Arktista hysteriaa | Poko Rekords 1990

Se oli kaikessa outoudessaan lopulta aivan järkeenkäypää. Kun näki amerikkalaisen Rolling Stonen julkaisseen jutun Santa Luciasta, ensin teki mieli läpsiä itsensä hereille. Mutta kun miettii, millainen bändi Santa Lucia oli ja mihin aikaan, artikkelin kirjoittaneen Hank Shteamerin ilahtumisen kyllä ymmärtää. Mikään ei ollut ihan niin kuin Santa Lucia. Eikä ole vieläkään.

Santa Lucia syntyi ja kuoli teini-iän mukana. Kun bändi perustettiin Kemissä vuonna 1984, sen jäsenet olivat vasta 12-vuotiaita. Ensimmäisen singlensä bändi julkaisi neljä vuotta myöhemmin ja ainoaksi jääneen albuminsa, Arktista hysteriaa, vuonna 1990. Siihen aikaan rockmusiikki oli nuoruuden ääni, ja se kuuluu Santa Luciassa vimmaisuutena ja vilpittömyytenä.

Santa Lucia: Sankarit

Santa Lucia erottui monella tavalla, ei vähiten sukupuolellaan. Muut teinitytöt eivät soittaneet siihen aikaan sillä tavalla (eivätkä kyllä pojatkaan, mutta naispuolisten soittajien rockbändi oli 1980-luvun Suomessa jo itsessään kuriositeetti, joka sai äijät ymmälleen). Santa Lucian erotti myös kieli. Niin oudolta kuin se nyt tuntuukin, 1980-luvulla ei missään tapauksessa ollut normaalia laulaa metallista rockia suomeksi.

Erottuva oli myös tyyli: Santa Lucian musiikki oli merkillinen yhdistelmä eri elementtejä, joista kuuluvimmat olivat metalli ja post-punk. Kitaristi Aide Pyykkö, basisti Kultsi Kultalahti ja rumpali Häte Mattila olivat kovaotteisia, tiukkoja ja taitavia soittajia, joiden vaikutteet tulivat rockista, hevistä ja metallista. Laulaja Mape Morottaja sen sijaan ei ollut hevilaulaja, vaan tulkitsi kirkkaalla ja pirteällä äänellä melodioita ja sanoituksia, jotka eivät tulleet metallin suunnalta. Sipe Mäen koskettimet tekivät Santa Lucian crossover-soundista juhlavamman, suuremman ja mystisemmän. Hienoimmin tämä kulminoitui Arktista hysteriaa -albumilla.

Sairaat sielut live

Niille aikalaisille, joiden käsitys Santa Luciasta perustui vuonna 1988 singlellä julkaistuun höpsöön Miljoona ruusua -huitaisuun, vuoden 1990 Arktista hysteriaa tuli taatusti yllätyksenä. Se oli kunnianhimoinen ja kosiskelematon albumi, jonka luokitteleminen pelkäksi metalliksi olisi vähän liian laiskaa. Vaikka tuplabassarit jytisivät ja riffitulitus oli säälimätöntä, Santa Lucia olisi löytänyt oikeita hengenheimolaisia vasta myöhemmästä vaihtoehto- ja taidemetalliskenestä, hetkittäin vaikkapa Jane’s Addictionista. Bändin viimeiseksi jäänyt levytys, Neljä tunnelia tuonelaan -ep (1992) kuulostaa siltä, että jos Santa Lucia ei olisi hajonnut, se olisi ollut kotonaan 1990-luvulla.

Santa Lucian tuotanto on ollut kuluvalla vuosikymmenellä helposti saatavilla. Pokon vuonna 2011 julkaisema Koko tuotanto 1988–1992 sisälsi kaikki levytykset ja saatteli bändin pitkästä aikaa keikoille. Svart Records julkaisi äskettäin vielä laajemman katsauksen Santa Luciaan. Kolmen vinyylin boksi Perse palaa! sisältää alaotsikkonsa mukaisesti ”kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Santa Lucia | Facebook

Santa Lucia 1984–1992
Outi-Maria ”Kultsi” Kultalahti – bassokitara
Virpi ”Häte” Mattila – rummut
Eija ”Mape” Morottaja – laulu
Mari-Anne ”Sipe” Mäki – kosketinsoittimet
Kati ”Aide” Pyykkö – kitara

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Amorphis-kitaristien pandemialevyt • Silver Lake by Esa Holopainen [2021] • Bjørkø: Heartrot [2023]
Blind Channel: Lifestyles Of The Sick & Dangerous [2022] – kurkistus suosion kääntöpuolelle
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Hole: Celebrity Skin [1998] – kun irvistys kietoutuu hymyyn
In Flames • Aika on In Flamesin puolella – Foregone [2023]
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual [1990] – toisinajattelijoiden taidemanifesti
King Diamond: ”Them” [1988] – rytinää riivatussa talossa
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost [1994] – Seattlen surujuhlan soundtrack
L7 kävi 1990-luvun edellä • Vuodet 1985–2024
Lordi – kummitusjunalla vuoristoradalle • Vuodet 1992–2022
Lou Reed & Metallica: Lulu [2011] – nainen miesten maailmassa

Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio [2019 • 2020] – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat [2006] – suomimetallin voimannäyttö
Nightwish: Human. :||: Nature. [2020] – maailmojen välissä
Queen oli seikkailu • A Night At The Opera [1975]
Stam1na: Viimeinen Atlantis [2010 • 2020] – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free [1992] – hyvästit vallankumoukselle
Tarot pitää riman korkealla • Vuodet 1982–2024
Tiisu: III [2022] – elämää, ei sen vähempää
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit [1999] – suomihevin lähtölaukaus
Viikate: Rillumarei! [2020] – väliaikaista kaikki on vain
Waltari: Torcha! [1992] – aistit ja rajat auki
Zero Nine: Intrigue [1986] – suomihevin huipulla

💿
Santa Lucia
Finna.fi

Arktista hysteriaa • LP • CD | Poko Rekords 1990
Arktista hysteriaa – koko tuotanto 1988-1992 • CD | Poko Rekords 2011
Perse palaa! – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992 | 3LP + 32-sivuisen historiikkiliite • Svart Records 2019

📚
Lue lisää Santa Luciasta ja suomalaisesta rockista
Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!  Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Arktista hysteriaa • 1990
Spotify

Arktista hysteriaa • 1990

Svart Recordsin vuonna 2019 julkaisema 3LP-kokoelma Perse palaa! sisältää informatiivisen historiikkiliitteen.