Litku Klemetti • Vuodet 2016–2020

En muista, eletäänkö nyt astrologisesti ajatellen Vesimiehen vai jonkin muun tähtimerkin ajanjaksoa, mutta ainakin kuhmolaisessa horror-skoopissa on jo puolen vuosikymmenen verran jatkunut Litkun aika. Kainuussa kasvanut ja Jyväskylään asettunut Sanna ”Litku” Klemetti (s. 1987) nimittäin on sinä aikana kasvanut kotimaisen indien kärkinimeksi. Sen hän on tehnyt omalaatuisella otteella, lauluntekijän lahjoilla ja hämmästyttävällä tuotteliaisuudella.

Klemetin kappaleissa Finnhits-kaliiperin suuret, värisevät tunteet, suojaava huumori ja uuden aallon potku kohtaavat 70-lukulaisen lepatuslahjerockin ja hifistelyä karttavat vinkeät marginaalivisiot tavalla, joka muokkaa selkeistä vaikutteista jotakin aivan omanlaistaan. Litku Klemetti & Tuntematon numero -otsikon alla julkaistut albumit Horror ´15 ja Päivä päivältä vähemmän sekä simppelisti Litku Klemetin levyiksi luokitellut Juna Kainuuseen (2017), Taika tapahtuu ja Ding ding dong muodostavat kasvutarinan, jonka jatkoa voi vain arvailla.

Kimaltava mekko

Vaikka Horror ´15 -debyytissä (2016) on ensiaskelille tyypillistä haparoivuutta, se sisälsi myös himmeän hienoja helmiä. Niistä kaunein on levyn päättävä ’Kimaltava mekko’, jonka melodiassa on kiinalaisen folkin (ja Taotao-piirretyn!) tyyntä haurautta. Kun se yhdistyy sanoituksen juhlimisteemaan, päähenkilön ympärille muodostuu merkillinen oma tila, myrskyn ihmeellinen silmä, jossa hän tuntuu katsovan ulkopuolelta kaikkea, jopa itseään.

’Nyt helvetin iso pato murtuu’, lauletaan Juna Kainuuseen -levyn (2017) nimikappaleessa. Niin todella pääsi käymään, joskin odottamattomalla tavalla: ensimmäisen soololevyn myötä Litku Klemetin nimi tuli tutuksi arvaamattoman suurelle yleisölle. Musiikkimedioiden vuoden paras albumi -listausten kärkikahinat tulivat Klemetin koplalle tutuiksi ja huipentuivat siihen, kun Juna Kainuuseen palkittiin Kriitikoiden valinta -Emmalla.

Juna Kainuuseen

Samana vuonna Litkun soolodebyytin kanssa ilmestyi bändilevy Päivä päivältä vähemmän (2017), jonka soundi ja ote kumpusivat Tuntemattoman numeron jäsenten uuden aallon diggailusta. Klemetille itselleen levy ei ilmeisesti ole muodostunut kovin läheiseksi. Ehkä siksi se julkaistiin ensin ainoastaan kasettina.

Klemetti keksi Litku-nimen alun perin karaokekäyttöön, ja rakkaus tuohon laulutaiteen lajiin on heijastunut myös hänen omaan tuotantoonsa. Päivä päivältä vähemmän -levyn starttaava ”Litku-show” kanavoi ujon ihmisen unelman artistiudesta juuri karaoketilanteeseen. Nimestä huolimatta biisiä ei voi pitää pelkästään päähenkilönsä showna, perustuuhan sen menevyys pitkälti iskevään bändisoittoon.

Litku Show

Seuraava LP Taika tapahtuu (2018) syntyi sikäli reaktiona Juna Kainuuseen -levyn saamalle huomiolle, että Klemetti tahtoi tehdä sen niin nopeasti, ettei ehtisi ajatella menestyspaineita tai laskelmoituja siirtoja. Lauluntekijä mainitsi Aamulehden haastattelussa halunneensa luoda ”lempeän, kepeän ja mukavan kotipuuhastelulevyn.”

Taika tapahtuu ei kuulosta lainkaan nopeasti kootulta, ja useimpien kappaleiden (esimerkiksi ’Pikkubeethoven’, ’Sytkäri’) tapauksessa lempeys ja mukavuus ovat siitä kaukana. Itse asiassa Taika tapahtuu saattaa olla edelleen Klemetin levytysuran harkituimman ja treenatuimman kuuloinen julkaisu. Se on sellainen bändilevy, jollaisen kokoonpano kaavaili tekevänsä Päivä päivältä vähemmän -albumista.

Pikkubeethoven

Ding ding dongilla meno muuttui vielä vakavammaksi. Klemetti ajatusleikkii levyllä identiteetillään ja mahdollisilla kohtaloillaan. Hän taantuu erilaisuutta kammoavan pikkukaupungin hyljeksityksi Hullu-Sannaksi, nousee indie-idoli Litku Klemetiksi ja seestyy mietteliääksi Sanna Klemetiksi, jonka sielussa nuo hahmot yhdistyvät. Vaikka Ding ding dongissa on ahdistavia piirteitä, se jättää helpottuneen olon. Kasvuympäristönsä ilkeämielisen painostuksen alla hän olisi voinut tehdä elämässään toisenlaisiakin ratkaisuja, mutta eipä tehnyt, ja se on kulttuurin kannalta onnellinen asia.

Ding ding dongilla musiikilliset vaikutteet eivät törrötä enää esillä näkyvinä, suorina viittauksina, vaan Klemetin ääni on omempi kuin koskaan. Tunteiden tasolla levyyn kiteytyy kaikki se, mikä on synnyttänyt Litkun laulut. Ulkopuolisuuden, erilaisuuden ja kelpaamattomuuden tunteista on muodostunut voimavara, lähdeaineisto ja maaperä, jossa kasvaa tietynlainen taiteilija. Toisaalta myös Klemetille tyypillisen vapauttavan leikkisyyden takana aina häilynyt surumielisyys on esillä avoimemmin kuin ennen. Onnellisena levyä ei voi pitää, mutta terapeuttinen se saattaa olla. Ehkä paras taide tosiaan joskus harvoin syntyy kärsimyksestä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Litku Klemetti | Facebook
Litku Klemetti | Instagram

Litku Klemetin singleraita Mona julkaistiin elokuussa 2020.

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean [2011] – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko [2018] – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla [2021] – ei mikään indieartisti
Death Hawks: Psychic Harmony [2019] – astronautiskelijan yllätyssiirto
Dingo: Kerjäläisten valtakunta [1985] – porilaiset manian kourissa
Draama-Helmi on ääni pään sisällä – Draama-Helmi kuistilla [2022]
Ellips: Yhden naisen hautajaiset [2019] – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! • Älä pelkää elämää [2021] – suurten tunteiden peli
Hearthill: Graveyard Party Blues [1990] – hurmos ja sykkivä sydän
Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella • Vuodet 2017–2021
Hurriganes: Roadrunner [1974] – homma ja kuinka se hoidetaan
Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Jonna Tervomaan Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta

Joose Keskitalo: En lähde surussa [2019] – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää [2018] – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla [1998] – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001] – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV [2020] – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa [2021] – arvokasta hölynpölyä
Lyyti: Toiveet ja helyt [2021] – sanat soivat kuin sävelet
Maija Vilkkumaa: Aja! [2015] – kun kaava rikotaan
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa • Vuodet 2002–2022
Nylon Beat: Valehtelija [1999] – popyhtyeen kasvun paikka
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pimeys: Aika tihentyy [2015] – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves [2021] – aaltojen voima ja hauraus
Tiisu: III [2022] – elämää, ei sen vähempää
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa [1997] – koruton mestariteos
Viitasen Piian Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla

Sanna ”Litku” Klemetti
Finna.fi

Jesufåglar
[Sanna Klemetti • Enni Kyttänen • Taneli Hildén • Tatu Säteri • Veli-Ville Sivén • Juho Kalliolahti • Joel Pihlaja]
Finna.fi

Matka ajan rannoille | Jesufåglar 2010

Mäsä
Sakka [Sanna Klemetti] • Eeva Lietonen • Sammy [Sami Keinänen] • Jukka Kääntä • Untsi • Juho Kalliolahti • Paavi [Janne Paavilainen]
Finna.fi

Mä&Sä | Luova Records 2016
Viimesen päälle | Luova Records 2017

Litku Klemetti & Tuntematon Numero
Finna.fi

Horror ’15 | Luova Records 2016
Päivä päivältä vähemmän | 2017

Litku Klemetti
Finna.fi

2010-luku

Juna Kainuuseen | Viihdekasetit/Luova Records 2017
Taika tapahtuu | Luova Records 2018
Ding ding dong | Luova Records 2019

2020-luku

Kukkia muovipussissa | Luova Records 2021
Asiatonta oleskelua | This Is Art! 2022

Lue lisää Litku Klemetistä
Finna.fi

Mitä on undie? Jaettu estetiikka ja kokeellisuus suomalaisessa undergroundmusiikissa 2010-luvulla Sanna Klemetti, 75 sivua | Musiikkitieteen pro gradu -työ 2015

Horror ’15 • 2016
Spotify

Juna Kainuuseen • 2017
Spotify

Ding Ding Dong • 2019
Spotify

Horror ’15 • 2016

Päivä päivältä vähemmän • 2017

Ding Ding Dong • 2019