1973 | Kaiku Entertainment 2022

Musiikkia esille kirjastossa
• Aja! Maija Vilkkumaa | Warner Music Finland 2015
• Joku muu, mikä Maija Vilkkumaa | Warner Music Finland 2017
• Tappopoppia & Hysteerinen harmonia Tarharyhmä | Poko Rekords 1993–1995

Jos Maija Vilkkumaa ei yksin tuonut suomirockia tälle vuosituhannelle, ainakin hän oli vahvasti hankkeessa mukana. Ensimmäiset albumit Pitkä ihana leikki (1999) ja Meikit, ketjut ja vyöt (2001) nostivat vuonna 1973 syntyneen laulaja-lauluntekijän kotimaisen kitararockin menestyjien joukkoon. Kolmas levy, 120 000 kappaletta myynyt Ei (2003) teki hänestä tähdistä kirkkaimman.

Samaan aikaan naisartistien asema muuttui. 2000-luvulla suomirockista ei voinut puhua mainitsematta Jonna Tervomaata, PMMP:tä ja Tiktakia. Tämä kehitys pääsi vauhtiin vasta 1990-luvun lopulla. Esimerkiksi seitsemänkymmenen artistin ja sadan biisin kokoelmalla Suomirockin kultainen 80-luku (2009) on mukana vain yksi naisartisti ja viitisen bändiä, joissa oli naisjäseniä. Vielä 1990-luvulla naispuoliset suomirokkarit olivat harvinaisia. Popin puolelta löytyi Nylon Beatin kaltaisia ylenkatsottuja kokoonpanoja, mutta rokki oli poikabändien kuten Apulannan, Neljän Ruusun ja Don Huonojen reviiriä. Kikkalaitiset olivat poikkeus ”siellä, missä tytöt ei soita kitaraa”, kuten PMMP:stä soolouralle siirtynyt Paula Vesala paljon myöhemmin lauloi.

Maija Vilkkumaa: Kids Of 88

Vilkkumaan seuraavat levyt eivät yltäneet Ein tähtitieteellisiin myyntilukuihin, mihin vaikutti suosion ailahtelevan luonteen lisäksi sekin, että fyysisten levyjen yleinen myynti alkoi laskea. Siltikin Se ei olekaan niin (2005) myi reilusti yli platinarajan ja Superpallo (2008) ja Kunnes joet muuttaa suuntaa (2010) kultaa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tultua päätökseensä Vilkkumaa jäi tauolle. Seuraavien viiden vuoden aikana hänet saattoi bongata television Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelmasta sekä Lauluyhtye Viiden ja Kerkko Koskinen kollektiivin keikoilta, mutta ei soolokonserteista. 

Aja! (2015) oli näyttävä paluu soolouralle. Sen ilmestymisvuonna Vilkkumaa oli mukana tehokkaana profiilinnostajana tunnetun Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella. Kenties popmusiikin perusyksikön vaihtumisesta johtuen Aja! ei avannut uutta albumiputkea artistin tuotantoon. Vuonna 2017 ilmestynyt Joku muu, mikä oli kolmella välisoitolla jäsennelty kuuden biisin EP. Julkaisun nimi, elektronisvoittoinen soundi ja ajanmukainen digi-formaatti saivat miettimään, oliko Vilkkumaa määrittelemässä artistiuttaan uudelleen päivittämällä sitä. Pitkän linjan taiteilijoiden tapauksessa sellaisessa on aina valtavasti epäonnistumisen potentiaalia.

Maija Vilkkumaa: Betty Draper

Onneksi 1973 tulee tähän päivään tyylillä. Atso Soivio ei ole etsinyt tuotantoratkaisuja suoraan artistin menneisyydestä eikä varsinkaan retrolevyiltä tai luomurockista. Biisit on toteutettu studiossa modernilla tavalla, joka pukee niitä. Siinä 1973 muistuttaa Vilkkumaan varhaistuotantoa, joka myös oli sopivasti ajassa kiinni. Juuret ovat silti edelleen bändien soittamassa popissa ja rockissa, eikä kuulijan tarvitsekaan kummastella, miten tämä tällainen keikoilla toteutetaan. Pelkistetyimmillään musiikki on ’Merenneidossa’ ja ’Mun beibi ei oo mun’ -laulussa. 

Lyriikat ovat parhaimmillaan loistavia. ’Äidinmaa’ on viittäkymmentä lähestyvän suomalaisen naisen kattava katsaus siihen, miten tähän päivään on tultu tämän yhteiskunnan kehityksen puitteissa. Toinen ilmeisen omaelämäkerrallinen kappale on leikkisä ja nostalginen ’Kids of 88’, jonka makeaa säkeistöosaa sävellettäessä on muisteltu lämmöllä Madonnan kasarihittejä. Hienoimmasta päästä ovat myös ’Pari pikku sääntöö’, ’Betty Draper’, ’Jos oisin mies’ ja ’Yhdet vielä’, jotka kertovat Vilkkumaata ennenkin kiehtoneesta aiheesta, vapaassa lännessä sukupuoleen kohdistetuista rooliodotuksista. 

Albumin mitassa aihevalikoima voisi olla monipuolisempikin: ’Mun beibi ei oo mun’, ’Ulkomusiikilliset syyt’, ’Viimeinen elämä’, ’Jäähyväiset’, ’Merenneito’ ja ’1973’ ovat kaikki lauluja tavalla tai toisella vaikeista ihmissuhteista. Sävellykset ovat silti hyviä, ja eipähän ainakaan tarvitse kuunnella ihkuja ihastumishittejä. 

Maija Vilkkumaa: Äidinmaa. Ohjaaja: Emilia Hernesniemi

1973:n soidessa Joku muu, mikä -EP tuntuu kyberavaruuteen katoavalta välityöltä. Kaiku Entertainmentin Pekka Ruuska kertoi julkisessa somepäivityksessä, ettei aluksi kannattanut Vilkkumaan ehdotusta perinteisen albumin tekemisestä. Erinomaista, että tähän ratkaisuun kuitenkin päädyttiin. 1973:n jokaisella biisillä on paikkansa, eikä yhdestäkään laulusta aisti irtosinkkujen epätoivoista rakastetuksi tulemisen tarvetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maija Vilkkumaa | Facebook
Maija Vilkkumaa | Instagram
Maija Vilkkumaa | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anssi Kela – rohkeutta aallonpohjalla • Aukio [2009]
Chisu – suuren muutoksen maisemissa • Momentum 123 [2019]
Dingo – porilaiset manian kourissa • Kerjäläisten valtakunta [1985]
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Haloo Helsinki! – suurten tunteiden peli • Älä pelkää elämää [2021]
Irina – tiistaiaamun draamaa • Haluun olla yksin [2021]
Jonna Tervomaa • Ääni [2017] kasvaa kuunnellessa
Jonna Tervomaa • Superaurinko [2024] valaisee mutta ei polta
Litku Klemetti – arvokasta hölynpölyä • Kukkia muovipussissa [2021]
Maija Vilkkumaa [1] 1997–2007 • Töölostä triplaplatinaan, Kallion lukiosta konserttisaleihin

Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla • Joku muu, mikä [2017]
Maija Vilkkumaa tulee tähän päivään tyylillä • 1973 [2022]
Mikko Kuustonen – olemassaolon blues • Aurora [1994]
Nylon Beat – popyhtyeen kasvun paikka • Valehtelija [1999]
Pariisin Kevät – läpimurto todellisuudesta toiseen • Kaikki on satua [2012]
PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
Samae Koskinen – hymy hyytyi protestiksi • Mä näin unta että kaikki oli hyvin [2024]
Samuli Putro – ihana raastava elämä • Pienet rukoukset [2019]
Sielun Veljet – unohdettu klassikko • Softwood Music – Under Slow Pillars [1989]
Vesala tervehtii melankoliaa • Näkemiin, melankolia [2023]
Vilma Alina – parisuhteen viimeisellä rannalla • True Crime [2021]

💿
Tarharyhmä
[Maija Vilkkumaa • Minna Haapkylä • Paula Ojajärvi • Isa-Erika Lehto • Nöksy Niiniluoto]
Finna.fi

Tappopoppia | Poko Rekords 1993
Hysteerinen harmonia | Poko Rekords 1994 & 1995
Oppivuodet – 20 Tarharyhmän hittiä 1992–1995 | Poko Rekords 2001
Soitetaan kovaa! Koko tuotanto, koko tarina 1990–1995 • 3CD + 27-sivuinen liite | Poko Rekords / EMI Finland 2009

💿
Maija Vilkkumaa
Finna.fi

1990-luku

Pitkä ihana leikki | Evidence / Warner Music Finland 1999 • Peltipainos 2000

2000–2009

Meikit, ketjut ja vyöt | Evidence / Warner Music Finland 2001
Ei | Evidence / Warner Music Finland 2003
Se ei olekaan niin | Evidence / Warner Music Finland 2005
Totuutta ja tehtävää • CD+DVD | Evidence / Warner Music Finland 2006
Ilta Savoyssa • 2CD-livealbumi | Evidence / Warner Music Finland 2007
Superpallo | Warner Music Finland 2008

2010-luku

Kunnes joet muuttaa suuntaa | Warner Music Finland 2010
Aja! | Warner Music Finland 2015
Joku muu, mikä | Warner Music Finland 2017  
Maija! – Hitit 1999–2019 • 2CD-kokoelma | Warner Music Finland 2019

2020-luku

1973 | Kaiku Entertainment 2022
Lauluja musikaalista Bosslady | Flashland / Kaiku Entertainment 2024

📺🎶
Vain elämää 4
[Maija Vilkkumaa • Sanni • Virve Rosti • Pave Maijanen • Antti Tuisku • Anssi Kela • VilleGalle]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015

📺🎶
Vain elämää 10
[Maija Vilkkumaa • Erin • Vesala • Lauri Tähkä • Samu Huber • Elastinen • VilleGalle • Antti Tuisku]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 10 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019
Vain elämää – kausi 10 – toinen kattaus • 2CD | Warner Music Finland 2019

📚
Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Finna.fi

Maija Luca Gargano & Maija Vilkkumaa, 255 sivua | WSOY 2004
Miten lauluni syntyvät?  Toimittanut Eetu Kauppinen, 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017
Vilkkumaa Maija Vilkkumaa & Miina Supinen, 432 sivua | Gummerus 2023

Lue lisää Maija Vilkkumaasta
Soundi

Suomen ääni Mikko Meriläinen | Soundi 6/2022 • sivut 28–33

📚
Lue lisää Maija Vilkkumaata
Finna.fi

Nainen katolla  Maija Vilkkumaa, 334 sivua | Kaiku Books 2013

📚
Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003 & parannettu 1. painos 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rock – Tähtien elämää kulissien takana  Heta Hyttinen, 303 sivua | Readme.fi 2016
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Suomi-rockin tiekartta  Petri Nevalainen, 216 sivua | Gummerus / Ajatus 2005

📱🎶
1973 • 2022
Spotify

1973 • 2022 • Kannen valokuva: Jirina Alanko