III | Kaiku Entertainment / Lipposen levy ja kasetti 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Sorsajengi-yhtyeellä on kappale nimeltä ’Henrik Illikainen on maailman paras pano’. Kyseinen Illikainen on Tiisu-yhtyeen johtohahmo, jonka puoliso laulaa Sorsajengissä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Illikaiseen ja hänen bändiinsä kohdistuvat odotukset on nostettu kohtuuttoman korkealle.

Kun Helsingin Sibelius-lukiota käyneiden muusikoiden perustama Tiisu sai levytyssopimuksen vuonna 2014 ja julkaisi sellaisia radioonkin kelvanneita biisejä kuin ’Elämältä turpiin sain’ ja ’Tänään sä musta hullaannut’, suomirockin tulevaisuudesta huolestuneet hihkaisivat helpotuksesta. Viimeinkin uusi bändi, jolla tuntui olevan jotakin tuoretta sanottavaa! 

Tiisun debyyttialbumi Elämän koulu (2015) sai peräänsä Tänne ei jää kukaan -pitkäsoiton (2017). Sitten tuli hiljaista. Suomirockin määrätietoisen kehitystyön sijaan bändin jäsenet keskittyivät muihin musiikkiprojekteihinsa ja opintoihinsa.

Kuollaaan me kaikki

Toissa vuonna varmistui, että huhut Tiisun hiipumisesta olivat liioiteltuja. Bändi alkoi tiputella digisinkkuja ja edetä hissukseen kohti kolmannen albumin julkaisua. Tammikuun 2022 puolivälissä julkaistu III on yhtyeen itsensä mukaan enemmän bändilevy kuin edeltäjänsä, vaikka laulaja Illikainen onkin edelleen Tiisun visiomies ja lauluntekijä. III on tehty itsenäisesti ilman ulkopuolista tuottajaa. Bändin mielestä se avaa uuden aukeaman yhtyeen tarinassa. 

Aukeaman värit ovat lempeitä ja kirkkaita. Tiisun III ja etenkin sen avausraita ’Olipa kerran’ ovat tunnelmaltaan vähän kuin Monty Pythonin ’Always Look on the Bright Side of Life’ – optimistisia, humoristisia ja realistisia elämän ja olemassaolon tutkielmia. ’18v’ tavoittaa täysi-ikäistymisen ensihuuman ja ’Lapsettaa’ toteaa aikuistumisen käytännössä mahdottomaksi. ’Paperivuorella’ ja ’Valitettavasti valintamme ei osunut sinuun’ pureutuvat itsenäisen elämän käytännön hankaluuksiin eli tematiikkaan, jonka ’On se kyllä vaikeeta’ summaa jo nimessään.

Me olemme me. Ohjaaja: Henrik Illikainen

Rakkaudesta laulamisen voisi (näin kuulujan kannalta) lopettaa kokonaan, eikä Tiisun III saa muuttamaan tätä käsitystä. Onneksi lemmenlurituksia on levyllä vain kaksi. Mutta toisaalta: vaikka vieraiden ihmisten väliset lämpimät tunteet kiinnostavat (kaltaisiani) suorastaan olemattoman vähän, niin jos laulaa elämästä, voiko sittenkään olla laulamatta rakkaudesta? Ehkä ei sen enempää kuin kuolemastakaan. 

Levyn tarttuvin ja ärsyttävin kappale löytyy juuri kutuosastolta. ’Me olemme me’-biisin 80-lukulaisesti retroileva nostatushenki ja taivaalliset klassiskuviot tuovat mieleen The Arkin, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Toinen rakkauslaulu ’Kaikki tuntuu kaikelta’ on sekin huomattavan juustoinen esitys, mutta vähemmän riemastuttavasti.

On se kyllä vaikeeta

Tiisun kolmannen perusteella elämä vaikuttaa elämisen arvoiselta, eikä kuolemakaan lopulta niin huono homma ole. III on myös tekijänsä paras albumi. Bändi on karsinut ulosannistaan kaikkein rasittavimman taidelukionokkeluuden, ja simppeli mutta mietitty tuotanto palvelee duurivoittoisia ja mieleenpainuvia ajattelevan miehen poplauluja mainiosti. 

Kaksi viimeistä kappaletta vain ovat väärässä järjestyksessä. Viimeiseksi sijoitettu, herkkä, pitkä ja hitaasti kasvava ’Hiillos’ on kokonaisuuden hienoin teos, mutta ’Kuollaan me kaikki’ olisi silti osuvampi, ytimekkäämpi ja luonnollisempi päätös tällaiselle levylle.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tiisu | Facebook
Tiisu | Instagram

Henrik Illikaisen haastattelu [4/2017] | Musiikki kuuluu kaikille
• Tiisu • Jumissa mahdollisuuksien vilinässä – Tiisu teki albumiin elämästä, joka ei etene

Tiisu
Henrik Illikainen – laulu 
Petteri Pulkkinen – kitara
Mikko Aaltio – kitara 
Antti Vuorenmaa – kosketinsoittimet
Väinö Karjalainen – bassokitara, synabasso, autoharppu 
Riku Sonkkanen – rummut, lyömäsoittimet

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki

Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023]
Sleepy Sleepers sekoili ja satirisoi Alma-tädin illuusiolla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Tiisu • Jumissa mahdollisuuksien vilinässä – Tiisu teki albumin elämästä, joka ei etene
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”

Tiisu
Finna.fi

Elämän koulu | Sony Music 2015
Tänne ei jää kukaan | Sony Music 2017
III | Kaiku Entertainment/Lipposen levy ja kasetti 2022

Lue lisää Tiisusta
Finna.fi

Artikkelihaku Tiisu

III • 2022
Spotify

III • 2022