Pambikallio: Pambikallio – synkkiä satuja valveen rajamailta

Pambikallio | Helmi Levyt 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Pambikallio: Pambikallio (2022).Pauliina Nymanin ja Lauri Kallion Göteborgissa vuonna 2019 perustama Pambikallio oli alkuaikoinaan duo. Sittemmin basisti Jon Pettersson ja rumpali Teemu Mustonen ovat tehneet siitä kvartetin. Juuri sellaisena Pambikallio ensialbumillaan näyttäytyy: musiikin soidessa tuntee kuuntelevansa bändiä, joka haluaa luoda kitarapoppiinsa soittajien summaa suuremman tunnelman. Yhtyeen viehättävän eteerinen, perhosenkevyt ja miedosti psykedeelinen sointi ei ole globaalisti ajatellen ennenkuulumaton, mutta Suomessa ja suomeksi se edustaa jotakin uutta.

Häntä.

Ehkäpä juuri sen vuoksi Pambikallion dreampop sai saman tien osakseen suopean vastaanoton. Keväällä 2021 ilmestynyt ensisingle ’Häntä’ soi valveutuneissa radio-ohjelmissa, ja niin teki myös seuraava lohkaisu ’Volvo’, joka julkaistiin kesällä. Pitkäsoitto paljastaa, että yhtyettä pukee parhaiten juuri albumimuoto. Tehdäkseen suurimman mahdollisen vaikutuksen Pambikallion kappaleet tarvitsevat suhteen toisiinsa, kokonaisuuden, jonka osina soida. Yksittäisinä sävellyksinä nämä laulut eivät briljeeraa mieleenjäävillä melodioillaan tai koukuillaan.

Volvo.

Matka alkaa sähkökitaran jazz-soinnuilla. – Oothan hetken vielä valveilla, Nyman kujertaa avausraidalla ’Vielä hetken’, vie kuulijansa unen rajamaille ja vihjaa, että tiedossa on tarinoita. Niin on, ja nämä iltasadut ovatkin yllättävän korutonta kertomaa. Kun ’Antaa tulla vaan’ avaa pelin sanoilla ”sinun haavasi on auki ja se mädännyttää meidät kaikki”, on tekstistä tihkuva visva häkellyttävässä ristiriidassa musiikin kepeyden kanssa. Kontrasti on vielä jyrkempi aurinkoisen huolettomassa ’Volvossa’, jossa hengitellään romahduksen edellä.

Antaa tulla vaan.

Mollissa soiva ja isolla kädellä särölle lyöty ’Häntä’ tuo mieleen tamperelaisen Liekki-yhtyeen popeimmat biisit sillä erotuksella, että Pambikallion sanoitus on ymmärrettävä ja tarinallinen. ’Mustaa sappea’ nostaa nimeensä yhtyeen synkän pohjavireen, jota muuten pidetään piilossa huolimattomalta tarkastelulta. Hypnoottisen hartailla munkkikuoromelodioilla vangitseva ja myrskyisästi soitettu ’Vallasta’ tuntuu keväällä 2022 hyvin ajankohtaiselta. Se voisi kertoa paitsi sairaasta ihmissuhteesta, myös diktatuurien persoonallisuushäiriöisistä johtajista.

Rauhassa.

Draaman kaari vie vapahtavaan loppuratkaisuun, jossa kuulija tuntee heräävänsä hämmentävästä unesta. Mutta kertooko levyn viimeinen biisi ’Rauhassa’ sisäisestä kamppailusta, sodan päättymisestä vai väsyttäväksi käyneen ihmiselämän viime hetkistä? Sitä kuulija voi kysyä vain itseltään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pambikallio | Facebook
Pambikallio | Instagram

Levyhyllyt
Pambikallio
Finna.fi

Pambikallio | Helmi Levyt 2022

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia

Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Lue lisää Pambikalliosta
Helsingin Sanomat

Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat pariskunta ja bändi, joilla on harppu olohuoneessa – Autovarkaudesta tuli onnenpotku, ja nyt Pambikalliota ylistetään Aleksi Kinnunen • HS 8.3.2022

Musiikkikirjastot.fi logo
Pambikallio: Pambikallio (2022).
Pambikallio: Pambikallio (2022)
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet

Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Lyyti: Toiveet ja helyt (2021).Kun Lydia Lehtola nimesi musiikkinsa ”runoelmapopiksi” ensimmäisten julkaisujensa aikoihin, sanaan tartuttiin mediassa hanakasti. Valmis luokitus on kätevä ja helppokäyttöinen, eikä runoelmapop ole virheellinen kuvaus Lyytin tekemisistä. Verbi ”kirjoittaa” tuntuu hänen tapauksessaan juuri oikealta, kun puhe on biisien tekemisestä. Hän rakentaa kappaleensa lyriikan varaan, ja sävellys saa alkunsa lyriikan rytmistä. 

Tämän lähtökohdan vuoksi sen pop-puolen kanssa on vähän niin ja näin. Lyriikka edellä kirjoitetun biisin tunnistaa usein jonkinlaisesta paperinmakuisuudesta. Lyytin tapauksessa maku on hyvä, mutta hänen sanoituksiin perustuvat kappaleensa eivät myöskään ole niitä, joita Tehosekoittimen sanoin ”messissä hoilataan”. Jos banaali erottelu sallitaan, hän tekee enemmän taide- kuin viihdemusiikkia. Mutta toisaalta, melodista materiaaliahan Lyyti laatii, ja hänen sanansa soivat, ja on sitä abstraktimpaakin musiikkia popiksi kutsuttu. 

Mihin voi soittaa?

Lyytin matka artistiksi näyttää lähteneen kutsumuksesta ja edenneen määrätietoisesti. Ennen ensimmäisen albuminsa ilmestymistä hän kertoi Soundissa käyneensä Joensuussa konservatorion pop-jazz-linjaa päämääränään oppia säveltämään omia kappaleita. Siinä vaiheessa tekstien tekeminen oli ollut hänelle tärkeää jo pitkään, ja (näin on pakko saada sanoa edes kerran tässä jutussa) jo alkoi Lyyti kirjoittaa myös sävelmiä. 

Muutettuaan Helsinkiin vuonna 2016 Lehtola tutustui musiikillisiin hengenheimolaisiin ja uusiin soittajiin, ja oma musiikillinen visio selkeni ja kirkastui. Sitten artistinimellä Risto tunnettu Risto Ylihärsilä kiinnostui Lyytin demoista ja tuotti hänen kappaleitaan, ja myöhemmin Lyyti sainattiin Litku Klemetin ja Pekka Tuomen levy-yhtiölle Luova Recordsille. Kun Meitä ei ole kutsuttu -levy ilmestyi keväällä 2020, sitä tuskin erotti sakean kriitikkosuitsutuksen seasta. 

Puhalla ja toivo.

Vaikka edellä mainituilla suomi-indien suurhenkilöillä on ollut roolinsa Lyytin uralla, Lydia Lehtolalla ei ole juurikaan musiikillista yhteistä heidän kanssaan. Hänessä ei ole Litkun tai Riston outoutta, itseironiaa ja leikkisyyttä, vaan hän esittää kauniita ja vakavia biisejä, joiden herkkä sävy on täysin hänen omansa. Siinä missä perinteinen poplaulu ymmärtää kuulijaansa, kutsuu eläytymään ja kertoo yleisölle jotakin yleisöstä itsestään, Lyytiä kuunnellessa voi lähinnä yrittää käsittää, miltä hänestä tuntuu. Hänen emotionaaliset ja henkilökohtaiset biisinsä avautuvat samaistumiselle ja tulkinnoille hitaasti kuin runot, mutta metaforinen ilmaisu kätkee sisälleen ihan tavallisia inhimillisiä tunteita. Albumin nimi on poimittu ’Karkauspäivästä’, jossa rakkauden paino vertautuu siirtolohkareeseen, ja levy alkaa ’Siirtolohkare’-nimisellä introlla. Loppujen lopuksi kaikki taitaa kietoutua kahden ihmisen välille.

Vuosisadan sydänsuru.

Lyytin toisen albumin on tuottanut ja äänittänyt Pekka Tuomi, joka oli suuressa roolissa myös debyytin sessioissa. Tuotannon ytimessä ovat Lehtolan ääni ja pianonsoitto. Kitaraa, joka sinänsä sopisi tyyliin, ei ole käytetty liiemmin tai lainkaan ilmeisesti siksi, ettei se veisi tilaa koskettimilta, joita soittaa Lehtolan lisäksi Antti Vuorenmaa. Basisti Samuli Arrelan ja rumpali Lassi Ylösen soittimet ovat vahvasti läsnä varsinkin levyn menevimmissä biiseissä (’Puhalla ja toivo’, ’Kimppu kaipausta’).

Lehtolan laulut ja tunnistettava ääni ovat niin leimallinen ja persoonallinen osa kokonaisuutta, ettei Lyytistä oikein voi puhua yhtyeenä, mutta nyt ollaan lähempänä bändi-ilmaisua kuin koskaan. Ydinkvartetin ulkopuolella Pambikallio-yhtyeen Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat tehneet levylle hienoja, herkkiä jousisovituksia (’Karkauspäivä’, ’Avosydän’). Ääneen pääsee myös taustalaulaja Tiia Schwartz, joka on sovittanut albumin intron ja outron. 

Tulen sinua vastaan hautausmaalle.

Lydia Lehtolan musiikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Saadakseen hänen lauluistaan jotakin niille on annettava jotakin: aikaa ja ajatuksia. Helyt ja toiveet on parhaimmillaan silloin, kun lyriikka palvelee musiikkia, esimerkiksi biiseissä ’Puhalla ja toivo’, ’Mihin voi soittaa’ ja ’Vuosisadan sydänsuru’. Tämä muuten on luultavasti maailman ainoa levy, jolla outro on sijoitettu kolmanneksi viimeiseksi kappaleeksi. Lyyti tekee asiat omalla tavallaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lyyti | Facebook
Lyyti | Instagram

Levyhyllyt
Lyyti
Finna.fi

Meitä ei ole kutsuttu | Luova Records 2020
Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hullu Ruusu & Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Lyytistä
Soundi | Tarkkailuluokka
Lyyti: Patsaita riittää kaadettavaksi Mirko Siikaluoma | Soundin verkkosivu 18.11.2019

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.