Mannonen Tuomo Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

IV | Svart Records 2020

Puheet Lasten Hautausmaan musiikin synkkyydestä ovat liioiteltuja. Siitä hehkuu himmeä, hauras valo, joka kutsuu luokseen pimeydessä vaeltavia. Tunteena sen lämmin säteily olisi jotakin lohdullista, vaikkapa empatiaa.

Lasten Hautausmaa perustettiin vuonna 2013, kun laulaja Kristiina Vaara tutustui kitaristi Tuomo Mannoseen tämän punkbändin Kivesveto Go-Gon keikalla. Kun he alkoivat kirjoittaa kappaleita yhdessä, melodioista ja tarinoista kehräytyi tummanpunainen lanka, josta on nyt punottu neljän albumin mittainen ura.

Aapeli Kissala & Jukolan Voima -yhtyeen kappaleesta nimensä poiminut Lasten Hautausmaa ei briljeeraa koukeroisuudella vaan syvyydellä. Sen tummanpuhuvat sävellykset ovat perinteisiä, ennustettavia ja helposti omaksuttavissa, mutta sanoituksissa mennään syvemmälle kuin popmusiikissa useimmiten. Se ei ole bluesyhtye, mutta sen tavassa päästä ytimeen on paljon jotakin vastaavaa – ehkäpä kaakonkulman blues on tällaista. Toisaalta Lasten Hautausmaan taidossa eläytyä erilaisiin kohtaloihin ja ymmärtää kaukaisiakin maailmoja on jotakin kaunokirjallista, lukenutta.

Sähköisku

Lasten Hautausmaa on siitä harvinainen yhtye, että sen ei edes oikeastaan soisi muuttuvan miksikään tai etsivän uusia soundeja ja ilmaisutapoja. Sillä on sekä musiikissa että lyriikassa oma juttu, jonka se hallitsee suvereenisti, eikä voi kuin toivoa, että bändi pysyy yhtä inspiroituneena kuin nyt. IV ei ole Lasten Hautausmaan paras tai huonoin levy. Se on jatkumon osa, joka vie tasavahvaa tuotantoa yhden etapin eteenpäin. Sillä on paljon hyvää ja kaunista. ’Sähköisku’ on klassinen hautuumaa-anthem, ’Kali (Rekon laulu)’ yllättää sanoituksellaan ja valoisuudellaan, ja ’Unesi’ käy kehtolaulusta.

Epätyypillisen jyrkästi ja lämpöisen 70-lukulaisesti rokkaava ’Kaarlo Sarkia 29’ perustuu nimihenkilönsä runoon. Lasten Hautausmaalla on ollut tapana levyttää myös lainabiisejä, ja IV:n päättää ’Metsäveljet’, jonka Leonard Cohen teki vuonna 1969 tunnetuksi nimellä ’The Partisan’. Kappale perustuu Ranskan vastarintaliikkeessä sotineen Emmanuel d’Astier de La Vigerien tekstiin, jonka sävelsi ensimmäisenä Anna Marly vuonna 1943. Lasten Hautausmaan version (kuten kaikkien muidenkin myöhempien aikojen Partisan-versioiden) taustalla kuitenkin häilyy Cohenin haamu.

Kaarlo Sarkia 29

Tuotannollisesti Lasten Hautausmaa on edennyt koko ajan kauemmas kotikutoisuudesta. Ensimmäisen levynsä bändi äänitti ja miksasi itse, sitten se palkkasi miksaajan, ja kolmannella levyllä se antoi sekä äänityksen että miksauksen ulkopuolisen käsiin. IV on ensimmäinen levy, jota ei äänitetty yhtyeen omilla laitteilla – bändi kävi tekemässä sen Joensuun SF Sounds -studiossa. Musiikin viehätykseen se ei ole vaikuttanut millään tavalla. Se ilmiasu, johon Lasten Hautausmaa musiikkinsa puki jo ensimmäisillä julkaisuillaan, on ytimeltään ennallaan, pinnalta ehkä selkeämpi.

Tekemisen paikan lisäksi on muuttunut sen tapa. Tähän saakka biisien kirjoittaminen on ollut lähinnä Mannosen ja Vaaran vastuulla, mutta IV:n bändi on tehnyt luovana yksikkönä. Materiaali tehtiin neljän päivän treenisessioissa, joissa kappaleita ja sovituksia ideoitiin ja kokeiltiin kimpassa. Sekään ei ole muuttanut bändiä mitenkään havaittavasti. Melodiat ja sanoitukset, nuo Lasten Hautausmaan musiikin kantavat rakenteet, ovat tyyliltään ennallaan.

Punainen ja valkoinen

Pyrkimys jatkuvuuteen näkyy kansissakin. Lasten Hautausmaan jokaisella levyllä on Erkki Nampajärven taidetta, ja IV:n kansi pöllöineen ja puhelinjohtoineen on erityisen hieno. Rovaniemeläislähtöisen, Turussa työskentelevän Nampajärven taide peilaa todellisuutta samalla tavoin kuin yhtyeen kappaleet.

Kirjastoasioinnin kannalta on harmi, että ne suomenkielisen rockin historiankirjat, joista Lasten Hautausmaa on jo lunastanut paikkansa, ovat vasta tulossa. Sen sijaan Kristiina Vaaran tekstiä on kyllä saatavilla. Hän työskentelee kirjallisuusalalla muun muassa suomentajana.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green DeLorean [2011]
Aija Puurtinen & Jalavei – tarinoita sieltä jostakin • Keltaisen talon ullakko [2018]
Antti Autio – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla • Kaikki talot huojuu [2022]
Death Hawks – astronautiskelijan yllätyssiirto • Psychic Harmony [2019]
Ellips – hippihenkeä ja sovitustyötä • Yhden naisen hautajaiset [2019]
Haloo Helsinki! – suurten tunteiden peli • Älä pelkää elämää [2021]
Hearthill – hurmos ja sykkivä sydän • Graveyard Party Blues [1990]
Ismo Alanko – ainutlaatuinen hetkien sarja • Yksin Vanhalla [2017]
Jonna Tervomaa • Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Litku Klemetti – puoli vuosikymmentä • Horror ’15 [2016] • Päivä päivältä vähemmän [2017] • Juna Kainuuseen [2017] • Taika tapahtuu [2018] • Ding ding dong [2019]

Lyyti – sanat soivat kuin sävelet • Toiveet ja helyt [2021]
Maija Vilkkumaa [1] 1997–2007 • Töölostä triplaplatinaan, Kallion lukiosta konserttisaleihin
Maija Vilkkumaa [2] 2008–2024 • Murrosvaiheesta instituutioksi
Mara Balls – ex-Jytämimmin mahtava tulipallo • Elävä kivi [2017]
Maritta Kuula – oman tien kulkija • Kuuluisaa sukua [2014]
Maustetytöt – olemisen särkyvä hauraus • Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä [2020]
Noitalinna Huraa! – ainutlaatuista kotikutoisuutta • Kalan silmä [1988]
PJ Harvey – himosta ja kaipauksesta • To Bring You My Love [1995]
Samuli Putro – ihana raastava elämä • Pienet rukoukset [2019]
The Moontwins – matkalla asioiden ytimeen • Night Times [2025]
Tiisu – jumissa mahdollisuuksien vilinässä • Tänne ei jää kukaan [2017]
Tiisu – elämää, ei sen vähempää • III [2022]
Tuomari Nurmio – koruton mestariteos • Luuta ja nahkaa [1997]

Lasten Hautausmaa
Finna.fi

Lue lisää
Kristiina Vaaran kääntämiä kirjoja
Finna.fi

Oonko ihan normaali? Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 412 sivua | Gummerus 2017
Mikä kaikki voi mennä pieleen? Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 448 sivua | Gummerus 2017
Mitä tytön täytyy tehdä? Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 400 sivua | Gummerus 2018
…Ja onnellista uutta vuotta? Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 171 sivua | Gummerus 2018
Niin käy vain elokuvissa Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 382 sivua | Gummerus 2019
Katsokaa miten onnellinen olen Holly Bourne & kääntäjä Kristiina Vaara, 396 sivua | Gummerus 2019
Domina Lisa Hilton & kääntäjä Kristiina Vaara, 384 sivua |Tammi 2017
Ultima Lisa Hilton & kääntäjä Kristiina Vaara, 368 sivua | Tammi 2019
Pohjoisen tähti D. B. John & kääntäjä Kristiina Vaara, 528 sivua | Bazar 2020