Lunatic Soul: Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän

Lunatic Soul (Mystic Production, Kscope, 2008)

Lunatic Soul: Lunatic Soul (2008).Puolalainen progressiivinen rock saattaa jäädä Suomessa monelta hieman paitsioon. Riverside lienee tuttu bändi monelle raskaamman progen harrastajalle, ehkä myös SBB ja 90-luvulla perustettu Quidam. Muutakin löytyy. Muusikoiden vetämä verkkofoorumi Burning Shed ja levy-yhtiö Kscope ovat nostaneet esiin mielenkiintoista progea Euroopasta jo pitkään. Yksi atmosfäärisimmistä bändiprojekteista on vuonna 2008 ensialbuminsa julkaissut Mariusz Dudan luomus Lunatic Soul.

Duda (s. 1975) alkoi tehdä vakiintuneen bändinsä rinnalla omaa akustisempaa musiikkia. Lunatic Soulin aikaan laulaja/basistilla oli takana kolme onnistunutta Riverside-albumia. Soolodebyytti tähtäsi kohkaavan progeilun ja raskaampien riffielementtien sijaan hillittyyn maailmaan – enemmän hengittävään äänikuvaan, ilman sähkökitaraa. Akustisten instrumenttien helinä seuraa mukana lähes aina, silloinkin kun tunnelma kääntyy rokimmaksi. Perustaksi muovautui hitaanpuoleinen musiikillinen kehittely, ehkä hieman psykedeelisemmän Pink Floydin tavoin.

Lunatic Soulin osin transsimaista progeilua on melko vaikea määritellä tarkasti. Yksi kuvailua välttävistä elementeistä on tietty henkistymisen ja bluesin sulautuminen. Debyyttialbumi maalaa hieman Dead Can Dancen kaltaista kuvaa erityisesti herkemmissä instrumentaaliosioissa, kuten Where The Darkness Is Deepest.

Verkkaisesti kehystyvä nimikappale tuo mieleen Talk Talkin klassikkolevyn The Colour Of Spring vuodelta 1986. Yhdessä Maciej Szelenbaumin kanssa sävelletyn Summerlandin folkmainen melodia viilettää eteenpäin kuin Jethro Tull ja Ian Anderson. Kekseliäs rumpuisku kehystää raidan tunnelmaa loppuun asti.

Viisaasti albumin loppupuolelle sijoitettu The Final Truth vie kohti komeaa maisemaa hätkähdyttävällä intensiteetillä. Vasta raidan puolenvälin jälkeen mukaan tempautuvat rummut tuovat tunnelman uudelle tasolle. Kiitokset tästä ansaitsee lyömäsoittaja Wawrzyniec Dramowicz.

Dudan sooloprojekti voi kiinnostaa Riversideen tututstuneiden lisäksi esimerkiksi IQ:n, Ozric Tentaclesin, Porcupine Treen ja Steven Wilsonin faneja. Uutta kuulijaa saattaa ilahduttaa musiikin lähestyttävyys. Lunatic Soulin yhtäaikainen rauha ja elämänpalo ovat sielua parantavia voimia.

Mariusz Duda – laulu, akustinen kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, efektit, kalimba
Wawrzyniec Dramowicz – rummut, lyömäsoittimet
Maciej Szelenbaum – trumpetti, huilu, piano, kosketinsoittimet, efektit, cheng
Michał Łapaj – urut, kosketinsoittimet
Maciej Meller – e-bow
Tuottajat: Robert Srzednicki and Mariusz Duda

Dudan musiikinteko jatkui vuonna 2009 julkaistulla Riversiden albumilla Anno Domini High Definition. Sooloprojekti jatkui vuotta myöhemmin levytyksellä Lunatic Soul II. Kysy levyjä lainaan kotikirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt
Lunatic Soul
Lunatic Soul, CD. (Mystic Production, Kscope, 2008) & 2LP (Kscope, 2015)
II (Mystic Production, (Kscope, 2010) & 2LP (Snapper Music, 2010)
Impressions, CD (Kscope, 2011) & LP (Kscope, 2011)
Walking On A Flashlight Beam, CD+DVD (Mystic Production, Kscope, 2014) & 2LP (Kscope, 2014)
Fractured (2017)
Under The Fragmented Sky (2018)

Riverside
Out Of Myself (Mystic Production, 2003)
Second Life Syndrome (InsideOut Music,Mystic Production, 2005)
Rapid Eye Movement (Mystic Production, InsideOut Music, 2007)
Anno Domini High Definition, CD (InsideOut Music, Mystic Production, 2009) & LP (InsideOut Music, 2011)
Shrine Of New Generation Slaves (InsideOut Music, Mystic Production, 2013)
Love, Fear And The Time Machine (InsideOut Music, Mystic Production, 2015) & laajennettu painos CD+DVD (2016).
Eye Of The Soundscape, 2CD & 3LP. (InsideOut Music, Mystic Production, 2016)

Lue lisää
Lunatic Soul kotisivu
Riverside kotisivu
Burning Shed kotisivu

Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (Capitol, 2008)

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).Jos Brian Wilson olisi synesteetikko, joka näkee musiikin väreinä, That Lucky Old Sunia tehdessään hänen mielessään olisi välkkynyt auringonkeltaista, appelsiininoranssia, taivaansinistä sekä sellaista hillittyä vihreää ja pehmeää pinkkiä, joilla maalataan surf-kitaroita ja suuria amerikkalaisia autovanhuksia. Mentaaliset värikerrokset olisivat paksuja, koska pohjamaali olisi mustaa.

The Beach Boys -aikoinaan popneroksi nimetyn Brian Wilsonin vuonna 2008 ilmestynyt kahdeksas sooloalbumi on elämän ylistys, todiste Wilsonin selviytymisestä, nostalgiatrippi ja tribuutti säveltäjän kotiseudulle Etelä-Kalifornialle. 

Vuonna 1942 syntynyt Wilson ei ole päässyt helpolla. Hän on kärsinyt mielenterveysongelmista, kuten pelottavista äänihallusinaatioista, joita vaikea isäsuhde, julkisuus, menestyspaineet ja päihteet pahensivat. Wilson eli vuosia eristäytyneenä kotiinsa, joutui psykiatrinsa hyväksikäyttämäksi ja ylilääkitsemäksi, lihoi obeesiksi ja menetti elämänhalunsa. Pahin henkilökohtainen takaisku oli vuonna 1967 pöytälaatikkoon suljettu SMiLE -albumi. Sen piti olla Pet Soundsinkin peittoava mestariteos, mutta Wilson ei pystynyt tekemään sitä valmiiksi.

Hidas paluu elävien kirjoihin alkoi 1990-luvulla. Pitkän pimeän jakson jälkeen Wilson levytti pari sooloalbumia ja ilmoitti sitten olevansa valmis tekemään SMiLEn valmiiksi. Legendaarinen levy ilmestyi syksyllä 2004, liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin kuin oli tarkoitus. Julkaisun on täytynyt vapahtaa Wilson musertavasta epäonnistumisen tunteesta ja edesauttaa hänen paranemistaan.

* * *

That Lucky Old Sunin sokerihumalaisen riemukas alku on kuin tehty aurinkoisiin aamuihin, joina kirmataan hymy huulilla lenkille. – It’s hard to feel down living in this town, iloitsee Wilson huolettomasti hölkkäävässä Morning Beatissa. Aivan yhtä upeaa on elämä Good Kind Of Loven rakkauden lämmössä paistattelevilla päähenkilöillä. Nostalgia hehkuu vahvimmin Forever My Surfer Girlissä, joka viittaa The Beach Boysin varhaiseen hittiin. Kappaleiden välissä Wilson lukee ystävällisellä äänellään Van Dyke Parksin kirjoittamia tuokiokuvia, joissa sykkii Los Angelesin sydän.

Levy-yhtiön julkaisema albumin traileri: 

Wilson ei kuitenkaan pelaa pelkillä duurisoinnuilla, ja aika-ajoin pinnan alta pilkahtelee synkkiäkin ajatuksia. At 25 I turned out the light ‘cause I couldn’t handle the glare in my tired eyes, Wilson laulaa Going Homessa. – I’m embarrassed to tell you so – I laid around this old place, I hardly ever washed my face, hän myöntää voitonriemuisessa Oxygen To The Brainissa. Elämän pimeää puolta luotaa myös Midnight’s Another Day, josta on tehty tämä kaunis livetaltiointi: 

Wilson ei ole koskaan peitellyt vaikutteitaan eli vanhaa lauluyhtyepoppia ja varhaista rock’n’rollia. Hän oppi kirjoittamaan ja tuottamaan musiikkia aikana, jona kaupallisinkin hitti muistutti vielä enemmän taide-esinettä kuin kertakäyttökuppia. That Lucky Old Sunin sykähdyttävät sävellykset ovat klassista ja kliseistä popmusiikkia taidokkaasti rakennettuine laulustemmoineen ja mietittyine mutta vaivattomine sovitusratkaisuineen.

Wilson lunasti paikkansa popin vuosisadan tärkeimpien säveltäjien joukosta viimeistään Pet Soundsilla (1966). Sen jälkeen hän on tehnyt musiikkia omassa varjossaan. That Lucky Old Sunilla hän onnistui tekemään vaikutuksen – ikääntyvä ja kovia kokenut säveltäjä osoitti olevansa vahvasti elossa. That Lucky Old Sun on yksi Brian Wilsonin soolouran suuria onnistumisia.

Brian Wilson – kosketinsoittimet, tuotanto, laulu
Peggy Baldwin – sello
Scott Bennett – bassokitara, koskettimet, kitara, vibrafoni, taustalaulut
Nelson Bragg – perkussiot, taustalaulut
Phil Feather – puupuhaltimet
Jeffrey Foskett – kitara, ukulele, taustalaulut
Probyn Gregory – käyrätörvi, kitara, trumpetti, taustalaulut
Peter Kent – viulu
Bob Lizik – bassokitara
Taylor Mills – taustalaulut
Tommy Morgan – huuliharppu
Bruce Otto – pasuuna
Darian Sahanaja – kellot, koskettimet, taustalaulut
Brett Simmons – bassokitara
Cameron Stone – sello
Todd Sucherman – rummut
Jessica van Velzen – sähköviulu
Nick Walusko – kitara, taustalaulut

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Brian Wilson kotisivu

Levyhyllyt:
Brian Wilsonin sooloalbumit

Brian Wilson (1988)
I Just Wasn’t Made for These Times (1995)
Orange Crate Art (1995) (with Van Dyke Parks)
Imagination (1998)
Gettin’ In Over My Head (2004)
Brian Wilson Presents SMiLE (2004)
What I Really Want For Christmas (2005)
That Lucky Old Sun (2008)
Brian Wilson Reimagines Gershwin (2010)
In the Key of Disney (2011)
No Pier Pressure (2015)

Lue lisää:
Granata, Charles L.: Wouldn’t It Be Nice – Brian Wilson And The Making of The Beach Boys’ Pet Sounds, 256 sivua. (A Cappella Books, 2003)
Abbott, Kingsley: Back To The Beach – A Brian Wilson And The Beach Boys Reader, 254 sivua. (Helter Skelter, 1997/1999.)
Doe, Andrew & Tobler, John: Brian Wilson And The Beach Boys – The Complete Guide To Their Music, 176 sivua. (Omnibus, 2004.)

Brian Wilsonin muistelmateos I Am Brian Wilson ilmestyy englanniksi syksyllä 2016, suomennos vuonna 2017.

Muista boksit ja kokoelmat:
Brian Wilson & The Beach Boys: The SMiLE Sessions, 5CD, 2LP, 2×7″, 90-sivuinen kirja sekä 12-sivuinen kuvaliite. (Capitol, 2004).
The Beach Boys: Good Vibrations – Thirty Years Of The Beach Boys, 4CD sekä 60-sivuinen kirja. (Capitol, 1993).
The Beach Boys: Pet Sounds – 50th Anniversary Deluxe Edition, 4CD + Blu-ray. (Capitol, 2016).
The Beach Boys: The Pet Sounds Sessions – A 30th Anniversary Collection, 4CD sekä liitekirja. (Capitol, 1996).

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).

Brian Wilson: That Lucky Old Sun (2008).


Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos

Selling England By The Pound | Charisma 1973

Genesis: Selling England By The Pound (1973).Jos englantilaisen progen määritelmään haettaisiin sanakirjasta, yksi osuvimmista viitteistä olisi surreylainen Genesis. Vuonna 1967 perustettu rockbändi onnistui yhdistämään perienglantilaisen mielenmaiseman ja musiikillisen kunnianhimon kaupalliseen menestykseen. 1970-luvun alkupuolella Genesis-levyjä odotettiin joka syksy yhä innokkaammin. Progen kulta-aikana julkaistu Selling England By The Pound on yhtyeen viides studioalbumi.

Vokalisti Peter Gabrielin (s. 1950) kanssa Genesis oli luomassa progressiiviseen rockiin poikkeuksellista tarinallisuutta. Läheltä viiltävä kerronta oli myös sopivalla tavalla ilkikurista, brittiläistä jokamiestä koskettavaa. Rocklehtiä ja muuta mediaa kiinnosti myös Gabrielin ympärille muotoutuva tähtikultti.

Keväällä 1969 ilmestyneen debyyttialbumin vaatimaton menestys unohtui pian. Koulukaverit Anthony PhillipsMike Rutherford, Peter Gabriel ja Tony Banks veivät bändiä sinnikkäästi eteenpäin. Tärkeitä kokoonpanomuutoksia seurasi pian, ja jo kolmosalbumilla Nursery Cryme olivat mukana uudet jäsenet. Kitaristi Steve Hackett ja rumpali Phil Collins tihensivät viisikon musiikillista voimaa. Molemmat toivat bändiin ammattitaitoa ja jazzmaista luovuutta.

Gabriel ja Collins (s. 1951) olivat valovoimaisia laulajia jo 70-luvun alussa. Collinsin muusikkous täydensi Gabrielin artistisuutta. Genesis toimi livenä erinomaisesti, ja otti tilanteet haltuun usein huumorilla. Lavalla ohimennen heitettyä sanailua voi kuulla esimerkiksi 4CD-kooste Genesis Archive 1967–1975. Boksi sisältää huippuenergiset livetaltioinnit biiseistä ’Dancing With The Moonlit Knight’, ’Firth Of Fifth’, ’More Fool Me’ ja ’I Know What I Like’.

Jos bändikaverit sattuivat keikoilla virittämään huonosti vireessä pysyviä instrumenttejaan pitkään, niin Gabriel tarttui tilaisuuteen. Hän vietteli yleisöä omintakeisilla kertomuksillaan, eikä jäänyt varjoon näyttelijänäkään. Biisien jännittävät roolit heräsivät eloon erilaisten asujen ja naamioiden avulla. Musiikin, tarinoiden ja visuaalisuuden yhdistelmä oli oudon täydellinen. Gabriel havainnollistaa Betty Swanwickin maalaamasta kansikuvasta tutun ruohonleikkurin käyttöä suvereenisti. ’I Know What I Like’ nousi yhtyeen ensimmäiseksi singlehitiksi.

Albumin aloitusraita ’Dancing With The Moonlight Knight’ sisältää jotain tunnistettavaa juhannuksen 2016 brexit-tunnelmasta.

– Citizens of Hope & Glory,
Time goes by – it’s ”the time of your life”.
Easy now, sit you down.
Chewing through your Wimpy dreams,
they eat without a sound.
Digesting England by the pound.

Hieman myöhemmin biisi etenee kiivaaseen riffittelyyn, joka muistuttaa Pelle Miljoona Oy:n tuotannosta. Ehkäpä Genesis antoi alkusysäyksen klassikkobiisille ’Moottoritie on kuuma’. ’Moonlit Knight’ on draamassaan yksi suurista Genesis-raidoista. Tukevasti etenevä kertomus ’The Battle Of Epping Forest’ on kulkevuudessaan kiireinen, mutta hieno osoitus bändin kyvyistä – kuin musiikillista jatkumoa edellisen albumin klassikolle ’Supper’s Ready’. Pitkän instrumentaaliosan sisältävä Tony Banksin (s. 1950) taidonnäyte ’Firth Of Fifth’ antaa viitteitä tekstuurista, joka nousi selkeämmin esiin myöhemmin albumeilla A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering.

Selling England By The Pound
Phil Collins – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Michael Rutherford – 12-kielinen kitara, bassokitara, sähkösitar
Stephen Hackett – kitara
Tony Banks – kosketinsoittimet, 12-kielinen kitara
Peter Gabriel – laulu, huilu, oboe, lyömäsoittimet
Tuottajat: John Burns ja Genesis

John Burnsin tuottama albumi nousi brittilistan sijalle 3. Selling Englandin jälkeen Gabrielin tekstien englantilaisin aines väistyi, ja 1974 julkaistu tupla-albumi The Lamb Lies Down On Broadway jäi Peter Gabrielin viimeiseksi Genesis-levyksi. Vokalistin eron jälkeen bändi jatkoi kahden albumin ajan nelihenkisenä kunnes Steve Hackett jätti bändin. Ehkä hieman yllättäen jäljelle jääneen trion (Collins, Banks, Rutherford) soolourat eivät estäneet bändin kehitystä. Popimpi Genesis jatkoi matkaa maailmanmaineeseen.

Genesis vieraili Suomessa vuonna 2007. Helsingin Olympiastadionilla 11. kesäkuuta pidetyssä konsertissa kuultiin jonkin verran 70-luvun tuotantoa, esimerkiksi ’I Know What I Like (In Your Wardrobe)’ sekä otteita sävellyksistä ’Firth Of Fifth’ ja ’The Cinema Show’.

* * *

Selling England By The Pound on saatavana kirjastoista erilaisina CD-versioina. Vuoden 1994 Definitive Edition Remaster on kelpo painos. Äänentoistoa askeleen pidemmälle vievä CD/SACD + DVD vuodelta 2008 sisältää stereomiksausten lisäksi Nick Davisin erinomaiset 5.1-monikanavamiksaukset.

Lisää CD/SACD-painoksia löytyy vuonna 2008 julkaistusta Genesis-boksista 1970–1975. Vihreäkantinen kuutio sisältää kahden levyn versiot albumeista Trespass, Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England By The Pound ja The Lamb Lies Down On Broadway sekä koosteen Extra Tracks 1970–1975.

Genesis Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Genesis | studioalbumit 1969–1997
From Genesis To Revelation  1969
Trespass 1970
Nursery Cryme 1971
Foxtrot 1972
Selling England By The Pound 1973
The Lamb Lies Down On Broadway 1974 Levyhyllyt
A Trick Of The Tail 1976 Levyhyllyt
Wind & Wuthering 1976 Levyhyllyt
…And Then There Were Three… 1978
Duke 1980
Abacab 1981
Genesis 1983
Invisible Touch 1986
We Can’t Dance 1991
…Calling All Stations… 1997

Levyhyllyt | Finna.fi
Genesis | livealbumit
Genesis Live  | Charisma 1973
Seconds Out | Atlantic 1977
Three Sides Live 1982
The Way We Walk – Vol 1. The Shorts 1992
The Way We Walk – Vol 2. The Longs  1993
Genesis 1973–2007 Live, 8CD + 3DVD | Virgin 2009

Lue lisää | Finna.fi
Banks, Tony | Collins, Phil, | Gabriel, Peter | Hackett, Steve | Rutherford, Mike & Dodd, Philip (toim.): Genesis – Chapter And Verse, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Bowler, Dave: Genesis – A Biography, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Collins, Phil: Not Dead Yet – The Autobiography, 447 sivua | Century, 2016
Collins, Phil: Not Dead Yet – Omaelämäkerta, 488 sivua | Minerva 2018
Drewett, Michael & Hill, Sarah & Kärki, Kimi (toim.): Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up, 267 sivua | Ashgate 2010
Genesis: 1970–1975, 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis: Genesis Archive 1967–1975, 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998
Hewitt, Alan: Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle, 256 sivua | Firefly 2000
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 | Matti Pajuniemi 2017
Rutherford, Mike: The Living Years – The First Genesis Memoir, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
Spencer, Bright: Peter Gabriel – An Authorized Biography, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Katso DVD/Blu-ray | Finna.fi
Genesis: Selling England By The Pound CD/SACD + DVD sisältää reilun puolen tunnin mittaisen haastattelun. Musiikin rinnalla Gabriel, Banks, Hackett, Rutherford ja Collins kertovat albumista ja sen tekemisestä. Toimitus suosittelee lämpimästi myös DVD:n unohtumattomia konserttitaltiointeja Italiasta ja Ranskasta.

Genesis & Edginton, John: Sum Of The Parts, 118 min | Eagle Rock 2014 John Edgintonin ohjaama kaksituntinen dokumentti on arvokas lisä Genesis-saagaan.

Tuomas Pelttari

Genesis: Selling England By The Pound (1973).

Genesis: Selling England By The Pound (1973).

Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan

Kent: Då som nu för alltid (Sony Music Sweden, RCA, 2016)

– Kent går i graven – startar sista färden med Egoist.

Näin kertoi ruotsalaisyhtye Kent kotisivullaan maaliskuun puolivälissä 2016. Single Egoist veisi eteenpäin kohti jäähyväiskiertuetta ja viimeistä albumia Då som nu för alltid. Lopettamisuutinen saa monen mielen surulliseksi. Kent on onnistunut luomaan ruotsalaisen rockin rakastetuimpia hittejä ja albumikokonaisuuksia jo kolmen vuosikymmenen aikana, ja 2010-luvun albumit En plats i solen, Jag är inte rädd för mörkret ja Tigerdrottningen ovat bändin onnistuneimpia.

Loppu kuitenkin häämöttää. Mitä ilmeisimmin Kent lopettaa tosissaan, niin paljon työtä on tehty jo kevään videoviestin tunnelman eteen. Nähtävissä on muistumia bändin pitkän uran varrelta. Liikkeessä on mukana diskografian kansikuvia, jotka elävät. Kuin kauneimmat muistot.

Kentin laulaja-lauluntekijä ja vokalisti Joakim Berg pystyy yhä luomaan rocktaiteensa sielun pienestä. Laulut ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia molliteoksia, jotka tarttuvat skandinaaviseen mielentilaan. Jokin taika valtaa ihmisen aistit. Bändin viehätys ei riittänyt valtaamaan Yhdysvaltoja eikä muita kaukaisia mantereita. Pohjoismainen suosio on säilynyt, eikä kukaan tahdo enää muista englanniksi tehtyä Kentiä. Ei ole tarvetta.

Single Egoist pohjustaa albumia erittäin hyvin. Kent liikkuu pienellä, mutta ilmaisultaan rikkaalla maalla. Kuten Kentin useimmat hitit, myös Egoistin toteutus tuo pintaan rockmaisen ripauksen itseriittoisuutta. Lähes banaalin yksinkertainen melodia istuu osaksi kansainvälistä soundia kuin itsestään. Jostain syystä vetävä raita on jätetty pois albumilta.

Viimeisen albumin aloitusraita Andromeda lähtee kauniiseen käyntiin verkkaisena, lähes virsimäisenä veisuuna. Joakim Berg vie mennessään jo sykähdyttävässä säkeistömelodiassa. Lapsikuoron huudahdukset, voimakas riffi ja tyylikkäästi kehitetty laulusovitus kruunaavat riisutun kertosäkeen. Hyräiltävyyttä lisää lopun kitarakuvio. Se kulkee eteenpäin juuri sopivan raakana.

Alkuun jopa huvittavan kevyellä tatsilla pulppuava Tennsoldater jää mieleen lähes liian kiireiseiksi tavutetun kertosäkeen ansiosta. Isosti möyrivä Den vänstra stranden kulkee laahaavasti, mutta tämänkin Kent kääntää varmaksi voitoksi. Voima löytyy isoista sointukuvioista, jotka yhdistetään hyvään laulumelodiaan. Vi är för alltid leikkii sisäisen tunnustuksentarpeen kanssa. Kuolemattomuuden askarruttavuus heijastuu Kentin olemassaolosta edelleen. Onko historiamme koskaan hyvissä käsissä?

– Dom kommer sjunga sånger om oss
Vi är för alltid
Dom kommer görä filmer om oss
Vi är för alltid
Dom kommer skriva böcker om oss
Du och jag för alltid.

Albumin loppupuolella harras tunnelma tiivistyy entisestään. Tuttuja U2-kaikuja kuljettava Vi är inte längre där siintää loppupuolella eeppisenä, samoin Förlåtelsen. Yksi kuolemattomimmista Kent-biiseistä kuullaan toiseksi viimeisenä. Pitkä Falska profeter kulkee tyylikkäällä laukkakompilla. Kaiken avaavaa kertosäettä odottaa mielellään.

– Jag ska vara ditt land
Du ska va min armé
Det här är min propaganda
Mina flaggor du ser
Åh Vi har bara varandra
Det är det enda jag vet
Så låt Mig vara ditt krig
Du kan vara min fred.

Kent on avautunut lopettamisestaan, julkaissut viimeisen albuminsa ja jäähyväiskiertueen päivämäärät. Keskityn jälleen levyyn. Päätösraita Den sista sången laahustaa kuin The Curen inspiroimana. Surullista tunnelmaa ”kohottavat” jälleen lasten äänet. Kannessa yhtyeen nelikko viettää laatuaikaa hyvin pukeutuneina luurankoina, esillä drinkit, pelikortit ja savukkeet. Vasta silloin näen yhtyeen logon uusin silmin. Pienen t-kirjaimen sijaan se päättyy ristiin.

Joakim Berg – laulu, kosketinsoittimet/piano
Sami Sirviö – kitara, kosketinsoittimet, ohjelmointi
Markus Mustonen – rummut, perkussiot, taustalaulu, kosketinsoittimet/piano
Martin Sköld – bassokitara, kosketinsoittimet/piano, ohjelmointi
Tuottaja: Kent

Hae DSNFA kirjastosta!

Hae DSNFA kirjastosta!

Hae DSNFA kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Lue lisää:
Kent: Box 1991–2008 (10 CD), jossa mukana lähes 100-sivuinen liitevihko.
KentTigerdrottningen (på svenska)

Levyhyllyt:
Studioalbumit ja kokoelmat
Kent (1995)
Verkiligen (1996)
Isola (1997, englanninkielinen versio 1998)
Hagnesta Hill (1999, englanninkielinen versio 2000)
B-Sidor 95–00 (2000)
Vapen & ammunition (2002)
Du & jag döden (2005)
Tillbaka till samtiden (2007)
Box 1991–2008 (2008)
Röd (2009)
En plats i solen (2010)
Jag är inte rädd för mörkret (2012)
Tigerdrottningen (2014)
Då som nu för alltid (2016)
Best of (2016)

Kent kotisivu
Kent Facebook
Kent Twitter

Tuomas Pelttari

Kent: Då som nu för alltid (2016).

Kent: Då som nu för alltid (2016).

Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen

Radiohead: A Moon Shaped Pool (XL Recordings, 2016)

Pitkiin levytystaukoihin urautunut brittiyhtye Radiohead palasi musiikkibisnekseen vuonna 2016. Alternative rockin suurbändi on edennyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistuista albumiklassikoista levottomampaan maailmaan. Vuonna 2011 ilmestynyt The King Of Limbs ylsi ytimeen vain hetkittäin. Radiohead on ollut viime vuodet myös itsenäisempi. Yhteistyö levy-yhtiö EMI:n kanssa loppui jo albumiin Hail To The Thief. Tämän jälkeen monet ovat kaivanneet vokalisti Thom Yorkelta ja kumppaneilta uutta klassikkoa. Yhdeksäs albumi A Moon Shaped Pool pääsee lähelle.

Alkuvuodesta 2016 tuli julkisuuteen Bond-elokuvaan tehty ”unohtunut” biisi. Soundtrackille suunnattu Spectre antoi suuntaa poispäin hengästyttävästä konejytyytyksestä. Huhti-toukokuussa alkoi kuulua aivan uutta Radioheadia, ilman yhtyeen jäsenten julkista ulostuloa. Yhtyeen Facebook-tiliä päivitettiin tyhjentämällä sivut informaatiosta. Sitten singlestä Burn The Witch alkoi tihkua lyhyitä teasereita. Jännitys laukesi vasta kun video oli julkaistu.

Uhkaava tunnelma vyöryy eteenpäin jousten ja perkussioiden rytmittämänä. Tuleeko viiltävä jousiklangi viehätyksestä ohjaaja Peter Greenawayn elokuvien musiikkiin? Michael Nymanin säveltämät soundtrackit kuten The Draughtsman’s Contract ja A Zed And Two Noughts sisältävät samaa taikaa kuin Radiohead vuonna 2016. Yhtäläistä henkeä voi löytää myös musiikkivideosta, jonka juoni myötäilee kauhuelokuvaa The Wicker Man. Animaatiovideon tekemisessä keskeisesti mukana ollut Virpi Kettu kertoi työstään Ylen artikkelissa.

Toukokuun alussa julkaistiin singleraita Daydreaming, vain kaksi päivää ennen albumia. Raastavan kauneuden keskeltä nousee ehkä kiinnostavin Radioheadin piirre: yliluonnollinen outous ja sen yhtä aikaa suunnaton viehätys. Thom Yorken ääni hallitsee harvasanaisena, ilman ylimääräisiä tavuja. Toteutus tuo esiin tuttuja elementtejä klassikolta Kid A. Thomas Paul Andersonin ohjaama video tuo viimeisten sekuntien outron äänimaisemaan uutta jännitettä.

Kiireettömyys jatkuu raidalla Decks Dark, joka polkee perinteisempää rockpolkua. Falsettokuoron esiintulo ruosteisen kitarariffin vierelle on levyn upeimpia hetkiä. Hippiviritteinen Desert Island Disk trippaa kuin George Harrisonin 60-luvun tuomiset Kauko-Idästä. Ful Stop jumittelee nätin krautisti, ja pohjan päällä liikkuu monia ulottuvuuksia. Sumutorvimainen taajuus maalaa raidan alkupuolen utuunsa. Puolivälin jälkeen hypähdetään lähelle Hail To The Thiefin tunnelmia.

Tuottaja Nigel Godrich kuorruttaa Radioheadia vain vähän, mutta kerrostaa sitäkin huolellisemmin. Tunnelmaa avataan ja suljetaan musiikin tarpeiden mukaan. Godrich toimii valontuojana läpi albumin toteutuksen, yhtä lailla kokonaisuuden ja yksityiskohtien kautta. Hän ohjaa suvereenisti Radioheadin äänimaisemaa ja sen suuria tunteita.

A Moon Shaped Pool kykenee pysäyttämään kuulijansa samaan tapaan kuin kehutuimmat Radiohead-klassikot OK Computer ja Kid A. Musiikin suuruus välittyy sävellyksistä ja niiden vilpittömyydestä, ei niinkään äänen massasta. Irtonaisuus luo yhtä aikaa keveää ja vakavaa hengenmaisemaa. Tuossa tilassa oleminen ei välttämättä riehaannuta fyysisesti, mutta tilan vaikutus huumaa toista tietä. A Moon Shaped Pool yksinkertaisesti vetää puoleensa. Levyä kaipaa jo kun maaginen päätösraita True Love Waits alkaa.

* * *

A Moon Shaped Pool julkaistiin striiminä 8.5.2016. LP- ja CD-formaatit julkaistaan kesäkuussa. Spotify ei ole saanut albumia striimaukseen (tilanne 18.5.), toisin kuin esimerkiksi Apple Music ja Google Play. AMSP ylsi Suomen virallisen listan sijalle 3 (19/2016). Brittilistalla albumi otti ykkössijan.

Thom Yorke
Jonny Greenwood
Colin Greenwood
Ed O’Brien
Philip Selway
Tuottaja: Nigel Godrich

Lue lisää:
Clarke, Martin: Radiohead – Hysterical And Useless, 160 sivua. (Plexus, 2000).
Malins, Steve: Radiohead – Coming Up For Air, 92 sivua. (Virgin, 1997).
Randall, Mac: Exit Music – The Radiohead Story, 246 sivua. (Omnibus, uusittu painos 2004).
Reynolds, Simon: Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop, 428 sivua. (Faber And Faber, 2007).
Ross, Alex: Listen To This, 364 sivua. (Fourth Estate, 2010).

Radiohead kotisivu

Tuomas Pelttari

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).