Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat (Sakara, 2016)

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat (2016).Jarkko Martikaisen vuonna 2004 ilmestynyt soolodebyytti Mierolainen oli vielä äänenavaus, alaviite YUP:n laulaja-kitaristin tarinassa. Vasta tärkeiden asioiden trilogian ensimmäinen osa, Martikaisen toinen sooloalbumi Rakkaus (2006) esitteli hänet omaäänisenä laulaja-lauluntekijänä. Kun Toivo (2009) ja Usko (2011) täydensivät kolminaisuuden, oli YUP jo lopettanut toimintansa, ja sooloartisti seisoi jämerästi omilla jaloillaan.

Raamatun korinttilaiskirjeestä löytyvän litanian mukaan nimetyllä trilogialla Martikainen hiljentyi elämisen arvoituksen äärelle. Ei kuitenkaan pohdiskellakseen kuoleman jälkeen tapahtuvia asioita eli maatumisen eri muotoja vaan ihmisenä olemista ja sitä, miten olisi hyvä elää, olla ja muita kohdella. Sama tematiikka kehystää hänen musiikkiaan edelleen.

Folkhenkisen levysarjan päätösosa, Äänioikeus-yhtyeen voimin tehty Usko kertoi myös Martikaisen halusta palata yhtyeympäristöön. Soolouran toiselle kierrokselle pyöräyttäneellä Koirien taivas -albumilla (2014) suunta oli edelleen sama. Sen suoraviivainen ja maanläheinen sointi oli kaukana niin YUP:n kommervenkeistä kuin soolotrilogian hienostuneisuudesta. Se viitoitti tietä Ruosterastaille, joka on selkeästi rockbändin levy. Se bändi on Jarkko Martikainen & Luotetut miehet, joka koottiin vuonna 2013 Koirien taivas -levyn kiertuetta varten.

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet. Kuva: Tomi Palsa.

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet. Kuva: Tomi Palsa.

Jarkko Martikainen – laulu, kitara
Ema Hurskainen – rummut, laulu, bassokitara
Anssi Salminen – kitara, mandoliini, viulu, laulu
Luis Herrero – bassokitara, harmonikka, laulu

Martikainen on taitava lyyrikko. Hän kirjoittaa viisaita ja tarinallisia sanoituksia, jotka eivät paasaa eivätkä maistu paperilta. Laulujen hahmot ovat uskottavia ja ennen kaikkea kaikenlaisia: lauluntekijän kyky astua hyvin erilaisten ihmisten saappaisiin on vaikuttava. Hän laulaa Ruosterastailla yhtä vaivattomasti niin laitapuolen kulkijan, tavallisen virtasen, elämää päin juoksevan nuoren, sairauden erottaman pariskunnan toisen puoliskon kuin kuolemansa jälkeen ratkaisujaan kyseenalaistavan sotilasvainaan suulla. Kenties tämä perustuu siihen, että ihmisten välillä on sittenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Ilon ja surun aiheet ovat lopulta yhteiset.

Ruosterastailla ei ainoastaan kuvailla tapahtumia vaan otetaan niistä opiksi. Niinkin yksinkertainen ja usein toisteltu ajatus kuin se, ettei pahoista puheista pidä piitata, kasvaa Ihmiset puhuvat -biisissä tarpeelliseksi elämänviisaudeksi. Ja koska ”maailma on roistojen luola”, siitä on otettava ilo irti, koska se on keino selviytyä. Opettavaisista sävyistä huolimatta Martikainen ei leiju elämäntaito-oppaana muiden yläpuolella. Jotkut kappaleista vaikuttavat hyvinkin omakohtaisilta, eritoten Raato raahautuu, tuo balladi elämisen sietämättömästä raskaudesta.

Vaikka sanoitukset ovat isossa roolissa Martikaisen musiikissa, hän ei ole runoilija vaan lauluntekijä, joka puhuu myös sävelten kielellä. On vaikea sanoa, onko hän tehnyt Ruosterastaista tarkoituksella duurivoittoisen levyn, mutta musiikin positiiviset sävyt reunustavat synkimmätkin tarinat toivolla ja lempeydellä. Synkemmillä sävellyksillä niistä välittyvä viesti olisi kokonaan toinen. Ruosterastailla sulkeutuu myös ympyrä: YUP:n levyiltä tutut leikittelevät melodiat värittävät tunnelman ilkikuriseksi ja iloiseksi. Hyvä esimerkki kaikesta tästä on ensimmäinen single Keväinen jää:

Martikainen kertoo nuoteilla sen minkä sanoillakin: elämältä voi kyllä pudota pohja milloin tahansa, mutta ei se ole mikään syy käpertyä sikiöasentoon nyyhkimään. ”Kaikesta kyllä selviää”, kuten viimeisessä kappaleessa kerrotaan. Kunnes ei enää selviä, mutta siihen pisteeseen on turha jättää jossiteltavaa.

Elämisen melskeessä tällainen musiikki tuntuu hyvin tarpeelliselta.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Jarkko Martikainen kotisivu

Levyhyllyt:
Jarkko Martikaisen sooloalbumit
Mierolainen (2004)
Rakkaus (2006)
Hyvää yötä, hyvät ihmiset (live, 2007)
Toivo (2009)
Usko (2011)
Koirien taivas (2014)
Ruosterastaat (2016)

Lue lisää:
Hämäläinen
, Tuukka: Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa, 357 sivua. (Idiootti, 2011).
Martikainen, Jarkko: Pitkät piikit ja muita kertomuksia, 155 sivua. (Like, 2005).
Martikainen, Jarkko: Yhdeksän teesiä – säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille, 159 sivua. (Like, 2008).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *