivänä. 

Se päivä koitti vuonna 2010, kun Suede alkoi taas soittaa keikkoja. Vuonna 2013 julkaistu kuudes studioalbumi Bloodsports otettiin vastaan innokkaammin kuin kumpikaan edellisistä. Kymmenen vuoden jälkeen britpop ei enää herättänyt kyllästymisen vaan nostalgian tunteita. Bloodsports osoitti, että Suede paitsi osasi hommansa edelleen, myös teki sitä intohimoisesti. Seuraavaa levyä ei tarvinnut odotella pitkään. Sueden eeppisyysasteikolla mitaten Night Thoughts (2015) sijoittui teosmaisuuden puolelle. Vielä sitäkin suurieleisempi oli The Blue Hour, Sueden kahdeksas albumi, joka julkaistiin syksyllä 2018. Levyn ilmestyessä Brett Anderson arvioi, että sen teatraalisemmaksi Suede ei tahdo ryhtyä. 

Suede: It’s Always The Quiet Ones

Eikä se ryhtynytkään. Autofiction on Sueden bändilevy. Se on paluu perusasioihin, joista kaikki alkoi. Tätä on alleviivattu tiedotteissa kertomalla, että albumin on tuottanut Ed Buller, joka tuotti aikoinaan Sueden ensimmäisen singlen. Mainitsematta on jäänyt, että Buller on tuottanut myös kuusi yhtyeen yhdeksästä albumista. Tuottajan suurin ansio onkin, että hänellä on kokemusta Sueden kanssa työskentelystä. Se kuuluu Autofictionilla varmaotteisuutena: täyteläisenä soundina ja rokkaavana soittona.

Mutta ei Autofiction ole mikään luottomiehen luomus. Sueden kaltaiselle pitkän linjan bändille tällaisen levyn tekeminen lienee ollut luonnollinen ja vaivaton projekti. Basisti Mat Osman ja rumpali Simon Gilbert alkoivat soittaa yhdessä vuonna jo 1991, ja rytmiryhmän yhteistyö onkin albumin ihastuttavinta antia. Tärkeässä roolissa on myös kitaristi Richard Oakes, jonka näppäilyriffit ohjaavat useimmat biisit raiteilleen. Huomaamattomimmaksi jää kosketinsoittaja Neil Codling, mutta jos hänen raitansa mykistettäisiin, soundi kutistuisi huomattavasti.

Suede: 15 Again

Vaikka laulaja Brett Anderson on puhunut Autofictionista punklevynä ja vaikka sillä on kappale nimeltä ’15 Again’, ei Sueden yhdeksäs ole näennäisnuorekasta glampunk-töminää eivätkä nämä viisikymppiset edes kuvittele saaneensa kiinni murrosikäisen sielunmaisemasta. Kuten yhtyeen julkaisuilla aina, päällimmäiseksi nousevat Andersonin hienosteleva glamour ja dramaattinen surumielisyys. Ne määrittävät niin hänen melodioitaan, laulutyyliään kuin sanoituksiaankin ja siten koko bändiä. 

Suedelle ominaiseen tapaan Autofiction on suurimmalta osin synkkä levy. Vain ylevän kaihoisa avausraita ’She Still Leads Me On’, laulu Andersonin edesmeneelle äidille, soi positiivisena. Hakkaavan biitin piiskaama ’Personality Disorder’ ja ukkosta johtava ’That Boy on the Stage’ ovat raskaita kappaleita. Lempeämpään tunnelmaan palataan pianoballadissa ’Drive Myself Home’, mutta jo ’Black Ice’ maalaa lohdutonta kuvaa. ’Personality Disorderin’ tavoin puhelaulettu ’Shadow Self’ on yksi levyn vetävimpiä, joskaan ei melodisesti vahvimpia biisejä. ’Turn Off Your Brain And Yell’ on majesteettinen päätös levylle. Suedelle tyypillisesti mukana on biisi tai biisejä, joita ilman pärjäisi, kuten pitkäpiimäinen ’What am I Without You’ – retorinen kysymys, oletan.  

Suede: Turn Off Your Brain And Yell

Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämälle. Autofictionin päähenkilönä on bändi ja tapahtumia edustaa musiikki. Se on jälkiviisas tulkinta siitä, miltä tuntui kauan sitten, kun yhtyeellä ei ollut paineita suorittaa lisää taiteellisia tai kaupallisia voittoja, kun sen ei tarvinnut pelätä jäävänsä oman menneisyytensä varjoon. Kun oli vain bändi ja huone, jossa soittaa. Suede kuulostaa Autofictionilla bändiltä, joka ei välitä muusta kuin itsestään – hyvällä tavalla. 

Kuten autofiktiota, myös Autofictionia värittävät aika, kokemukset ja opitut asiat. Se ei voi olla mikään autenttinen aikamatka menneeseen, kaiken tapahtuneen tuolle puolen. Siltikin se tuo tähän päivään jotakin, jonka Sueden luuli jo unohtaneen. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Suede | kotisivu
Suede | Facebook
Suede | Instagram
Suede | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

A-ha [1] 1982–1994 • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin
A-ha [2] 1998–2023 • Arvokkaasti vanhenemisen taito • A-ha 2000-luvulla
Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko
Florence + The Machine: Dance Fever – valintojen hinta
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Liam Gallagher: As You Were – pikkuveljen pelinavaus
Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti

Måneskin – kun kisat on kisailtu • RUSH! [2023]
New Order: Movement [1981] – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Prefab Sprout: Crimson / Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
Radiohead: A Moon Shaped Pool [2016] – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years [1989] – voimaa ja suurta tunnetta
Sparks: Kimono My House [1974] – glam rockin outo valo
The Boys Next Door ja The Birthday Party – Nick Caven esihistoria
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The Smiths – viattomuuden lopun lauluja • The Smiths [1984]
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The: Mind Bomb [1989] – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Suede
Finna.fi

1990-luku

Suede | 1993 • 2CD + DVD 2011 • 4CD + DVD 2018
Dog Man Star | 1994 • 2CD + DVD 2011
Coming Up | 1996 • 2CD + DVD 2011 • 4CD + DVD 2016
Head Music | 1999 • 2CD + DVD 2011

2000–2009

A New Morning | 2002 • 2CD + DVD 2011

2010-luku

Bloodsports | 2013
Night Thoughts | 2016
The Blue Hour | CD • LP 2018

2020-luku

Autofiction | 2022

Brett Anderson
Finna.fi

2000–2009

Brett Anderson | V2 2007
Wilderness | B A Songs 2008
Slow Attack | B A Songs 2009

2010-luku

Black Rainbows | B A Songs 2011

The Tears
[Bernard Butler • Brett Anderson • Nathan Fisher • Will Foster • Makoto Sakamoto]
Finna.fi

Here Come The Tears | Independiente 2005

Lue lisää Brett Andersonista ja Suedesta
Finna.fi

Hiilenmustat aamut  Brett Anderson & kääntäjä Sirje Niitepõld & esipuhe Riku Korhonen, 213 sivua | Sammakko 2018
Hiilenmustat aamut – Daisy-äänikirja vain lukemisesteisille  esittäjä Timo Mäkynen, 5h 20 min | Celia 2018
Ikkunan takana iltapäivä  Brett Anderson & kääntäjä Sirje Niitepõld & esipuhe Miki Liukkonen, 271 sivua | Sammakko 2020

Read more about Brett Anderson & Suede
Finna.fi

Coal Black Mornings  Brett Anderson, 209 sivua | Little, Brown 2018
Afternoons With The Blinds Drawn  Brett Anderson, 280 sivua | Little, Brown 2019
Suede – Love & Poison. The Authorised Biography  David Barnett, 304 sivua | André Deutsch 2003

Autofiction
A-puoli
1. She Still Leads Me On
2. Personality Disorder
3. 15 Again
4. The Only Way I Can Love You
5. That Boy On the Stage
6. Drive Myself Home
B-puoli
1. Black Ice
2. Shadow Self
3. It’s Always The Quiet Ones
4. What Am I Without You
5. Turn Off Your Brain And Yell

Brett Anderson – laulu
Mathew Osman – bassokitara 
Simon Gilbert – rummut
Richard Oakes – kitara
Neil Codling – syntetisaattorit, piano
Tuottaja: Ed Buller

Autofiction • 2022
Spotify

Autofiction • 2022