The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan

Tardigrades Will Inherit The Earth (Inside Out Music, 2017)

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).Brittiläisen bassokitarataiteilija Nick Beggsin projektibändi The Mute Gods jatkaa komeaa rockmissiotaan. Trion toinen albumi riemastuttavampi kokonaisuus kuin vuotta aiemmin julkaistu debyytti Do Nothing Till You Hear From Me. Helmikuussa 2017 julkaistu Tardigrades Will Inherit The Earth on verevä, jarruttelematon rockalbumi täynnä fiilistä ja sanomaa. The Mute Gods on löytänyt aiempaa sielukkaamman poljennon.

The Mute Gods: Roger King (vas.), Nick Beggs ja Marco Minnemann.

The Mute Gods: Roger King (vas.), Nick Beggs ja Marco Minnemann.

Nick Beggs (s. 1961) on vuosikymmenten varrella toteuttanut musiikillisia visioitaan hyvin erilaisissa kokoonpanoissa. Beggsin kenties kuumottavin historiankirjan lehti lienee popbändi Kajagoogoo, vuosina 1983–84 myös Suomen poplistojen kärkisijoille yltänyt ilmiö. Kunnianhimoista listapoppia seurasi kokoonpanot Ellis, Beggs & Howard ja Iona, myöhemmin myös ambientmaiset soololevytykset. The Mute Godsin kosketinsoittaja Roger King ja rumpali Marco Minnemann ovat soittaneet Beggsin kanssa yhdessä jo ennen trioprojektia. 2010-luvulta Beggs ja Minnemann muistetaan Steven Wilsonin albumeilta ja kiertuebändistä.

The Mute Gods taisi lopulta lähteä käyntiin Beggsin ystävän yllytyksestä. Bändin kotisivulla avataan Inside Outin pomon Thomas Waberin vaikutusta: ”You’re doing all this work for all these great solo artists, but nothing of your own. You should be doing more.” Beggs uskoi Waberia ja ryhtyi vetämään omaa rockbändiä. Varsin humoristisessa haastattelussa kerrotaan taustoista lisää.

Vokalisti Beggs tilittää teksteissään maailman tilasta suoraan. Maapallo voi huonosti, poliitikot tekevät huonoja päätöksiä, jotka vievät kohti ymmärtämättömän ihmiskunnan tuhoa. We Can’t Carry On:

Toisella albumilla The Mute Godsin kokonaissoundi nousee aiempaa kantavammaksi. Beggsin kirkas lauluatakki on yhä kihelmöivä yhdistelmä kohtalokkuutta ja pystypäistä enkelikuoroa. Tardigradesille on loihdittu useita yleviä rockbiisejä, toinen toistaa vastustamattomampia. On pieni yllätys, miten bändi iskee nyt riffeillä. Window Onto The Sun toimii kuin parhailta Mission-albumeilta varkain viety klassikko. Loppupuolen kitaraviivyttely on vertaansa vailla. Imu ja tyyli värisyttävät.

Bassonuottien varassa leijuva Lament johdattaa kenties progeimpaan Mute Gods-fuusioon: itäisen Sri Lankan laulavista kaloista ammentava The Singing Fish Of Batticaloa on kuin musiikillista jatkoa Genesis-klassikoille. Vaikutuksen tekee kaiken suvereeni hallinta: myös akustisen kitaran, itkevien jousien ja mellotronin siivittämä väliosa on yhtä juhlaa. Toimituksen lämmin suositus, varsinkin jos kausi A Trick Of The Tail -> Duke on lähellä sydäntäsi.

– Can you hear the singing
It seems to be quite near
Can’t really tell where its coming from
But I know that’s what I hear…

Instrumentaali The Andromeda Strain vie päätösraitaan Stranger Than Fiction. Melodian musikaaliklangi nostaa tunnelmaa kulttiklassikkon Rocky Horror Picture Show suuntaan, kohti musikaalin herkimpiä lauluja, ilman minkään sortin irvailua. Levy päättyy – kasvoilla onnellinen hymy.

Tardigrades Will Inherit The Earth
Nick Beggs – laulu, bassokitara
Roger King – kosketinsoittimet
Marco Minnemann – rummut
Tuottaja: Roger King

The Mute Gods palkittiin jo 2016 Progressive Music Awardseissa debyytistään. Puuttuu vain tilaisuus nähdä bändi livenä – fanit odottavat keikkoja, jotka saattavat olla vuorossa kolmoslevyn jälkeen. Ehkä vuonna 2018? Tai 2019?

Tardigrades Will Inherit The Earth julkaistiin helmikuussa 2017 CD- ja 2LP-painoksina sekä striiminä. Kysy musiikkia kotikirjastostasi.

Lue lisää
The Mute Gods kotisivu

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).

Steven Wilson: 4 ½ – silta kohti uutta

4 ½ (Steven Wilson, Kscope, 2016)

– An interim release between Hand. Cannot. Erase. and his next album, kertoo verkkokauppa Burning Shedin mainos levystä 4 ½. Kyse on siis sillasta Steven Wilsonin nelos- ja vitoslevyjen välillä. Brittiartistin viides albumi julkaistaneen loppuvuodesta 2017.

Kunnianhimoista musiikkiuraa ylläpitävä Steven Wilson (s. 1967) luo vimmaisesti uutta. Kiireinen muusikko on ollut mukana tekemässä Blackfieldin uutta albumia, viides sooloalbumi häämöttää, ja huhut Porcupine Treen paluusta elävät. Keikkojakin Wilsonilla riittää: 4 ½:n ilmestymisen aikana käynnissä oleva alkuvuoden 2016 konserttikiertue poikkeaa Suomeen kahdesti: 11.2. Tampereelle ja 12.2. Helsinkiin.

Kaiken tohinan keskellä vaivihkaa lanseerattu 4 ½ nousee kovaksi näytöksi. Pääosin kahden edeltävän albumin sessioista koostettu kokonaisuus toimii erikoista kiertotietä, mutta ei ole välityö. 4 ½ on kuin harvempaan kuljettu puolisalainen reitti majalle, jonne etsivä kyllä löytää. Polku on mielenkiintoinen.

Puoli viiden soundi on astetta arkisempi kuin emolevyjen Hand. Cannot. Erase. ja The Raven That Refused To Sing. Vähemmän tuotettu ilme toimii mainiosti: esimerkiksi My Book Of Regrets olisi saattanut istua erinomaisesti Wilsonin edelliselle albumille HCE. Liki kymmenminuuttinen eepos operoi Wilsonin omimmilla alueilla: rockin ja modernin hippiprogeilun ytimessä. Osin livepohjiin tehty teos sisältää mietteliään säkeistörakenteen lisäksi vaarallisempaakin menoa. Reilun viiden minuutin jälkeinen napataan hetkeksi kiinni myös biisiin When The Rain Sets In.

Alun perin Ravenille tarjolla ollut Year Of The Plague tähyilee eteeriseen horisonttiin, eri tapaan kuin Ravenin 70-lukulainen vanhanaikaisempi retroilu. Kitarassa voi kuulla ripauksen Pete Townshendin henkeä. Kolmosraita Happiness III toimii kuin pieni hitti.

Suorastaan huumaavaan svengiin yltyvä instrumentaali Vermillioncore työstää vinkeän riffin perusteellisesti. Kaikkine sovituskerroksineen lopputulos on wilsonmaisen komea. Alun perin Porcupine Treen albumilla Stupid Dream julkaistu Don’t Hate Me on ilahduttava yllätys. Aiemmin varjoon jäänyt sävellys ponnistaa ylemmäksi ilmavamman rumpukompin ja Nina Tayebin antaumuksellisen laulun voimalla.

4 ½
Steven Wilson – laulu, sointusitra, kitara, mellotron, piano, bassokitara, kosketinsoittimet, syntetisaattorit, lyömäsoittimet …
Adam Holzman – piano, kosketinsoittimet, Wurlizer, Hammond urut, Fender Rhodes, Minimoog
Nick Beggs – bassokitara, Stick
Guthrie Govan – kitara
Dave Kilminster – kitara
Craig Blundell – rummut
Marco Minnemann – rummut
Chad Wackerman – rummut
Theo Travis – huilu
Ninet Tayeb – laulu
Tuottaja: Steven Wilson

4 ½ julkaistiin tammikuussa 2016 formaateissa LP, CD, ja Blu-ray. Samalla lanseerattiin myös striimi- ja latausversiot. Blu-ray tarjoaa komean kuvituksen rinnalla erilaisia 5.1-miksauksia. Albumin kansitaiteesta ja screeneistä vastaa taiteilija Lasse Hoile.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt:
Porcupine Tree
On The Sunday Of Life
(Delerium Records, 1992)
Up The Downstair (1993)
The Sky Moves Sideways (1995)
Signify (1996)
Stupid Dream (Snapper Records, 1999)
Lightbulb Sun (2000)
In Absentia (Lava Records, 2002)
Deadwing (2005)
Fear Of A Blank Planet (Roadrunner Records, 2007)
The Incident (2009)

Steven Wilson
Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)
To The Bone (Caroline, 2017)

Lue lisää:
4 ½ Steven Wilsonin kotisivulla

Steven Wilson: 4 ½ (2016).

Steven Wilson: 4 ½ (2016).

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – Koskettava tarina ulkopuolisuudesta

Hand. Cannot. Erase. | Steven Wilson & Kscope 2015

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase (2015).Brittiläisen Steven Wilsonin maaliskuussa 2015 julkaistu albumi Hand. Cannot. Erase. perustuu Joyce Vincentin liian aikaisin katkenneeseen elämään. Sysäyksenä musiikinteolle toimi Vincentin elämästä ja kohtalosta kertoma Carol Morleyn dokumentti Dreams Of A Life. Wilson (s. 1967) omaksui nuoren naisen tarinan, tämän tunteet ulkopuolisuudesta ja eristäytymisestä. Vain kaksi vuotta Wilsonia vanhempi Joyce kuoli asunnossaan Lontoossa kenenkään kaipaamatta. Hänet löydettiin vuonna 2006. Wilsonin konseptialbumi Hand. Cannot. Erase. kytkeytyy Joycen kohtaloon. Levy etenee fiktiivisen päähenkilön eristäytymisen vaiheita peilaavaksi matkakirjaksi.

* * *

Pääosin Lontoon Air Studiolla syksyllä 2014 äänitetty Hand. Cannot. Erase. on tuotannollisesti melko suoraa jatkoa Wilsonin edelliselle albumille The Raven That Refused To Sing And Other Stories. Musiikillisesti eroja löytyy enemmän. Puhallinsoittimia on esillä niukasti, niinpä fuusiomainen jazzrock jää nyt taustalle. Wilson tuo progeaan askeleen kohti popmaisempaa otetta. The Ravenia modernimpi rock antaa yhtymäkohtia esimerkiksi albumiin The Incident (2009), joka jäi Wilsonin johtaman Porcupine Treen viimeiseksi. Raskaasta aiheesta huolimatta Hand. Cannot. Erase. on helposti lähestyttävä, biisiorientoitunut ja avoin kokonaisuus.

Tämä ilmenee albumin pidemmissäkin raidoissa. ’First Regret/3 Years Older’ on hieno proge-eepos, jossa on kunnon rockbiisi. Progea edustaa myös paikoin metallivivahteita sisältävä ’Ancestral’, yksi albumin kohokohdista.

’Routine’ polveilee suurelta osin pianon varassa. Tunnelma säilyy toiveikkaana silloinkin kun rock taas lävähtää päälle.

Myös rokkaava ’Home Invasion’ korostaa ilmavuutta. Syvälle ahdetun soundin sijaan instrumentit ovat lähellä. Wilsonin musiikin majesteetillisuus säilyy, se vain ottaa orgaanisemman muodon.

Albumin kolmas raita ’Hand Cannot Erase’ saattaa olla se Wilsonin suuri hittibiisi. Tarttuva, kaunis ja kaihoisa kappale tiivistää vaivattomasti sammumattoman välittämisen ja rakkauden. Mitä muuta voi hitiltä toivoa? Wilsonin neljäs sooloalbumi päättyy koskettavasti päähenkilön veljelleen kirjoittamaan kirjeeseen ’Happy Returns’. Kun aikaa kuluu liian kauan, lopulta aika loppuu kokonaan.

* * *

Wilsonin neljäs albumi sai LP, CD, DL sekä DVD- ja Blu-ray-painokset, joilla on albumin 5.1 -miksaukset. Levynkansitaide nivoutuu albumin tarinaan erityisesti Deluxe-painoksessa, tekijöinä Lasse Hoile, Hajo Mueller, Carl Glover ja Willow Beggs.

Hand. Cannot. Erase. nousi maaliskuussa Suomen virallisen listan (10/2015) sijalle 4.

Hand. Cannot. Erase.
Steven Wilson – laulu, kitara, kosketinsoittimet, bassokitara, mellotroni, banjo
Nick Beggs – bassokitara, Chapman stick
Guthrie Govan – kitara
Adam Holzman – kosketinsoittimet, piano, urut
Marco Minnemann – rummut
Theo Travis – saksofonit, huilu
Dave Gregory – kitara
Ninet Tayeb – lalulu
Katherine Jenkins – laulu
The Cardinal Vaughan Memorial School choir &
Leo Blair – solo chorister
The London Session Orchestra – jouset
Tuottaja: Steven Wilson

Hae Steven Wilsonin 'Hand.Cannot.Erase.' kirjastosta!

Hae Steven Wilsonin ’Hand.Cannot.Erase.’ kirjastosta!

Hae Hand. Cannot. Erase. kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt:
Steven Wilson
Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)
To The Bone (Caroline Records, 2017)

Porcupine Tree
On The Sunday Of Life
(Delerium Records, 1992)
Up The Downstair (1993)
The Sky Moves Sideways (1995)
Signify (1996)
Stupid Dream (Snapper Records, 1999)
Lightbulb Sun (2000)
In Absentia (Lava Records, 2002)
Deadwing (2005)
Fear Of A Blank Planet (Roadrunner Records, 2007)
The Incident (2009)

Lue lisää:
Steven Wilson HQ kotisivu.

Tuomas Pelttari

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (2015).

Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (2015).