Uni johon herään | Johanna Kustannus 2021
Unelma, haave, uni. Sellaisen toteutuma tämä albumi on Johanna ”Yona” Rasmukselle (s. 1984) hänen kertomansa mukaan ollut. Soundille antamansa haastattelun mukaan artisti halusi niin kovasti levyttää sinfoniaorkesterin kanssa, että oli valmis jättämään musiikin tekemisen kokonaan, ellei se kävisi päinsä. Se kuulostaa kovin jyrkältä, mutta niin on hyvä. On hienoa, että taiteilija miettii enemmän sitä, miltä musiikki tuntuu kuin sitä, paljonko se striimaa.
Pilvet liikkuu, minä en -debyyttinsä vuonna 2010 julkaissut Yona käynnistää levytysuransa toisen vuosikymmenen herkästi, dynaamisesti ja dramaattisesti. Tapiola Sinfoniettan kaltaisen orkesterin kanssa työskenteleminen ei hänen tapauksessaan varsinaisesti yllätä. Juuri mikään ei ole yllättänyt sen jälkeen, kun hän vuonna 2013 osallistui Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokuningatar-kilpailuun ja sijoittui siinä toiseksi (kieltäydyttyään etukäteen voittamasta). Tai sen, kun hän levytti Karjala-aiheisia vapauslauluja reggae-sovituksina. Yona on aina ollut vapaa taiteilija, ei genren edustaja.
Irti
Yonan pitkäaikainen bändi, Orkesteri Liikkuvat Pilvet, on kymmenen muusikon liitto, joten suuren kokoonpanon dynamona toimiminen on hänelle tuttua. Uni johon herään -levyllä soivat jouset, mutta myös kumisevat lyömäsoittimet ja matalat vasket. Olennaisin instrumentti on kuitenkin Yona itse. hänen luomansa melodiat ja se, miten hän ne tulkitsee. Hän on hauras, vahva, kirkas ja utuinen sen mukaan, mitä tulkittava ja välitettävä tunnetila tarvitsee. Yonan äänen dynamiikan ja sävyjen skaala ulottuu pitkälle.
Albumin aloittaa todellinen magnum opus, kahdeksanminuuttinen ’Ooksä unohtanu?’, joka teosmaisuudessaan on levyn vaikuttavin esitys. Sen perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kokonaisuudesta: eeppisen alun jälkeen kappaleet pysyvät popbiisien mitoissa. Vaikka ’Irti’ onkin julkaistu singlenä, ei Uni johon herään ole irtoraitojen kooste vaan pikemminkin joukko perspektiivejä tekijänsä mielenmaisemaan. Siinä mielessä yksittäisten kappaleiden nostaminen muiden yläpuolelle tuntuu melkeinpä väkivaltaiselta.
Ooksä unohtanu?
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kappaleet erottuisi toisistaan. ’Vitun unelmat’ -biisissä Yona räppää klassisen taustan päälle, ja vaikka yhdistelmä ei sinänsä ole ennenkuulumaton, tässä kontekstissa se pysäyttää. Ylidramaattinen ’Se ei ikinä lopu’ on muutamia pakahtuneita sanoja lukuun ottamatta instrumentaalisävellys, ja ’Solut herää eloon’ -biisi on kenties kauneinta, mitä Yona on koskaan levyttänyt. ’Kultavehkassa’ laulun päähenkilö jää yksin epätoivonsa kanssa. Kokonaisuuden saumoittaa lujaksi vahva henkilökohtaisuuden tuntu. Uni johon herään tuntuu olevan on tekijälleen hyvin tärkeä julkaisu. Enemmän kuin musiikkia.
Se, että Yona oli valmis olemaan tekemättä mitään, ellei pääsisi työskentelemään sinfoniaorkesterin kanssa, ei johtunut pelkästään musiikillisesta kunnianhimosta. Hän on kertonut albumin syntyneen raskaan ja ahdistavan elämänvaiheen jälkeen, joten tavallaan tässä on kyse pelastautumisesta ilon kautta. Sinfoniaorkesteri on kaikessa suurellisuudessaan paras mahdollinen väline näin vahvojen tunteiden välittämiseen. Lopussa hehkuu toivo: lempeässä ’Kannolla’-kappaleessa Yona laulaa siitä, että ehkä elämä kantaa kuitenkin.
Kappaleen alussa hänen äänensä on hauras, lopussa vahva. Kyllä, elämä kantaa.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Yona | Facebook
Yona | Instagram
Tapiola Sinfonietta | kotisivu
Tapiola Sinfonietta | Facebook
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean [2011] – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei – sanoja sieltä jostakin • Keltaisen talon ullakko [2018]
Anssi Kela: Aukio [2009] – rohkeutta aallonpohjalla
Antti Autio: Kaikki talot huojuu [2022] – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla
Arppa – ei mikään indieartisti • Kinovalon alla [2021]
Chisu: Momentum 123 [2019] – suuren muutoksen maisemissa
Death Hawks: Psychic Harmony [2019] – astronautiskelijan yllätyssiirto
Jaakonaho – tuottaja-kitaristin music noir -albumi • Ghost Riot [2017]
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää [2018] – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001] – magneettista tajunnanvirtaaLitku Klemetti: Kukkia muovipussissa [2021] – arvokasta hölynpölyä
Maija Vilkkumaa – kun kaava rikotaan • Aja! [2015]
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä [2020] – olemisen särkyvä hauraus
Pesso on yksityisetsivä surullisen pojan hahmossa – sortumatta alakulossaan kyynisyyteen • sadboi [2024]
PK Keränen: Serobi Songs [2020] – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo – avaruuden svengaava hypnoosi • Kopernikus hortoilee näkinkengässä / helvetissä [2003]
Scandinavian Music Group – loistelias ja paineeton popdebyytti • Onnelliset kohtaa [2002]
Ultra Bra – houkutuksen voimasta • Vapaaherran elämää [1996]
Zen Café – rumia sanoja rakkaudesta • Helvetisti järkeä [2001]
Yona
Finna.fi
2010-luku
Pilvet liikkuu, minä en Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2010
Vaikenen laulaen Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2011
Vaikka tekee kipeää, ei haittaa Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet | Timmion Records 2012
Tango A La Yona | Kaiho Republik 2014
Naivi | Kaiho Republik 2015
Jano | Monsp Records 2016
7 | Johanna Kustannus 2018
2020-luku
Uni johon herään | Johanna Kustannus 2021
Eden | Johanna Kustannus 2024
Liljan Loisto
[Yona • Puppa J • Punky Reggae Band]
Finna.fi
Takaisin Karjalan maille | Suomen Musiikki 2010
Vapauden hurma | Suomen Musiikki 2012
Vain elämää 13
[Yona • Erika Vikman • Meiju Suvas • Jyrki 69 • Tommi Läntinen • Mikko Alatalo • Pete Parkkonen • Redrama]
Finna.fi
Vain elämää – kausi 13 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2022
Vain elämää – kausi 13 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2022
Lue lisää Yonasta
Soundi
Yona: ”Mulla on kyky rakastua täysillä melkein mihin ja kehen tahansa.” Haastattelu: Aki Nuopponen | Soundi 3/2021 • Sivut 22–28
Lue lisää Yonasta
Finna.fi
Artikkelihaku Yona
Lue lisää Yonasta ja suomalaisesta tangost
Finna.fi
Tähdet meren yllä – suomalaisen tangon tarina Timo Kalevi Forss, 229 sivua | Into 2019
Uni johon herään • 2021
