John Adams
Slonimsky’s Earbox, My Father Knew Charles Ives, Tromba Lontana, Lollapalooza | Alpha Classics 2022
• Tonhalle-Orchester Zürich, joht. Paavo Järvi
American Road Trip | Warner Classics 2024
• Augustin Hadelich, viulu • Orion Weiss, piano
Monestikin taiteentekijä, josta tulee niin suosittu kuin John Adams on, alkaa uransa mittaan laiskistua ja toistaa itseään. Adamsin (s. 1947) kohdalla näin ei ole käynyt. Ehkä hänen postminimalistiset kihinätekstuurinsa ovat myöhemmässä tuotannossa muuttuneet hieman muhjuisemmiksi ja tuntuvat joskus täyteaineelta, mutta teoksesta toiseen hän pysyy kiinnostavana ja löytää tuoretta puhuttelevuutta omaan idiomiinsa.
John Adams tunnetaan myös kapellimestarina. Kuva: Musacchio Ianniello Pasqualini, 2018
Adamsin tuotanto on muhkea ja monipuolinen. Nekin, jotka jo luulevat tuntevansa hänet, löytävät häneltä yhä uutta mainiota kuunneltavaa. Adamsin tyyli lepää minimalismin perustuksilla, mutta hänen musiikkinsa on paljon enemmän kuin pelkkiä hypnoottisia rytmikuvioita.
Amerikkalainen 1970-luvun minimalismi teki toistosta taidetta ja toimi siltana klassisen nykymusiikin ja populaarimusiikin välillä. Minimalistisesta estetiikasta tuli Adamsin tuotannon lähtökohta, kun hän 1970-luvun lopulla hylkäsi akateemisen modernismin ja löysi oman äänensä puolituntisessa pianoteoksessa Phrygian Gates (1977–1978). Jo tässä sävellyksessä ero Steve Reichin ja Philip Glassin minimalistiseen eetokseen oli kuitenkin selvä, ja Adams lähti omaan suuntaansa emotionaalisemmin latautuneella sävelkielellä.
John Adams: Harmonium (1981).
John Donnen ja Emily Dickinsonin runoihin sävelletty monumentaalinen Harmonium on Adamsin varhaisen orkesterituotannon avainteoksia. BBC:n sinfoniaorkesteri ja BBC:n sinfonia- ja nuorisokuorot, joht. Edward Gardner. Taltioitu BBC Proms -festivaalilla 2017.
Adamsiin liitetään usein sana post- eli jälkiminimalismi; hän rakentaa minimalismin perinteelle, toisteiselle rytmiikalle ja huumaaville kolmisointuharmonioille, mutta laajentaa sitä ammentamalla niin jazzista kuin klassisromanttisen orkesterimusiikin kaanonistakin. Myöhäisromantiikan täyteläiset sointivärit ja isot melodiat punoutuvat kaleidoskooppimaisiin rytmeihin ja amerikkalaisen modernismin traditioon, Bach ja Beethoven yhdistyvät erilaisiin populaarimusiikin lajeihin.
Tanssi, rituaalinen, kehollinen liike, on Adamsin musiikin ytimessä, ja minimalismi on hänelle fyysistä liikettä. Ikonisessa teoksessa Shaker Loops (1978) Adams inspiroitui shakerien uskonlahkon ekstaattisesta tanssimisesta jonka yhdisti minimalismin tyypilliseen tekniikkaan, äänisilmukointiin (lyhyisiin sävelsoluihin, joita ketjutetaan ja kerrostetaan).
Adamsin tunnetuimpia sävellyksiä ovat motorisesti tykittävät, leikkisät orkesteriteokset, kuten Short Ride in a Fast Machine (1986), jonka henkeen hän palasi vuonna 2019 kantaesitetyssä orkesterikappaleessa I still dance – ”Täällä sitä yhä vain tanssitaan!”
Adams onkin loistoesimerkki tämän päivän säveltäjille ominaisesta pluralismista, monityylisyydestä, ja siitä miten moninaiset vaikutteet sulautetaan onnistuneesti oman sävelkielen osaksi. Tähtipianisti Yuja Wangille sävelletty pianokonsertto Must the Devil Have All the Good Tunes? (”Miksi paholaisella on parhaat biisit?”, 2019) on tummanpuhuva urbaani runoelma, joka on syönyt romanttisia konserttoja, ragtime-pianomusiikkia, swingiä ja rockia. Sinfoninen pläjäys kuulostaa silti koko ajan selkeästi Adamsilta.
John Adams: Absolute Jest (2012).
Absolute Jest on ahmaissut sisäänsä kahmalokaupalla Beethovenia, ja sinfoniaorkesteri on kaapannut solistikseen jousikvartetin. Alankomaiden radio-orkesteri ja Dudok Quartet Amsterdam, joht. Vasily Petrenko. Taltioitu 2024 Amsterdamin Concertgebouwssa.
Zürichin Tonhalle-orkesterin ja Paavo Järven Adams-levy vuodelta 2022 on erinomainen johdatus Adamsin orkesterimusiikin monipuolisuuteen, hyperaktiivisesti säihkyvästä Slonimsky’s Earboxista (1996) intiimin pohdiskelevaan My Father Knew Charles Ives -teokseen (2003). Nicolas Slonimsky oli musiikkitieteilijä, jonka työtä ja persoonaa Adams arvosti paljon. Slonimsky’s Earbox on kunnianosoitus myös Stravinskylle, jonka uusklassismi häälyy teoksen taustalla.
Säveltäjä Charles Ives (1874–1954) oli puolestaan äärimmäisen omintakeinen amerikkalaisen mielen- ja sointimaiseman kuvaaja ja Adamsin tärkeimpiä esikuvia, jonka outoa, impressionistista kollaasitekniikkaa hän jäljittelee My Father Knew Charles Ives -triptyykissään. Adamsin isä ei tosiasiassa tuntenut Ivesia, vaan sävellys on herkkä muistelmateos, jossa Adams pohtii juuriaan. Kolmannessa osassa, otsikoltaan ”Vuori”, musiikki irtaantuu Ivesista ja kapuaa Adamsin oman sävelkielen äärelle. Adams ja Ives varttuivat molemmat Uudessa-Englannissa Yhdysvaltojen koillisnurkassa ja saivat ensikosketuksensa musiikkiin puhallinorkesterissa. Adamsin riemastuttava Lollapalooza (1995) henkii marssiorkesterien periamerikkalaista traditiota. Se ottaa rytmisen ydinmotiivinsa otsikon slangisanasta, joka tarkoittaa jotakin massiivista ja ylipursuilevaa.
Adamsin tuorein teos, vuoden 2025 alussa kantaesitetty pianokonsertto After the Fall (”Syksyn jälkeen/Lankeemuksen jälkeen”) tietyllä tapaa tiivistää hänen musiikkinsa lähtökohdan: kovan luokan modernistien surema ”lankeaminen” takaisin perinteeseen, toistoon ja saman paluuseen ei ole rappiota vaan nahanluomista ja jatkuvuutta.
Menneisyydessä liikkuminen ei Adamsilla koskaan ole nostalgiaa tai selän kääntämistä nyt-hetkelle. Päinvastoin hänen teoksissaan on vahvaa ajankohtaista kantaaottavuutta, usein amerikkalaisen yhteiskunnan pohdinnan kautta. Riipaiseva The Wound-Dresser (1989) baritonille ja orkesterille perustuu amerikkalaisrunoilija Walt Whitmanin kokemuksiin Yhdysvaltain sisällissodassa ja pohtii kärsimystä ja hoivaamista.
Pulitzer-palkittu On the Transmigration of Souls (2002) on syyskuun 11. päivän terrori-iskujen uhreille omistettu äänitaideteos. Musikaalissa I was looking at the ceiling and then I saw the sky (1995) Adams halusi paneutua oleellisesti amerikkalaiseen musiikkiteatterin muotoon ja käsitellä painavia – tämän päivän Yhdysvalloissa entisestään ajankohtaisempia – yhteiskunnallisia aiheita, kuten epätasa-arvoa ja maahanmuuttoa. Tarinan kehyksenä on Los Angelesissa vuonna 1994 tapahtunut maanjäristys, jota vasten erilaiset ihmiskohtalot asettuvat.
John Adams: The Wound-Dresser (1989).
Laulusarja on sävelletty Walt Whitmanin samannimiseen runoon vuodelta 1865. Marc Callahan, bassobaritoni, University of North Carolina Orchestra, joht. Tonu Kalam, 2018.
Adamsin yhteiskunnallisimpiin ja väkevimpiin teoksiin kuuluu Scheherazade.2 (2015), draamallinen sinfonia viululle ja orkesterille. Se nojaa vastakarvaisesti Tuhannen ja yhden yön satuihin sekä Rimski-Korskakovin Sheherazaden orientalismiin kohoten vaikuttavaksi kannanotoksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Hurjuudestaan tunnetulle viulisti Leila Josefowiczille sävelletty teos on soittimellista musiikkiteatteria, oopperaa ilman sanoja.
Kenties parhaiten Adams tunnetaan Yhdysvaltojen poliittiseen historiaan kytkeytyvistä oopperoistaan, kuten Nixon in China (1987) ja Doctor Atomic (2005). Girls of the Golden West (2017) puolestaan käsittelee kultaryntäyksen aikaa ja amerikkalaisen identiteetin syntyä. Oopperan esikuvana on niin ikään kullankaivajayhteisöön sijoittuva Puccinin Lännen tyttö, mutta tyypitellyn realismin sijaan se on vivahteikas ja historiallisiin lähteisiin perustuva kuvaus äärimmäisissä oloissa elävistä tavallisista ihmisistä.
Oopperasäveltäjäksi Adamsin usutti maineikas ohjaaja Peter Sellars, joka on ohjannut kaikkien hänen oopperoidensa kantaesitykset ja myös kirjoittanut joidenkin libretot, muun muassa Girls of the Golden West. Tuorein esimerkki Adamsin vuolasta laulullisuutta ja minimalistisia tekstuureita yhdistelevästä oopperatyylistä on Anthony and Cleopatra (2022), ei enempää eikä vähempää kuin Shakespearen näytelmän oopperasovitus. Adams ei kaihda monumentaalisiakaan lähteitä ja esikuvia: suurteoksissaan El Niño (”Lapsi”, 2000) ja The Gospel According to the Other Mary (”Evankeliumi toisen Marian mukaan”, 2012) Adams otti referenssikseen raamatulliset suurteokset ja teki oratorion lajityypistä omansa.
John Adams: Dogjam sarjasta John’s Book of Alleged Dances (1994).
Sinfonietta Rigan jousikvartetti, 2007.
Ei pidä unohtaa Adamsin kamarimusiikkituotantoa. Hänen minimalistiset pianosävellyksensä ovat ikisuosittuja, ja jousisoittimille säveltäessään Adams tuo konkreettisesti esiin kytköksensä amerikkalaiseen perinnemusiikkiin. Keskilännen pelimanniviulismi kaikuu esimerkiksi viulu-piano-teoksessa Road Movies (1995), joka sisältyy saksalais-amerikkalaisen viulisti Augustin Hadelichin uudelle levylle. American Road Trip -albumi on kiehtova matka pitkin tuttuja ja tuntemattomia amerikkalaisen musiikin polkuja. Mukana on myös mustien säveltäjien, kuten Coleridge-Taylor Perkinsonin (1932–2004) ja Daniel Bernard Roumainin (s. 1971) musiikkia, ja sävellysten tyylivaikutteet ulottuvat bluegrassista romantiikkaan ja modernismiin.
Henkilökohtaisia suosikkejani Adamsin kamarimusiikkituotannossa on kymmenosainen John’s Book of Alleged Dances (1994) jousikvartetille ja ääninauhalle. Se yhdistelee englantilaisten renessanssitanssien perinnettä amerikkalaiseen kansanmusiikkiin sekä mukailee 1500–1700-lukujen musiikkikustantamista, jossa kappaleet niputettiin sarjoiksi ja sarjat kirjoiksi. Lämpimän itseironinen otsikko ”oletetuista tansseista” kommentoi hauskasti tekijyyttä ja säveltäjille kautta aikain tyypillistä luovaa lainaamista, johon Adamsin musiikin omaleimaisuus perustuu.
Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com
John Adams | kotisivu
John Adams | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Arvo Pärt – rauhan säveltäjä • Arvo Pärt: Live [2017]
Cecilia Damström antaa soivan muodon aikamme kysymyksille • Unrecorded [2023]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa • Violin Sonatas, Beach, Strauss [2021]
George Benjamin ja Martin Crimp ovat nykyoopperan täydellinen työpari • Into The Little Hill [2008] • Written On Skin [2013] • Lessons In Love And Violence [2019]
Helvi Leiviskä – ohittamaton suomalaissinfonikko • Orchestral Works Vol. 1 [BIS 2023] • Piano Concerto Op. 7 & Symphony No. 1 [Hänssler Classic 2023]
J. S. Bach – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus • Johannes-Passio [BWV 245]
John Eliot Gardiner laittaa klassikot tanssimaan • Monteverdi: Vespro della beata vergine [Archiv / DG 1990]
John Luther Adams – äärettömän maiseman säveltäjä • The Become Trilogy [2020] • Canticles Of The Holy Wind [2017]Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]
Kajsa Dahlbäck löysi barokin luostareista naisen äänen • Earthly Angels [2018] • La rêveuse [2021]
Kalevi Ahon musiikki on kuin luontoon astumista • Sinfonia 8 & Pergamon [1994] • Concertos For Recorder And Tenor Saxophone & Sonata Concertante For Accordion And Strings [2023]
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Flounce, Sigla, Sedecim [2023]
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla • 12 Premieres [2023] • Finnish Accordion Concertos [2024]
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter | Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa • Amor, fortuna et morte [2019]
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework, Drifts, Transit [2018] • Water Atlas, Nomade [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]
💿
John Adams
Finna.fi
Shaker Loops / Phrygian Gates • CD | 1750 Arch Records 1980 • New Albion Records 1986
Harmonium – For Large Orchestra And Chorus [ECM New Series] • LP | ECM Records 1984 • CD ECM Records 1994 & 2000
Harmonielehre • LP • CD | Nonesuch 1985 • CD Nonesuch 1998
Shaker Loops / Light Over Water • CD | New Albion Records 1987
Nixon In China – An Opera In Three Acts • 3LP • 3CD | Elektra Nonesuch 1988
Fearful Symmetries / The Wound-Dresser • CD | Elektra Nonesuch 1989
The Death Of Klinghoffer • 2CD | Elektra Nonesuch 1992
Hoodoo Zephyr • CD | Elektra Nonesuch 1993
Chamber Symphony / Grand Pianola Music • CD | Elektra Nonesuch 1994
El Dorado • CD | Nonesuch 1996
Gnarly Buttons / John’s Book Of Alleged Dances | Nonesuch 1998
The John Adams Earbox • 10CD | Nonesuch 1999
Century Rolls / Lollapalooza / Slonimsky’s Earbox • CD | Nonesuch 2000
El Niño • 2CD | Nonesuch 2001
Tromba Lontana / Violin Concerto / The Wound-Dresser | Late Junction 2002
Naive and Sentimental Music • CD | Nonesuch 2002
Road Movies / Hallelujah Junction / Phrygian Gates • CD | Nonesuch 2004
On The Transmigration Of Souls • CD | Nonesuch 2004
A Flowering Tree – An Opera In Two Acts • 3CD | Nonesuch 2008
Nixon In China – Opera In Three Acts • 3CD | Naxos Rights International 2009
Son Of Chamber Symphony / String Quartet | Nonesuch 2011
The Gospel According To The Other Mary – A Passion Oratorio In Two Acts • 2CD | Deutsche Grammopfon 2014
Absolute Jest / Grand Pianola Music San Francisco Symphony • St. Lawrence String Quartet • Michael Tilson Thomas • John Adams • CD | SFS Media 2015
Scheherazade.2 – Dramatic Symphony For Violin And Orchestra | Nonesuch / St. Louis Symphony 2016
Naive and Sentimental Music / Absolute Jest • CD | Chandos 2018
Doctor Atomic – Opera In Two Acts • 2CD | Nonesuch 2018
Must The Devil Have All The Good Tunes? / China Gates • Los Angeles Philharmonic Orchestra, joht. Gustavo Dudamel • Yuja Wang, piano | Deutsche Grammophon 2020
Collected Works • 39CD+1Bluray | Nonesuch 2022
John Adams Tonhalle-Orchester Zürich • Paavo Järvi • CD | Alpha Classics 2022
Girls of the Golden West Los Angeles Philharmonic • Los Angeles Master Chorale • John Adams • 2CD | Nonesuch 2024
City Noir / Fearful Symmetries / Lola Montez Does The Spider Dance [American Classics] • CD | Naxos Rights Europe Ltd 2024
💿
John Adams ja muita säveltäjiä
Finna.fi
American Road Trip Augustin Hadelich • Orion Weiss • CD | Warner Classics 2024
My American Story – North Daniil Trifonov • The Philadelphia Orchestra • Yannick Nézet-Séguin • 2CD | Deutsche Grammophon 2024
📚
Lue lisää John Adamsista • Read more about John Adams
Finna.fi
Hallelujah Conjunction – Composing An American Life John Adams, 340 pages | Farrar, Straus & Giroux 2008
John Adams • 2022
Tonhalle-Orchester Zürich • Paavo Järvi
Spotify
American Road Trip • 2024
Augustin Hadelich • Orion Weiss
Spotify
John Adams • 2022
• Tonhalle-Orchester Zürich • Paavo Järvi
American Road Trip • 2024
• Augustin Hadelich • Orion Weiss • 2024
