Fire Of Love | Ruby Records 1981
The Gun Club • Vuodet 1979–1996
Jeffrey Lee Pierce 1958–1996
Jeffrey Lee Pierce (1958–1996) tuo mieleen Freaks And Geeks -sarjan. The Gun Clubin sielulla ei ollut mitään tekemistä tuon tv-ohjelman kanssa, mutta hän oli friikki ja nörtti. Nuorena hän oli omiin intohimoihinsa uppoutunut omituinen hahmo, joka ei pärjännyt urheilijanuorukaisten ja tanssiaisprinsessojen hallitsemassa koulumaailmassa. Ja niin kuin joillekin meistä surkuhupaisista friikeistä ja giikeistä käy, Pierce löysi pelastuksensa ja kadotuksensa rock’n’rollista. Mutta ei se hänen sisintään muuttanut. Vielä kulttisankarin asemassakin hän huokui syrjittyä erilaisuutta.
Jeffrey Lee Pierce. Kuva: Chris Stein
Nuori Pierce ei löytänyt paikkaansa muiden joukossa, mutta sai henkisen kodin taiteesta. Hän ihaili näyttelijä Marlon Brandoa ja Malcolm Lowryn, William Kennedyn ja William S. Burroughsin kaltaisia kirjailijoita. Hän vietti paljon aikaa liveklubeilla ja levykaupoissa ja idolisoi Marilyn Monroeta ja Debbie Harryä.
Sex Beat • albumilta Fire Of Love
1981
Pierce haaveili niin näyttelemisestä kuin kirjoittamisestakin, kunnes 1970-luvun lopulla hänen ambitionsa kohdistuivat tiukemmin musiikkiin. Hän ryhtyi kirjoittamaan The Record Reviewiin ja Slashiin, opetteli kitaransoiton alkeet ja soitti ensimmäiset keikkansa bändeissä, jotka muistetaan vain siksi, että Pierce oli mukana niissä. Tavattuaan Pere Ubun keikalla Brian Tristan -nimisen friikin ja nörtin (Pierce johti Blondien fanikerhoa, Tristan Ramonesin), hän yllytti tämän perustamaan kanssaan bändin. Pierce opetti Tristanin soittamaan kitaraa (avovireellä, koska se oli helpointa). Aluksi heidän yhtyeensä nimi oli The Creeping Ritual. Punkbändi The Circle Jerksin laulaja Keith Morris kuitenkin ehdotti uudeksi nimeksi The Gun Clubia.
Bändeille on yleensä eduksi, jos edes osa sen jäsenistä osaa oikeasti soittaa jotakin. Niinpä The Gun Club alkoi toimia, kun sen varhaisin kokoonpano hajosi ja rytmiryhmäksi ryhtyivät The Bags -yhtyeessä soittaneet basisti Rob Ritter ja rumpali Terry Graham. Soittotekninen taso parani edelleen, kun aloitteleva kitaristi Tristan pyydettiin legendaariseen The Crampsiin (jossa hänestä tuli Kid Congo Powers). The Gun Club pestasi Tristanin tilalle Ward Dotsonin, joka olisi mieluummin liittynyt The Crampsiin.
Ghost Of The Highway • albumilta Fire Of Love
1981
Kokoonpano Pierce-Graham-Ritter-Dotson levytti The Gun Clubin kaksi ensimmäistä albumia. Debyytti Fire Of Love (1981) tehtiin parissa päivässä eikä erityisen harmonisissa tunnelmissa. Bändikaverit havaitsivat Piercen olevan monin tavoin sietämätön tyyppi, jonka seura oli todella raskasta – Dotson on sittemmin vitsaillut haaveilleensa Piercen pieksämisestä golfmailalla. Hyvää oli se, että ärsyttävä bändiliideri osasi luoda rankkaa kuvastoa ja sielukkaita sävelmiä asioista, joilla ei ollut mitään tekemistä hänen oman elämänsä kanssa. Pierce lauloi heroiinista ja lynkkauksista, mutta asui idyllisessä lähiökodissa äitinsä kanssa.
Slash Recordsin alamerkin Ruby Recordsin julkaisema Fire Of Love oli merkittävä teos. Se oli ensimmäinen todellinen todiste siitä, että omalaatuisella, huonosti käyttäytyvällä ja huomionkipeällä Jeffrey Lee Piercellä oli oikeasti jotakin taiteellista annettavaa. Myös hänen visionsa laatu oli merkittävä. Pierce oli kiinnostunut ”roots-musiikista”, kuten bluesista, countrysta, jazzista, rockabillystä ja reggaesta, mutta myös punkista ja toisaalta New Yorkin perinteitä raastavasta no wavesta – Pierce siis rakasti sekä juurevuutta että juurilta repimistä. Erityisesti juurimusiikkivaikutteiden käyttäminen oli pesäeroa menneeseen tekevän post-punkin aikakaudella varsin uskaliasta.
She’s Like Heroin To Me • albumilta Fire Of Love
1981
Niin sanottu ”punkblues” ei ole nykyisin mikään omaperäinen konsepti, ja se on suurelta osin The Gun Clubin ansiota. Piercen bändi toi juurimusiikin sielun punkinjälkeiseen maailmaan uraauurtavalla tavalla. Fire Of Lovella on jopa pari blueslainaa, joita bändi käsittelee kiitettävän luovasti. ’Preachin’ The Blues’ – alun perin ’Preachin’ Blues’ – on merkitty myyttisen Robert Johnsonin nimiin, vaikka sen äänitti ensi kertaa hänen oppi-isänsä Son House vuonna 1935. The Gun Clubin räväkästi kaahaavalla ’Preachin’ The Bluesilla’ ei ole muita yhtymäkohtia Johnsonin ja Housen deltabluesklassikoihin kuin se, että sanoitus on yhdistelmä niistä. ’Cool Drink Of Water Blues’ on Tommy Johnsonia vuodelta 1928. The Gun Club teki siitä hillityn ja kalsean version, jossa oli paljon omaa. Fire Of Lovella menneiden aikojen myyttinen Amerikka kohtasi uuden bändin, joka kieltäytyi noudattamasta oman aikansa rockin dogmia.
Fire Of Love on parhaimmillaan Piercen omissa biiseissä. ’Sex Beat’ ja ’Ghost On The Highway’ ovat intensiivisiä klassikkoja, ja ’Promise Me’tä’ maustava kömpelö viulunsoitto saa biisin kuulostamaan The Velvet Undergroundilta. ’She’s Like Heroin To Me’n’ säkeistöissä kaikuu Dylanin kautta suodattunut americana, ja ’For The Love Of Ivy’ rämistellään The Crampsin Poison Ivy Rorschachin kunniaksi. ’Fire Spiritin’ ja ’Jack Of Firen’ kaltaiset kappaleet osoittavat, Pierce ei ollut The Gun Clubin alkuaikoina häävi melodianikkari, mutta hänen sanoituksissaan on lyyristä syvyyttä.
Jack On Fire • albumilta Fire Of Love
1981
Fire Of Love oli merkittävä julkaisu, mutta The Gun Clubille vasta tarinan ensimmäinen luku. Yhtye teki kaikkiaan seitsemän albumia, joista viimeinen, Lucky Jim, ilmestyi vuonna 1993. Kokoonpano Piercen ympärillä vaihtui taajaan, eikä The Gun Club lopulta ollut niinkään bändi kuin hänen henkilökohtainen ilmaisukanavansa. Hän nousi kansainväliseen kulttimaineeseen ja teki sooloalbumin, ja hän opetteli soittamaan kitaraa kunnolla, ja häntä ihailtiin niin kuin rockin itsetuhoisia antisankareita ihaillaan, ja Nick Caven ja Mark Laneganin kaltaiset tekijät ylistivät häntä.
Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt yli eikä ympäri siitä, että oli sisimmässään friikki ja nörtti. Hurjuuden takana oli pehmeyttä, häpeää ja haurautta, jollaista ei rockin suurissa ikoneissa havaitse. Juuri se oli hänen suurin voimavaransa taiteilijana ja haavoittuvin kohtansa ihmisenä.
Jeffrey Lee Pierce kuoli aivoverenvuotoon maaliskuun viimeisenä päivänä 1996. Hänen kirjoituksistaan koottu kirja Go Tell The Mountain: Stories And Lyrics of Jeffrey Lee Pierce ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
The Gun Club | Facebook
Jeffrey Lee Pierce
💿
The Gun Club
Finna.fi
Fire Of Love Ruby Records 1981
Miami Animal Records 1982
The Las Vegas Story Animal Records 1984
Mother Juno Red Rhino Records 1987
Pastoral Hide and Seek Fire Records 1990
Divinity New Rose Records 1991
Lucky Jim Triple X Records 1993
💿
Jeffrey Lee Pierce
Finna.fi
Wildweed Statik 1985
Flamingo Statik 1985
Ramblin’ Jeffrey Lee & Cypress Grove With Willie Love Ramblin’ Jeffrey Lee | Solid / Triple X Records 1992
💿
Tribuuttilevyt • Eri esittäjiä
The Jeffrey Lee Pierce Sessions Project
Finna.fi
We Are Only Riders Glitterhouse Records 2009
The Journey Is Long Glitterhouse Records 2012
Axels & Sockets Glitterhouse Records 2014
The Task Has Overwhelmed Us Glitterhouse Records 2023
💿
Kokoelmia ja livelevyjä
The Gun Club
Finna.fi
Two Sides Of The Beast Dojo 1985
Early Warning 2CD • Sympathy For the Record Industry 1997
Ahmed’s Wild Dream Solid / Triple X Records 1992 • Cherry Red 2007
📚
Lue lisää Jeffrey Lee Piercestä ja The Gun Clubista • Read more about The Gun Club and Jeffrey Lee Pierce
Go Tell The Mountain – The Stories And Lyrics Of Jeffrey Lee Pearce Jeffrey Lee Pearce, 298 sivua | 2.13.61 1998
📚
Lue lisää Kid Congo Powersista ja The Gun Clubista • Read more about The Gun Club and Kid Congo Powers
Some New Kind Of Kick – A Memoir Kid Congo Powers, 258 sivua | Omnibus Press 2022 • Hachette Books 2022
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Beck – suuren muutoksen soundtrack • Sea Change [2002]
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
David Bowie 1947–2016 • Jazzia ja rockia moderneimmilaan • ★ Blackstar [2016]
Green River – grungen juurilla • Dry As A Bone [1987 • 2019]
Janis Joplin 1943–1970 • Janis Joplin eli ja lauloi vereslihalla • Pearl [1971]
Johnny Thunders – malja antisankarille • So Alone [1978]
Marianne Faithfull 1946–2025 • Uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Marion – täyteen ladatty debyytti • This World And Body [1996]
Mark Lanegan 1964–2022 • Seattlen surujuhlan soundtrack • Whiskey For The Holy Ghost [1994]
Morphine – tie yön syliin • The Night [2000]
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]Pete Shelley 1955–2018 • Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
PJ Harvey – himosta ja kaipauksesta • To Bring You My Love [1995]
Ramones – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille • Rocket To Russia [1977]
Roky Erickson 1947–2019 • Kulttisankari mielensä armosta • Roky Erickson And The Aliens: The Evil One [1981]
Suede – pois menneisyyden varjoista • Autofiction [2022]
The Boys Next Door ja The Birthday Party • Nick Caven esihistoria • Vuodet 1979–1983
The Clash • Combat Rock [1982] • The Clashin genre oli protesti
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The National – kaunis ja yksinäinen • High Violet [2010]
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
Fire Of Love • 1981
Spotify
Miami • 1982
Spotify
Mother Juno • 1987
Spotify
Fire Of Love • 1981
