Katzenjammer • 2005–2015
Le Pop • A Kiss Before You Go • Rockland
Kuvittele neljä villiä norjalaispelimannia vaihtamassa instrumentteja lennosta ja sekoittelemassa tyylilajeja kuin alkemistit laboratoriossaan. Sellainen nimittäin on ollut olemassa. Yksityisessä Nordisk Institutt for Scene og Studio -opistossa opiskelevat kaverukset Anne Marit Bergheim, Solveig Heilo ja Turid Jørgensen perustivat Katzenjammerin Oslossa vuonna 2005. Pian mukaan liittyi neljänneksi jäseneksi Heilon ystävä Marianne Sveen. Kokoonpano osoittautui täydelliseksi, ja pian alkoi syntyä mahtavaa ja ainutlaatuista musiikkia, levyjä, musiikkivideoita ja kiertueita.
Katzenjammer-albumit Le Pop, A Kiss Before You Go ja Rockland.
Kuva 📷 Marko Niemelä
Kymmenen vuotta myöhemmin, lukemattomien keikkojen ja kolmen studioalbumin jälkeen Katzenjammer ilmoitti jäävänsä tauolle. Sen aikana ensimmäisen päätöksen lopettamisesta teki Sveen. Hän kertoi keskittyvänsä jatkossa ainoastaan soolouraansa. Pian fanien pahin pelko toteutui. Katzenjammer ei jatkaisi enää yhdessä.
Sarjakuvasta nimensä napanneen Katzenjammerin musiikillista tyyliä on vaikea määritellä. Yhtyeen musiikissa yhdistyivät bluegrass, kantri, soul, mannermainen kabaree, balkanilaisen perinnemusiikin tuliset mausteet ja häpeilemättömän melodinen popmusiikki. Käytännössä Katzenjammer loi aineksista oman tyylinsä. Kaikki jäsenet toimivat vuorollaan päälaulajina. Myös hiottu stemmalaulu oli keskeinen osa soundia. Katzenjammerin harmoninen sointi oli syvä ja erinomaisen taiten orkestroitua. Keikat olivat täynnä värikkään musisoinnin ilotulitusta, karnevaalimaista energiaa ja huumoria. Melodiat ja kertosäkeet tarttuivat kuin märkä hiekka varpaisiin. Yhtyeen kappaleille oli tunnusomaista rikkaat sovitukset, jotka sisälsivät lukemattomia koukkuja ja yllättäviä yksityiskohtia.
Myös ulkomusiikilliset seikat olivat tarkkaan toteutettuja. Jokaisella bändin jäsenellä oli oma tunnistettava stailinsa. Katzenjammer kuulosti ja näytti yhdessä hyvältä. Vaikka bändin repertuaaria läpäisi voimakas eurooppalainen tatsi, hallitsivat he kevyen suvereenisti myös amerikkalaisen populaarimusiikin perinteet ja tyylikeinot. Erityisesti Marianne Sveen erottui soulahtavalla laulullaan, mutta myös Sol Heilo toi musiikkiin sielukasta tulkintaa. Katzenjammer julkaisi urallaan kolme studioalbumia, joista jokainen on erinomainen. Laulut olivat hämmästyttää korkeatasoisia; kolmestakymmenestäkuudesta albumikappaleesta kaikki ovat vähintään hyviä.
Räiskyvän ennakkoluuloton debyytti
Le Pop • 2008
Vuonna 2008 Katzenjammer osallistui Norjan Yleisradion NRK Urørt -kilpailuun kappaleella ’A Bar In Amsterdam’. He voittivat yleisöäänestyksen, mutta sijoittuivat ratkaisevilla tuomariäänillä lopulta kolmanneksi. Bändi alkoi välittömästi kerätä lisää huomiota esiintymisillään, ja jo saman vuoden syyskuussa julkaistiin Katzenjammerin debyyttialbumi Le Pop.
Overture + A Bar In Amsterdam • albumilta Le Pop
2008
Estottomasti eri tyylisuuntia sisältävän kappalekokonaisuuden oli säveltänyt lauluntekijä Mats Rybø, mutta sovituksista vastasi bändi itse. Pääosin Mike Hartungin ja Sol Heilon tuottama hyväsoundinen levy nousi Norjassa ja muuallakin Euroopassa. listoille. Bändin jäsenet pyörittävät levyllä yli viittätoista instrumenttia, eivätkä sovitukset suostu pysymään hetkeäkään paikallaan. Koukkuja ja ideoita suorastaan tuhlaillaan. Le Popin villin pitelemätön meininki upposi yleisöön kaikkialla missä bändi ikinä kulki.
A Bar In Amsterdam • albumilta Le Pop
2008
Levy käynnistyy enteilevällä ’Overture’-instrumentaalilla, joka purkautuu riehakkaaseen ’A Bar In Amsterdamiin’. Heilon vahva laulu yhdistyy nokkelasti maukkaaseen trumpettiriffiin (Heilo) ja tanssittavaan balkan-komppiin. Kappale on itsessään kuin kiihkeä karnevaali ilman minkäänlaista hengähdystaukoa. Seuraavana kuultava ’Demon Kitty Rag’ puolestaan vie kuulijan vuosikymmenien takaisille jazzklubeille, missä Marianne Sveenin vokalisointi ja päättäväisesti pumppaama vaihtobasso kutovat kappaleesta humoristisen rytmipalan. Albumi ei kuitenkaan sisällä pelkkää ilottelevaa kaaosta. ’Tea With Cinnamon’ tuo mukanaan kepeän sirkusmaista ilmapiiriä, jonka valssimainen väliosa antaa kappaleelle odottamattoman unenomaista syvyyttä.
Tea With Cinnamon
’Hey Ho On The Devil’s Back’ virittää varjoisampaa tunnelmaa tuulefektillään ja marssirytmillään, jossa Heilon taidokas rumpalointi pääsee oikeuksiinsa. Ei ihme, että kappale oli hänen suosikkinsa bändin settilistassa. Sveenin uhkaava vokalisointi oli herkullisimmillaan juuri konserttiympäristössä.
’Wading In Deeper’ asettelee herkemmän lähestymistavan; laulun balladimainen 6/8-tahtilaji, koskettimien ja jousien luoma lämpö sekä ennen kaikkea kolmen laulajan kauniisti punoutuvat äänet tekevät siitä levyn koskettavimpia hetkiä. Le Popin riehuvassa nimikkokappaleessa hullutellaan ranskaksi meluisalla yhteislaululla. Heti perään kuultava ’Der Kapitan’ jatkaa instrumentaalista irrottelua painokkaiden iskujen ja nopeatempoisen vaihtobassokompin vuorottelulla. Vastapainoksi ’Virginia Clemm’ maalaa melankolisen kuvan. Heilon tulkinta ja viulun kaihoisa sointi kuljettavat ajatukset harhailemaan syvälle tummanpuhuvaan gotiikkaan.
’Play My Darling, Play’ -laulu on ehdottomasti albumin amerikkalaisin kappale. Huuliharppu ja Anne Marit Bergheimin reilusti liioitteleva aksentti tekevät siitä hivenen pastissimaisen, mutta vastustamattomasti se svengaa. Keikoilla bändi kerääntyi aitoon bluegrass-henkeen yhden konkkamikin ympärille kappaletta esittämään. Tyylitajua piisasi pienintä yksityiskohtaa myöten. Heti perään ’To The Sea’ imaisee kuulijan mukaansa lähes puoleensavetävällä poljennollaan ja tarttuvalla kertosäkeellään. Debyyttialbumin majesteettisin hetki koetaan lopuksi ’Mother Superior’ -valssin parissa. Raidalta huokuva eurooppalainen kabaree-tyyli yksinkertaisesti vangitsee kuulijan ja pitää ankarasti otteessaan.
Mutta ei homma tähän pääty. Kun ’Ain’t No Thang’ yllättää kuulijan salakavalana piiloraitana, on kuulijan vaikea olla hymyilemättä tyytyväisenä. Kappale päättää levyn rämäpäisellä katusoittotyyliin esitetyllä banjon, mandoliinin, kazoon ja kenties pesulaudankin villillä jamilla – täydellinen loppuhuipennus albumille, jonka muusikot eivät ota itseään liian vakavasti, huikeaa soittotaitoa ja estotonta luovuutta peittelemättä. Le Pop ei ole pelkästään erinomainen debyyttialbumi – se on räiskyvä, hauska ja kunnianhimoinen taidonnäyte. Liki täydellinen albumi on täynnä yllätyksiä, energiaa ja ennen kaikkea pursuavaa elämäniloa.
Seikkailu jatkuu ja ilmaisu kirkastuu
A Kiss Before You Go • 2011
Katzenjammerin toinen studioalbumi julkaistiin 9. syyskuuta 2011. Uuden albumin myötä Katzenjammerista tuli huippusuosittu Norjassa ja monessa Länsi-Euroopan maassa, erityisesti Saksassa. Edeltäjänsä tavoin A Kiss Before You Go vie kuulijan tripille läpi eri tyylilajien, tunnetilojen ja sävykkäiden sointien ihmemaahan. Levyn kansikuvassa bändi istuu veneessä lyhdyt käsissä merirosvoiksi pukeutuneina ikään kuin jotain etsien. Oman aarteensa he ovat kuitenkin upottaneet albumiraidoille: niistä löytyy helmiä, jalokiviä ja muita rikkauksia.
Levyn avaava nimikkokappale johdattelee kuulijan bändille ominaiseen kabareen maailmaan.
Seuraavana kuultava ’I Will Dance (When I Walk Away)’ on mukaansatempaava kappalejossa Heilon kirkas laulaminen pääsee loistamaan ja tuomaan esiin herkkyytensä. Taitavasti rakennettu dynamiikka tekevät kantrihenkisestä kappaleesta täysin vastustamattoman. Ei ihme, että kappale julkaistiin myös singlenä.
I Will Dance (When I Walk Away) • albumilta A Kiss Before You Go
2011
’Cherry Pie’ jatkaa tanssittavalla otteella, mutta astetta pehmeämmin. Sveenin ilmeikkyys, taustalaulut ja vihellyssoolo tuovat kappaleeseen kepeyttä. Albumin suuri yllätys on kantaaottava Genesis-klasariklassikko ’Land Of Confusion’. Hienosti toimii, ja ennen kaikkea uskottavasti. Uhkean robusti piano, Mariannen voimalaulu ja tanakka komppi alleviivaavat Mike Rutherfordin kantaaottavaa sanoitusta kenties alkuperäistä painokkaammin. Tässä vaiheessa albumia kaivataan jo vastapainoa, ja herkkä sekä unenomainen ’Lady Marlene’, Anne Marit Bergheimin tulkitsemana, tarjoaa juuri sitä kellopelin ja banjon maustamana. Erityisesti kaunis kertosäe koskettaa.
Land Of Confusion • Genesis-cover albumilta A Kiss Before You Go
2011
Albumin toisena singlenä julkaistu ’Rock-Paper-Scissors’ on eräänlainen ’I Will Dancen’ sisarkappale. Yhteislaulumainen kertosäe ja kappaleen ujostelematon, jopa teinimäinen popmaisuus toimi hienosti myös livenä.
Rock-Paper-Scissors • albumilta A Kiss Before You Go
2011
Rämisevä ja koliseva ’Cocktails And Ruby Slippers’ vie Bergheimin johdolla kuulijan takaisin ensimmäisen albumin humoristiseen äänimaailmaan. Abbamaisen nerokas kertosäe kielii, että mestareita ollaan kuunneltu tarkkaan jo esituotantovaiheessa. ’Soviet Trumpeter’ erottuu joukosta uhkaavuudellaan ja makaaberilla valssirytmillään. Kappale kasvaa ja paisuu lopulta lähes horrormusikaalimaisiin mittasuhteisiin monikerroksisine harmonioineen.
Seuraavaksi siirrytään täysin eri maailmaan kun ’Loathsome M’ räjähtää soimaan 80-luvun punk rockin asenteella. Raskaat kitarat ja Turid Jørgensenin muista poikkeava (edukseen) lauluääni sujauttavat albumikokonaisuuteen uutta (jo kaivattua) ilmettä ja raikkautta. Kekseliäs ’Shepherd’s Song’ on jälleen kuin luotu keikkakäyttöön. Kelpaa taatusti krantummallekin kantridiggarille. ’Gypsy Flee’ puolestaan vastaa tyylipuhdasta rituaalimaista voimannäytettä kappaleen muodossa. Tässä kohtaa Katzenjammer näyttää kosmologisen paikkansa. Pohjoisten pakanakulttuurien mytologia tihkuu musiikista ulos. Komppia on takuulla hakattu Mjölnerillä ja stemmoja treenattu viimaisten vuonojen rannoilla. Vierailevana tähtenä skulailee itse kitaristi Dweezil Zappa.
Jumalainen albumi sulkeutuu vaikuttavaan ’God’s Great Dust Stormiin’. Sveenin ponnekas ääni ja gospel-henkinen tunnelma luovat levylle syvällisen ja voimakkaan loppuhuipennuksen, joka jää soimaan pitkäksi aikaa kuuntelijan mieleen.
A Kiss Before You Go on monipuolinen ja yllätyksiä täynnä oleva albumi, joka esittelee Katzenjammerin laajan musiikillisen kirjon. Se on täynnä ilahduttavia melodioita, oivaltavia sovituksia ja ennen kaikkea tinkimätöntä omaperäisyyttä – juuri sitä, mikä teki bändistä täysin ainutlaatuisen.
Trilogian tunteikas loppuhuipennus
Rockland • 2015
Kolmas ja viimeinen studioalbumi Rockland julkaistiin alkuvuodesta 2015 Euroopassa ja keväällä Pohjois-Amerikassa. Siinä missä Le Pop esitteli yhtyeen anarkistista soundia ja A Kiss Before You Go (2011) toi sovituksiin lisää soinnillista syvyyttä. Rocklandilla kuullaan tuottaja Victor Van Vugtin johdolla aiempaa pelkistetympää ja juurevampaa soundia. Toki melodinen pop on edelleen mukana. Eurooppalaiset kabareeainekset on tällä kertaa jätetty tietoisesti taka-alalle. Bändiorganisaation mielessä saattoi jo siintää tulevat Yhdysvaltojen markkinat ja esiintymiset. Osalle yhtyeen faneista pelkistetympi tyyli saattoi näyttäytyä identiteettikriisinä, siksi albumiraidoilta on aistittavissa haikeutta, lavean anakronistisesti tulkittuna jopa jäähyväisten makua.
Old De Spain • albumilta Rockland
2015
Albumi lähtee liikkeelle uhmakkaalla ’Old De Spain’ -kappaleella, jossa blues-henkisyys manifestoituu päättäväisellä kompilla. Sovitus on huolella työstetty. ’Curvaceous Needs’ jatkaa rivakalla meiningillä. Mahtavan kertosäkeen omaava kappale soisi edukseen millä tahansa bluegrass-radioasemalla. ’My Own Tune’ leikittelee rytmisillä elementeillä, synkopoidulla melodialla ja ska-henkisellä energialla, jonka keskellä kuullaan Turid Jørgensenin norjaksi räppäämä osuus.
My Own Tune • albumilta Rockland
2015
’Oh My God’ erottuu kokeellisuudellaan. The Cure -henkinen nykivä rytmi tekee siitä erikoisen, mutta homma vaan toimii hauskan kierolla tavallaan. Albumin popmaailmaa edustaa ’Lady Grey’, jonka kellopeli luo kevyen lastenlaulumaista fiilistä. Mollisointuihin purkautuva kertosäe tuo mukaan kaihomielisyyttä, mikä luo mielenkiintoisen kontrastin kepeälle säkeistölle.
Lady Grey • albumilta Rockland
2015
’Flash in the Dark’ rakentuu yksinkertaisen mutta tehokkaan riffin ympärille, ja vaikka se ei kenties ole levyn parhaimpia raitoja, se osoittaa yhtyeen kyvyn tehdä yksinkertaisistakin elementeistä mukavasti rullaavan laulun. Kansitaiteesta vastannut lahjakas monitaituri Sol Heilo jättää kokonaisuuteen oman visuaalisen kädenjälkensä, mutta myös musiikillisesti hänen vaikutuksensa on albumilla merkittävä, erityisesti kappaleessa ’Shine Like Neon Rays’, joka nousee levyn kirkkaimmaksi pophelmeksi.
Shine Like Neon Rays • albumilta Rockland
2015
Katzenjammerin soul-laulaja Marianne Sveen puolestaan loistaa jälleen kerran ’Driving After Youn’ kolmijakoisella bluesilla leikittelyllä. Näin lähelle suistoaluetta ei kilpahiihtäjien maassa olla aiemmin päästy. Levyn loppupuolella kuultava Turid Jørgensenin ’My Dear’ on iloinen ralli, jossa on irlantilaisvaikutteinen kertosäe ja mallasmainen tuulahdus pubilaulua. Kappaleen sointukierrot ovat toki kierrätettyjä, mutta niistähän parhaat pophitit on aina sorvattu. Herkkupalaa seuraa tiivistunnelmainen Bad Girl. Sol Heilon kiihkeä kappale nousee ehdottomasti albumin kohokohtien joukkoon maukkaine slidedobroineen ja tiukkoine close harmony -kertosäkeineen. Bad Girl on aina kuunneltava kahteen kertaan peräkkäin, niin koukuttava se on.
Levyn päättää sen nimikkokappale ’Rockland’, joka alkaa herkkänä näppäilynä ja kasvaa kohti vahvaa, tunteikasta finaalia. Kappale ammentaa inspiraatiota Allen Ginsbergin Howl-runosta, käsitellen ulkopuolisuutta ja yksilöllisyyttä – teemoja, jotka resonoivat vahvasti Katzenjammerin musiikillisessa maailmassa. Anne Marit Bergheim tuo lauluun surumielistä kauneutta, joka jollakin tapaa leikkaa läpi koko albumin. Se oli Katzenjammerin levytrilogian viimeinen sävellys. Rockland on tasapainoinen ja kypsä albumi, joka esittelee Katzenjammerin hieman hillitymmässä mutta edelleen moniulotteisessa valossa. Vaikka riehakkaat hetket ovat harvemmassa, sen hienostunut tuotanto ja tunteikkaat kappaleet tekevät siitä arvokkaan päätöksen bändin levytysuralle.
Marko Niemelä
Katzenjammer | Facebook
Katzenjammer | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green DeLorean [2011]
Aija Puurtinen & Jalavei – sanoja sieltä jostakin • Keltaisen talon ullakko [2018]
Alanis Morissette • Jagged Little Pill [1995] on ajaton ajankuva
Annika Norlin & Jonas Teglund – hieno alku yhteistyölle • En tid att riva sönder [2024]
Beth Gibbonsin muusana on menetys • Lives Outgrown [2024]
Björk – oudosti välkkyvä tähti • Debut [1993]
Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille
Cyndi Lauper – epätavallinen ura • She’s So Unusual [1983]
Dina Ögon lumoaa lempeästi • Dina Ögon [2021] • Oas [2023] • Orion [2024]
Florence + The Machine – valintojen hinta • Dance Fever [2022]
Hearthill – sykkivä sydän • Graveyard Party Blues [1990]
Iron Country Sisters – Iron Country Sistersin americana vakuuttaisi Amerikassakin • The Blue Hidden In [2019] • Grace [2024]
J. Karjalainen – uutta vanhaa musiikkia • Lännen-Jukka – amerikansuomalaisia lauluja [2006]
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
Litku Klemetti – puoli vuosikymmentä • Vuodet 2016–2020
Maria Ylipää & Emma Salokoski – raja-aitoja rikkovaa laulelmaa • Kauniita piikkejä [2024]
Marianne Faithfull – uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
PJ Harvey – himosta ja kaipauksesta • To Bring You My Love [1995]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Sheryl Crow on luovassa tilassa • Evolution [2024]
St. Vincent – kohtauksia selviytymisestä • Daddy’s Home [2021]
Suzanne Vega [1] 1985–1992 • Metropolin uusi tähti
Suzanne Vega [2] 1996–2022 • Lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Teddy & The Tigers – suomibillyn suosion huippu • Burn It Up [1978]
The Bangles – pophelmiä ja radiotapettia • Different Light [1986]
The Runaways löi lasikaton rikki kitaralla • The Runaways [1976]
Tom Waits – läpimurto tuntemattomaan • Bone Machine [1992]
Tori Amos – rehellistä lauluntekijyyttä • Little Earthquakes [1992]
Willie Nelson – kuiskauksia vuosien takaa • Teatro [1998]
💿
Katzenjammer
Finna.fi
Le Pop | Propeller Recordings 2008 • Nettwerk 2009
A Kiss Before You Go | Propeller Recordings / Universal Music Group / Vertigo Berlin 2011
Rockland | Propeller Recordings / Vertigo / Universal Music Group 2015
Live At Gearbox • live | Propeller Recordings 2016
💿
Marianne Sveen
Finna.fi
Next Of Kin | Drabant Music 2011
💿
Sol Heilo
Finna.fi
Skinhorse Playground | Propeller Recordings 2017
Unplugged Playground | Sol Heilo Music 2019
💿
TeleGram
Finna.fi
The Right Song | Telegram Records 2018
📚
Lue lisää • Read more
Finna.fi
Rock-And-Roll Woman – The 50 Fiercest Female Rockers Meredith Ochs, 216 pages | Sterling Publishing 2018
Le Pop • 2008
Spotify
A Kiss Before You Go • 2011
Spotify
Rockland • 2015
Spotify
Le Pop • 2008 / 2009
A Kiss Before You Go • 2011 • Kannen valokuva: Mathias Fossum • Kansitaide: Heydays
Rockland • 2015 • Kansitaide: Sol Heilo
