Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle

Äio | Spinefarm/Svart 2010

Metsatöll: Äio (2010).Helmikuussa 2019 tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta sitä, kun laulaja-kitaristi Markus Teeäärin kotitalon kellarissa alkoi tapahtua. Tallinnalainen poikaporukka perusti siellä bändin, josta tuli muutamassa vuodessa balttimetallin palkittu keihäänkärki. Bändin nimi Metsatöll on vanha vironkielinen kiertoilmaus sudelle.

Metsatöll ei päässyt valmiiseen pöytään – sen perustamisen aikaan Viron metalliskene oli vielä alkutekijöissään. Lähtötilanne antoi Metsatöllille toisaalta edelläkävijän arvon, toisaalta paljon töitä tehtäväksi. Tyvestä puuhun kavunneen ryhmän ensimmäinen virallinen pitkäsoitto Hiiekoda ilmestyi vuonna 2004. Rumpali Marko Atso muisteli vuonna 2011 Sueen tekemässäni haastattelussa, että albumi mullisti virometallin.
”Sitä ennen Eestin hevibändien levyt myivät ehkä sata kappaletta. Hiiekodaa me myimme kahdessa päivässä tuhat kappaletta, ja levyjen loppuminen oli ongelma meille. Ma en ymmärtänyt, mitä tapahtui! No, nykyään myymme Virossa yhtä paljon levyjä kuin Metallica, Rammstein tai Lady Gaga.”

Suomella oli tärkeä rooli virolaisen metallikulttuurin synnyssä. 1980-luvun lopulla rautaesiripun läpi tihkuneet metallivaikutteet tulivat pohjoisesta päin. Suomen television Hittimittari ja muut musiikkiohjelmat ja helsinkiläisen speed/thrashbändi Stonen Viron-keikat vaikuttivat valtavasti sikäläisiin muusikoihin.

Siksi oli luonnollista, että vuonna 2008 Metsatöll siirtyi virolaiselta Nailboard Recordsilta suomalaiselle, kovaa vauhtia kansainvälistyneelle Spinefarm Recordsille. Muun muassa Stonen kanssa työskennellyt Mikko Karmila äänitti Metsatöllin neljännen albumin Äion rummut Helsingin Finnvoxilla kesällä 2009. Sinä syksynä bändi jatkoi äänityksiä Tallinnassa, ja vuoden lopulla Karmila miksasi levyn Finnvoxilla.

Jos Metsatölliltä kysytään, Äio (2010) ilmestyi vuonna 10223. Bändi aloittaa ajanlaskun Kristuksen syntymän sijaan siitä, kun Billingenin maakannas murtui ja valtava luonnonmullistus paljasti veden alta nykyisen Viron maa-alueet. Tämän kuultuaan kukaan tuskin yllättyy kuullessaan, että Viron muinaisuskolla ja muilla pakanallisilla perinteillä on tärkeä rooli Metsatöllin konseptissa. Se on kansansa muinaishistorian ja mytologian inspiroima folkmetallibändi.

Metsatöllin omaperäinen balttimetalli on suoraviivaista riffittelyä, jonka tempo pysyy maltillisena ja jossa sanoitukset ja melodiat ovat pääosassa. Kansanmusiikkielementtejä ei ole liimattu hevibiisien päälle – vanha kulttuuri on läsnä sanoituksissa, melodioissa ja instrumentaatiossa. Lokulaudin, torupillin, ängipillin ja haisutrummin kaltaiset soittimet nousevat paikoin lähes tasaveroiseen asemaan sähkökitaroiden ja rumpujen kanssa, mikä saattaa olla liikaa niille genren kuulijoille, jotka nauttivat folkinsa mieluiten visuaalisena. Hieno elementti Äiolla on Viron kansallinen mieskuoro. jonka kanssa Metsatöll on myös konsertoinut.

Äion kappaleissa ollaan usein matkalla johonkin, merille, taisteluun tai kotiin. Päähenkilöitä tuntuu ajavan jokin itseä suurempi, ja heidän paikkansa on puolustusasemissa. Voi olla, että halu kuulua maahan ja kansaan ovat voimakkaampia paikoissa, joiden historia on sellainen kuin Virolla. Pakana-ajan jumalia levyltä ei yllättäen tapaa. Lähimpänä niitä käydään Kabelimatsidissa, jossa soimataan kirkon rakentamista pyhälle paikalle.

Äio oli Metsatöllille tärkeä julkaisu, joka teki bändistä tunnetumman kotimaansa ulkopuolella. Vuonna 2014 julkaistun Karjajuht-albumin jälkeen Metsatölliltä on julkaistu pari pienempää levytystä ja kokoelmalevy. Joulukuussa 2017 (tai 10230, miten sen nyt ottaa) Metsatöll tiedotti, että bändin ja rumpali Marko Atson tiet ovat eronneet. Uusi jäsen on Viron musiikkipiireissä tunnettu Tõnis Noevere.

Vaikka levytysrintamalla on ollut viime aikoina hiljaista, Metsatöll on osoittanut elinvoimansa keikkailemalla ahkerasti. Tänä vuonna se on esiintynyt kotimaansa lisäksi Yhdysvalloissa, Ranskassa, Brasiliassa ja Hämeen keskiaikaismarkkinoilla.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Metsatöll | kotisivu
Metsatöll | Facebook

Äio
Markus Teeäär – laulu, kitara, lokulaud
Lauri Õunapuu – laulu, akustinen kitara, huilut, torupill, kantele, ängipill, munniharppu
Kuriraivo Piirsalu – basso, bassomandoliini, huudot
Marko Atso – rummut, haisutrumm, laulu

Varaa Äio kirjastosta.

Varaa Metsatöllin Äio kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Metsatöllin studioalbumit

2000–2009

Hiiekoda • LP & CD | Metsatöll/Nailboard Records 2004
Terast mis hangund me hinge 10218 • LP & CD | Metsatöll/Nailboard Records 2005 & 2007
Iivakivi • LP & CD | Metsatöll/Nailboard Records 2008

2010-luku

Äio • 2LP & CD | Svart Records/Spinefarm Records 2010
Ulg • LP & CD | Blackspin Music/Spinefarm Records 2011
Karjajuht • LP & CD | Spinefarm Records 2014
Katk Kutsariks • LP & CD | Metsatöll 2019

Kokoelma
Metsatöll | Finna.fi

Vana jutuvestja laulud • 2LP & CD & kasetti | Spinefarm Records 2016

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
J.M.K.E. Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lue lisää | Finna.fi

Metsatöll-aiheisia artikkeleita löytyy Finnan kautta.

Metsatöll: Äio (2010).

Metsatöll: Äio (2010).

Kingston Wall: II – tanssi pieni transsi

Kingston Wall II | Trinity 1993

Kingston Wall II (1993).Elämän sanotaan kulkevan seitsemän vuoden sykleissä. Sen mittaisen matkan ajassa teki myös Kingston Wall. Vuosina 1987–1994 toiminut helsinkiläisyhtye ei saavuttanut suurta menestystä, mutta sen maine jäi elämään. Lahjakkaan ja lupaavan bändin hajoamisen ja johtohahmo Petri Wallin traagisen kohtalon myötä Kingston Wallista on kasvanut suorastaan myyttinen yhtye.

Kitaristi-laulaja Petri Wallin ja basisti Jukka Jyllin perustama Kingston Wall soitti ensimmäisen keikkansa Helsingin Natsalla syyskuussa 1988. Klassiseen kokoonpanoonsa bändi pääsi vuonna 1990, kun Sami Kuoppamäki liittyi sen rumpaliksi. Bändi alkoi jakaa mielipiteitä heti, kun hyppäsi mukaan pääkaupunkiseudun livekuvioihin. Toisaalta se oli musiikillisesti vanhanaikainen yhtye, joka ammensi vaikutteita epäcoolilta hippiajalta. Toisaalta se oli äärimmäisen musikaalinen ja soitossaan tehokas ja vapaa ryhmä, jonka biiseissä oli hypnoottista tenhoa.

Helmikuussa 1992 julkaistu ensimmäinen albumi Kingston Wall I oli onnistunut debyytti itsensä iskuun keikkailleelta triolta, mutta sitä ei myyty paljon. Se oli pettymys etenkin Petri Wallille, joka uskoi lujasti bändinsä mahdollisuuksiin. Kingston Wallilla ei olisi ollut mitään kaupallista menestystä vastaan, mutta toisaalta taiteessaan tinkimätön bändi ei edes yrittänyt tehdä kappaleita, joihin yleisön olisi helppo tarttua. Popissa niin olennainen laulu, ihmisääni, oli sille instrumenteista vähäpätöisin. Kingston Wall olikin bändi, josta ei kannattanut yrittää saada otetta. Sen sijaan siihen piti sukeltaa sisään.

Syksyllä 1992 Lepakon studiossa äänitetty Kingston Wall II oli bändin kolmesta albumista se, jolla idea oli kirkkaimmillaan. Aiemmin samana vuonna Walli oli innostunut uudesta elektronisen tanssimusiikin kulttuurista ja alkanut käydä house- ja trance-juhlissa. Toisin kuin monille muille konemusiikki-intoilijoille, Wallille uuden kulttuurin nousu ei tarkoittanut kitaramusiikin kuolemaa. Hänelle se merkitsi psykedelian uutta tulemista, modernia väylää sisäavaruusmatkailulle, jota Kingston Wall oli siihen mennessä harjoittanut 1960–70 -lukujen taitteen hengessä. Tanssitranssin tunnelmat tekivät Kingston Wallista ajassaan relevantimman bändin.

Kingston Wall lähestyi uutta maailmaa hyvin maltillisesti. Bändin toinen albumi on selkeästi kitaravetoisen voimatrion levy, rockia, ei konemusiikkia. Rohkeimmillaan ja samalla yleisesti ymmärrettävimmillään bändi oli levyn lainabiisissä. Donna Summerin, Giorgio Moroderin ja Pete Bellotten Summerin laulettavaksi kirjoittama ’I Feel Love’ viitoitti 1970-luvun lopulla tietä elektroniselle tanssimusiikille. Kingston Wallin käsittelyssä se liitti yhteen vanhan ja uuden psykedelian, kitarat ja koneet.

’I Feel Love’ oli poikkeus. Monet Petri Wallin musiikilliset ideat kuulostivat tribuuteilta vanhoille, melko itsestään selville sankareille. Juhlallisen mahtipontinen ’Two Of  Kind’ viittaa Led Zeppelinin ’Stairway To Heaveniin’ avoimesti sekä kitarasoolossa että sanoituksessa. ’Shine On Me’ taas herättää vahvoja mielleyhtymiä sekä Jimi Hendrixin että Pink Floydin herkimpiin hetkiin, kunnes Sakari Kukon saksofoni luo biisille oman luonteen. Wallin kiinnostus mystiikkaan ja esoteerisiin asioihin on myös entistä vahvemmin läsnä. Biisissä ’Could It Be So?’ hän kuulostaa melkeinpä pakkomielteiseltä toistellessaan ajatusta uudelleensyntymisen mahdollisuudesta. Usein musiikki sai kertoa tarinaa omillaan: ’Ištwan’, ’And It’s All Happening’ ja ’Palékastro’ ovat instrumentaalisia.

’I Feel Love’ pääsi mukaan II:n julkaisua tukeneelle promosinglelle. Sinkun ykkösraidaksi valittiin kuitenkin albumin pyörteisiinsä imaiseva avauskappale ’We Cannot Move’. Se on yksi Kingston Wallin tarttuvimmista ja mukaansatempaavimmista biiseistä, mutta kenties ajan henkeä tavoitelleen coverin markkinointiin satsaaminen olisi ollut kannattavampi ratkaisu. Toisaalta Kingston Wall II menestyi yllättävän hyvin. Se kävi korkealla Suomen virallisella albumilistalla aikana, jona suomenkielinen rock myi ja englanninkielinen ei.

Aallonharjaa seurasi nopeasti aallonpohja. Kolmas ja viimeinen albumi, kokeileva Tri-Logy (1994) oli jälleen kaupallinen pettymys, ja Wallin soittomotivaatio alkoi käydä vähiin. Kingston Wall lopetti toimintansa saman vuoden joulukuussa. Puoli vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1995, mielenterveysongelmista kärsinyt Walli päätti elämänsä. Jylli ja Kuoppamäki jatkoivat musiikin parissa.

Musiikki ja myytti jäivät elämään. Viljami Puustisen kirjan Kingston Wall – Petri Wallin saaga lukeneet ja bändin tuotantoon perehtyneet tietävät, ettei maine ole tuulesta temmattu. Kingston Wallin maailmassa tapahtui ihmeellisiä asioita.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kingston Wall | Facebook

Kingston Wall II
Petri Walli – kitara, laulu
Jukka Jylli – bassokitara
Sami Kuoppamäki – rummut

Sakari Kukko – saksofoni
Ufo – viulu

Kingston Wall II julkaistiin alun perin CD- ja kasettipainoksena vuonna 1993. Laajennettu 2CD-uusintapainos ilmestyi 1998. Svart Records on julkaissut kaikki KW-albumit vinyylipainoksina alun perin vuosina 2014–2015. Uusimmat (Sunset Edition) ovat vuodelta 2019. Kysy levyjä ja Viljami Puustisen tekemää Kingston Wall -historiikkia kotikirjastostasi.

Kingston Wall palasi konserttilavoille helmikuusta 2019 lähtien. Petri Wallin muistoa ja perintöä kunnioittaa kokoonpano Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Jukka Jyllin ja Sami Kuoppamäen rinnalla soittavat Von Hertzen Brothers -muusikot Jonne, Kie ja Mikko von Hertzen.

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Kuva: Kingston Wall Facebook.

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB:n helmikuinen paluukeikka sai jatkoa kesällä 2019.

Varaa Kingston Wall -klassikko II kirjastosta.

Varaa Kingston Wall -klassikko II kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Kingston Wall | Finna.fi

Kingston Wall I | Trinity 1992 • Zen Garden, 1998 • Svart Records 2014 & 2019
Kingston Wall II | Trinity 1993 •  Zen Garden 1998 • Svart Records 2015 & 2019
Kingston Wall III – Tri-Logy | Trinity 1994 • Zen Garden 1998 • Svart Records 2015 & 2019

Boksit • kokoelmat • livealbumit
Kingston Wall | Finna.fi

The Essential Kingston Wall • 2CD | Sony Music Entertainment Finland Oy 2011
King Size Box • 8CD | RCA 2012
The Goods! • 2CD | Sony Music 2014
Kingston Wall III – Tri-Logy Complete Edition • 4LP | Svart Records 2015
Real Live Thing • 3CD | Sony BMG 2005 • 5LP-uusintajulkaisu Svart Records 2016
Tri-Logy At Tavastia – The Release Concert • 3LP | Svart Records 2017

DVD
Kingston Wall | Finna.fi

Kingtime • 2DVD + 8-sivuinen liite | Svart Records 2015

Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan

Lue lisää | Finna.fi

Kingston Wall – Petri Wallin saaga  Viljami Puustinen, 325 sivua | Like 2014

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Viljami Puustisen kirja Kingston Wall – Petri Wallin saaga julkaistiin vuonna 2014.

Viljami Puustisen kirja Kingston Wall – Petri Wallin saaga julkaistiin vuonna 2014.

Kingston Wall II (1993).

Kingston Wall II (1993).

Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka

Läjä Äijälä, kollaasi.Lapin Kansa -lehden yleisöäänestys Vuosisadan lappilainen sai äskettäin jännittävän käänteen. ”Punkin pioneeri ja Terveet Kädet -bändin perustaja Veli-Matti ’Läjä’ Äijälä on tällä hetkellä vahvoilla Vuosisadan lappilaiseksi”, lehden verkkosivuilla uutisoitiin 25.11.2017. ”Hän johtaa niukasti, vain muutamalla äänellä toista muusikkoa eli Antti Tuiskua.”

Underground oli puhunut nettiäänestyksen kautta eikä sen sanomaa voinut vähätellä protestiääniksi. Onhan Läjä Äijälän (s. 1958) Torniossa perustama suomalaisen hardcoren edelläkävijä Terveet Kädet inspiroinut hc-punkin ja äärimetallin tekijöitä kautta maailman 1980-luvun taitteesta lähtien. Ja niin vakuuttava yhtye kuin se olikin, se on vain yksi kulma Läjä Äijälän taiteilijakuvasta.

Vuosina 1980–2016 toiminut Terveet Kädet meni äärimmäisyyksiin monilla eri kokoonpanoilla, suomen ja englannin kielellä, enemmän tai vähemmän inspiroituneena, toisinaan punkimmin ja toisinaan metallisemmin, mutta aina siitä loisti Läjä Äijälän persoona ja jäljittelemätön tyyli. Yhtyeen kenties tunnetuin julkaisu on klassikkolevytys Ääretön joulu (1982)

Läjä Äijälä on myös sarjakuvapiirtäjä, jonka luomuksia on ilmestynyt eri sarjakuvaseurojen julkaisuissa. 1990-luvun alkupuolella hän toimitti X-nimistä sarjakuvalehteä, jota julkaistiin sekä suomeksi että englanniksi ja jonka numeroista koottiin albumi vuonna 2010. Hän on myös piirtänyt levynkansia omille bändeilleen ja muillekin, esimerkiksi CMX:n Johannes Kastaja -ep:n kansi on Äijälän luomus. 

Runoilijana Läjä Äijälä debytoi vuonna 2007, kun Pupu Lihaviston (mm. 500 kg lihaa, The Leo Bugariloves) ja Astro Lihjamon (Hiljainen kevät) kanssa tehty Runojen kevät -kirja ilmestyi. Mielenkiintoinen yhteistyöprojekti oli myös se, kun Apulanta-yhtye sävelsi ja levytti Äijälän kanssa kaksi tämän sanoitusta, kappaleet Kumi nahka piiska ja Punainen helvetti.

Äijälän äänitaide ei ole ollut lainkaan yksipuolista. Hän on soittanut monenlaista musiikkia useissa eri yhtyeissä ja projekteissa, joita on yhdistänyt lähinnä pyrkimys pitää meininki rytmisenä, yksinkertaisena, marginaalisena ja tavalla tai toisella äärimmäisenä.

Vuosina 1979–1980 toiminut Aavikon kone ja moottori oli Äijälän ensimmäinen avantgardistista elektronista musiikkia esittänyt yhtye. Se julkaisi aktiivivuosinaan yksipuoliset 7”-singlet Karavaani ja Rakkaudella sinulle Äijälän omalla IKBAL-levymerkillä. Joteskii Groteskii ja Vauva Records julkaisivat bändin pienimuotoisen tuotannon uudelleen yhdellä singlellä vuonna 2014.

Aavikon koneen ja moottorin konseptia jatkojalosti vuonna 1983 perustettu Billy Boys, jonka tulokulmana oli eräänlainen elektroninen rockabilly.

1990-luvun puolivälissä perustettu The Sultans on Äijälän ja Markku ”Lene” Leinosen minimalistista garagebluesia soittava yhtye. Sen ensimmäinen single Houserockin’ ilmestyi vuonna 1996, ja viimeisin julkaisu on vuoden 2016 Kitchen Sessions. Tyylitajuinen duo esittää tällä kaitafilmillä kolme kappaletta:

Kokoonpanoltaan lähimpänä Äijälän emoyhtyettä on brutaali rockbändi Death Trip, jonka kaikki muutkin jäsenet (kitaristi Ilari Kinnunen, kosketinsoittaja Lene Leinonen, basisti Maike Valanne, rumpali Tilli Äijälä ja kitaristi Timo Wiik) ovat jossain vaiheessa vaikuttaneet Terveissä Käsissä. Ektro Records julkaisi Death Tripin koko raa’an ja hypnoottisen tuotannon yksissä kansissa. Pain is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 ilmestyi vuonna 2011.

1980-luvun lopulla Äijälä liittyi The Leo Bugarilovesiin, jonka 500 kg lihaa -yhtyeen Pupu Lihavisto ja Ruki Vehr A. Kivi olivat perustaneet vuonna 1981. Soundi-lehti luonnehti Feelings-albumin (2011) ja Hits & Misses Compilation 1988–2002 -kokoelman (2013) arvosteluissa tuon omalakisen yhtyeen musiikkia ”lievästi kehityshäiriöiseksi kotiurkuboogierockiksi” ja ”sirkusrockiksi”. Aina sanat eivät riitä kertomaan kaikkea.

Äijälän ja Leinosen kokeellisen ja minimalistisen elektronisen musiikin hanke The Kolmas debytoi yhdellä biisillä jo vuonna 1997, mutta siirtyi albumikantaan vasta vuoden 2013 Kolmas testi -levyllä. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi studio- ja liveäänityksistä koottu kasettialbumi Kolmas Kasetti. 2017 tuli Kolmas Musiikki -niminen cd-albumi.

2010-luvulla Läjä Äijälä alkoi sooloartistiksi. EP:t Raskas taakka (2012) ja Alzheimer (2016) julkaistiin tänä vuonna Raskas Alzheimer -julkaisuna, ja sen jälkeen on ilmestynyt vielä EP Minuuttibiitti. Vaikuttavin ikioma teos on virallisen oloisesti Veli-Matti O. Äijälän nimellä tehty sooloalbumi Minun vereni (2016), jolla on improvisoidulta ja terapeuttiselta kuulostavaa, jostakin alitajunnan suunnalta kontrolloimattomasti pulppuavaa elektronista taidemusiikkia, hankalasti hahmotettavia sanoja ja henkilökohtaisen kuuloista rutinaa psyyken hämäristä nurkista.

Vuonna 2016 Äijälä ilmoitti Terveiden Käsien tulleen tiensä päähän. Hän perusti sen tilalle Lapin Helvetin, joka otti nimensä klassikkoyhtyeen viimeiseksi jääneeltä albumilta. Samana vuonna ilmestyi Äijälän, Circle-yhtyeestä ja Ektro Recordsista tutun Jussi Lehtisalon ja rumpali Tomi Leppäsen Sakset-yhtyeen avant-elektroninen ensialbumin Lahja, josta pitivät kovasti muun muassa Helsingin Sanomien ja Soundin kriitikot. Punkmetallisen Lapin Helvetin ensimmäinen albumi taas ilmestyy joulukuussa 2017 Svart Recordsin kautta.

Ensi vuonna kuusikymppisiään viettävän Läjä Äijälän tahti on kova, vaikka 40-vuotistaiteilijajuhla lähestyy. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä, mahtaako Anatude sittenkin kiilata kalkkiviivoilla Läjä Äijälän ohi Lapin Kansan äänestyksessä. Läjä on silti äänestyksen moraalinen voittaja: hänen näytöillään ja näkemyksellisyydellään on mahdollisuuksia vaikka useammankin vuosisadan lappilaiseksi ja kansalaiseksi. Joskus taide jatkaa kiehtomistaan kautta aikojen, joskus se jää aikansa kuvaksi. Läjä Äijälällä on saumaa jäädä elämään, sillä hänen taiteensa verenpunainen lanka on katkeamaton ja omin käsin kehrätty.

”Mulla on sanoituksissa ja piirroksissa äärimmäisiä aiheita. Voi olla, että ihmiset luulevat minua sen takia erilaiseksi ihmiseksi kuin olen”, Äijälä kertoi Sueen tekemässäni henkilökuvajutussa vuonna 2012. ”Minä vain kuvaan ihmiskunnan pimeää puolta. Ahistaa, kun ihmisten pitää pilata kaikki tällä planeetalla. Minä teen tällaista musiikkia ja näitä sanoituksia ja kuvia siksi, että saisin sielunrauhan”, hän jatkoi. ”Olen kuitenkin positiivinen mies. Uskon, että kehitys etenee fiksuun suuntaan.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Veli-Matti O Aijala | SoundCloud
Lapin Helvetti/Terveet Kädet | Facebook
The Leo Bugariloves | Facebook
The Kolmas | Facebook

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Veli-Matti O. Äijälä

Passions Of Läjä Äijälä | Bad Vugum 2004
Minun vereni | Svart Records 2016
Raskas Alzheimer | Karkia Mistika Records 2017

Aavikon Kone Ja Moottori

Karavaani • 7″-single | IKBAL 1979
Rakkaudella sinulle • 7″-single | IKBAL 1980
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Karavaani//Rakkaudella sinulle • 7″-single | Joteski Groteskii/Vauva 2014

Terveet Kädet | Finna.fi

1980-luku

Rock laahausta vastaan • EP | Ikbal 1980
Ääretön joulu • EP | Poko Rekords 1982 • Hiljaiset Levyt 1989 • Svart Records 2012
Terveet Kädet | Propaganda Records 1983
The Horse | Barabbas Records 1985

1990-luku

Sign Of The Cross | Alternative Action Records 1995
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Doomed Alien Race | Alternative Action Records 1997
Leather Enslavement • live • LP | Klayster 1998
The Ultimate Pain | Solardisk 1999
Ääretön propaganda | Propaganda Records 1999

2000–2009

Non Ultra Descriprica | Solardisk 2000
Onnellisia kytkentöjä 1980–2000 | Solardisk 2002
Ihmisen poika, pedon poika | Kämäset Levyt/Longplay Music 2009

2010-luku

Musta hetki | Longplay Music 2012
Lapin Helvetti | Svart Records 2015
TK Pop 1980–1989 • 5LP • 2CD | Svart Records 2019

Billy Boys | Finna.fi

Harley Man • 12″ EP | Dekadenz 1986
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
AnthologyEktro Records 2012

Death Trip | Finna.fi

Pain Is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 • CD | Ektro Records & Karkia Mistika 2011 • LP | Full Contact Records 2013
Madhouse • LP | Full Contact Records 2017 • kasetti | Ruton Music 2017

The Leo Bugariloves | Finna.fi

Tsaeh! • 12″ EP | Bassmania Records 1991
Absoluuttinen mies//Lotinapelto Revisited • 7″-single | Bad Vugum 1992
Absintinjuoja//Elämältä kiitos • 7″-single | Bad Vugum 1993
Bitter | Bad Vugum 1995
Loves | Bad Vugum 1997
Help! | Molly-Mood 2004
Feelings
 | Karkia Mistika Records 2011
Näinnäinnäin!//Hyrysysy • 7″-single | Longplay Music 2011
”Hits & Misses” – Compilation 1988–2002
• 2CD | Karkia Mistika Records 2013
12 Shots – The Legendary Tornio Sessions | Karkia Mistika Records 2014

The Kolmas [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen] | Finna.fi

Kolmas Testi | Full Contact Records 2013
Kolmas Kasetti | Ruton Music 2015
Kolmas Musiikki | Karkia Mistika 2017

Sakset [=Läjä Äijälä • Jussi Lehtisalo • Tomi Leppänen] | Finna.fi

Lahja | Full Contact Records 2016

The Sultans [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen • Timo Äijälä] | Finna.fi

More House Rockin’ And Other Boogies | Ektro Records 2014

Lapin Helvetti | Finna.fi

Lapin Helvetti | Svart Records 2017

Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Lue lisää | Finna.fi

Runojen kevät  Astro Lihjamo & Läjä Äijälä & Pupu Lihavisto, 79 sivua | Molly-Mood 2007
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
X  Läjä Äijälä & kääntäjä Kari Heikonen, 79 sivua | Huuda huuda 2010

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi 'Minun vereni' julkaistiin vuonna 2016.

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi Minun vereni julkaistiin vuonna 2016.

Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta

Kalan silmä | Megamania 1988

Noitalinna Huraa! Kalan silmä (1988).Pop kukoistaa kaupungin valoissa, siellä, missä elämä sykkii. Skenet porisevat pirteimmin paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

On se niinkin, mutta lauma myös muokkaa kaltaisekseen. Syntyy tusinoittain samanhenkisten ihmisten samankuuloisia ja -näköisiä bändejä, joiden pienistä piirileikeistä lähtee ääntä mutta ei välttämättä koidu mitään kertomisen arvoista.

Niin kuin sisukkain kukkanen puskee asfaltin raosta päin valoa, nousevat topakimmat tekijät sieltä, mistä niille ei arvaisi löytyvän sijaa ollenkaan. Mainitaan nyt vaikka Utajärven 22-Pistepirkko, Tyrnävän Jolly Jumpers, Pihtiputaan Ratsia ja etenkin Noitalinna Huraa!, joka tuli Peräseinäjoelta – paikkakunnalta, joka on nimensäkin puolesta perin kaukana ytimestä.

’Kurja kissa’ levyltä Kalan silmä:

Sari Peltoniemen, Antti Tammelan, Hannu Sepposen ja Reijo Kärhän Noitalinna Huraa! pysyi samassa kokoonpanossa koko uransa ajan. Se keksi nimensä lapsen piirustuksesta ja avasi pelin omakustannesinglellä vuonna 1985. Seuraavana vuonna Pygmi-levymerkki kiinnostui erikoisesta yhtyeestä ja kustansi sille albumin, jonka nimeksi tuli hauskasti Hulalalaa.

Omalaatuista vaihtoehtopoppia soittaneen Noitalinna Huraan tyyli ei välittynyt ensimmäiselle pitkäsoitolle bändin tarkoittamalla tavalla, mutta levy lupaili silti suuria. Näillä lakeuksilla eksoottiset vaikutteet (mm. The Velvet Underground), sykähdyttävät melodiat, mahdollisimman vähän rokkaavat sovitukset sekä satujen, lasten ja myyttien viehkoista maailmoista nouseva tunnelma tekivät Noitalinna Huraasta yhtyeen, jonka kaltaista Suomessa ei ollut.

’Vetinen Poppanen’ levyltä Kalan silmä:

Kun Pygmi lopetti toimintansa, Noitalinna Huraa! teki sopimuksen Megamanian kanssa. Yhtiön takana olivat Love Records- ja ja Johanna Kustannus -yhteyksistä tutut Atte Blom ja Pekka Aarnio, joiden taidetta arvostavassa huomassa peräseinäjokelaiset olivat kuin kotonaan. Noitalinna Huraa! äänitti toisen albuminsa Kalan silmä Karjaan Westside-studiolla vuoden 1987 jälkipuoliskon aikana. Tuottaja Martti ”Mara Ujo” Kososen johtamissa sessioissa musiikin lempeä lumous siirtyi äänilevylle haihtumattomana.

Kalan silmästä tuli monipuolinen mutta linjakas albumi. Günter Grassin Peltirumpu-romaanista tutun saksalaisen piirileikin (”Ist die schwarze Köchin da?”) mukaan nimetty ’Musta köksä’ yhdisteli vaihtoehtorockia ja sähköistä bluesia. Ronskisti revitelty ’Kurja kissa’, kanteen vahingossa ’Kissanpojaksi’ muutettu ’Kissapoika’ ja twang-vaikutteinen ’Toivomustynnyri’ olivat Noitalinnaa suoraviivaisimmillaan, mutta niissäkin bändi pysytteli ilahduttavan kaukana Amerikan-meiningistä.

Melodinen ’Vetinen Poppanen’ oli kuin radiosoittoon tehty, ja sitäkin hohtavampi popkyynel on levyn avausraita, jonka kaikki tuntevat: ’Pikkuveli’ on muutoksesta ja viattomuuden menettämisestä kertova klassikko. Sen sanomaan kiteytyy jotakin olennaista Noitalinna Huraasta, joka jotenkin onnistui löytämään ja tuomaan musiikkiinsa sen kaiken mahdolliseksi tekevän lapsenmielisyyden, jonka useimmat aikuiset ovat kadottaneet. Ja vieläpä niin, ettei se vaikuttanut teennäiseltä.

’Pikkuveli’ livenä Yölinja-ohjelmassa vuonna 1988:

Noitalinna Huraan hienous oli monen pienen asian summa. Osa sitä on se, miten Sepposen mieleenpainuvat mutta kosiskelemattomat sävellykset kohtasivat Peltoniemen sympaattisen laulutyylin ja naiivit mutta viisaat sanoitukset. Sitä oli myös lempeästi ujeltavissa uruissa, Kärhän tyylikkäässä kitaransoitossa, Tammisen ja Sepposen epävarmoissa tulkinnoissa sekä siinä, miten soittajat vaihtelivat instrumentteja keskenään pikkujutuista piittaamatta. Paljon hienoutta oli siinä, miten vapaasti hiljaisuus sai soida Noitalinna Huraan soundissa.

Kiehtovimmillaan Kalan silmä oli kappaleissa, joissa Noitalinna Huraa! kietoi yhteen toisiaan täydentäviä, vastakohtaisia elementtejä. Sellaisia biisejä ovat mystinen ’Kaikki valot’, joka olisi huumeisemmin sovitettuna sopinut Sielun Veljille, seesteinen ’Onkija’, jonka kepeiden sävelten tahdissa tanssii kuolema, sekä ’Valaan laulu’, jota vetovoimainen bassokuvio hinaa utuisen äänimaiseman halki.

Noitalinna Huraa! Provinssirockissa vuonna 1990:

Noitalinna Huraa! lopetti toimintansa vuonna 1993 tehtyään neljä albumia. Nyttemmin Tamminen soittaa vanhan kappaleen mukaan nimetyssä Musta Köksä -yhtyeessä, jolle Peltoniemi on kirjoittanut sanoituksia. Laulajatar on kirjoittanut Noitalinna Huraan jälkeen paljon muutakin: hän on palkittu lasten- ja nuortenkirjailija. Peltoniemen tavoin myös Sepponen on tehnyt töitä Mustan Köksän kanssa ja taidetta lapsille. Hän vaikuttaa lastenmusiikkiyhtye Orffeissa.

Nyt Noitalinna Huraa! on jälleen ajankohtainen. Svart Records on julkaissut koko sen tuotannon Kaikki noidat linnassa -nimisellä boksilla, ja jotta loppu olisi enemmän kuin historiaa, on yhtye aktivoitunut ainakin joksikin aikaa. Uusi EP Roskaprinssi ilmestyi hiljattain saman levy-yhtiön kautta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Noitalinna Huraa! | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Noitalinna Huraa!

Hulalalaa | Pygmi 1986
Kalan silmä | Megamania 1988
Varjotarha | Megamania 1989
Kolinaa | Megamania 1991
Roskaprinssi • 12″ EP | Svart Records 2017

Kokoelmat | Finna.fi
Noitalinna Huraa!

Riittäähän noita linnassa – lauluja vuosilta 1986–1997 | Megamania 1997
Kaikki noidat linnassa – koko tuotanto 1985–1997 • 3CD • Sisältää 46-sivuisen liitekirjan | Svart Records 2017

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Lue lisää Sari Peltoniemeä | Finna.fi

2000–2009

Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen | Tammi 2000
Hirvi | Tammi 2001
Kukka Kaalinen koulutiellä | Tammi 2002
Kummat | Tammi 2003
Kukka Kaalinen pulkassa | Tammi 2004
Ainakin tuhat laivaa | Tammi 2005
Kerppu ja tyttö | Tammi 2007
Suomu | Tammi 2007
Soita minulle, Kukka Kaalinen | Tammi 2008
Hämärän renki | Tammi 2009

2010-luku

Kissataksi | Tammi 2010
Kuulen kutsun metsänpeittoon | Tammi 2011
Gattonautti ja muita arkisatuja | Tammi 2012
Haltijan poika | Tammi 2013
Miehestä syntynyt | Atena 2014
Taivazalan joutsen • Avaimenkantaja 1 | Tammi 2016
Allmaan vaskitsa • Avaimenkantaja 2 | Tammi 2017
Vattenporin simpukka • Avaimenkantaja 3 | Tammi 2018
Joulupukki ja riekko | RanRan-kustannus 2019

2020-luku

Täältä minä karkaan | RanRan-kustannus 2020

Noitalinna Huraa! Kalan silmä (1988).

Noitalinna Huraa! Kalan silmä (1988).

Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia

Turmion suurherttua | Svart Records 2017

Kauko Royhka & Severi Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua (2017).Kun kuviot käyvät liian tutuiksi, on aika lähteä liikkeelle. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet Kauko Röyhkälle kokeilujen ja uusiutumisen aikaa. Muusikko-kirjailija on alkanut tehdä taideproosan lisäksi tietokirjallisuutta ja etsiytynyt uudenlaisten soittajien seuraan. Jälki on ollut parhaimmillaan inspiroitunutta.

Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa levytetty Zaia (2008), Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalon indieiskelmälevy Hiekkarantaa (2009), Uhrijuhlan mystiset luontoprogealbumit (2013 ja 2015) sekä Röyhkä, Inginmaa & Hypnomenin Huominen on uni (2016) osoittivat, että Röyhkästä on muuhunkin kuin tutunoloisten röyhkärockbändien luotsaamiseen. Irtiottojen sarjaa jatkaa Severi Pyysalon kanssa tehty Turmion suurherttua, joka imaisee Kaukon jazzin pyörteisiin.

Työnjako on selkeä: Pyysalo on säveltänyt musiikkia Röyhkän sanoituksiin (kaksi kappaleista tosin on rumpali Jussi Lehtosen sävellyksiä). Jazzmiesten melodia- ja rytmikäsitykset ja sovitusideat vetävät Röyhkää jossain määrin irti maneereistaan, mutta päästävät kuuluville äänen ja sanat, joista ei voi erehtyä. Ovia avautuu myös toiseen suuntaan. Röyhkän koruton kirjoitustyyli ja ulkopuolisuuden teemat ovat tylympi maailma kuin mistä Pyysalon ja kumppanit tavallisesti tapaa.

Moniosainen, seitsenminuuttinen avausraita Gulliver hämää hiukan, sillä Turmion suurherttua ei ole niin polveileva ja radikaali kokonaisuus kuin kaksikon ensimmäinen yhteinen kappale antaa ymmärtää. Myös poppia ja jopa iskelmällisyyttä on mukana, ja toisaalta sylttytehtaalle ei aina ole pitkä matka: albumin nimiraita ja Kesävieras ovat vain sovituksen päässä Röyhkän rockbiiseistä. Röyhkän hahmo nousee tässäkin asetelmassa pääosaan ihan luonnostaan, mutta Pyysalon jazzjengin svengi ja soittotyyli ovat hänen yhteydessään uutta. Erityisen kotonaan laulaja-sanoittaja on Lehtosen säveltämissä kappaleissa Joskus pääsee piru irti ja Mä olen orjasi.

Hunajaisen tahmeasti fraseeraava Maarit Hurmerinta on levyllä VIP-vieraan osassa. Hänen äänensä tekee albumista vivahteikkaamman ja perinteisemmän. Maarit laulaa liidiä levyn seesteisimmissä ja herkimmissä biiseissä eli Pieni kahvila -kappaleessa, soulahtavassa Elohopeassa ja Röyhkän kanssa duetoidussa Seuraavaksi Sansibarissa. Ne kuulostavatkin Hurmerintaa varten kirjoitetuilta.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Turmion suurherttua ei ole pelkkä jatkopala Röyhkän ja Pyysalon tuotantoihin. Se on kahden taiteilijan yhteentörmäys, jossa kumpaankin jää toisesta jälki. Se on Röyhkän jazzlevy ja Pyysalon kaukolevy, jolle jää toivomaan jonkinlaista jatkoa. Miltä kuulostaisi, jos Röyhkälle laulatettaisiin vielä jazzimpia melodioita? Millaiseksi Pyysalo tuottaisi Röyhkän rocklevyn? Ja kun Turmion suurherttua voisi olla hurjempikin seikkailu, millainen olisi Röyhkän ja Pyysalon avantgardistinen freejazzlevy?

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kauko Röyhkä (virallinen) | Facebook
Severi Pyysalo Official | Facebook
Maarit Hurmerinta Virallinen | Facebook

Gulliver:

Varaa Turmion suurherttua kirjastosta.

Varaa Turmion suurherttua kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maarit | Finna.fi

1970-luku

Maarit | Love Records 1973 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Viis’ pientä | Love Records 1975 • LP-uusintapainos Svart Records 2016
Siivet saan | Dig It 1978

1980-luku

Nykyajan lapsi | Dig It 1980
Elämän maku | Dig It 1981
Nukun radio päällä | Tähtitorni 1983
Tuuli ja taivas | CBS 1986
Tuskan tanssi | CBS 1988

1990-luku

Jotain on mulla mielessäni | Pyramid 1990
Jos tahdot tietää | Fazer Finnlevy 1993
Sydäntäsi lainaisin | Dig It 1995
Sitä mitä rakastan | Dig It 1998
Stoalive • 2CD | Dig It 1999

2000–2009

Metsän tyttö | Warner Music 2001
Good Days, Bad Days | Warner Music 2004
Nälkää ja rakkautta | EMI Finland/Capitol Records 2006
Kun yö saapuu | EMI Finland/Capitol Records 2008

2010-luku

Miten elämästä kertoisin | Sony Music Entertainment Finland Oy 2013
Sumuinen puutarha • LP & CD | Sony Music Entertainment Finland Oy 2019

Vain elämää 2
[= Maarit • Laura Närhi • Anna Abreu • Pauli Hanhiniemi • Juha Tapio • Ilkka Alanko • Jukka Poika]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 2 • CD | Warner Music Finland ‎2013
Vain elämää – kausi 2 jatkuu • CD | Warner Music Finland ‎2013

Lue lisää Maaritista | Finna.fi

Maarit  Annariikka Leino, 363 sivua | Johnny Kniga 2014
Maarit Hurmerinta – sanoin & sävelin  Ari Leskelä (toim.), 102 sivua | F-Kustannus 2018

Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Kauko Röyhkä

1980-luku

Steppaillen | LP EMI Finland 1980 • LP-uusintapainos: Mirror/Megamania 1987 • CD Mirror/Megamania 1989 • Remasteroitu CD (+ 4 lisäraitaa) Johanna 2003
Uusia tansseja  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, EMI Finland 1981 • Remasteroitu CD (+5 lisäraitaa) Johanna 2003
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Kerberos 1982 • LP-uusintapainos Mirror/Megamania 1987 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) Johanna 2003
Onnenpäivä  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1983 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Lauralle  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1984 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Maa on voimaa  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1985 • CD Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Pikku enkeli  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Euros 1986 • CD (+Kulta-aika live), Euros 1987 • Remasteroitu CD Fazer 2000
Paha maa  Kauko Röyhkä & Narttu | 12″ minialbumi & kasetti, Euros 1987
Mielummin vanha kuin aikuinen  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Euros 1987 • CD (+Paha maa) Euros 1988 • Remasteroitu CD (+Paha maa), Fazer 2000
Ihmelapsi  Kauko Röyhkä & Narttu | LP, kasetti & CD, Euros 1988 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Mutta, mutta  Kauko Röyhkä & Narttu | 12″ minialbumi & CD, Euros 1989

1990-luku

Joko-tai  Kauko Röyhkä & Narttu | LP, kasetti & CD, Euros 1990 • Remasteroitu CD (+Mutta, mutta) Fazer 2000
Kaksi koiraa  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1990 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Tyttöjen ystävä  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1991 • Remasteroitu CD, Fazer 2001 & EMI Finland 2011
Jumalan lahja  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Herodes/EMI Finland 1993 • Remasteroitu CD (+ 5 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2018
Kaunis eläin  Kauko Röyhkä | CD & kasetti, Herodes 1994 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2019
Akti  Kauko Röyhkä | CD, Herodes 1995 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011
Sinä olet tähti  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1997
Puiden alle  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1998
Rock ’n’ roll -klisee  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1999

2000–2009

Miss Farkku-Suomi  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2001
Etsijät  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2002
Elämä ja Kuolema  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2005
Kauko Röyhkä & Riku Mattila  Kauko Röyhkä & Riku Mattila • CD • 2LP | CD Ranka Recordings 2008 • Remasteroitu 2LP (+ 9 lisäraitaa) Svart Records 2018
Zaia  Kauko Röyhkä & Mikkelin kaupungin jousiorkesteri • CD | Ranka Recordings 2008
Hiekkarantaa  Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo • CD| Ektro Records 2009

2010-luku

Kaksi lensi tuulen mukaan  Kauko Röyhkä & Riku Mattila • LP • CD | Ranka Recordings 2011
Pois valoista – live 2012  Kauko Röyhkä & Narttu • 2LP • CD | Svart Records 2013
Etelän peto  Kauko Röyhkä • LP • CD | Svart Records 2014
Huominen on uni  Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen • LP • CD | Stupido Records 2016
Aamuöiseen sateeseen  Kauko Röyhkä • LP • CD | Svart Records 2016
Turmion suurherttua  Röyhkä & Pyysalo & Maarit • LP • CD | Svart Records 2017
Maantie  Kauko Röyhkä & The Boots • LP • CD | Svart Records 2018

2020-luku

Dekadenssi  Kauko Röyhkä & S.A. Hynninen • 2LP • CD | Svart Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Severi Pyysalo

1980-luku

Autumn Leaves – Severi Comes | LP Selecta 1984 • CD Selecta/Ensio Music 1992
Marimba & Vibes  Riku Niemi & Severi Pyysalo | LP Scandia 1986

1990-luku

Garden Of Time  Perko-Pyysalo Poppoo | CD Ondine Octopus 1993
Uuno Kailas  Vesa-Matti Loiri & Perko-Pyysalo Poppoo | CD & kasetti Ondine Octopus 1993 • Remasteroitu CD Ihmisen määrä – lauluja Uuno Kailaan runoihin Ondine Octopus 2002
Varia  The Poppoo | Jukka Perko • Severi Pyysalo • Ville Huolman • Teppo Mäkynen | CD Pori Jazz Productions 1998

2000–2009

New Moods – New Sounds  Antti Sarpila & Severi Pyysalo | CD Blue Note 2001
Nuevo Tango  Quinteto Otra Vez & Severi Pyysalo | CD omakustanne 2002
Lill’ Lisa  Kari Heinilä • Severi Pyysalo • Uffe Krokfors • Edward Vesala | Abovoice 2003
Kuunnelmia  Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen | CD Blue Note 2004
Aviaja  Anders Jormin & Severi Pyysalo | CD Footprint Records 2005
Maan korvessa  Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen | CD Levypallo 2008

2010-luku

Lay Back And Listen!  Severi Pyysalo & The Mokners featuring Timo Hirvonen & Jussi Lehtonen | CD Abovoice 2011

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää | Finna.fi
Kauko Röyhkän romaanit

1980-luku

Tien laidalla Waterloo, 157 sivua | Weilin + Göös 1980 • uusintapainos: Like 2000
Aave joka maalasi taulun, 151 sivua | Weilin + Göös 1982
Oskar Koposen seikkailut, 349 sivua | Weilin + Göös 1985 • uusintapainos: Docendo 2014
Magneetti, 179 sivua | Weilin + Göös 1987 • uusintapainos: Docendo 2014

1990-luku

Kaksi aurinkoa, 252 sivua | Like 1996 • uusintapainos: Like 2003 • uudistettu laitos, jossa lisäluku: Like 2015
Silvia, 205 sivua | Like 1997
Ocean City, 235 sivua | Like 1999 • uusintapainos Like 2004

2000–2009

Faust ja muita kertomuksia, 158 sivua | Like 2001
Miss Farkku-Suomi, 303 sivua | Like 2003 • uusintapainokset Like 2006 & 2012
Henry ja minä, 176 sivua | Like 2004
Avec, 291 sivua | Like 2006
Job, 201 sivua | Like 2007 & 2009
Kesä Kannaksella, 185 sivua | Like 2009

2010-luku

Kreikkalainen salaatti, 218 sivua | Like 2011
Poika Mancini, 247 sivua | Like 2013
Lapinpoika, 367 sivua | Like 2016
Maan korvessa kulkevi | Otava 2018

2020-luku

Lapsosen tie | Otava 2020

Elämäkerrat | Finna.fi
Kauko Röyhkä

Marjatan poika – Muistelmat 1, 276 sivua | Docendo 2019
Kauko Röyhkä – Virallinen  Olga Välimaa (toim.), 323 sivua | Like 2014

Tietokirjoja | Finna.fi
Kauko Röyhkä • Juha Metso • Ville Haapasalo • Arman Alizad

2000–2009

The Velvet Underground ja Lou Reed  Kauko Röyhkä, 155 sivua | Like 2007
Suursaari  Kauko Röyhkä & Juha Metso, 150 sivua | Johnny Kniga 2009

2010-luku

Rajantakainen Karjala  Kauko Röyhkä & Juha Metso, 152 sivua | Johnny Kniga 2011
Et kuitenkaan usko… Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 253 sivua | Docendo 2013
Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 221 sivua | Docendo 2014
Armanin maailma  Kauko Röyhkä & Arman Alizad, 237 sivua | Docendo 2014
Makujen matka – Georgia  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 189 sivua | Docendo 2016

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).