Pambikallio | Helmi Levyt 2022
Musiikkia esille kirjastossa
Pauliina Nymanin ja Lauri Kallion Göteborgissa vuonna 2019 perustama Pambikallio oli alkuaikoinaan duo. Sittemmin basisti Jon Pettersson ja rumpali Teemu Mustonen ovat tehneet siitä kvartetin. Juuri sellaisena Pambikallio ensialbumillaan näyttäytyy: musiikin soidessa tuntee kuuntelevansa bändiä, joka haluaa luoda kitarapoppiinsa soittajien summaa suuremman tunnelman. Yhtyeen viehättävän eteerinen, perhosenkevyt ja miedosti psykedeelinen sointi ei ole globaalisti ajatellen ennenkuulumaton, mutta Suomessa ja suomeksi se edustaa jotakin uutta.
Häntä
Ehkäpä juuri sen vuoksi Pambikallion dreampop sai saman tien osakseen suopean vastaanoton. Keväällä 2021 ilmestynyt ensisingle ’Häntä’ soi valveutuneissa radio-ohjelmissa, ja niin teki myös seuraava lohkaisu ’Volvo’, joka julkaistiin kesällä. Pitkäsoitto paljastaa, että yhtyettä pukee parhaiten juuri albumimuoto. Tehdäkseen suurimman mahdollisen vaikutuksen Pambikallion kappaleet tarvitsevat suhteen toisiinsa, kokonaisuuden, jonka osina soida. Yksittäisinä sävellyksinä nämä laulut eivät briljeeraa mieleenjäävillä melodioillaan tai koukuillaan.
Volvo
Matka alkaa sähkökitaran jazz-soinnuilla. – Oothan hetken vielä valveilla, Nyman kujertaa avausraidalla ’Vielä hetken’, vie kuulijansa unen rajamaille ja vihjaa, että tiedossa on tarinoita. Niin on, ja nämä iltasadut ovatkin yllättävän korutonta kertomaa. Kun ’Antaa tulla vaan’ avaa pelin sanoilla ”sinun haavasi on auki ja se mädännyttää meidät kaikki”, on tekstistä tihkuva visva häkellyttävässä ristiriidassa musiikin kepeyden kanssa. Kontrasti on vielä jyrkempi aurinkoisen huolettomassa ’Volvossa’, jossa hengitellään romahduksen edellä.
Antaa tulla vaan
Mollissa soiva ja isolla kädellä särölle lyöty ’Häntä’ tuo mieleen tamperelaisen Liekki-yhtyeen popeimmat biisit sillä erotuksella, että Pambikallion sanoitus on ymmärrettävä ja tarinallinen. ’Mustaa sappea’ nostaa nimeensä yhtyeen synkän pohjavireen, jota muuten pidetään piilossa huolimattomalta tarkastelulta. Hypnoottisen hartailla munkkikuoromelodioilla vangitseva ja myrskyisästi soitettu ’Vallasta’ tuntuu keväällä 2022 hyvin ajankohtaiselta. Se voisi kertoa paitsi sairaasta ihmissuhteesta, myös diktatuurien persoonallisuushäiriöisistä johtajista.
Rauhassa
Draaman kaari vie vapahtavaan loppuratkaisuun, jossa kuulija tuntee heräävänsä hämmentävästä unesta. Mutta kertooko levyn viimeinen biisi ’Rauhassa’ sisäisestä kamppailusta, sodan päättymisestä vai väsyttäväksi käyneen ihmiselämän viime hetkistä? Sitä kuulija voi kysyä vain itseltään.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Pambikallio | Facebook
Pambikallio | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
💿
Pambikallio
Finna.fi
Pambikallio | Helmi Levyt 2022
Parc de Pambi | Helmi Levyt 2023
📰
Lue lisää Pambikalliosta
Helsingin Sanomat
Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat pariskunta ja bändi, joilla on harppu olohuoneessa – Autovarkaudesta tuli onnenpotku, ja nyt Pambikalliota ylistetään Aleksi Kinnunen • HS 8.3.2022