Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Kevätuhri | Fullsteam 2020

Ruusut: Kevätuhri (2020).Tuntuu vähättelevältä sanoa, että Ruusut-yhtyeen siemen putosi hedelmälliseen maahan, niin innokkaasti jo pelkkä tieto bändin perustamisesta otettiin vastaan musiikkimediassa. Pintandwefallin ja The Hearingin Ringa Manneria, Disco Ensemblen ja Hisserin Miikka Koivistoa, Citymanin ja Eleanoora Rosenholmin Alpo Nummelinia ja Streak And The Ravenin Samuli Kukkolaa oli teoriassa vaikea laskea yhteen, mutta osien ja niiden summan suhde kyllä kiinnosti. Kiehtovaa oli sekin, että yhtyettä auttoi sanoittamisessa Lauri Levola, jonka tekstejä oli aiemmin julkaistu novellikokoelmana ja runoantologioissa.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ensimmäinen albumi Ruusut julkaistiin 2018 vahvassa myötätuulessa. Fullsteam Recordsille kiinnitetty bändi soitti ensimmäisen keikkansa näyttävästi Helsingin Sideways-festivaalilla, ja suopeiden kritiikkien tulva oli tosiasia. On vaikea sanoa, oliko kaiken tuon arvostuksen hehkussa hyvä jatkaa vai ei, mutta ainakaan Ruusut ei jäänyt polkemaan paikalleen. Bändi alkoi valmistella toista albumiaan jo vuoden 2019 alussa, vastajaettu Kriitikoiden valinta -Emma toisessa kädessä.

Röyhkeästi Igor Stravinskyn pakkaa sekoittaneen kohubaletin (1913) mukaan nimetty kakkosalbumi Kevätuhri sattui ilmestymään juuri sinä lähihistoriamme keväänä, johon sana ”uhri” luontevimmin liittyy. Uhriutumisen sijaan Ruusut osoittaa toisella levyllään, että vaikka bändistä on intoiltu niin paljon, että se alkaa jo synnyttää vastareaktioita, huhut Ruusujen hyvyydestä eivät silti ole suuremmin liioiteltuja.

Parhaimmillaan, kuten Kevätuhrin levollisessa ’Haamuasemassa’, Ruusujen pop-herkkyys ja taidetavoitteet ovat juuri sopivassa balanssissa. Jännittävillä tuotanto- ja sovitusratkaisuilla briljeeraava avauskappale ’Pyhä kevät’ pysäyttää kuuntelemaan, samoin oikeutetusti sinkuksi lohkaistu ’Avaimet avaa ovii’, joka soi miellyttävän paljaana ja avarana. Sen ja ’Valon ainekset’ -biisin kaltaista paljautta ja koskettavuutta Kevätuhrilla saisi olla enemmän.

Stravinskyn Kevätuhri tunnetaan uuden aikakauden alkusoittona, modernismin läpimurtona ja säännöt kyseenalaistaneena kohubalettina. Ruusujen Kevätuhri ei jää historiaan vallankumouksellisena julkaisuna vaan keskittymishäiriöisen aikansa kuvana, jossa moni kaunis tunne ja hyvä ajatus hautautuu hämmentävään hälyyn. Artturi Tairan tuottama albumi kuulostaa toteutukseltaan täsmälleen siltä kuin taiteellisesti kunnianhimoisen popmusiikin odottaa vuonna 2020 kuulostavan – sirpaleiselta, nykivältä, elektroniselta, puuskittaiselta ja kollaasimaiselta. Malliesimerkki tästä on ’Crush’.

Lähtökohtaisesti levottoman ja koko ajan kokeilevan toteutuksen alla on jotakin olennaista, inhimillisesti kaunista ja hellyttävän haurasta. Sanoituksista ja laulumelodioista löytyy Ruusujen samaistuttavin puoli, se Kevätuhrin osuus, joka on kaikkein vahvimmin elossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ruusut | kotisivu
Ruusut | Facebook
Ruusut | Instagram
Ruusut | Twitter

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ruusut

Ruusut | Fullsteam Records 2018
Kevätuhri | Fullsteam Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Disco Ensemble

Viper Ethics | Fullsteam Records 2003
First Aid Kit | Fullsteam Records 2005 & 2008 • Universal Music/Vertigo Berlin 2006
Magic Recoveries | Fullsteam Records 2008
The Island Of Disco Ensemble | Fullsteam Records 2010
Warriors | Fullsteam Records 2012
Afterlife | Fullsteam Records 2017

Levyhyllyt | Finna.fi
Eleanoora Rosenholm

Vainajan muotokuva | Fonal Records 2007
Älä kysy kuolleilta, he sanoivat | Fonal Records 2008
Hyväile minua pimeä tähti | Fonal Records 2011
Talvipalatsin puutarhassa | Fonal Records 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
The Hearing

Dorian | GAEA 2013
Adrian | Solina Records 2016
Demian | Solina Records 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Streak And The Raven

Love & War | Lionheart Records 2013

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta

Lue lisää
Levola, Lauri: Pimeä tavarajuna – novelleja, 163 sivua | Teos 2006

Ruusut: Kevätuhri (2020).

Ruusut: Kevätuhri (2020).

SOFA haluaa heilauttaa

SOFA ei sulje ulos vaan kutsuu luokseen

Helsingissä vuonna 2013 perustetun bändin perustajat, räppärit ja lyyrikot Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila noudattavat hip-hop-kulttuurin kirjoittamatonta ydinsääntöä siinä, että räppäävät omista kokemuksistaan – ja juuri se tekee heidän taiteestaan erilaista, uudenlaista ja raikasta. SOFAn näkökulma todellisuuteen on positiivisen feministinen.

SOFA. Kuva: Iiris Heikka.

SOFA tunnetaan tiedostavista sanoituksistaan. Oletteko aina samoilla linjoilla asioista, joista tahdotte räpätä?

Fanni Noroila: Olemme kaksi eri ihmistä, joten näkemyksemme eroavat. Meillä on kuitenkin hyvin vahva sama arvopohja, joten järjettömiä kahnauksia siitä, mikä mielestämme on merkittävää, liikuttavaa tai ihanaa, ei tule.

Sonja Kuittinen: Se, että meidän on mahdollista kirjoittaa yhdessä, vaatii sen, että jaamme jonkinlaisen samanlaisen tavan katsoa tätä maailmaa. Mutta tietenkin on myös rikkaus, että meillä on eri päät. Kun keskustellaan jostakin tai kirkastetaan jotakin ajatusta, voi pallotella ideoita ja näkökulmia. Se on hyvä ja eteenpäin vievä asia.

Aika on nyt otollinen vahvoille naisräppäreille. Keihin tunnette hengenheimolaisuutta?
SK: Esimerkiksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kokoonpanoon, jonka kanssa olemme saaneet tehdä mielettömiä keikkoja tänä kesänä. Siinä hengenheimolaisia ovat kaikki eli F, Yeboyah, Nisa, B.W.A, Adikia, MonsalaTaika ja Lina. On tosi tärkeää saada fanittaa heidän työtään, ajatteluaan ja musiikkiaan. Yhdistyminen on ollut arvokasta.

SOFA on sanoutunut irti hip-hopin machosta, naisia esineellistävästä ja misogyynisestä puolesta. Koetteko tehtäväksenne muuttaa kulttuuria?
FN: Nyt pitää kirkastaa, että puhe on suomirap-kulttuurista, ei rap-kulttuurista yleisesti. Olemassaolomme ja taiteellinen ambitiomme liittyy koko kulttuurin heilauttamiseen tai ehkä enemmänkin laajentamiseen.
SK: Ei me yksin voida koko kulttuuria muuttaa tai tehdä keskenämme vallankumousta sen sisällä. Laajentaminen on hyvä sana. Se tapahtuu myös niin, että tulee lisää tekijöitä, joille tehdään tilaa. Sitten me kaikki yhdessä heilautetaan kulttuuria.
FN: Laajentaminen koskee sitä, mitä kulttuurin sisällä nähdään arvokkaana, uskottavana ja voimakkaana.
SK: Eli että esimerkiksi myös feminiiniset piirteet ja pehmeät arvot saavat tilaa.
FN: Vastuu entistä inklusiivisemman kulttuurin luomisesta on meillä kaikilla – tekijöillä, kuuntelijoilla, levy-yhtiöillä ja musiikkimedioilla. Loppujen lopuksi me voidaan vain tehdä musiikkia, puhua ja kirjoittaa asioista, jotka tuntuvat meistä tärkeiltä.

SOFA:n ensimmäinen single ilmestyi kuusi vuotta sitten. Ovatko omat ajatuksenne bändin tavoitteista tai roolista elämässänne muuttuneet sitten alkuaikojen?
FN: Ihmiset ovat kasvavia, muuttuvia ja kehittyviä olentoja. Eihän sitä ole sama ihminen kuin kuusi vuotta sitten. Me ollaan aikuistuttu näiden vuosien aikana.
SK: Ehkäpä me yhdistyttiin aikoinaan osin siksi, että me molemmat halutaan olla ajatuksellisesti ja taiteellisesti jatkuvassa liikkeessä. Tietenkin tämä muuttuu eikä me tiedetä, mihin tämä menee, ja hyvä niin. Tällä pitää olla tilaa hengittää.
FN: Mutta ei bändin rooli elämässä ole muuttunut.
SK: SOFA on meidän rakkauslapsi.

Haluaisitteko tehdä musiikista itsellenne työn vai olisiko se parempi pitää asiana, joka ei ole työtä?
FN: Me ollaan keikkailtu koko kesä ja saadaan siitä palkkaa, joten musiikkia voi jo kutsua työksi. Mutta voisi sitä kutsua työksi, vaikka siitä ei maksettaisi. Me ollaan ammatiltamme taiteilijoita – se on meidän työ.
SK: Se on hauskaa ja ihanaa, mutta on siinä sekin puoli, että siinä tekee työtä eli se on työlästä. Siihen liittyy monia tunteita ja erilaisia kerroksia. Hyviä hetkiä, epäuskon hetkiä, innostusta. Se vaihtelee, mutta me ollaan sitouduttu siihen, ja siksi me halutaan möyhiä näissä asioissa.
FN: Tätä voi kutsua työksi myös siksi, että me tehdään tätä ammattimaisesti eli meillä on tietyt praktiikat ja työajat. Tämä ei voi olla pelkkää ajelehtimista.
SK: Me voidaan itse määritellä, että tämä on työtä.
FN: Tämä on kauhean laaja kysymys…
SK: …johon liittyy myös työn käsite eli se, mikä ylipäänsä käsitetään työksi.
FN: Se murtuu. Meidän sukupolvella se on murtunut jo.
SK: Työn tekeminen ei välttämättä näy ulospäin. Jos tulee mielikuva jostakin muusta, niin eikö se silloin ole työtä, vaikka sisältä päin katsottuna se olisi täyttä työtä?

SOFA on julkaissut tähän mennessä kolme singleä ja kaksi ep:tä, ja nyt se työstää ensimmäistä albumiaan tuottajansa Noah Kinin kanssa. Miltä laajemman kokonaisuuden rakentaminen tuntuu?
FN: Kokonaisuudet ovat aina olleet meidän juttu, vaikka se ei ole ehkä näkynyt ulospäin. Olemme aina tehneet pidempiä kokonaisuuksia, mutta meillä on monia julkaisemattomia biisejä, joten muut eivät ole nähneet sitä prosessia.
SK: Julkaistut biisit ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Viimeksi halusimme julkaista nimenomaan EP:n, koska sen biisit tukivat toisiaan ja avasivat maailmaamme oikealla tavalla. Emme halunneet heittää niitä maailmaan yksittäisinä sinkkuina.
SK: Me tehtiin albumia jo aikaisemmin, mutta lopulta sen musiikillinen suunta ei enää tuntunut oikealta. Siispä me palattiin alkuun tutkimaan, minkälaisen musiikillisen ja sanoituksellisen maailman me halutaan tehdä. Viimeiset puolitoista vuotta me ollaan väännetty albumia koko ajan.

Hip-hopista on kasvanut todella merkittävä kulttuurin muoto, minkä huomaa vaikkapa festivaalien räppipitoisesta ohjelmistosta. SOFA on tänä kesänä soittanut isoissa tapahtumissa. Millaisia kokemuksia ne ovat olleet?
SK: On tosi mahtavaa saada tilaa ja mahdollisuus soittaa kunnon setti omaa materiaalia. On liikuttavaa huomata, että se, mitä me kellarissa mietitään, resonoi myös muissa.
FN: Joo, se on ollut liikuttavaa ja voimaannuttavaa. Eihän kukaan halua tehdä taidetta niin, ettei kukaan koskaan koe tai kuule sitä. Ne hetket ovat vahvistaneet uskoa siihen, että olemme oikealla tiellä. On ollut kertakaikkisen siistiä, että kaikki isot festarit ovat ottaneet meidät ohjelmistoonsa.

Millaisissa keikkapaikoissa olette parhaiten kotonanne?
FN: Me voidaan tehdä koti ihan mistä tahansa paikasta. Tämän jutun ydin on, että minkäänlaisia paikkoja tai yleisöjä ei ylenkatsota. Meidän setti ja koko ilmaisutapa on niin energiapitoinen ja vauhdikas, että parhailta tuntuvat tiiviit klubikeikat tai festarivenuet, joissa energia tiivistyy tiettyyn spottiin. Kun on pimeää ja valot osuvat lavalle, energia suuntautuu sinne. Silloin ihmiset pystyvät paremmin keskittymään siihen, mitä lavalla hääräillään.
SK: Me ollaan energisiä ja tykätään liikkua lavalla ja ottaa ihmisiin kontaktia. On ihanaa, jos puitteet ovat otolliset ja lavalla on niin paljon tilaa, että siellä voi mennä niin villisti kuin huvittaa. Kun keikkapaikkoja katsoo mahdollisuutena toimia ja kuljettaa energiaa, niistä saa irti vaikka mitä. Totta kai on paikkoja, jotka tiivistävät ja kirkastavat meidän juttua tai energiaa. Mutta ei me lähtökohtaisesti mennä mihinkään niin, että ”tää nyt ei varmaan ihan lähe”.
FN: Tavoitteena on luoda jokaiselle keikkapaikalle sellainen fiilis, että kaikilla on hyvä olla.

SOFA AllDay
SOFA Facebook

Levyhyllyt | SOFAn julkaisut
Kuumempi kesä | 2013
Lisää lempee | 2013
Se on fakin aitoo ‎| 2014
Tyttörukka | 2015
Puolukoita | 2016
Sotamaalauksii feat. Ringa Manner | 2018
Tää kestää vaik en kestä sua – feat. F | 2019
BFF • LP | Warner Music Finland 2020

Lue lisää
Strand, Heini: Hyvä verse – suomiräpin naiset | Into 2019

SOFA. Kuva: Iiris Heikka.