Sir Elwoodin hiljaiset värit
Osa 2 • Vuodet 1999–2023
Pyhää kamaa • Pohjoisesta tuulee taas • Ilta illan jälkeen • 18. tammikuuta • Sattuman kauppa • Kaipuun vuosirenkaita • Aamupäivän Errol Flynn
Osa 1 • Vuodet 1988–1998
Musiikkia esille kirjastossa

Syyskuussa 1999 Sir Elwoodin hiljaiset värit julkaisi kuudennen studioalbuminsa Pyhää kamaa. Levy meni listakakkoseksi ja saavutti näin bändin uran parhaan sijoituksen, mikä todistaa kiinnostuksen Elwoodeihin olleen menestyneen kokoelman jäljiltä korkealla. Toisaalta se putosi listalta kuuden viikon jälkeen, eikä sillä Spotify-soittojen valossa ole varsinaisia klassikoita.

Itselleni Pyhää kamaa on tärkeä levy. Se ilmestyi juuri Helsinkiin muutettuani, ja Juha Lehden ja kumppaneiden lauluissahan soi Helsinki, sekä mytologisoituna että realistisesti kuvattuna. Kaiken lisäksi ensimmäinen kämppäni oli Kallion tuntumassa, ja juuri tuohon kaupunginosaanhan monet Elwoodien laulut luontevimmin sijoittaa.

Nykyään kuunneltuna Pyhää kamaa on osittain vähän yliyrittäväkin levy, mutta on sillä paljon onnistumisiakin, ja ainakin se tuo yhtyeen palettiin uusia sävyjä. Tuottajana tässä on Riku Niemi, joka oli aiemmin tehnyt bändille jousisovituksia. Levy on kuitenkin aika kaksijakoinen: se herkistyy balladeihin, mutta myös rokkaa lujemmin kuin Elwoodit vielä koskaan. Sama strategia oli havaittavissa jo Puunukella, mutta nyt se vietiin pidemmälle.

Poimitaanpa kappale ’Senna’ edustamaan bändin tuotannon tunteellisinta, syvimpiin vesiin sukeltavaa osastoa. Vanhenevasta naisesta sukulaisen tai muun läheisen silmin kertova kappale on aito ja täysi ihmiskohtalo. Tällaisissa biiseissä hiljaiset värit soivat sekä herkkinä että täyteläisinä, ja Juha Lehti sanoittajana osoittaa kykynsä tiettyyn ylisukupolvisuuteen.

Senna • albumilta Pyhää kamaa
1999

Oman ensimmäisen Helsingin-syksyni soundtrackia edusti erityisesti ’Kotikaupunki’, Kallio Hornsin pontevien torvien tukema biisi, joka on suomisoulia Sami Saarta rouheampana versiona ja kertoo pinnalta yksinkertaisen ja silti niin monia tasoja avaavan tarinan kävelystä Senaatintorilta Hakaniemeen – juuri sama reitti, jonka arki-iltapäivisin yliopistolta kotiini kuljin.

Kotikaupunki • albumilta Pyhää kamaa
1999

Elwoodien 2000-luku hahmottuu ikäiselleni ihmiselle väistämättä ”kultakauden jälkeiseksi” ajanjaksoksi, mutta vaikka bändin aktiivisin kuuntelu hiipui, aina uuteen levyn tarttuessaan tajusi löytäneensä ainakin jokusen helmen. Tässä vaiheessa uraa yhtyeen yleistyyli ei enää levy levyltä muuttunut, mutta toisaalta jo löydetty variaatio suomipopista herkkävireisen laulelman kautta äkäiseenkin rockiin oli koko ajan käytössä. Suosio vakiintui sille tasolle, missä albumit ylsivät top kymppiin ja keikoilla käytiin. Ajoittain tuli radiosoittoakin. Uuden sukupolven kriitikot sitä vastoin tuntuivat sysänneen Elwoodit nostalgiabändien laariin.

Syksyllä 2001 ilmestyi Pohjoisesta tuulee taas, joka on tasalaatuisesti aivan hyvä ja tiettyyn perusmelankoliaan palaava levy ilman rock-elkeitä. Itse asiassa se on Elwoodien tuotannon synkimmästä päästä, mutta aika vaivihkaisella tavalla. Tätä demonstroi levyn päätöskappale ’Lasinen vuori’, joka on ehdottomia suosikkejani yhtyeeltä.

Elwoodit levyttivät varsinkin alkuaikoinaan paljon covereita ja rohkeitakin sellaisia: Tom Waitsia, Neil Youngia. ’Lasinen vuori’ on kuitenkin supisuomalaista alkuperää, Toni Edelmannin sävellys Aale Tynnin upeaan runoon. Sitä ovat levyttäneet muutkin – ennen Elwoodeja ainakin Eija Ahvo, sittemmin Samuli Edelmann Yonan kanssa – mutta itselleni tämä riipaiseva elämänpettymyksen ja illuusioiden menettämisen kuvaus toimii parhaiten tänä versiona.

Lasinen vuori • albumilta Pohjoisesta tuulee taas
2001

Vuonna 2002 Elwoodit julkaisivat livelevyn Ilta illan jälkeen, minkä jälkeen saksofonisti Hansu Saarinen poistui riveistä – ensimmäisenä bändiläisenä sitten vuoden 1990. Seuraajaa hänelle ei rekrytoitu, vaan jäljelle jääneellä porukalla ja tällä kertaa Gabi Hakasen tuotantopuolella avittamana ilmestyi albumi taas säntillisesti syksyksi 2003.

Ei 18. tammikuuta ehkä tuo oleellista lisää bändin musiikkiin, mutta kohdittain se soi taas hieman vihaisempana 90-luvun lopun levyjen tyyliin. Lauluja on niin yksityisistä kuin yleisistäkin aiheista ja aika tummasävyisessä moodissa. Urbaanin elämän karummalta puolelta kolkon tarinan kertova ’Bussi 17’ on noussut jonkinmoiseksi klassikoksi, mutta tässä vielä isompaa aihetta, ihmiskunnan yleistä viheliäisyyttä, peräti lapsikuoron voimistamana käsittelevä ’Paha rotu’.

Paha rotu • albumilta 18. tammikuuta
2003

Ratkaiseva, traaginen käännekohta Elwoodien uralla koitti 13.6. 2004, kun alusta asti mukana ollut basisti Riku Järvinen menehtyi tapaturmaisesti. Jose Riikosen bändihistoriikki Sir Elwoodin hiljaiset värit – Backstage-passi (2023) valaisee kouriintuntuvasti tapauksen merkitystä yhtyeelle. Kyse oli kuitenkin kaveriporukasta vähintään siinä missä bändistäkin.

Toimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa. Katsottiin, että sitä Järvinen olisi itsekin halunnut. Levytystauko venyi ymmärrettävästi vähän pidemmäksi.

Uudeksi basistiksi löytyi Puppe Luomanmäki, ja uuden tuottajan, Erno Laitisen, kanssa tehty Sattuman kauppa ilmestyi huhtikuussa 2007. On tietysti helppoa ylivalaista levyä taustatapahtumilla, mutta jopa Elwoodien levyksi tämä on aika vihainen ja synkkä. Luulisin sen olevan myös äänekkäimpänä soiva SEHV-albumi koskaan, vaikka toisaalta balladipuolella se herkistyy entistä hiljaisempiin sävyihin.

Levyllä on nippu fanien arvostamia klassikoita, joista ei tietenkään enää varsinaisia valtavirtahittejä tullut. Riku Järvisen kohtalo ei kappaleissa muuten suoraan kuulu, mutta pysäyttävä päätösraita ’Hyvä veli’ puhuu varsin selvää kieltä.

Hyvä veli • albumilta Sattuman kauppa
2007

Vaikka Elwoodit selvisivät keskeisen jäsenen kuolemasta, ei yhtye ollut nollaluvun loppuun tultaessa kovin hyvässä hapessa. Jose Riikosen teos avaa syitä varsin avoimesti: Juha Lehti oli ajautunut syvenevään alkoholismiin, henkilösuhteet tulehtuivat pitkälti tästä johtuen. Siihen nähden bändi selvisi aivan kunnialla seuraavasta, vuonna 2010 julkaistusta albumistaan Kaipuun vuosirenkaita.

Elwoodit olivat aloittaneet levytysuransa Herodes-yhtiöllä ja teknisesti sen leivissä jatkaneetkin nollaluvun loppuun asti, mutta yhtiö oli silloin jo aikaa sitten sulautunut emokonserni EMI:in, ja kun bändin tärkein yhteyshenkilö Gabi Hakanen erkaantui yhtiöstä perustamaan omaa Ratas-yhtiötä, seurasi SEHV perässä. Ratas oli eräänlainen vanhojen suomirokkareiden reservaatti, jonka omistuksessakin keskeisillä artisteilla oli osuutensa. Elwoodeille varmasti sopiva koti, mutta Kaipuun vuosirenkaita ei ollut iso menestys. Siltä ei oikein löydy faneihinkaan resonoineita biisejä.

Ei se silti huono levy ole. Se on apea ja väsynyt, mutta nämähän voivat olla myönteisiäkin attribuutteja. Se on ehkä tyypillinen uransa laskukautta aloittelevan aikuisyhtyeen albumi, vähän väkisin puristettu, mutta juuri siihen liittyvää herkkyyttä tavoittava.

Tällaisilta levyiltä löytyy sellaisia biisejä kuin peräti kahdeksanminuuttiseksi kasvatettu ’Mätäoja (Kantsu -64)’.

Mätäoja (Kantsu -64) • albumilta Kaipuun vuosirenkaita
2010

Sisäisten ongelmiensa vuoksi Sir Elwoodin hiljaiset värit jäi levyn jälkeen kuitenkin pitkälle tauolle. Uutta musiikkia ei koko bändin nimissä julkaistu kymmeneen vuoteen. Näiden pitkien vuosien aikana Juha Lehti sai Jose Riikosen kirjan kuvaamalla tavalla selätettyä demoninsa, ja lopulta oli uudistuneiden Elwoodienkin paluun aika.

Siinä välissä Lehti ja kitaristi Jussi Virtanen – erinäisten muiden muusikoiden kanssa – ehtivät kuitenkin tehdä kaksi sivuprojektimaista levyä nimellä Sir Elwoodin vieraskirja. Näissä johtotähtenä olivat varsinkin 80-luvulla suomalaisen lyriikan suurena nuorena tähtenä pidetyn Ilpo Tiihosen runot. Lienevät olleet nuoren Lehden ydinlukemistoa, mutta tässä hankkeessa primus motorina toimi runot säveltänyt Virtanen.

Varsinkin vuonna 2015 ilmestynyt Sinä iltana sataa on vaikeassa lajissaan erinomainen ja tunnelmallinen runomusiikkilevy, joka ei oikeastaan kuulosta runomusiikkilevyltä. Tiihosen Kallio-maisemat sopivat Lehdelle just eikä melkein, mutta suuri ansio kuuluu Virtasen lajissaan loistaville sävellyksille. Kuten toki 2021 kuolleelle Tiihosellekin, joka oli laululyriikka-aikakauden runoilija ja jonka tekstit taittuvat jazzahtaviksi, laulelmallisiksi ja iskelmällisiksi biiseiksi aivan vaivattomasti.

Yleistunnelma on tietysti taas melankolinen. Harmaan kesäillan kuvaus ’Heinäkuun balladi’ on vangitseva. Se on ihan parhaiden Elwood-biisien tasolla.

Heinäkuun balladi • Sir Elwoodin vieraskirjan albumilta Sinä iltana sataa
2015

Vauhtiin päästyään sällit tekivät heti 2016 toisen levyn Runoilija, jossa ei siinäkään mitään vikaa ole, onpahan vain samaa uudestaan. Kohdittain on vähän kokeiltu enemmän sinne kabareetunnelmien suuntaan. Olkoon ’Petos’-biisi esimerkkinä siitä, miten Lehden ja Virtasen ilmaisu taittuu jo Brechtin ja Weillinkin meininkeihin..

Petos • Sir Elwoodin vieraskirjan albumilta Runoilija
2016

Varsinainen Sir Elwoodin hiljaiset värit palasi lopulta vuonna 2020 hyvällä albumilla Aamupäivän Errol Flynn. Lohjalle muuttanut Juha Lehti oli saanut päänsä selvitettyä, muusikkokaarti osin vaihtunut, mutta bändin kova ydin yhä jäljellä. Tuloksena levy, joka on tutun melankolinen, mutta silti jotenkin silmää iskevän rento. Ei mailan puristamista. Kuuluu, ettei elämä ole enää ollut niin synkkää reaaliajassa, vaikka karuja kokemuksia onkin taustalla.

Siitä käy esimerkiksi melkein hajoavan hauras ja koskettava ’Lumihiutaleet toukokuun’.

Lumihiutaleet toukokuun • albumilta Aamupäivän Errol Flynn
2020

Ja sen bändin toisenlaisen, jopa iskelmällisen puolen esittelee sitten levyn hieno nimibiisi, vaikka harvoinhan varsinaisissa iskelmissä elämän kyydistä pudonneista kirjoitetaan tai ainakaan näin kauniisti.

Aamupäivän Errol Flynn • albumilta Aamupäivän Errol Flynn
2020

Tuosta viimeisimmästä levystä on nyt kolme vuotta. Uusi tulee sitten kun tulee. Keikkaa bändi on tehnyt ja vaikuttaa olevan hyvässä hapessa. Mainittu Jose Riikosen kesällä ilmestynyt kirja avasi varmasti monelle – minullekin – yhtyeen toiminnan taustoja.

Sir Elwoodin hiljaiset värit ovat hieno joukko muusikkoja, jotka ovat auranneet suomisohjoon aivan oman polkunsa. Visio on ollut kokonaisvaltainen ja korkealaatuinen. On syntynyt sukupolvikokemuksia ja musiikillisia rakkaussuhteita, jotka ovat kestäneet ikävaiheesta toiseen.

Se on suunnattoman arvokasta.

Sir Elwoodin hiljaiset värit | Facebook
Sir Elwoodin hiljaiset värit | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Dave Lindholm – muun ohessa syntyi mestariteos • Vanha & uusi romanssi [1979]
Dingo – porilaiset manian kourissa • Kerjäläisten valtakunta [1985]
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019
Freud Marx Engels & Jung – hyväsydämiset baarikärpäset • Rintaan pistää, sukat haisee enkä pidä Jeesuksesta [1986]
Hassisen Kone – estottoman rockin riemuvoitto • Täältä tullaan Venäjä [1980]
Hearthill – hurmos ja sykkivä sydän • Graveyard Party Blues [1990]
Ismo Alanko – ainutlaatuinen hetkien sarja • Yksin Vanhalla [2017]
Juice Leskinen Grand Slam – sanailua ja syvyyttä • Pyromaani palaa rikospaikalle [1985]
Kaseva – suomenkielinen aikuispop kestää aikaa • Vuodet 1974–2024
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan
Leevi And The Leavings – tutunkuuloinen joutsenlaulu • Hopeahääpäivä [2003]
Maarit – vahvan äänen vahva avaus • Maarit [1973]
Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock [2007] • Nokia & Ericsson [2023]
Mikko Kuustonen – olemassaolon blues • Aurora [1994]

Miljoonasade [1] 1986–1992 • Innovaation ja populismin rajapinnalla
Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi
Mistakes – Pave Maijasen kaksikielinen suuntaviitta • Pidä huolta [1981]
Muska – rocknainen edellä aikaansa • Muska [1973]
Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet
Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin
Pekka Nisu • Pekka Nisun Lauhanmaa [2024] on alue, mielentila ja asema
Pelle Miljoona & Rockers – ihmisyys yhdistää • Brooklyn–Dakar [1999]
Pimeys – elämänmakuista popmusiikkia • Aika tihentyy [2015]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Riipinen – kollaasimainen kuulokuvataideteos • Itäistä pituutta [1984]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Tero-Petri & Korvaamattomat – ihmissuhdelauluja kauniilla käsialalla • Olet aina mukana [2021]
Tom Waits – läpimurto tuntemattomaan • Bone Machine [1992]
Tuomari Nurmio – koruton mestariteos • Luuta ja nahkaa [1997]
Yö – porirockin alkuräjähdys • Varietee [1983]
Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993]

Sir Elwoodin hiljaiset värit
Finna.fi

Varjoissa vapaan maailman | Herodes 1991
Yö tekee meistä varkaat | Herodes 1992 • LP Rolling Records 2022
Kymmenen tikkua laudalla | Herodes / EMI 1993 • CD 20-v juhlapainos EMI Finland 2013 • LP Lipposen levy ja kasetti 2020
Puoli viisi aamulla | Herodes / EMI 1995 • LP Lipposen levy ja kasetti 2021
Puunukke | Herodes / EMI 1997 • LP Lipposen levy ja kasetti 2021
Pyhää kamaa | Herodes / EMI 1999
Pohjoisesta tuulee taas | Herodes / EMI 2001
Ilta illan jälkeen • 2CD | Herodes / EMI Finland 2002
18. tammikuuta | Herodes / EMI Finland 2003
Sattuman kauppa | Herodes / EMI Finland 2007
Kaipuun vuosirenkaita | Ratas Music Group 2010
Aamupäivän Errol Flynn | Vallila Music House 2020

Boksit ja kokoelmalevyt
Sir Elwoodin hiljaiset värit
Finna.fi

Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia | Herodes / EMI Finland 1998
Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia – Osa 2 • CD+DVD | Herodes / EMI Finland 2005
Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia – Osa 3 • 2CD • 4CD+DVD | Herodes / EMI Finland 2009

Nuottialbumit
Sir Elwoodin hiljaiset värit
Finna.fi

Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia
Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia – Osa 3

Sir Elwoodin vieraskirja
Finna.fi

Sinä iltana sataa | Ratas Music Group 2015
Runoilija | Ratas Music / Sony Music Entertainment Finland 2016

📚🎧📱
Lue lisää Sir Elwoodin hiljaisista väreistä
Finna.fi

Sir Elwoodin hiljaiset värit – backstage-passi Jose Riikonen, 528 sivua | Like 2023
Sir Elwoodin hiljaiset värit artikkelihaku

Pyhää kamaa
Spotify

Aamupäivän Errol Flynn
Spotify

Pyhää kamaa Sir Elwoodin hiljaiset värit • 1999

Pohjoisesta tuulee taas Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2001

Ilta illan jälkeen Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2002

18. tammikuuta Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2003

Sattuman kauppa Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2007

Kaipuun vuosirenkaita  Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2010

Aamupäivän Errol Flynn Sir Elwoodin hiljaiset värit • 2020