Simulacrum – progressiivisuus tarkoittaa kehitystä

Turkulainen progemetalliyhtye Simulacrum on ollut olemassa pitkään, mutta bändin musiikillisesti kunnianhimoinen taival tuntuu olevan vasta alkamassa.

Kosketinsoittaja ja bändin luotsi Christian ”Chrism” Pulkkinen kertoo, että hyviä arvosteluja saaneet The Master And The Simulacrum (2012) ja Sky Divided (2015) saavat vielä seuraajan: Simulacrum on tekemässä kolmatta albumia. Levy tulee olemaan askel eteenpäin, ei vanhan toistamista.

Chrism, sinä tulit progressiivisen metallin pariin klassisen musiikin puolelta. Miten se tapahtui?
– Aloitin klassisen pianon soittamisen vanhempieni toiveesta 7-vuotiaana. Rehellisesti sanottuna olin melko huonolla treenimotivaatiolla varustettu nassikka. Pianoa tuli treenattua lähinnä pari päivää ennen pakollisia pianotunteja. Yläasteella löysin rockmusiikkia, jossa koskettimilla oli suurempi rooli. Silloin tajusin, että koskettimillahan voi tehdä sellaistakin musiikkia.
– Bändit, jotka saivat minussa aikaan tämän ahaa-elämyksen olivat Stratovarius, Yngwie Malmsteen, Dream Theater, Symphony X, Emerson, Lake & Palmer sekä Deep Purple. Näille bändeille olen kiitoksen velkaa siitä, että aloin harjoitella ja pääsin nykyiselle tasolle. Hiukan myöhemmin klassinen musiikki alkoi kiinnostaa uudelleen. Jatkoin klassisen pianon parissa aina 23-vuotiaaksi saakka.

Mitä musiikki sinulle merkitsee?
– Musiikki on minun tapani ilmaista itseäni. Se on minulla sidottuna luihin ja ytimiin eikä sitä voi minusta erottaa. Niinäkin hetkinä, kun en sitä aktiivisesti mieti tai harrasta, päässäni soi melodianpätkiä ja erilaisia rytmejä. Osa katoaa päivän mittaan muistista, osa päätyy nuotteina tietokoneen syövereihin. En ole oikeastaan ikinä halunut tehdä mitään muuta. Olen myös joutunut luopumaan paljosta musiikin takia.

Miten Simulacrum syntyi?
– Kokeilin ensimmäisiä kertoja soittaa rockmusiikkia Puolalan ylä-asteen bändikatselmuksissa. Siitä alkoi Simulacrumin tarina, ja silloisista jäsenistä basisti Olli Hakala sekä kitaristi Nicholas Pulkkinen ovat vieläkin mukana. Bändillä alkaa siis olla ikää jo 20 vuotta, vaikka jäsenet ovatkin vielä kohtuullisen nuoria.

Simulacrum livenä. Kuva: Otto Markkanen.

Simulacrum livenä. Kuva: Otto Markkanen.

Sinulla on paljon vastuuta Simulacrumin toiminnasta. Onko bändinne demokraattinen?
– Minulla on kieltämättä suurin rooli bändin eteenpäin ajamisessa. Hoidan sävellystyön lisäksi äänittämistä ja äänentuotantoa, aikataulutusta, budjetointia sekä promootiota. Bändi on kuitenkin menossa demokraattisempaan suuntaan. Toinen kitaristimme Petri Mäkilä on vahvasti mukana tulevan levyn biisien tekemisessä. Hänen sävellyksensä tuovat mukavaa tuoreuden tuntua verrattuna siihen, että olisin jälleen säveltänyt koko levyn itsenäisesti. Pidämme myös säännöllisen epäsäännöllisesti palavereita siitä, mihin suuntaan haluamme bänditoimintaa viedä.

Simulacrumin toinen albumi Sky Divided julkaistiin vuonna 2015. Seuraava albumi on tekeillä.

Simulacrumin toinen albumi Sky Divided julkaistiin vuonna 2015. Seuraava albumi on tekeillä.

Simulacrum tekee parhaillaan kolmatta albumiaan. Millainen siitä tulee kahteen ensimmäiseen levyyn verrattuna?
– Ensimmäinen levy The Master And The Simulacrum on yllättävän ehyt ottaen huomioon, että siihen kerättiin kappaleet pitkältä aikaväliltä. Ensimmäiset olin säveltänyt 16-vuotiaana. Toinen levy Sky Divided sävellettiin kolmen vuoden aikavälillä. Se on kokonaisuutena jonkin verran tiukempi kuin debyytti. Sillä otettiin askelia pois fuusiovaikutteista ja mentiin enemmän Symphony X:n tyyliseen powermetallistiseen tulkintaan.
– Kolmas levy tuo progressiivisen metalliin Petrin nykyaikaista näkemystä sotkettuna omiin vaikutteisiini. Ilokseni voin todeta, että fuusiovaikutteet ovat tehneet paluun. Levyllä tullaan kuulemaan debyytin mainion Celestial Architectin jatkokappaleita.

Kuva: Otto Markkanen.

Kuva: Otto Markkanen.

Millaisia suunnitelmia tai haaveita sinulla on seuraavan Simulacrum-albumin suhteen?
– Toivon, että saamme aikaiseksi hienon levyn, jota on kiva kuunnella vielä kiikkustuolissa, ja että voimme olla ylpeitä itsestämme ja toisistamme. Olisi myös kiva viedä bändi ulkomaille. Kun olen kiertänyt muiden bändien kanssa siellä, olen huomannut, että vaikkapa Saksassa fanikulttuuri on positiivisempaa kuin Suomessa. Fanit tulevat katsomaan lämppäreitä keikoille, vaikka soittoajat ovat aikaiset. Aikaisista soittoajoista johtuen ihmiset ovat myös piirun verran enemmän selvänä ja keskittyvät meiningin lisäksi myös musiikilliseen antiin.

Simulacrumissa on kaksi laulajaa. Miten tällaiseen ratkaisuun on päädytty?
– Simulacrum pyrkii kehittymään jokaisella levyllään. Ensimmäisen levyn jälkeen otimme riveihimme toiseksi kitaristiksi Petrin, koska levyn äänimaisemaa oli vaikea luoda livenä yhdellä kitaristilla. Tulevalle kolmannelle levylle halusimme enemmän työkaluja laulun tuotantoon, joten päädyimme ottamaan toiseksi laulajaksi pitkäaikaisen ystävämme, äärimmäisen lahjakkaan Erik Kraemerin. Ajattelimme, että se on uutta ja ennenkuulumatonta. Onhan kahden laulajan kokoonpanoja ollut ennenkin, mutta yleensä toinen laulajista on joko nainen, örisijä tai täysin eri äänialan omaava laulaja. Kuulostaa muuten erityisen hienolta, kun kaksi asiansa osaavaa hevitenoria laulaa stemmoissa livenä!

Kuten mainitsit, sinulla on muitakin bändejä. Miten Simulacrum sijoittuu niiden joukkoon?
– Simulacrum on minulle erityisen tärkeä pitkän yhteisen historian vuoksi sekä kanavana, jonka kautta pystyn julkaisemaan omia sävellyksiäni.
– Soitan Simulacrumin lisäksi yhtyeissä Eden’s Curse, Adamantra sekä Epicrenel. Nekin ovat minulle toki tärkeitä, ja olen saanut niiden kautta paljon näkyvyyttä, uusia muusikkokavereita sekä unohtumattomia kokemuksia. Eden’s Curse on kansainvälinen kokoonpano, joka tekee marraskuussa Ison-Britiannian-kiertueelle Michael Schenker Festin kanssa.

Millaisia musiikillisia visioita sinulla on tällä hetkellä?
– Yksi idea, joka hiukan kutkuttelee takaraivossa, on melko poikkitaiteellinen. Haluaisin, että kirjailija kirjoittaisi novellin, jonka tarinan pohjalta joko tekisimme adaptaation tai sitten säveltäisimme kirjalle musiikillisen parin, eli esimerkiksi saman tarinan eri päähenkilön näkökulmasta. Kirja ja levy voitaisiin julkaista yhtenä komeana pakettina. Melko progea, eikö vain?

Simulacrum
Niklas Broman – laulu
Olli Hakkala – bassokitara
Erik Kraemer – laulu
Petri Mäkilä – kitara
Christian ”Chrism” Pulkkinen – kosketinsoittimet
Nicholas ”Solomon” Pulkkinen – kitara
Tatu Turunen – rummut

Simulacrum ja Fireproven ovat keikalla Turun Saaristobaarin FHMF Clubilla lauantaina 25.5.2018.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Simulacrum kotisivu

Hae Simulacrumin musiikkia kirjastosta!

Hae Simulacrumin musiikkia kirjastosta!

Hae Simulacrumia kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt:
The Master And The Simulacrum (2012)
Sky Divided (2015)

Lue lisää:
Weigel, David: The Show That Never Ends – The Rise And Fall of Prog Rock, 346 sivua. (W. W. Norton & Company, 2017).

Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta

Dream Theater (Roadrunner, 2013)

Dream Theater: Dream Theater (2013).1980-luvulla perustuksiaan luonut yhdysvaltalainen progemetalliyhtye Dream Theater kasvoi jo 90-luvulla yhdeksi maailman innovatiivisimmista rockbändeistä. Vuonna 1992 julkaistu klassikkoalbumi Images And Words on yksi progen suurteoksista. Historiaan ovat jääneet myös Metropolis Pt 2: Scenes From A Memory ja Six Degrees Of Inner Turbulence (2002). Yhtyeen kahdestoista albumi Dream Theater nosti esiin totuttua kompaktimpia rakenteita.

Vuoteen 2013 mennessä yhtye oli päässyt huomattavan askeleen eteenpäin. 2010 sattunut rumpali Mike Portnoyn ero oli jo mennyttä aikaa. Edeltävällä albumilla aloittanut rumpali Mike Mangini osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Jos A Dramatic Turn Of Events tuntuu ilmaisultaan osin kireältä, niin kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Dream Theater on toista maata – täynnä musiikillista riemukkuutta. Virtuoosimaiset muusikot John Petrucci, Jordan Rudess, John Myung ja Mangini sekä vokalisti James LaBrie tuntuvat iloitsevan progestaan.

Aiempaa lämpimämpään tunnelmaan vaikuttaa kitaristi Petruccin keskittynyt sävellystyö. Petruccin säveltämä ja tuottama albumi tuntuu varsin biisiorientoituneelta, vaikka raidat nivahtavat helposti yli kuuden minuutin mittaan. Sotilaiden traumanjälkeistä stressihäiriötä (PTSD) käsittelevä The Enemy Inside on mitä edustavinta Dream Theateria, kantava ja haastava sävellys.

The Looking Glass kiitää samaan tyyliin kuin 80-luvun alun Rush. Single käy loistokkaasta tribuutista kanadalaistrion hiteille Limelight ja Freewill.

Rushin ystäviä miellyttänee myös Surrender To Reason. Riffittely tekee sopivasti tilaa LaBrien äänelle. Ilmavuutta lisää tuotannon lähes kuorrutuksenomainen eteeriys. Kuulijan haastavia rytmityksiä seuraa mielellään kun kaikki elementit kilvoittelevat tasapainossa. Ikään kuin alleviivaten rauhan ja tilan tärkeyttä Along For The Ride nostaa tunnelmaa kohti loppua.

Muun biisimateriaalin tapaan albumin päättävä eepos Illumination Theory rytmittyy tyylikkäästi. Reiluun 22 minuuttiin sisältyy runsaasti elementtejä, jotka ovat parasta DT:tä: harkittu biisinrakentaminen, metallinen rock, uskaltava progeiloittelu ja kaiken ympäröimä mahtipontisuus. Kokemus on elähdyttävä.

Dream Theater
James LaBrie – laulu
John Petrucci – kitara, taustalaulu
Jordan Rudess – kosketinsoittimet
John Myung – bassokitara
Mike Mangini – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: John Petrucci

Dream Theater julkaistiin CD- ja 2LP-painoksina. Laajennettu CD-painos sisältää DVD-A-levyn, jolta löytyy albumin 5.1-miksaus. Albumi menestyi hyvin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 2 (vko 39/2013). Dream Theaterin menestystarina jatkui tuplalevyllä The Astonishing (2016).

Tuomas Pelttari

Dream Theater kotisivu

Hae 'Dream Theater' kirjastosta!

Hae ’Dream Theater’ kirjastosta!

Hae Dream Theater kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
When Dream And Day Unite (1989)
Images And Words (1992)
Awake (1994)
Falling Into Infinity (1997)
Metropolis Pt. 2: Scenes From A Memory (1999)
Six Degrees Of Inner Turbulence (2002)
Train Of Thought (2003)
Octavarium (2005)
Systematic Chaos (2007)
Black Clouds & Silver Linings (2009)
A Dramatic Turn Of Events (2011)
Dream Theater (2013)
The Astonishing (2016)

Lue lisää:
Wilson
, Rich: Lifting Shadows – The Authorized Biography Of Dream Theater, 352 sivua. (Rocket 88, 2013).

Dream Theater: Dream Theater (2013).

Dream Theater: Dream Theater (2013).