The Last Poets – kiihottamista kansanryhmän puolesta

The Last Poets | Douglas 1970

Musiikkia esille kirjastossa

The Last Poets: The Last Poets (1970/1984).Kesä 1968 oli räjähdysherkkää aikaa. Samaan aikaan, kun suurvallat tekivät säälimättömiä siirtoja kylmän sodan hyytävässä valtapelissä, opiskelijat ja kansalaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä. Yhdysvalloissa protesti kohdistui erityisen vahvasti Vietnamin sotaan ja Martin Luther King Jr:in murhaan. Kun Nobelin rauhanpalkinnon saanut ihmisoikeusaktivisti ammuttiin Memphisissä, afroamerikkalaisen vähemmistön kansalaisoikeuksien kannattajat valtasivat kadut eri puolilla Amerikkaa. 

When The Revolution Comes

The Last Poets syntyi tässä kulttuurisessa kiehumispisteessä. Se perustettiin New Yorkissa Harlemin Marcus Garvey Parkissa 19. toukokuuta 1968. Kingin murhasta oli kulunut silloin kuusi viikkoa, ja oli toisen, radikaalimman ihmisoikeusaktivistin Malcolm X:n syntymäpäivä. Hänet oli murhattu kolme vuotta aiemmin. The Last Poets luotiin kaiuttamaan mustan Amerikan ääntä taiteen keinoin.  

The Last Poetsin kutsuminen ”bändiksi” menee samalla tavalla ohi maalin kuin Pussy Riotin luonnehtiminen samalla sanalla – molemmilla on tekemistä musiikin kanssa, mutta olennaista kummassakin on sanoma. The Last Poetsin alkuperäinen kokoonpano Abiodun Oyewole, Gylan Kain ja David Nelson ottivat ryhmälleen nimen eteläafrikkalaisen Keorapetse Kgositsilen runosta. Kgositsile uskoi kuuluvaansa viimeisten runoilijoiden sukupolveen – heidän jälkeensä mielipiteet ilmaistaisiin ja tunteet tulkittaisiin aseilla. Siltä alkoi vaikuttaa myös Yhdysvalloissa. 

New York, New York

The Last Poetsissa ei ollut kyse artisteista vaan viestistä, ei yksilöistä vaan kansanryhmästä, ei tekijöistä vaan tehtävästä – kun se julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1970, Oyewole, Kain ja Nelson eivät enää kuuluneet kokoonpanoon. Kolmetoista runollista julkilausumaa puoleen tuntiin piiskaavalla levyllä olivat äänessä runoilijat Charles Davis, Jalaluddin Mansur Nuriddin ja Umar Bin Hassan. Heidän lisäkseen pelkistetyllä runolevyllä kuullaan perkussionisti RaymondNilajaHurreyta

The Last Poets oli enemmän performanssi kuin yhtye. Taideteoksena se tuo mieleen beat-sukupolven teatraaliset runo- ja spoken word -esitykset 1950-luvulta. Niin kuin beatnikit, myös The Last Poets taisteli taiteellaan ”The Mania”, alistavia vallanpitäjiä vastaan. Mutta siinä missä beat-sukupolven taiteilijat hylkäsivät syntymälahjaksi saadun turvallisen, keskiluokkaisen elämän luodakseen, kapinoidakseen ja vaikuttaakseen, afroamerikkalaiset aktivistit loivat ja kapinoivat, koska eivät tahtoneet tyytyä osaansa toisen luokan kansalaisina. The Last Poetsin levy kertoo vallasta monissa muodoissaan: esimerkiksi ’Jones Comin’ Down’ kertoo heroiininkäytöstä ilman romantisoinnin häivääkään, ’Just Because’ ja ’Niggers Are Scared Of Revolution’ siitä, miten mukavuudenhalu saa sulkemaan silmät epäoikeudenmukaisuudelta.

Run, Nigger

Hiphop-kulttuuri ja -musiikki syntyivät 1970-luvulla New York Cityn korttelibileissä, mutta The Last Poetsin ja Gil Scott-Heronin kaltaiset poliittiset spoken word -artistit raivasivat tien kantaaottaville, afroamerikkalaisen kansanryhmän asemaa kommentoiville räppäreille. Ja kuten uutisissa hyvin usein kerrotaan, ei The Last Poetsin sanoma ole edelleenkään menneen maailman asia. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Last Poets | kotisivu
The Last Poets’ Legacy | Facebook
Jalal Nuriddin • The Grandfather Of Rap | kotisivu

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma

Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Levyhyllyt
The Last Poets
Finna.fi

1970-luku

The Last Poets | Douglas 1970 • Celluloid 1984 • Restless/Metrotone 1992 • Charly 1996
Right On! Original Soundtrack The Original Last Poets | Juggernaut Records 1971 • Collectables 1994
This Is Madness | Douglas 1971 • Celluloid 1984 • Charly 1995
Chastisment | Blue Thumb Records 1972 • Celluloid 1992
Hustlers Convention Lightnin’ Rod [= Alafia Pudim/Jalaluddin Mansur Nuriddin] | United Artists 1973 • Celluloid 1984
At Last | Blue Thumb Records 1973
Delights Of The Garden The Last Poets with Bernard Purdie | Douglas 1977 • Celluloid 1985 • Charly 1996

1980-luku

Oh My People | Celluloid 1985 • Charly 1996
Freedom Express | Acid Jazz 1988 • Celluloid 1992 • Movieplay Gold 1996 • Charly 1998

1990-luku

Retro-Fit | Celluloid 1992
Holy Terror | P-Vine Records 1993
Scatterap / Home | Bond Age 1994
Time Has Come | Mercury/Mouth Almighty Records 1997

2010-luku

Understand What Black Is | Studio Rockers 2018
Transcending Toxic Times | Ropeadope Music Entertainment LLC 2019

Kokoelmalevyjä
The Last Poets
Finna.fi

Jazzoetry | Douglas 1976 • Get Back 2003
The Prime Time Rhyme Of The Last Poets – The Best Of Vol. 1 | On The One 1995
The Prime Time Rhyme Of The Last Poets – The Best Of Vol. 2 | On The One 1995
Real Rap • 2CD | Recall/Charly 1999
The Very Best Of | Charly/Licensemusic.com ApS 2005
When The Revolution Comes [albumit The Last Poets + This Is Madness] | Rev-Ola 2005
On The Subway • 2CD | Atom 2006
Early Rappers – Hipper Than Hop – The Ancestors Of Rap The Last Poets ja eri esittäjiä | Trikont 2011

Lue lisää The Last Poetsista
WorldCat

The Last Poets Christine Otten & translated from the Dutch by Jonathan Reeder, 539 pages | World Editions 2016 & 2018

The Last Poets: s/t (1970/1984/1992/1996)
The Last Poets: s/t (1970/1984/1992/1996)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *