Claudius | Herodes 1993

Wilma • Vuodet 1992–2024
Pölyä kuusta • Claudius • Suuri valkea • Lovestore
Musiikkia esille kirjastossa

Kun Wilman debyyttialbumi Pölyä kuusta ja ensimmäinen single ’Lautalla’ ilmestyivät vuonna 1992, suomenkielinen rock tuntui kirivän ajan tasalle. Suomessa oli hädin tuskin ehditty oppia, että ”shoegazing” tarkoittaa poissaolevasti esiintyvien soittajien tuottamaa, vahvasti efektoitujen kitaroiden ja unenutuisten laulumelodioiden varaan rakennettua indierockia, kun Anna Kuoppamäki ja Hans Andersson jo perustivat Wilman tuon estetiikan varaan. 

Wilma ei koskaan tehnyt suurta läpimurtoa, mutta varsinkin 1990-luvun alkupuolella se sulkeutui indiepoppareiden suosioon. Ne, joille sellaiset yhtyeet kuin Ride, My Bloody Valentine ja Slowdive merkitsivät 1990-luvun alussa jotakin, viehättyivät Wilmasta. Ja kun laulukielenä oli suomi, Wilma ei kuulostanut suoranaisesti kopioivan brittiläisen indiemerkin Creation Recordsin kiinnitysten lanseeraamaa soundia, niin ilmeiset kuin bändin vaikutteet olivatkin. 

Lautalla • albumilta Pölyä kuusta
1992

Ensimmäisen ja toisen albuminsa aikaan Wilma oli kaunis heijastus ajan hengestä tietyssä popmusiikin marginaalissa. Bändi oli niin lujasti kiinni estetiikassa ja estetiikka niin tiukasti kiinni ajassa, että 30 vuotta myöhemmin Wilma kuulostaa enemmän nostalgiselta kuin ajattomalta. Pölyä kuusta -levyä shoegazevaikutteisempi Claudius on Wilman kahdesta ensimmäisestä valmiimpi ja vahvempi kokonaisuus. Alkuaikojen Wilman tyylilliset tavoitteet kristallisoituvat sillä.

Claudius-albumin nimikappale
1993

Claudiuksen kaupallisen menestyksen tielle tuli juuri sen tyylitajuisuus, joka mukaili aikakauden britti-indien tunnuspiirteitä uskollisesti. Genren tuntijoista levy kuulosti tasavahvalta, valtavirtayleisöstä taas yhdestä puusta veistetyltä. Maallikon korvissa Wilman draamasta ei erottunut selväpiirteistä kaarta, mutta muotokielen hallinneet indieihmiset erottivat ilmeiden vaihtelun – eiväthän esimerkiksi ’Sekaisin’ ja ’Kaksitoista kuuta’ juurikaan muistuta toisiaan. Omassa ajassaan ja paikassaan Claudius kuulosti juuri tällaisena hyvin raikkaalta ja erittäin tyylitajuiselta, ja kuulostaa se vieläkin.

Wilma-albumit 1992–1996: Pölyä kuusta, Claudius ja Suuri valkea. Kuva: Tuomas Pelttari

Yhdenmukaisuutensa ansiosta Claudius ei ole levy, josta tekisi mieli erotella parhaita biisejä tai huippukohtia. My Bloody Valentinen Lovelessin (1991) lailla se on kuuntelussa kasvava kokonaisuus. Toki biisien piirteitä voi ihastella: esimerkiksi ’Aika’-kappaleen leijunnan ja ’Vetovoiman’ hypnoottisen toisteisuuden lumoihin on vaikea olla joutumatta. Tässä keskittymisvaikeuksien ajassa Wilma saattaisi olla paha pala purtavaksi, mutta sehän vain nostaa yhtyeen arvoa.

Pahanilmanlintu • albumilta Suuri valkea
1996

Wilman kolmas albumi Suuri valkea (RCA, 1996) alkoi Led Zeppelin -riffillä, eikä Kuoppamäen sanojen seuraaminen enää vaatinut pinnistelyjä – yhtye oli selvästikin astunut uudelle aikakaudelle. Kappaleet oli sovitettu ja tuotettu huomattavasti Claudiusta valtavirtaisemmiksi, ohjelmoidummiksi ja radioystävällisemmiksi. Mutta niin paljon kuin A.W. Yrjänän, Pekka Witikan ja Johnny Lee Michaelsin kanssa tehty Suuri valkea olikin askel johonkin uuteen, vielä enemmän se oli askel pois ihanan idealistisesta indiekaudesta.

On vaikea sanoa, kuinka tietoisesti Wilma pyrki pois popin marginaalista ja suuremman kuulijakunnan eteen, mutta siltä Suuri valkea kuulostaa. Tuntui kuin yhtye olisi halunnut katsoa, miten suureen menestykseen sillä oli rahkeita. Vaikka kitara oli edelleen keskeinen soitin, entiset vaikutteet olivat väistyneet modernin ja elektronisen, Garbagesta ja Kentistä muistuttavan soundin tieltä. Wilma kuulosti kahdella viimeisellä levyllään melkeinpä eri bändiltä kuin kahdella ensimmäisellä. Se ajoi pois osan vanhoista kuulijoista ja etenkin ennen yhtyettä lämpimällä hunajalla valelleista kriitikoista. 

Siskot • albumilta Lovestore
2000

Jussi Jaakonahon tuottamalla Lovestorella (BMG, 2000) Wilma lähestyi musiikin tekemistä bändikulmasta. Siinä missä Suuri valkea -albumilla ”Wilma” tarkoitti lähinnä Kuoppamäkeä ja Anderssonia, nyt mukana olivat rumpali Anssi Sopanen, basisti Marko Nyberg ja kosketinsoittaja Pauliina Kateisto. Lovestore ei ollut erityisen suuri menestys, ja levy jäi Wilman joutsenlauluksi. Yhtyeen toiminta hiipui pois muun elämän tieltä.

Wilman ei ollut enää koskaan tarkoitus koota rivejään, mutta vuosikymmeniä myöhemmin niin kuitenkin kävi: Wilma esiintyy tässä kuussa Tampereella ja Helsingissä, maaliskuussa Turussa. Jatkoa ei ole vielä tiedossa, mutta vuosi 2024 olisi taatusti lämpöisempi Wilman soidessa. Kivampihan tätä Wilmaa olisi vilkuilla kuin sitä koulujen samannimistä sovellusta, joka monella vanhalla fanilla nyt lienee älypuhelimessaan. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Wilma | Instagram

Wilma Live 2024

19.1. Tampere • Tullikamari + Cessna
31.1. Helsinki • Tavastia
30.3. Turku • Utopia Indieiltamat

Wilma vuonna 2023. Kuva sivulta AltAgency

🎶

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Hurriganes: Roadrunner – homma ja kuinka se hoidetaan
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Kate Bush: Hounds Of Love – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys
Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin
Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan

Maarit: Maarit – vahvan äänen vahva avaus
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa
Mary J. Blige • Riutunut sielu jatkaa pakoaan – Mary J. Bligen tarina soulin ja hiphopin tienristeyksestä
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Muska: Muska – rocknainen edellä aikaansa
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sheryl Crow on luovassa tilassa • Evolution [2024]
Sir Elwoodin hiljaiset värit [1] 1988–1998 • Keskiolutjazzista keski-ikäiseen kiukkuun
Sir Elwoodin hiljaiset värit [2] 1999–2023 • Rujoa runoutta Linjoilta Lohjalle
Tears For Fears: The Seeds Of Love – kasaripopin klassikko
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä

Wilma
Finna.fi

Pölyä kuusta | Herodes/Oy EMI Finland Ab 1992
Claudius | Herodes/Oy EMI Finland Ab 1993
Suuri valkea | BMG Finland/RCA 1996 • LP-uusintajulkaisu RCA 2024
Lovestore | BMG Finland Oy/Terrier Records 2000

Lue lisää Wilmasta
Finna.fi

Artikkelihaku Wilma

Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia! Arja Aho & Anne Taskinen, 321 sivua | WSOY 2003
Lailasta Almaan – suomalaisten naisten populaarimusiikin historia Tiina Käpylä & Anna-Elena Pääkkölä, 351 sivua | Into Kustannus 2023

Anna Kuoppamäki
Väitöskirja
Finna.fi

Gender Lessons – Girls And Boys Negotiating Learning Community In Basics Of Music Anna Kuoppamäki, 180 pages | Anna Kuoppamäki/Taideyliopiston Sibelius-Akatemia 2015

Claudius
Herodes • 777-7 89503 2

1. Yksin sinussa
2. Nimesi pituinen matka
3. Ihmelapsi
4. Claudius
5. Vetovoima
6. Aika
7. Kauan sitten
8. Sekaisin
9. Lumo
10. Kaksitoista kuuta
11. Jos

Claudius
Spotify

Pölyä kuusta • 1992 • Kansi: Hande

Claudius • 1993 • Kansi: Erik Markoff

Suuri valkea • 1996 • Kansi: LemonWorks

Lovestore • 2000 • Kansi: LemonWorks