Ritva Oksanen • Vuodet 1960–2026
Ritva Oksanen [1971] ➡️ Toinen minäni [2006]

Musiikkia esille kirjastossa

Ritva Oksanen (s. 1939) on tehnyt pitkän uran sekä näyttelijänä että laulajana. Pikkutyttönä itsensä näyttelijäksi ennustanut Ritva Piilikangas pääsi Teatterikouluun vuonna 1960 ja sai kolme vuotta myöhemmin, tuoreena äitinä ja rouva Oksasena, kiinnityksen Kotkan Kaupunginteatteriin. Levyttävän laulajan ura käynnistyi vasta 1970-luvun puolella, mutta ensimmäiset keikkakokemuksensa hän oli hankkinut jo 14-vuotiaana.

Leo Lehtisen kvintetti oli Jyväskylän suosituimman tanssipaikan vakio-orkesteri, joka ”soitti paljon jazzia ja evergreenejä enkä iskelmiä olisi suostunut laulamaankaan”, Oksanen muistelee kirjassa Eikö elämä olekin kamalaa …Luojan kiitos! (2002). Musiikkiopiston laulutunneillakin hän kävi, mutta hän ei ”halunnut laulaa oopperamaisesti holvaamalla, vaan suoraan kertomalla laulun viestin”.

Ritva Oksanen esiintymässä Tähtiparaatissa 17. marraskuuta 1975. Kuva: Pentti Vänskä / JOKA Journalistinen kuva-arkisto / Otavamedia / Finna.fi

Oksasen saatua laulutehtäviä mm. Radioteatterissa hänelle alettiin ehdotella omia konsertteja. Vuosikymmenen vaihteessa tulivat suosituiksi ns. floorshow’t eli myöhäisiltojen ravintolakeikat. Ritva Oksanen teki ensimmäisen show’nsa Ossi Ahlapuron kanssa otsikolla Mitä pidätte rakkaudesta? Ensilevytyksenään hän kujerteli ja nauroi Ahlapuron hilpeällä iskelmällä ’Maria Isabel’ (1970), mikä ei onneksi juurikaan piirtänyt suuntaviivoja omalle laulutuotannolle. Esa Helasvuon säveltämä ja ohjaaja-dramaturgi Merja Rankkalan sanoittama ’Tuli mies’ (1971) on sitä vastoin edelleen Oksasen ikonisimpia klassikoita sensuellissa syvä-äänisyydessään. Lemmen paloa ilmentävä kappale sijoittui Syksyn Sävelessä neljänneksi Irwin Goodmanin ’Poing-Poingin’ viedessä voiton.

Tuli mies

Finnvox-studiolla pienen liveyleisön edessä taltioitu esikoisalbumi Ritva Oksanen (1971) sisälsi kappaleita, joita Oksanen oli esittänyt lauluilloissaan Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Pianistina toiminut Raimo Roiha jatkoi pitkään Oksasen freelancer-uran keskeisimpänä säestäjänä. LP:n kääntöpuolella on poimintoja Aulikki Oksaselta, Muksuilta, Hair-musikaalista (’Balladi Frank Millsistä’) sekä Dylan Thomasin näytelmästä Maitometsän alla. A-puoli keskittyy ranskalaisen Gilbert Bécaud’n chanson-tuotantoon, johon laulaja oli omakohtaisesti ihastunut. Suomentajana kunnostautui erityisesti Kari Kuuva, mutta ’Se onko hän’ on Sauvo ”Saukki” Puhtilan käännös.

Se onko hän?

Toiselle levylleen Voiko naista näin käsitellä (1973) Ritva Oksanen haki sopivia suomalaisia tekstejä, joita sitten sävelsivät mm. Jani Uhlenius, Raimo Henriksson ja Esa Helasvuo. Kaihoisa ’Tyttö ja ensilempi’ Arvo Turtiaisen runosta on Jukka Jarvolan sävellyksenä hyvin toisenlainen kuin Toni Edelmannin tekemä duetto Eija Ahvon kanssa. Eeva Kilven runokirjasta löytynyt ’Elämän evakkona’ muuntui säveliksi Uhleniuksen, M. A. Nummisen ja Oksasen itsensä yhteistyönä.

Tyttö ja ensilempi

Elämän evakkona

Kolmosalbumi Ritva Oksanen (1973) syntyi debyytin tavoin konserttiesityksen pohjalta, paikkana tällä kertaa Suomen Kansallisteatteri. Laulaja oli pyytänyt pianisti Antti Hyväristä kokoamaan kanssaan konsertin ja tilannut uusia sävellyksiä esimerkiksi Ossi Runteelta, Rauno Lehtiseltä sekä Jorma Panulalta, jonka kolmesta sävellyksestä herkin on Saukin sanoittama ’Kultainen kurki’. 15-henkinen studio-orkesteri soittaa levyllä johtajansa Hyvärisen tyylikkäitä ja moni-ilmeisiä sovituksia. ”Näitä kappaleita oli ihanaa laulaa kun sai käyttää koko rekisteriä, laulaa hempeästi ja kovaa”, Oksanen kertoo kokoelmallaan Laula se laulu – levytyksiä 1970–2010.

Kultainen kurki

Hyvärisen tuottama levy Iitin Tiltu (1974) oli uudenlainen aluevaltaus. Siinä Oksanen laulaa Hiski Salomaan kupletteja ynnä muita vanhoista ajoista kertovia, kansanomaisia lauluja, joita hän oli esittänyt lavalla ja tallentanut Yleisradion kantanauhaksi pari vuotta aiemmin. Nimikappaleen esitys duettona Tauno Palon kanssa suorassa lähetyksessä oli poikinut Oksaselle ”mökin tyttö Annin” roolin Kansallisteatterin menestyksekkäässä Tukkijoella-näytelmässä (1971). Kim Kuusen kansanrunosävellys ’Tämän kylän likat’ tunnetaan myös Pihasoittajien albumilta Hattukauppiaan aamu (1973). ”Se oli niin härski, että keikoilla hienot naiset iltapuvuissa melkein lakosivat pöydän alle”, Oksanen muistelee.

Tämän kylän likat

Vuoden 1974 Syksyn Sävel -kilpailussa Jorma Panulan säveltämä ja M. A. Nummisen ilkikurisesti sanoittama ’Musta tango’ hävisi vain pisteellä Carita Holmströmin laulamalle voittokappaleelle ’Älä mene pois’.

Musta tango

Viides studioalbumi Mä olen nainen (1976) pitää sisällään ulkomaisen viihdemusiikin ikivihreitä kuten Edith Piafin bravuurin ’La vie en rose’ (’Ruusuinen hetki’) ja alun perin ’Johnny Guitar’ -nimisen ’Surujen kitaran’, jonka monet tuntenevat paremmin Topi Sorsakosken tulkintana. Mukana on myös Kolmas mies -elokuvan teema Juha Vainion sanoituksin. Levyä edelsi Pirjo ja Matti Bergströmin kanssa toteutettu, samanniminen floorshow yökerho Adlonissa, missä Oksanen nähtiin myös Marlene Dietrichin rooliasussa silintereineen ja verkkosukkineen. Dietrich oli tehnyt Oksaseen suuren vaikutuksen jo lapsuudessa, ja nimirooli Hämeenlinnan kaupunginteatterin Marlene-näytelmässä vuonna 2002 oli unelmien täyttymys.

Liisa pien’

Oksanen kertoo aina laulaneensa paljon omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, joten hänelle oli luontevaa levyttää Nacke Johanssonin kanssa lastenlaulualbumi Laulanpa lapsille (1977). A-puolen reippaammista lauluista rauhoitutaan B-puolen tuutulauluosastoon, jonka avaa Kari Tuomisaaren kirjoittama ’Nui-Nuu’. Kohdeyleisön vähättelyn tyystin välttäen Johanssonin orkestraatiot ovat täyteläisiä.

Nui-Nuu

Levylaulajan ura jäi 1970-luvun lopulla parin vuosikymmenen mittaiselle tauolle, mitä ennen Oksanen teki vaikeassa elämänvaiheessa kaikkein selvimmin tanssimusiikkiin suuntautuneen levynsä Tanssitaanko? (1978) Raimo Henrikssonin toimiessa tuottajana ja orkesterin johtajana. Lappeenrannan humppafestivaaleille ”loppui minun humppaurani. Siirryin Jyväskylän kaupunginteatteriin opettelemaan näyttelijän ammatin uudestaan. Tunsin olevani radalta pudonnut tähti.”

Verrattain matalaääninen Oksanenhan on helppo mieltää kypsäksi, elämän karaisemaksi tulkiksi, joten paluu levymarkkinoille kuusikymppisenä istui hänelle oikein hyvin. Kotimaisiin sävellyksiin keskittyvän levyn Hiuksenhienosti (1999) tuotti Esa Nieminen. Kari Kuuvan kirjoittamaa avauskappaletta ’Elämä opettaa’ Oksanen oli esittänyt jo kymmenen vuotta aiemmin Savoy-teatterissa.

Elämä opettaa • albumilta Hiuksenhienosti
1999

Levyn päättää Juice-cover ’Syksyn sävel’, sekin jo 70-luvun floorshow-ohjelmistoa. Kun TV2 teki Laulava sydän -ohjelmasarjassaan Juice Leskinen -spesiaalin vuonna 2000, Ritva Oksanen halusi laulaa ’Yölennon’. Tummanpuhuva esitys jäi aikoinaan vahvasti mieleeni, ja monelle muullekin ikäpolveni edustajalle se on saattanut olla ensikosketus Ritva Oksaseen laulajana.

Yölento • albumilta Ja joka yö
2002

Ja joka yö 2002 • Toinen minäni 2006

’Yölento’ pääsi Esa Niemisen tuottamalle albumille Ja joka yö (2002), jonka monitahoinen sävelkirjo yltää mm. Niemisen ja Jukka Jarvolan originaaleista ’Kuolleisiin lehtiin’ — sekä amerikkalaiseen folkiin. Tosin Bob Dylanin ’Tuulelta vastauksen saan’ ja Pete Seegerin ’Minne kukat kadonneet’ linkittyvät Marlene Dietrichiin ’Liisa pienen’ ja ’Jäi multa matkalaukku Berliiniin’ -schlagerin rinnalla. 1980-luvulla uskoon tullut Oksanen ei liiemmin ole levyttänyt hengellistä musiikkia, mutta tällä levyllä on kaunis laulu ’Kirkossa’.

Kirkossa • albumilta Ja joka yö
2002

Pedro Hietasen tuottama ja pääosin Jukka Vuolteen sävellyksistä koostuva Toinen minäni (2006) jäänee Oksasen viimeiseksi studioalbumiksi. Pekka Streng -cover ’Sisältäni portin löysin’ toimii sekin mainiosti Hietasen helmeilevänä sovituksena, mutta soikoon tässä miehen oma sävellys ’Ikävä’, jonka sanoitti Jaana Paju.

Ikävä • albumilta Toinen minäni
2006

Pro Finlandia -mitalilla ja teatterineuvoksen arvonimellä palkittu Ritva Oksanen pohtii vuoden 2002 muistelmissaan laulamisen ja näyttelemisen olevan viime kädessä lähellä toisiaan: ”Laulun työstäminen on yhtä vaativaa kuin näytelmän, jokainen lauluhan on kuin pieni näytelmä. Analysoin tekstin rivi kerrallaan, sana kerrallaan sijoitan sen suuhuni (…). Sanat ja sävelet hakevat toisiaan yhteiseen ilmaisuun, laulun tarinaksi.” Outi Poppin kirja Näyttelijätär Ritva Oksanen (2014) käy läpi kaikenlaiset lavaproduktiot Oksasen pitkältä uralta. Häneen perehtymiseensä laulajana on hyvä aloittaa jo edempänä mainitusta kolmen CD:n kokoelmasta Laula se laulu – levytyksiä 1970–2010.

Matti Pajuniemi

💿
Ritva Oksanen
Finna.fi

Ritva Oksanen EMI / Columbia 1971
Voiko naista näin käsitellä EMI / Columbia 1972
Ritva Oksanen [1973] EMI / Columbia 1973
Iitin Tiltu EMI 1974
Mä olen nainen EMI 1976
Laulanpa lapsille EMI 1977
Tanssitaanko? EMI 1978
Hiuksenhienosti Musicmakers 1999
Ja joka yö – sisältää lauluja näytelmästä Marlene Warner Music Finland 2002
Toinen minäni Oy EMI Finland Ab 2006

💿
Kokoelmalevyjä
Ritva Oksanen • Eri esittäjiä
Finna.fi

Aarteet – 22 suosituinta sävelmää [Aarteet] EMI Finland 1994 • Julkaistu myös nimellä Tuli mies EMI Finland 1999
Tuli mies [20 suosikkia] Fazer Records 1996
Laulava sydän – Juice Leskinen Eri esittäjiä • 2CD | Johanna Kustannus 2000
Elämän sirkus – Lauluja estradilta 1971–2002 EMI Finland / Capitol 2003
Laula se laulu – levytyksiä 1970–2010 3CD | EMI Finland / Capitol 2010

📚
Lue lisää Ritva Oksasesta
Finna.fi

Eikö elämä olekin kamalaa …Luojan kiitos! Pääosassa Ritva Oksanen Kristiina Harju & Ritva Oksanen, 130 sivua | WSOY 2002
Näyttelijätär Ritva Oksanen Outi Popp, 100 sivua | 2014

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi
Anneli Saaristo – Anneli Saariston tuhkimotarina
Carita Holmström – musiikillinen monilahjakkuus • We Are What We Do [1973] • Toinen levy [1974]
Eija Ahvo – runon ja musiikin täydellinen symbioosi • Lasimaalaus [1990]
Hector – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle • Nostalgia [1972]
Irwin Goodman 1943–1991 • Irwinin 1960-luku – kansantaiteilijan nousukiito
Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa • Vuodet 1974–2024

Laila Kinnunen 1939–2000 • Laila Kinnunen lauloi koko maailmalle
Muksut – kirjantuosuinen tuulahdus 60-lukua • Viisumi keväästä syksyyn [1967] • Olé Finlandia [1968] • Pienen pieni [1969] • Kotimainen elämänmuoto [1970]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Pekka Streng 1948–1975 • Kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009]
Pihasoittajat – folklaulelman helmi • Vuodet 1965–1978
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] Vuodet 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] Vuodet 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle