Enya – kelttiläistä keijupölyä

Enya • Vuodet 1980–2025
Enya / The CeltsWatermarkShepherd MoonsThe Memory Of TreesA Day Without Rain • AmarantineAnd Winter Came…Dark Sky Island

Nicholas Dominick Ryan 1949–2025

Musiikkia esille kirjastossa
Clannadhäilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo • Vuodet 1970–1982
Clannadaineettomasta new age -folkista takaisin juurille • Vuodet 1983–2024

Enya: Watermark (WEA 1988). Kannen valokuva: David Hiscock

Kiinnostus Irlantia kohtaan kasvoi kovaa vauhtia 1980-luvun loppupuolella, jolloin alkoi myös Enyan nousu maansa menestyneimmäksi sooloartistiksi. Tähän mennessä Enya on julkaissut harvakseltaan kahdeksan albumia, mutta keskityn artikkelissani kolmeen ensimmäiseen. Niiden hahmottamaa tapaa yhdistellä sadunomaista haaveellisuutta, kelttitraditiota, new age -henkistä elektronimusiikkia, klassisen (piano)musiikin vivahteita sekä paikoittain myös popin tarttuvuutta artisti on hyödyntänyt halki koko uransa.

Clannad: Crann Úll (Tara 1980). Kansitaide: Eleisa Röhner

Iirinkielisen, katolisen ja läpeensä musikaalisen suvun kasvattina Eithne Ní Bhraonáin (s. 1961) lauloi yleisölle jo pikkutyttönä ja aloitti pianotunnit nelivuotiaana. Myöhäisteini-iässä hän liittyi perheyhtye Clannadiin, jonka muodostivat hänen isosisaruksensa MoyaPól ja Ciarán Brennan sekä kaksosenot Noel ja Pádraig Duggan. Clannadin neljännellä studioalbumilla Crann Úll (1980) kokoonpanoon kuulumattoman Enyan osallisuus jäi häviävän pieneksi, mutta seuraavalla levyllä Fuaim (1982) hän oli täysjäsen ja kappaleella ’An tÚll’ peräti päävokalisti.

An tÚll • Clannadin albumilta Fuaim
1982

Clannad: Fuaim (Tara Records 1982).

Clannadin ollessa kiertueella Sveitsissä 1982 yhtyeen tuottaja Nicky Ryan – joka oli alun perin pyytänyt Enyaa mukaan bändiin – otti puheeksi eräiden jäsenten liiallisen alkoholin käytön. Perheen sisäinen solidaarisuus voitti, joten Ryan ja hänen managerivaimonsa Roma Ryan jäivät pois kyydistä. Samalla Enya irtautui sekä Clannadista että lapsuudenkodistaan muuttaen pariskunnan taloon Dublinin liepeille. Ryanien merkitys Enyan soolouralle on ollut valtava: Nicky on tuottanut ja sovittanut hänen albuminsa, Roma kirjoittanut niiden lyriikat.

Enyan kaksi pianoinstrumentaalia pääsi eri esittäjien antologialle Touch Travel (1984) hänen ensimmäisinä julkaistuina sävellyksinään. Roma Ryan ajatteli Enyan musiikin sopivan elokuviin ja lähetteli tämän demoja ohjaajille, minkä seurauksena Enya pääsi säveltämään musiikkia romanttiseen komediaan The Frog Prince (1985). Hänen instrumentaalinsa tosin saivat orkestraalisen uudelleensovituksen eikä kumpaakaan kahdesta lauletusta kappaleesta kuultu itse elokuvassa. Soundtrack oli joka tapauksessa ensimmäinen julkaisu, jolla Eithne Ní Bhraonáinista oli muotoiltu tyylikäs taiteilijanimi Enya.

The Celts

Enya: The Celts (WEA 1987 • 1992). Kannen valokuva: David Scheinmann

Varhaisimmissa haastatteluissaan vuodelta 1986 Enya julisti olevansa sydämeltään ikuisesti keltti. Edellisvuonna häneltä oli pyydetty kappale BBC:n dokumenttisarjaan The Celts (1987), mutta lopulta ohjaaja David Richardson tilasi Enyalta musiikin kaikkiin kuuteen osaan. Valikoima sarjan musiikista julkaistiin debyyttialbumina Enya (1987). Yhdysvaltalaisjulkaisijan vähättelevästi new ageksi lokeroima levy myi vaatimattomasti Irlannin ulkopuolella, mutta Enyan ampaistua suureen suosioon sen uudelleenjulkaisu The Celts (1992) myi platinaa Atlantin molemmin puolin. Sinkkuna oli julkaistu tenhoavan nimikappaleen lisäksi kaihoisa ’I Want Tomorrow’, jonka sellomaiset soundit ovat peräisin Enyan syntikoista. Sähkökitaristina vierailee Arty McGlynn.

I Want Tomorrow

Levyllä kuullaan myös säkkipilliä ja viulua sitomassa modernisoundista musiikkia kelttiperinteeseen. Enyan taidokkaasta syntetisaattorien hallinnasta todistava ’Aldebaran’ on omistettu ohjaaja Ridley Scottille, ja ehkä siinä onkin vähän samaa henkeä kuin Vangeliksen musiikissa Blade Runneriin. Oivallisesti Enya käyttää omaa ääntään instrumenttina.

Aldebaran

Debyytti poiki sopimuksen Warner Music UK:lle, jonka johtaja Rob Dickins kertoi kuuntelevansa Enyaa joka ilta nukkumaan mennessään. Enyalle suotiin uuden albumin tekoon harvinaisen runsaasti taiteellista vapautta ilman deadlinea. Kymmenen kuukautta myöhemmin Watermark (1988) oli valmis aloittamaan voittokulkunsa ympäri maailmaa. Britannian sinkkulistan ykkösenä paistatelleessa ’Orinoco Flow’ -hitissä mainitaan Rob Dickins laivan ohjaimissa.

Orinoco Flow • albumilta Watermark
1988

Kokonaisuutena Watermark on kaukana suoranaisesta hittihakuisuudesta. On kuitenkin helppo ymmärtää, miksi suuri yleisö ihastui Enyan silkkiseen korvakarkkiin. Monissa instrumentaaleissa on Chopin-tyyppistä, romanttista eleganssia newagemäisellä otteella. ’Miss Clare Remembers’ oli uudelleenlevytys Touch Travel -antologian kappaleesta.

Miss Clare Remembers • albumilta Watermark
1988

Roma Ryanin sanoittamissa lauluissa tunneskaala yltää ’Cursum Perficion’ kohtalokkuudesta ’On Your Shore’ -balladin äärimmäiseen rauhaan. Ensin mainitun innoittajana oli ollut dokumentti Marilyn Monroesta, joka oli kerran kirjoittanut ovensa eteen kyseisen latinankielisen fraasin (”Matkasi päättyy tähän”). Hartaana päätöskappaleena on iirinkielinen ’Na Laetha Geal M’óige’ Davy Spillanen säkkipilliosuuksineen.

Na Laetha Geal M’óige • albumilta Watermark
1988

Watermarkin menestys yllätti Enyan ja aiheutti aluksi paineita jatkon suhteen. Enyan musiikkia hyödynnettiin paljon myös TV-mainoksissa, mikä osaltaan takasi, ettei hänellä ollut mitään kiirettä takoa kuumaa rautaa. Jos uusia albumeita olisi puskenut markkinoille kiivaaseen tahtiin, kuulijoiden mielenkiinto olisikin mitä todennäköisimmin laimentunut ja Enya olisi saattanut ainakin kaupallisessa mielessä jäädä yhden aikakauden ilmiöksi. Väljä julkaisutahti sopii erinomaisesti Enyan kaltaiselle, omalle tunnistettavalle tyylilleen uskolliselle artistille.

Caribbean Blue • albumilta Shepherd Moons
1991

Enya: Shepherd Moons (WEA 1991). Kannen valokuva: David Scheinmann

Seuraava albumi Shepherd Moons (1991) ilmestyi reilut kolme vuotta Watermarkia myöhemmin ja nousi vieläkin isommaksi menestykseksi. Levy toi Enyalle ensimmäisen hänen kolmesta Grammy-palkinnostaan parhaan new age -albumin kategoriassa. Amerikkalaisilla tuntuu olevan kova tarve musiikin lokerointiin; Enya itse ei ole koskaan pitänyt saamastaan new age -leimasta. Johtosinglenä julkaistiin raikas ’Caribbean Blue’, jonka musiikkivideo on inspiroituinut amerikkalaisen Maxfield Parrishin taiteesta. Ensimmäistä kertaa Enya versioi albumilleen myös muiden sävelmiä. ’How Can I Keep From Singing?’ on kristillinen hymni Yhdysvalloista ja ’Marble Halls’ aaria irlantilaisen Michael William Balfen oopperasta The Bohemian Girl (1843).

Marble Halls • albumilta Shepherd Moons
1991

Jos ’Caribbean Blue’ on matka halki fantasiamaailman, ’Ebudae’ on vanha nimitys Skotlannin länsirannalla sijaitseville Hebridien saarille. ’No Holly For Miss Quinn’ on levollinen pianokappale, ja hidastempoiseen ’Evacuee’-lauluun Enyaa ja Roma Ryania innoitti dokumentti toisen maailmansodan aikana evakuoidusta lontoolaislapsesta. Sadun taikaa henkivä ’Lothlórien’-instrumentaali viittaa nimellään haltioiden valtakuntaan J.R.R. Tolkienin fantasiatrilogiassa. Vuosikymmen myöhemmin Enya oli suorastaan itsestäänselvä valinta tekemään kaksi laulua Peter Jacksonin ohjaaman sormustarutrilogian avausosaan Sormuksen ritarit (2001).

Lothlórien • albumilta Shepherd Moons
1991

Enya: A Day Without Rain (WEA 2000). Kannen valokuva: Sheila Rock

Neljäs albumi The Memory Of Trees (1995) Maxfield Parrish -kansitaiteineen jatkoi edeltäjiensä viitoittamalla tiellä tarjoillen jälleen sekä tarttuvia pophittejä (’Anywhere Is’ ja ’On My Way Home’) että instrumentaalipainotteista tunnelmointia. Levyarvosteluissa alettiin jo panna merkille, kuinka vähän Enya uudisti musiikillista ilmaisuaan. Hänen tähtensä ei kuitenkaan himmennyt. Enyan myydyintä albumia A Day Without Rain (2000) on maailmanlaajuisesti ostettu noin kuusitoista miljoonaa kappaletta. Sinkkulohkaisusta ’Only Time’ tuli syyskuun 2001 WTC-iskujen jälkeinen toivon hymni, jonka tuotot miljonääriartisti lahjoitti menehtyneiden palomiesten omaisia auttavalle säätiölle.

Only Time • albumilta A Day Without Rain
2000

Myös Amarantine (2005) oli suuri myyntimenestys, vaikka arvostelut olivat totuttuun tapaan vaihtelevia. Talviteemaisella albumilla And Winter Came… (2008) traditionaaliset joululaulut ovat pienessä vähemmistössä Enyan omien sävellysten rinnalla. Vielä on liian aikaista sanoa, tuleeko kahdeksas albumi Dark Sky Island (2015) jäämään tällä hetkellä 64-vuotiaan Enyan viimeiseksi; hänen tuottajansa ja rakas ystävänsä Nicky Ryan menehtyi 10. syyskuuta 2025. Tämän vuoden alussa RTÉ – Irlannin vastine YLE:lle – antoi tunnustuspalkinnon klassikkoalbumista Watermark, joka olisi myös oma valintani Enyan parhaaksi levyksi.

Matti Pajuniemi

Enya | kotisivu
Enya | Facebook
Enya | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi
Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Auri – maailmojen luoja • III – Candles & Beginnings [2025]
Beth Gibbonsin muusana on menetys • Lives Outgrown [2024]
Björk – oudosti välkkyvä tähti • Debut [1993]
Brian Eno – avaruuden inspiroimaa ambientia • Apollo – Atmospheres & Soundtracks [1983]
Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille
David Sylvian – sielukas vokalisti soolouran alussa • Brilliant Trees [1984]
Dead Can Dance – lokeroimisen sietämätön raskaus • Vuodet 1981–2022
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]

Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
Mike Oldfield – pelottomasti kohti uusia seikkailuja • Five Miles Out [1982]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969]Bryter Layter [1970]Pink Moon [1972]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Paul Simon – silta yli synkän virran • Graceland [1986]
Peter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Robert Plant – Saving Grace soittaa lainatun omakseen – kaikella kunnioituksella • Saving Grace with Suzi Dian [2025]
Sandy Denny 1947–1978 • Folk rockin unohtumaton ääni
Simple Minds – voimaa ja suurta tunnetta • Street Fighting Years [1989]
Tracy Chapman – altavastaajien ääni • Tracy Chapman [1988]
U2 – aitoa parempi levy • Achtung Baby [1991]
Vangelis 1943–2022 • Mestarillinen atmosfäärien luoja

💿
Enya
Finna.fi

Enya | BBC Records And Tapes 1986
Watermark | WEA 1988
Shepherd Moons | WEA 1991
The Celts | WEA 1992
The Memory Of Trees | WEA 1995
A Day Without Rain | WEA 2000
Amarantine | Warner Bros. Records 2005
And Winter Came… | Warner Bros. Records 2008
Dark Sky Island | Warner Bros. Records 2015

💿
Bokseja ja kokoelmalevyjä
Enya
Finna.fi

Paint The Sky With Stars – The Best Of Enya • CD | Warner Bros. Records 1997
Only Time – The Collection • 4CD + 48-sivuinen liitevihko | Warner Music UK 2002
The Very Best Of Enya • CD • CD+DVD | Warner Bros. Records 2009
Christmas Secrets | Warner Music UK 2019

🎼🎵
Nuottialbumit
Finna.fi

Watermark
Shepherd Moons
The Memory Of Trees
Paint The Sky With Stars – The Best Of Enya
A Day Without Rain
Amarantine
And Winter Came…
Dark Sky Island

The Celts 1987 / 1992
Spotify

Watermark • 1988
Spotify

Shepherd Moons • 1991
Spotify

The Celts • 1987 / 1992 • Kannen valokuva: David Scheinmann

Enya: The Celts (WEA 1987 • 1992). Kannen valokuva: David Scheinmann

Watermark • 1988 • Kannen valokuva: David Hiscock

Enya: Watermark (WEA 1988). Kannen valokuva: David Hiscock

Shepherd Moons • 1991 • Kannen valokuva: David Scheinmann

Enya: Shepherd Moons (WEA 1991). Kannen valokuva: David Scheinmann

A Day Without Rain • 2000 • Kannen valokuva: Sheila Rock

Enya: A Day Without Rain (WEA 2000). Kannen valokuva: Sheila Rock

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2025. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *